Monenlaista sensuuria

Monenlaista sensuuria

Tunnetun hokeman – ja totuuden – mukaan taiteen sananvapaus on laajempaa kuin arkisen sananvapauden, eikä sen tarvitse esimerkiksi totella arkista sananvapautta, jossa yksityisyys nauttii erityistä suojaa. Journalismissa ja taiteessa saadaan kuitenkin esittää suurempaa kritiikkiä erityistä poliittista ja taloudellista valtaa käyttäviin henkilöihin.

Miksi taidetta usein sitten sensuroivat viranomaiset?

Viimeksi poliisi kielsi muoviaseen käytön ”joulun henkeä” kritisoivasta installaatiosta Oulussa, jossa varoituskolmioin oli eristetty. Poliisi näki teoksessa uhkailtavan pääministeri Sipilän henkeä.
***

Oulun asematunnelissa esillä olleessa installaation esillepanosta vastaavan Kulttuuribingon hallituksen puheenjohtaja Taija Jyrkäs ei näe Janne Raasakan teosta vihapuheena eikä uhkailuna.

Oulun poliisi kuuli taiteilijaa selvittääkseen oliko aiheellista aloittaa taideteosta koskeva esitutkinta. Poliisi totesi ettei aihetta esitutkintaan ole.

Yhdistyksen tiedotteessa todetaan: ”Installaatio muodostuu huoneesta jossa näkyy toisenlainen joulu. Lattialla lojuu tyhjiä kaljatölkkejä ja katkennut joulukuusi. Keskiöön sijoitetun pöydän päällä on kelan lomake ja sen päällä sijaitsi muovinen leikkiase joka on nyt poistettu. Taustalla roikkuu varoituskolmioita ja muita taiteilijan käyttämiä liikennemerkkejä. Kantaaottava teos kuvaa yksilön epätoivoa ja ahdistusta joka saavuttaa kriittisen pisteen jouluna. Teos on kuvaus ajasta jossa elämme. Me kaikki olemme kuulleet sellaisista jouluista. Jotkut ovat kokeneetkin. Teos ei ole kunnianloukkaus, laiton uhkaus tai varsinkaan pahoinpitely. Vihapuheeseen yllyttämisenäkään sitä ei voi ymmärtää.”

Tapaus muistuttaa esimerkiksi Ulla Karttusen Neitsythuorakirkkoa. Siinäkään ei nähty lapsiprostituutiomateriaalin antavan aihetta esitutkintaan. Koska kyse on taideteoksesta.

Hyvä näin.

***
Wikipediassakin voi harjoittaa pienen tason sensuuria. Olen useasti postannut sivulleni koti- ja ulkomaiset antologia- ja kirjallisuuslehtijulkaisuni, mutta se ei jotakuta miellytä. Aina ne siivotaan sivultani pois. Tunnen kollegoita, jotka saavat surutta pitää vaikka kuinka laajaa julkaisuluetteloa.


Olisiko sittenkin kyse sensuurista, vai pelkästä kotimaisesta kateudesta?

julkaistu Tiedonantajassa 14.4.2017

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale