Posts

Showing posts from August, 2018

Luonnonviattomasta tilasta turmeltuneeksi ihmiseksi

Leonard Bernstein: Candide, Savoy-teatteri (Helsinki). Esityksiä vielä 26.8., 28.8., 29.8. Alkusoitto lupaa viihdettä ADHD-ajan av-orientoituneille aikuisille: tarjolla on todellinen genrehybridi. Torvisoitinten topoksista mennään kohti romanttisia viulujen maalaamia mahtipontisia topoksia unohtamatta Glitter and be Gayn teemaa. Helsinki Sinfonietta suoriutuu tästä ja koko musikaalista mahtavasti saaden keskisuurilla voimavaroilla aikaan mahtavan sointipauhun. Leonard Bernsteinin merkkiteos alkaa Westfalenista, jossa paronin lapset Maximilian (Jussi Merikanto) ja Paquette (Annami Hylkilä) yhdessä Candiden (Tero Harjunniemi) kanssa pänttäävät päähänsä teologian perusajatuksia perisynnnistä innokkaiden oppilaiden kysymyksiin vapaasta tahdosta. Maximilian ja Paquette ovat itseriittoisia ja Candiden ihastus koko operetin mittaan, Cunegonde(Kaisa Ranta), onkin ehkä siveyden sipulista aika kaukana. Pangloss (Heikki Kilpeläinen) koko operetin/musikaalin ajan lapsia hyvässä ja pahassa. Opereti…

Yhdistävä, erottava kieli

Yhdistävä ja erottava kieli
Ensimmäisillä syntymäpäivilläni, jonne kutsutaan muita ekaluokkalaisia, äidin oikukas luonne saa ilmaisunsa. ”Minusta on kauheaa, kun paras ystäväni muuttaa pois täältä”, sanoo kaverini Terhi koulusta. Äiti vastaa: ”Sinähän olet hirveä, on vain Ritan etu, että hän pääsee parempaan kouluun.”
Vastaava episodi toistuu lukemattomia kertoja 23 vuoden aikana, jonka vietän kotona äidin kanssa. Äiti ja isä eivä

Kevään ooppera- ja teatteritapaukset

Kaksi klassikkoa, Trubaduuri ja Parsifal, olivat Kansallisoopperan esityskauden kovaa kärkeä, samoin Measha Brueggergosmanin laaja-alainen konsertti. VerdinTrubaduuri on tarina Leonoran (Elena Stikhina) ristivedosta häneen rakastuneen Lunan kreivin (Claudio Otelli) ja todellisen rakkauden Manricon (Aquiles Machado) välissä – ja mustalaisen Azucenan (Sari Nordqvist)traagisesta poikansa menetyksestä. Trubaduuri jaksaa miellyttää vuosisadasta toiseen bravuurimaisilla aarioillaan ja samaistuttavalla tarinallaan. Esitys oli myös toisenlaista ristivetoa nuorempien ja kypsien äänten välillä. Itseäni jäivät enemmän miellyttämään kypsät äänet, vaikkeivät nuoretkaan tehtävästään huonosti suoriutuneet. Näyttämötyöskentelyn osalta pää- ja sivuroolien haltijat suoriutuivat laulun lisäksi osistaan mallikkaasti. Azucenan kaipaus poikaansa kohtaan ja Manricon havahtuminen totuuteen kosketti  lapsetontakin katsojaa. Monikulttuurisen työryhmän kokonaistoteutus oli mainio, vaikka Goyanmaalausprojisoinni…