Toimittajan rooli hakusessa

Toimittajan rooli hakusessa

Toimittajan ammatillinen kriisi näkyy työnhakuilmoituksissa, joissa usein etsitään pelkkiä sisällöntuottajia ammattitoimittajien sijaan. Heiltä ei vaadita yhtä laadukasta lähde- ja sisältökritiikkiä eikä pitkää koulutusta, ja heidän työnkuvansa lähestyy usein markkinointia. Näin sisällöntuottajaksi voi soveltua esimerkiksi vastikään lukiosta hyvin arvosanoin valmistunut ylioppilas, jolla ei ole vielä sen kummempia tietoja journalismista. Hän käy halvemmaksi kuin alaa pitkään opiskellut akateeminen ammattilainen.

Myös sosiaalisen median tulo ja digitalisoituminen on muuttanut alaa. Yhä useammin kuka tahansa voi ryhtyä median jakajaksi, eräänlaiseksi yksityiseksi sisällönjakajaksi. Sisällönjakoa voi joukkoistaa isolle kansalaisjoukolle.

Elämme medioiden ympäröimänä 24/7 ja tämä on lisännyt myös ns. valejournalismia. Lähdekritiikin taidoista on tullut yhä tärkeämpiä digitalisoituneena aikana. Kansalaisjournalismin ja sisällönjakelijoiden lisääntyminen uhkaa ammattitaitoisia journalisteja, koska usein julkaisijatahot tyytyvät halvimmalla itseään tarjoavaan palveluntarjoajaan. Sisällöntuottajat valtaavat alaa ammattitoimittajilta.

Vakavaan journalismiin erikoistuneen freelance-toimittajan työ on käynyt mahdottomaksi. Itselleni toimittajan työ on pitkään ollut pelkkä harrastus, koska vakavalla journalismilla kulttuuri- ja yhteiskuntalehdissä ei voi ansaita kuin pari tuhatta euroa vuodessa. 2000-luvulla vielä elätin itseni ammattilaisena, CV:ssä on satoja juttuja kymmenissä lehdissä, joiden skaala on ay-lehdistä asiakas- ja aikakauslehtiin.

Yrittäjien ja itsensä työllistäjien tilannetta ei helpota se, että immateriaalisilla tekijänoikeuksillakaan ei pysty enää tekemään oikein kauppaa ainakaan suurissa mediataloissa. Niiden avustajat joutuvat säännönmukaisesti allekirjoittamaan sopimuksen, jossa luovuttavat kaikki tekijänoikeutensa julkaisijataholle.

Mediatalot vaativat yhä useammin moniosaajia, jotka hallitsevat monet eri välineet. Mutta missä monet mediat voisi ottaa haltuun? Ehkä ensin pitää aloittaa sisällöntuotanto harrastuksena, jossa kehittää taitonsa ammattilaisen tasolle.

Olisiko yhteisörahoitus vastaus median ongelmiin yksittäisen toimittajan tasolla? Ei ole. Rapport-joukkorahoituspalvelussa Jani Kaaro on harvoja toimittajia, joka onnistuu saamaan rahoituksen juttuidealleen. Myös yritysten yhteiskuntavastuuta tutkiva Finnwatch onnistuu saamaan suuren määrän joukkorahoittajia toimintaansa tukemaan.

Jotkut pienet media-alan start-upit ovat kehittäneet onnistuneita ansaintalogiikkoja. Narratiiviseen journalismiin erikoistuneen Long Playn kaltaiset hitaaseen journalismiin erikoistuneet mediakollektiivit onnistuvat rahoittamaan toimintaansa myymälä sinkkuja muutamalla eurolla.

Päätoimittajataso tai omistajat sanelevat yhä tiukemmin sisällöntuotantoa tai journalismia, kuten osoittaa pääministeri Sipilän saama erityiskohtelu YLEllä. Toimittajien eroamiset eivät johda kuitenkaan sen suurempiiin muutoksiin, pelkkään toisen päätoimittajan nimeämisen suuren yleisön lepyttämiseksi. Ketään ei kuitenkaan eroteta. Median rooli neljäntenä valtiomahtina tai portinvartijana on menetetty. Siitä on tullut pelkkä kesy puudeli, joka näykkii ystävällisesti leivänrippeitä vallanpitäjien ystävällisistä käsistä. Rakkikoirarooli on menneisyyttä.

julkaistu Tiedonantajassa17.3.2017







Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale