Yhdistävä, erottava kieli


Yhdistävä ja erottava kieli

Ensimmäisillä syntymäpäivilläni, jonne kutsutaan muita ekaluokkalaisia, äidin oikukas luonne saa ilmaisunsa. Minusta on kauheaa, kun paras ystäväni muuttaa pois täältä”, sanoo kaverini Terhi koulusta. Äiti vastaa: Sinähän olet hirveä, on vain Ritan etu, että hän pääsee parempaan kouluun.

Vastaava episodi toistuu lukemattomia kertoja 23 vuoden aikana, jonka vietän kotona äidin kanssa. Äiti ja isä eivät tiedosta omia tai etenkään toisten tunteita. He eivät osaa kunnioittaa omia lapsiaan, vieraat ovat heille aina parempia. Äidin malli tarttuu parikymppiseen minuun. 
Joskus kykenen puhumaan todella ilkeästi, useammin olen kyllä kohtelias. Vielä useammin olen hiljaa.

Kutsun näitä vuorovaikutuksen vaikeuksia omaksi autismikseni. Mitään diagnoosia minulla ei ole. Lähinnä autismin kirjosta minua olisi Aspergerin oireyhtymä erityisesti erityisten kiinnostuksenkohteiden vuoksi.

En aina onnistu tunnistamaan toisten ihmisten tunteita. En tunnista välittämistä, en auttamisenhalua. Jään aikuisiällä paitsi monista asioista, jotka muille ovat normaaleja. Esimerkiksi perheestä, läheisistä ihmissuhteista ja parisuhteesta.

Nyt, vankan keski-ikäisenä olen oppinut tunnistamaan erityisesti ihmisten narsismin ja aikaa sitten projisoivat some-raivoilijat, jotka heijastavat heikkouttaan tuntemattomiin ihmisiin. Ilkeyden olen tunnistanut jo kauan aikaa.

Syömiseen, opiskeluun tai muuhun elämään liittyvät rutiinit auttavat selviämään arjesta niin sellaista ihmistä, jolla on Aspergerin oireyhtymää kuin minua. Erilaiset rutiinit toimivat arjen koossapitävänä liimana.

Muutimme kerrostalosta suojaisaan mörskään, kun olin peruskoulun ensimmäisellä luokalla. 
Mörskän sisällä, autotallin suojissa isä pystyi rauhassa juopottelemaan ja vanhemmat riitelemään keskenään. Vanhempien erotessa olin kenties yhdeksännellä luokalla. Aivan tarkasti en tuota aikaa muista.   

Minun kieleni erosi vanhempien kielestä eikä ymmärtämisen yhteyttä ollut. Oman kieleni kautta sain yhteyden omiin tunteisiini.

***

11-vuotiaana löysin apukeinon, jonka avulla pääsin toiseen todellisuuteen, pois karusta tosimaailmasta. Arjen karuutta kauniimmalla kielellä avasin oven toiseen maailmaan. Tämän askeleen otettuani olin yksin omalakisessa tyhjiössäni, joka muistutti autistien tapaa sulkea pois tosimaailman virikkeet ja vaipua omaan päänsisäiseen todellisuuteensa.

Ensimmäiset lukemani runoilijat ovat Federico García Lorca ja T.S. Eliot. Lorcassa ihastun tunteen runsauteen ja kuvalliseen vyöryyn sekä aistivoimaisuuteen, Eliotissa viehättää länsimaisen sivilisaation armoton kritiikki. Imitoin ihailemiani runoilijoita ja kohdistan kritiikkini hyvinvoinnin turruttamaan länsimaiseen kuluttajaan, joka on unohtanut muut arvot ja arvostukset.

Hänen maailmansa oli arvoista kasaan tehty
linna, tuulten heittelemä
havukepesä, heikoista rakennusaineista
selkiintymättömien ideoiden unelma,
tomun lakaisemalla kaadettavissa
kuin hauras sielu, huitaisun heittelemä
nyrkkipussi johon osuakseen täytyi
lyödä kovaa, ja tarkkaan

Kieli ja musiikki ovat aina luotettavia ja mukautuvat käsissäni toivotunlaisiksi. Runouden avulla luon erillisen todellisuuden, oman taiteeni turvapaikan, jonne on ihmisiltä pääsy kielletty.

Runousryhmät löysin 1990-luvun lopulla. Niissä otin ensimmäisiä haparoivia askeleita  sosiaalisuuden saralla. Runoryhmissä opeteltiin juomaan alkoholia ja joidenkin välille syntyi jonkinlaisia ihmissuhteitakin, tosin ei minulle. Ryhmissä myös sai palautetta, se oli aina hyvin moniäänistä ja auttoi ymmärtämään, että vain minä voin lopulta tehdä omat ratkaisuni. Runoudessa olen sisäistänyt tämän periaatteen. 

***

Runous edellyttää kirjoitettua tai puhuttua kieltä, mediumia, tullakseen ymmärretyksi vastaanottajan päässä. Toisaalta alkukantaisissa kulttuureissa runoutta on käytetty usein erityisesti suullisessa muodossa välittämään keskeistä kulttuurista perinnetietoa ja sen kirjalliset välitystavat ovat tuntemattomia.

Autismissa kieli on tekijä, joka potentiaalisesti kantaa mukanaan väärinymmärryksiä ja toisinaan myös ymmärretyksi tulemista. Autismin kirjoa edustava ihminen ei aina ymmärrä kielen ja merkitysten kaikkia vivahteita ja tämä synnyttää väärinkäsityksiä kun on paikalla useampi kuin yksi ihminen.

Kaksimielisyydet tai metaforiset ilmaisut voivat olla autistiselle henkilölle käsittämättömiä. Runouden tulkitseminen voi olla hänelle haasteellista.

***

Runous on eräänlainen turvapaikka ja -satama kaikenlaisille maahanmuuttajille ja eri statuksella matkaaville turvapaikanhakijoille. Se ei kiellä lohduttavaa syliään edes kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneilta. Säkeet voivat lohduttaa ahdistuneita, maansa menettäneitä, uuden kielen avulla tutkimusmatkailevia. Nuoria ja vanhempia.

Osa autismin kirjon ihmisistä on oman päänsä sisällä suljetussa turvapaikassa, joka ei hevin avaudu kenelle tahansa ulkopuoliselle.

Runouden kieli voi olla demokraattinen väline, joka yhdistää erilaisia ihmisryhmiä. Ajattelen, että runous voisi auttaa autisteja selittämään omaa maailmaansa omalla kielellään ja lisäksi autismin kirjon ihmiset voivat rikastuttaa maailmaa omilla runotulkinnoillaan.

Autismin ja runouden voisi yhdistää esimerkiksi projekteilla, joissa autistit saisivat tulkita runoutta omien mielihalujensa mukaan omalla kielellään. Ehkä se tuottaisi toisenlaisia tulkintoja runoudesta; tulkintoja, joita valtavirtaiset ihmiset eivät kykenisi tekemään.

Rita Dahl

Julkaistu Nihil Interitin Puhu hereille -kirjassa asiantuntijaesseenä

Comments

Popular posts from this blog

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale

Reidar Särestöniemi