Meksikon rankaisemattomuuden kulttuuri


Meksikon rankaisemattomuuden kulttuuri

43 kadonneen opiskelijan tapaus on vain jäävuoren huippu, joka ehkä alkaa kiinnittää huomion ”pakotettuihin katoamisiin” ja meksikolaiseen rankaisemattomuuden kulttuuriin.

Pakotetut katoamiset ovat olleet osa meksikolaista väkivallan kulttuuria jo 1960-luvulta lähtien. Osa katoamisista liittyy huumejengien väliseen valtataisteluun, osa laajempaan talouden ja politiikan rakenteelliseen korruptioon.

Meksikossa on kadonnut noin 27 000 ihmistä. Pelkästään yhden ruumiin tutkiminen maksaa arviolta 16 000 dollaria.

”43 opiskelijan kohdalla katoamisen kriteerit ovat selvät: kadonneiden olinpaikkaa ei tunnisteta ja ketään ei tuomita teosta. Meksikon valtio pitää heitä kadonneina, mutta tieteellistä todistusta edellämainitusta ei ole olemassa”, arvioi Meksikon rankaisemattomuuden kulttuuriin ja pakotettuihin katoamisiin erikoistunut aktivisti ja ihmisoikeuksien puolustaja Hector Cerezo. Hän johtaa omaa nimeään kantavaa komiteaa.

Rankaisemattomuuden kulttuuri

Rankaisemattomuus tarkoittaa nimenomaan sitä, että syylliset voivat jatkaa hirmutekojaan ilman laillisia seurauksia. Rankaisemattomuutta esiintyy nimenomaan Latinalaisessa Amerikassa, ja sillä on yhteydet talouspolitiikkaan, joka suosii harvoja ja pitää väestön enemmistön köyhinä ja sorrettuina.

”Rankaisemattomuus on Meksikon hallinnon valinta. Se mahdollistaa harvojen luonnonvarojen hyödyntämisen ja kansan kuuntelemattomuuden”, arvioi Cerezo.  

Rankaisemattomuuden juuret ovat syvällä meksikolaisessa yhteiskunnassa.

Meksikossa ollaan eletty keskellä humanitääristä kriisiä jo vuodesta 1968, josta lähtien ”pakotettua katoamista” alettiin käyttää sosiaalisen kontrollin välineenä sotilasdiktatuureissa. Maassa oli 1970-luvulla käynnissä ns. Guerra Sucia, likainen sota, guerilloja vastaan.

2001 marraskuussa tuolloinen Meksikon presidentti Vicente Fox perusti Femospp:n jonka tehtävän oli tutkia transitiohallinnon rikoksia. Femospp on maksanut meksikolaisille 300 miljoonaa pesoa, mutta silti se ei ole onnistunut saamaan rikollisia kaltereiden taakse.

Mitään tilastoja kadonneiden määristä ei ole olemassa, pakottavat katoamiset pysyivät maan tapana vuoteen 2009 asti, jolloin Amerikkojen ihmisoikeuskomitea antoi Meksikolle tuomion rikkomuksista tuona ajanjaksona.

”Eri sektorit ovat taistelleet rankaisemattomuutta vastaan. Rankaisemattomuus alkaen virkamiehistä, jotka eivät seuraa lakeja vaan yrittävät hyötyä niistä ilman sanktiota. Rankaisemattomuus menee harhapoluille kun tutkimuksista tulee osittaisia. Mitä tarvitaan, on hallinnon vision muutos liittyen oikeuden teemaan, joka kunnioittaa oikeusvaltiota. Tämä osoittaa lainsäädäntövallan itsenäisyyttä.”

Ensimmäinen askel kohti muutosta olisi talouspolitiikka, joka hyödyttää yhteiskunnan enemmistöä ja takaa että oikeuden avulla vähennetään rankaisemattomuutta. Cerezo uskoo, että yhteiskunnan aktiivinen painostus ja hallituksen vapaaehtoinen politiikka voisivat ratkaista monet Meksikon ongelmista.  

El Proceso kertoo kaiken meksikolaisesta huumeväkivallasta

Meksikon huumeliikennettä ja -jengien välistä taistelua seuraa ansiokkaasti El Proceso-lehti, joka on kaiken kaikkiaan tätä ja politiikan korruption kaltaisten aiheiden luotettavin kriittinen käsittelijä.

Kyse on taistelu vallasta ja rahasta. Joillekin kyse on vain ainoasta toimeentulon mahdollisuudesta. Nämä jotkut eivät ole kaikkein varakkaimpia eikä heillä ole juurikaan valtaa. He kuuluvat ruohonjuuritason toimijoihin, jotka ovat helpoimpia pakottavien katoamisten uhreja.

Guerrero Guerreron osavaltiossa on brutaalin väkivallan keskus 63 väkivaltaisella kuolemalla 100 000 asukasta kohden. Tämä on kymmenen kertaa enemmän kuin maailman keskiarvo, kolme kertaa enemmän kuin kansallinen keskiarvo on. Myös Guerreron osavaltiossa sijaitseva Iguala on keskeinen taloudellinen keskus, koska siellä tuotetaan Chigagoon lähtevää heroiinin lähteenä olevaa oopiumia, jonka ympärillä liikkuu tonneittain rahaa.

Vaikka Meksikossa on kaupunkeja, joissa on kadonnut vähintään 110 ihmistä vuosien 2012-2014 aikana, 110 000 asukkaan Igualassa surmattiin kolmen viikon aikana 19 ihmistä.

Gustavo Duncan selostaa Mas qu plata o plomo -kirjassaan, miten huumejengien rahasta osa menee suojelun hankkimiseen poliiseille, tuomareille, poliitikoille, mafiosoille, guerilloille ja muille toimijoille. PGR on huumeliikenteen takana, ja se vastaa turvallisuudesta 13 kylässä.

43:n opiskelijan katoaminen Ayotzinapassa on saanut liikkeelle niin meksikolaiset kuin amerikkalaiset tutkimusryhmät, jotka tutkivat hämärää tapausta tarkemmin. 

GIEIn (El Grupo Interdisciplinario de los Expertos Independientes) tutkimuksen mukaan opiskelijat olivat liikkeellä viidellä bussilla.

CICHin (Comisión Interamericana de Derechos Humanos) Tutkimusten mukaan viides El Estrella Roja-yhtiön bussi oli ainoa, johon ei hyökätty väkivaltaisesti. Tämän bussin ajatellaan olleen opiskelijoiden hallussa. Lisäksi on arveltu että mukana olisi ollut Estrella de Rojon bussi, jossa oli 10-15 matkustajaa. Tämän bussin päämäärä oli arvioiden mukaan eri kuin muun bussiretkueen.  43:n opiskelijasta kymmenen oli poliittisesti aktiivisia.

Viimeaikaisia tapahtumia

Kadonneiden opiskelijoiden vanhemmat ovat pyytäneet apua myös Euroopan Unionin ihmisoikeuskomissaarilta Stavros Lambdinikselta kadonneiden opiskelijoiden kohtalon selvittämiseksi.

Viime aikoina kadonneiden opiskelijoiden kohtalo on herättänyt merkittävien valtiomiesten ja aihetta sivuavien tutkimusryhmien huomion. CIDHin asiantuntijaryhmän edustajat vierailivat 43:n kadonneen opiskelijan koulussa Ayotzinapassa. Eräs koululainen kuvaili vierailua raikkaaksi tuulahdukseksi happea.

Meksikon presidentti Enrique Peña Nieto julisti tapaavansa kadonneiden vanhemmat katoamisen vuosipäivänä 26.9. Päivää on ehdotettu opiskelijoiden katoamisen vuosipäiväksi.

Osa kadonneiden opiskelijoiden vanhemmista osallistui syyskuussa 2015 Yhdysvalloissa Philadelfiassa tapahtuvaan maailmanlaajuiseen perheiden kokoukseen ja sen aikana he suunnittelivat audienssia Paavi Franciscon luokse. Kadonneiden opiskelijoiden vanhemmat olivat vaatineet tapaamista paavin kanssa jo kuukausia aiemmin. 

43 opiskelijan jälkeen katoamisia on ollut tietysti muita. Viimeisiä kadonneita ovat alkuperäiskansan edustaja Fidencio Gómez Chiapasista, Irineo Dirso Guerrerosta ja René Alejandro Cruz Esteban Oaxacan osavaltiosta.

Pakotetuista katoamisista on tullut normalisoitu osa Meksikon väkivallan kulttuuria. Toivottavaa on, että kadonneiden opiskelijoiden kohtalo alkaa selvitä myös kansainvälisen yhteisön tuella.

Lähteet:


Boksi

43 kadonnutta opiskelijaa

26.9.2014 Meksikon Aytozinapassa katosi salaperäisesti 43 meksikolaisopiskelijaa. Heidän kohtaloaan selvittävät edelleen meksikolaiset ja amerikkalaiset tutkijaryhmät. Luultavasti tapaus jää ratkaisemattomaksi ja rankaisemattomaksi.

Kuinka 43 opiskelijaa on voinut kadota? Opiskelijoiden kaappaajista tai mahdollisista tappajista on ollut heti teon jälkeen erilaisia käsityksiä. Tapahtumista liikkui aluksi monenlaisia versioita. Todennäköisintä on, että paikalle tuli pormestari José Luis Abarcan käskystä liittovaltion poliisi, jotkut epäilevät että Guerreros Unidos-ryhmä olisi tappanut opiskelijat. Berkeleyn yliopiston tutkivan journalismin keskus tutki todisteiksi jääneitä videonauhoja, ja piti mahdollisena, että koko isku olisi ollut liittovaltion poliisin järjestämä.

25 opiskelijaa, heidän joukossaan pahoin haavoittunut, verta vuotava Edgar, saapui noin yhdeltä yöllä Cristina-klinikalle hakemaan apua kollegalleen. Klinikalla oli tuolloin vain yksi sairaanhoitaja ja toinen henkilö. He sanoivat, ettei lääkäri ole paikalla ja ettei ovea voida avata. Muiden tutkiessa aluetta opettaja ja opiskelijat etsivät taksia, jolla haavoittunut olisi kuljetettu sairaalaan.

Sotilaiden tai poliisien selostukset saapumisestaan eroavat suuresti koululaisten selostuksista. Eräs sotilaista otti kolme valokuvaa haavoittuneesta opiskelijasta ja lisäksi otettiin valokuvia opiskelijoista yhdessä. Kapteeni C:n selostus poikkeaa erityisesti opiskelijoiden kertomuksesta. Hänen mukaansa opiskelijoiden oikeuksia kunnioitettiin ja heidän numerojaan ei kysytty eikä heille tehty tarkastuksia. Opiskelijoiden selostuksen mukaan lääkäri saapui vasta kun sotilaat olivat lähteneet paikalta. Sotilaiden selostukset eroavat opiskelijoiden kertomuksista tältäkin osin.

Edgarille tehtiin joitakin toimenpiteitä, koska hänen tilansa oli kriittisin.

Ambulanssi saapui klinikalle vasta 75 minuutin päästä. Kolmelta aamuyöllä koululaiset palasivat busseille ja he lähtivät klinikalta kolmen minuutin kuluttua sotilaiden lähdöstä. Yksi koululainen, opettaja haavoittunut jäivät klinikalle. Edgar tarvitsi kirurgin apua ja hän jäi sairaalaan 22 päiväksi.

CIDH:n asiantuntijaryhmän tutkimuksissa on selvinnyt, että Jorge Aníbal Cruz Mendozan puhelimesta oli soitettu ja lähetetty tekstiviestejä 28.9-20.10. välisenä aikana. ”Mama, me puede poner una recarga, me urge” oli viimeinen puhelimesta ilmeisesti äidille lähetetty tekstiviesti.

Tapahtumien loppusaldo oli kolme kuollutta, 43 kadonnutta opiskelijaa.

Muun muassa Rojo amanecer-elokuvan käsikirjoittaja Javier Robles ohjasi Ayotzinapa: Crónica de un crimen de estado, jonka tekoon osallistui noin viisikymmentä elokuvantekijää ja taiteilijaa yhteisöllisellä ilmaispanoksella. 

julkaistu Kesäkuun Tiedonantajassa

Comments

Popular posts from this blog

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale