Paperittomuudesta ja maahanmuuttopolitiikan trendeistä


Paperittomuudesta ja maahanmuuttopolitiikan trendeistä

Kun olen viime vuodesta lähtien perehtynyt syvällisemmin Suomen ja maailman maahanmuuttopolitiikkoihin, olen saanut huomata, että Suomi ja sen tiukentunut maahanmuuttopolitiikka pyrkii imitoimaan Euroopan maiden tiukentunutta linjaa. Paperittomat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.

Suomen linja on koventunut esimerkiksi pakkopalautusten täytäntöönpanossa. Vuosia maassa olleita ihmisiä palautetaan takaisin tulomaihin, joissa he joutuvat vainon tai ahdistelun kohteeksi tai kuolemanvaaraan. Kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten tunnustamaa kansainvälisen suojelun periaatetta ei kunnioiteta.

Poliisi on tehostanut pakkopalautusten ja ”vapaaehtoisen paluun” toteuttamista, mikä johtaa entistä suurempaan pelkoon, turvapaikanhakijoiden pakoiluun, piileskelyyn ja siirtymisen muihin Euroopan maihin. Poliisi on ryhtynyt ottamaan ihmisiä talteen määrätyillä ilmoittautumiskäynneillä ja poimimaan heitä suoraan kaduilta. Pakkopalautusten toteuttamisessa käytetään käsirautoja ja sidontavöitä. Turvapaikanhakijan vastustellessa on käytetty usein väkivaltaa. Pakkopalautettavia kohdellaan kuin rikollisia.

Iltalehti uutisoi tänään useamman kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneesta Mohammedista, jonka homoseksuaalisuutta Maahanmuuttovirasto ja eri oikeusasteet eivät usko. Mohammed on pitkäaikainen yhteisön jäsen HeSetan Together-toiminnassa. HeSeta on tukenut Mohammedia turvapaikanhakuprosessin eri vaiheissa ja kirjoittanut lausuntoja Mohammedin hakemuksen tueksi. 

Stop Deportations on pakkopalautuksia vastustava kansalaisjärjestö, jonka aktiivisen kampanjoinnin avulla pakkopalautukset nousivat suomalaisen median agendalle jälleen keväällä 2017.  

Migri Leaks on Facebookissa ja sosiaalisessa mediassa aktiivinen vapaaehtoisten turvapaikanhakijoiden tukijajoukko, joka on listannut useita ongelmallisia kohtia Migrin toiminnassa ja maahanmuuttopolitiikan muutoksissa. Migrilleaksin havaitsemia epäkohtia ovat muun muassa seuraavat:

·         Maahanmuuttovirastoon palkattiin syksyn 2015 ruuhkan seurauksena paljon kokemattomia puhuttelijoita, joiden koulutus jäi liian lyhyeksi.  Puhuttelijoilla ja päätöksentekijöillä ei ole riittävästi tietoa esimerkiksi maiden klaanijärjestelmästä, viranomaisten korruptoituneisuudesta tai Talebanin ja militiaorganisaatioiden viestinnästä, tietoverkostoista ja tiedonhankinnan tavoista.
·         Suomessa ei ole ollut riittävästi tarpeeksi hyviä etenkään arabian, darin ja farsin kielen tulkkeja. Lisäksi puuttuu sivistyneisyyttä ja kulttuurin tuntemusta. Kirjailija Samuel Beckett on voinut kääntyä Sumael Bikitiksi.
·         Osa tulkeista on ollut asenteellisia, ja asioita ei ole kirjattu turvapaikanhakijan kertomalla tavalla.
·         Epäluottamus viranomaisiin ja pelko on voinut vaikuttaa haastatteluiden epäonnistumiseen.
·         Ilmaisen oikeusavun poistuminen on saanut aikaan virheitä pöytäkirjoihin, jotka eivät korjaannu missään vaiheessa.
·         Maahanmuuttovirasto ei myönnä turvapaikkaa edes todistetusti tappoyritysten tai kidutuksen kohteeksi joutuneille. Usein syynä on se, että turvapaikanhakija ei pysty todistamaan, oliko teon takana järjestäytynyt taho. 
·         Lasten oikeudet ja Suomea laintasoisesti velvoittava YK:n lapsen oikeuksien sopimus eivät toteudu turvapaikkapäätöksissä. Unicef, THL, Pelastakaa lapset ja Eduskunnan oikeusasiamies ovat useita kertoja ilmaisseet huolensa lasten asemasta suomalaisessa turvapaikkaprosessissa.
·         Turvapaikanhakijoiden oikeusapua rajattiin lailla monin tavoin. Valitusaikoja lyhennettiin ja korvaus muutettiin tuntiperusteisesta kertasummaksi. Oikeusavun taso huonontunut ja alalle on tullut huijareitakin. Hallinto-oikeuksissa ei ole pakolaisuusjuridiikan tuntemusta ja KHO:n valitustie on pelkkä muodollisuus.
·         Maahanmuuttoviraston tulkintalinja kiristyi ilmeisesti poliittisen ohjauksen seurauksena (ks. mm. Turun yliopiston tutkimus aiheesta). Maahanmuuttovirastoa ohjattiin tekemään enemmän kielteisiä päätöksiä. Jo etukäteen oli linjattu, että vain kolmasosa hakijoista tulee saamaan turvapaikan (ks. uutiset syksyltä 2015). Se poikkesi rajusti aiemmasta turvapaikan myöntämisprosentista mm. irakilaisille (ennen syksyä 2015 se oli 85). Suuri virhe oli julistaa Irak, Afganistan ja Somalia ”turvallisiksi maiksi” toukokuussa 2016. Nämä maat ovat jatkuvasti maailman viiden vaarallisimman maan joukossa kaikissa kansainvälisissä listauksissa. 

Migrin vastaus sille esitettyyn kritiikkiin

Maahanmuuttovirasto Migri on vastannut esitettyyn kritiikkiin tekemällä 2018 alussa maaraportteja Irakista ja naisten ja lasten asemasta Afganistanissa ja Irakissa. Migrissä ei ole kuitenkaan toteutettu neutraalin tahon tekemää tarkastusta,

Irakin naisia koskevassa maaraportissa käydään seikkaperäisesti läpi naisten asema lainsäädännön, naisten aseman militioiden hallitsemassa patriarkaalisessa kulttuurissa: ” 
Minority Rights Group Internationalin (MRG) ja Ceasefire Center for Civilian Rightsin (CCCR) raportissa 2015 todetaan, että Irakin naiset ovat konfliktissa uhattuja kaikilta suunnilta: Aseistetut ryhmät uhkaavat, raiskaavat ja tappavat naisia; miesten dominoimat turvallisuus- ja poliisivoimat eivät suojele naisia ja ovat usein osasyyllisiä väkivaltaan naisia vastaan; rikollisryhmät käyttävät naisten epätoivoisia olosuhteita hyväkseen. Naisia syrjitään lainsäädännössä ja viranomaiset ovat välinpitämättömiä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan.”

Naisiin kohdistuu myös perheväkivaltaa. Tutkimuksen mukaan aviomiehet tai appiukot saattoivat rajoittaa tai kieltää naisilta ruoan, välttämättömyystarvikkeet tai rahan.  Irakissa naisille tehdään myös ympärileikkauksia, ja heihin kohdistuu sieppauksia ja ihmiskauppaa, seksuaalista häirintää ja raiskauksia. Alaikäisten avioliitot ja pakkoavioliitot ovat myös naisia koskevia uhkia. Kansalaisuustodistuksen ja passin hankkiminen ei myöskään ole ongelmatonta Irakissa. Pelkästään kansalaisuustodistuksen hankkimiseen tarvitaan seuraavat dokumentit: Isän tai veljen kansalaisuustodistus, hakijan henkilökortti, hakijan tai hänen isänsä asukaskortti ja hakijan tai hänen isänsä elintarvikekortti.

YK:n Irakin avustusjärjestö UNAMIn ja YK:n ihmisoikeuskomissaarin toimiston OHCHRn raportin (2017) mukaan Irakin lait eivät asianmukaisesti suojele naisia ja lapsia perhe-, seksuaaliselta eikä sukupuoleen kohdistuvalta väkivallalta, eivätkä suojaa uhreiksi jo joutuneita. Perheväkivalta- ja seksuaaliväkivaltatapauksissa rikoksentekijöitä ei saada vastuuseen teoistaan.

Myös poliisilla on ennakkoluuloja (ei eroa Suomen poliisista, toimittajan huomautus): poliisi saattaa kohdella ihmiskaupan uhreja tai seksuaalisesti hyväksikäytettyjä prostituoituina.
Naisten lisäksi lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa Irakissa. Maassa käytetään lapsityövoimaa, lapsiin kohdistuu sieppauksia, ihmiskauppaa ja hyväksikäyttöä ja sotilaalliset organisaatiot värväävät lapsia operaatioihinsa. Tytöt voivat joutua ympärileikattaviksi tai lapsiavioliittoon. Seksuaalisen väkivallan lisäksi esiintyy perhe- ja kunniaväkivaltaa, jossa lapset ovat uhreina.

UNICEFin vuoden 2016 arvion mukaan Irak on lapsille yksi vaarallisimmista paikoista maailmassa. Järjestön arvion mukaan 4,7 miljoonaa irakilaislasta – kolmasosa kaikista lapsista – eri puolilla maata on avun tarpeessa. UNICEFin arvion mukaan 3,5 miljoonaa kouluikäistä lasta ei pääse kouluun tai minkäänlaiseen koulutukseen ja miljoona kouluikäistä lasta on joutunut siirtymään maan sisäisesti.

Kansainvälisen työjärjestön ILOn 2015 julkaiseman raportin mukaan 7,4 % (454 330) 5 – 14- vuotiaista48 irakilaislapsista työskenteli. UNICEFin lapsityövoimaa koskevan raportin mukaan lapset työskentelevät mm. tiilitehtaissa, aseellisissa ryhmissä, jätteiden kierrättämisessä, seksialalla, teollisuudessa, huumeidenvälittäjinä, kerjääjinä, katukaupustelijoina, hautausmailla, räätäleinä, bensiininmyyjinä, aseiden myyjinä, vartijoina, jäätehtaissa ja alkoholinmyyjinä. Näistä viittä työtä selvitettiin tarkemmin viidellä eri alueella: Bagdadissa, Najafissa, Kirkukissa, Thi Qarissa ja Basrassa.5

YK:n humanitaarisen avun koordinointiviraston OCHA:n tammikuussa 2018 julkaiseman katsauksen mukaan arviolta 8,7 miljoonaa irakilaista oli humanitaarisen avun tarpeessa ja 3,4 miljoonaa sai humanitaarista apua.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on esittänyt huolensa laajalle levinneestä seksuaalisesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä, joka kohdistuu erityisesti tyttöihin.
Irakin keskustilastoviranomaisen vuonna 2012 julkaiseman, 10 620 kotitaloutta käsittävän tutkimuksen mukaan 10 – 14 -vuotiaista tytöistä useampi kuin joka viides oli joutunut tutkimusta edeltävän kuukauden aikana isänsä lyömäksi tai vahingoittamaksi, yli neljäsosa oli kokenut samaa äitinsä tai sisartensa taholta ja vajaa kolmasosa veljiensä taholta.

YK:n turvallisuusneuvoston mukaan lasten sieppaus on suuri huolenaihe. Esimerkiksi ajanjaksolla 1–6/2015 1 368 lasta siepattiin 390 erillisessä välikohtauksessa. Yhdysvaltain ulkoministeriön ihmiskaupparaportin mukaan Irak on sekä ihmiskaupan lähtö-, kauttakulku- että kohdemaa. Kyseisessä raportissa todetaan lasten joutuneen rekrytoiduiksi aseellisiin joukkoihin, pakkoavioliittoihin, pakotetuksi myymään huumeita tai kerjäämään sekä osaksi seksikauppaa tai oman perheen myymäksi toiseen perheeseen.
Nämä kaikki tiedot selviävät Migrin naisia ja lapsia Irakissa käsittelevistä maaraporteista.

Migrin uusimmat kuulumiset

Migri on sitä kohtaan lisääntyneen julkisen kritiikin takia teettänyt maatietopalvelunsa tutkijoilla myös tuoreen tiedonhankintamatkan vuonna 2018. Kaksi Maahanmuuttoviraston maatietopalvelun tutkijaa vieraili huhtikuussa tiedonhankintamatkalla Beirutissa ja Damaskoksessa.

Matkan aikana hankittiin tietoa Syyrian tilanteesta ja Libanonissa oleskelevien syyrialaispakolaisten asemasta. Tietoa hankittiin haastattelemalla kansainvälisiä ja paikallisia toimijoita, kuten kansainvälisiä humanitaarisia järjestöjä, Syyrian tilanteeseen erikoistuneita asiantuntijoita ja syyrialaispakolaisten parissa työskenteleviä paikallisia tahoja.
Maatietopalvelun tutkijat ovat tehneet aiemmin tänä vuonna tiedonhankintamatkat myös Somaliaan ja Afganistaniin.

Tiedonhankintamatkat ovat osa Maahanmuuttoviraston maatietopalvelun FAKTA-hanketta, joka on saanut EU:n turvapaikka-, maahanmuutto-, ja kotouttamisrahaston (AMIF) tukea.
Maahanmuuttoviraston maatietopalvelu tuottaa lähtömaita koskevaa maatietoa (Country of Origin Information/COI) erityisesti niistä maista, joista Suomeen tulee turvapaikanhakijoita, kiintiöpakolaisia ja muita maahanmuuttajia.

Päätöksissä käytettävä lähtömaatieto ei perustu yksinomaan tiedonhankintamatkoihin. Maatietoa päivitetään koko ajan ja sitä hankitaan monipuolisesti eri lähteistä, joita ovat mm. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR, kansainväliset ja paikalliset ihmisoikeusjärjestöt, kansalaisjärjestöt, tutkimuslaitokset ja muiden maahanmuuttovirastojen tutkijat.

Boksi

Paperittomien palvelut

Paperittomat ovat oma erityisryhmänsä maahanmuuttajien joukossa. Heistä käytetään myös nimitystä laittomat siirtolaiset, joka korostaa heidän statustaan virallisen yhteiskunnan ja palveluverkoston silmissä. Heitä pidetään ulkopuolisina, tunkeilijoina, jotka eivät ole oikeutettuja yhteiskunnan veronmaksajille tarkoitettuihin peruspalveluihin.
Julkisuuteen ovat nousseet myös muutaman euron työt, joissa sinnittelevät jotkut vastaanottokeskuksissa olevat toimeen tullakseen.  

Virallisten palveluiden lisäksi on Global Clinic, joka tarjoaa paperittomille hoitoa viikottain vaihtuvassa ja salaisessa osoitteessa. Vuoden 2013 loppuun mennessä klinikalla oli käynyt potilaita koko toiminnan aikana noin 400. Vuonna 2016 potilaskäyntejä oli 556. Potilaiden keski-ikä oli 34,6 ja jakauma miesvoittoinen. Potilaat edustivat laajasti eri kansallisuuksia. Global Clinicillä annettu hoito oli monipuolista ja käyntisyyt erilaisia. Tärkeimmät syyt olivat luokittain ”ruoansulatus”, ”tuki- ja liikuntaelinsairaudet”, ”iho”.

Kaikille paperittomille ei ole tarjolla julkisia terveyttä edustavia tai ennaltaehkäiseviä palveluita. Global Clinic voi tarjota vain rajallisesti terveyspalveluita. Terveyden nykymuotoisen järjestämistavan vaikutukset ovat laajat ja ne voi jakaa neljään eri ryhmään: yksilö, julkinen terveydenhuolto, väestö, yhteiskunta.

Nina Tjukanovin pro gradu Paperittomien terveyden edistäminen (2018) osoittaa, että paperittomien perushoidosta aiheutuva kustannus on marginaalinen Suomessa. Julkisten terveydenhoitopalveluiden rajaaminen on kansainvälisten ihmisoikeussopimustenkin näkökulmasta ongelmallista etenkin paperittomien lasten ja raskaana olevien kohdalla.

Helsingin ohella vastaavalla periaatteella toimivia paperittomille tarkoitettuja vastaanottoja on käynnistetty Oulussa ja Turussa. Klinikan lääkärit ovat vapaaehtoisia. Jokaisella paperittomalla on oikeus terveydenhuoltoon ja Global Clinic painottaa ennaltaehkäisevää hoitoa. Lääkäreille on kyse myös ammattieettisestä kysymyksestä.

Global Clinicin ensimmäistä toimintavuotta koskevan potilasseurannan mukaan potilaissa miesten ja naisten suhde oli tasainen. Naisia potilaista oli 48 % ja miehiä 52 %.
Global Clinicin asiakkaiksi tulee myös mielenterveytensä vuoksi huolestuneita asiakkaita. Global Clinicillä vapaaehtoistyötä tekevä psykologi Anu Leinonen uskoo, että useimmat klinikan asiakkaat voisivat hyötyä mielenterveyden perusteiden ja arkisten selviytymiskeinojen esittelemisestä.

Leinosen mielestä asiakkaat hyötyisivät eri ammattiryhmien yhteisestä työstä, ajan muotitermein, moniammatillisuudesta. Asiakkaiden viihtyvyyttä voidaan lisätä pienin keinoin: tarjoamalla teetä ja keksejä odotustilassa, pientä suomen kielen opetusta jne. Akuuttiin hätään on tarjolla SOS-kriisikeskus. Lisäksi on tarjolla päiväkeskuksia, joissa voi saada psykososiaalista tukea ja vertaistukea.

Global Clinicin Helsingin klinikka oli ensimmäinen perustetuista klinikoista vuonna 2011. Mukana oli lääkäreitä ja terveydenhuollon ammattilaisia. Pekka Tuomola on yksi perustajajäsenistä. Viimeisin klinikka on perustettu Lahteen. Joensuusta tämä lähti verkostosta. Useat eri tahot heräsivät paperittomuuteen ja halusivat perustaa klinikan. Ville Elonheimo on kirjoittanut aiheesta blogiin.

Helsingissä on moniammatillinen yhteisö, mukana myös psykologit. Terveyspalveluita annetaan rajallisin resurssein, koska työntekijät ovat vapaaehtoisia. Yhä oleellisempi asia klinikan toiminnassa on, että aina kun julkista terveydenhuoltoa on mahdollista käyttää, ohjaamme heidät sinne. Lain mukaan kiireellinen hoito kuuluu kaikille, mutta lisäksi joillakin kaupungeilla on paikallisia päätöksiä, joiden mukaan tarjotaan paperittomille lapsille ja raskaana oleville naisille laajat terveyspalvelut. Mukana ovat Espoo, Tampere, Turku, Vantaa ja Helsinki. Vielä ei ole tietoa, mitä Helsingin päätös välttämättömien terveyspalveluiden saamisesta tarkoittaa.

Ruotsin hallitus julkaisi jo vuosia sitten raportin Vård efter behov och på lika villkor –en mänsklig rättighet. Raportissa luetellaan suuri määrä erilaisia väestöryhmiä, joille on taattava terveydenhuolto. Heidän joukossaan ovat paitsi pakolaisuutta hakevat, joita oli tuolloin noin 35000, ja paperittomat, joiden tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta joita arvioidaan olevan 10000‒35000. [1]

Boksi

Vertauskohtia lähempää ja kauempaa

Suomen maahanmuuttopoliittinen linja alkaa muistuttaa yhä enemmän Unkaria. Toinen vertailukohta Australia suosii työperäistä maahanmuuttoa ja eristää turvapaikanhakijat Naurun ja Manuksen saarille.

Äärioikeistolaisesta puolueesta Fideszistä on tullut hallituspuolue Unkarissa. Fideszläinen Victor Orbán on ollut pääministerinä yhtäjaksoisesti vuodesta 2010 lähtien.

Fidesziläinen pääministeri Victor Orbán on tunnettu hyvin tiukoista maahanmuuttopoliittisista kannoistaan. Hän on kannattanut pakolaisleirien sulkemista Unkarissa; Unkarin ja Serbian rajalle on rakennettu raja-aita; opposition ja parlamentaarisen demokratiaan asemaa on vaikeutettu muun muassa lakkauttamalla tärkein oppositiolehti.

Unkarissa huhtikuiset voittanut Fidesz-puolue aikoi ensi töikseen hyväksyttää lait, joilla se vaikeuttaa maahanmuuttoa edesauttavien järjestöjen toimintaa. Fidesz-puolueen valmistelemassa "Stop Soros" lakipaketissa on tulossa turvapaikanhakijoiden kanssa työskenteleville järjestöille monenlaisia rasitteita.
Järjestöjen toimintaan vaadittaisiin sisäministeriön harkinnanvarainen lupa, niiden ulkomailta saatuja lahjoituksia voitaisiin verottaa jopa 25 prosenttia, ja niiden jäseniä voitaisiin kieltää menemästä 8 kilometriä lähemmäksi Schengen-rajaa. Unkarin Helsinki-komitea kommentoi Fideszin kolmatta vaalivoittoa, joka toi sille 135 paikkaa 199-paikkaisesta parlamentista, että järjestön työn arvo näkyy tulevaisuudessa, kun häikäilemätön puolue on saanut rajoittamattoman vallan muuttaa perustuslakia, jatkaa oikeusvaltion purkamista ja rajoittaa ihmisoikeuksia.
Autoritaariset maat, kuten Venäjä, ovat olleet tunnettuja vastaavista laeista, jotka tekevät mahdottomaksi erityisesti ihmisoikeuksien kanssa toimivien kansalaisjärjestöjen toiminnan. Unkari jatkaa näiden maiden linjalla pyrkien ilmeisesti tekemään lähes mahdottomaksi pakolaisten ja maahanmuuttajien kauttakulun maassa. Lainsäädännöllä on vaikeutettu maahanmuuttajien asemaa Unkarissa jo vuodesta 2015 lähtien.

Maahanmuuttopolitiikka voi olla myös kaksinaismoralistista: työperäistä maahanmuuttoa suositaan, mutta edustaako Australia 28 prosentin siirtolaisväestöllään ja 200 kansalaisuudellaan edustaa todellista monikulttuurisuutta? Silti Australia tunnetaan myös eräänä maailman ankarimmista paikoista turvapaikanhakijoille. Naurun saarelle sijoitetulle leirille on viety kaikki Australian turvapaikanhakijat syyskuusta 2012 lähtien. Olot ovat kovat: Amnesty on antanut huomautuksia leirin epäinhimillisistä olosuhteista. Leirillä vallitsee puutteellinen hygienia ja siellä väitetään tapahtuneen raiskauksia.

1970-luvulle asti aasialaista siirtolaisuutta torjuttiin maassa Valkoinen Australia -politiikalla, joka halusi maahan valkoihoisia eurooppalaisia. 1991-2011 muslimien määrä yli kolminkertaistui. Sosiaalinen media on paikannut islamia koskevaa uutisointia, mutta myös osoittanut epärakentavuutensa. Suuri haaste on laivalla saapuvia turvapaikanhakijoita koskeva uutisointi. Kovaa slogania “We will decide who enters this country and the circumstances in which they come” seurasi myös kova uutisointi. Tulevaisuus näyttää, miten Suomi linjansa rakentaa.

Rita Dahl
valmistelee kirjaa Suomen maahanmuuttopolitiikasta.

 julkaistu heinäkuun Tiedonantajassa





[1] Zelmin, Erna 2011. Vård efter behov och på lika villkor – en mänsklig rättighet. . http://www.regeringen.se/49b6a1/contentassets/5eb63a85e7364014a30c2905ad712ea0/vard-efter-behov-och-pa-lika-villkor---en-mansklig-rattighet-sou-201148

Comments

Popular posts from this blog

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale