Talouskurista osallistuvaan eurotalouteen?

Talouskurista osallistuvaan eurotalouteen?


Euroopassa on odotettavissa ylisukupolvinen sosiaalinen ja taloudellinen kriisi, jos talouskuriehdoista pidetään tiukasti kiinni.
Kriisi pitäisi ratkaista sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaisesti. Velkataakan laskemisen ja ehtojen lieventäminen niin, että talouden elpyminen on mahdollista, on välttämätöntä. Velkasovittelu on osa laajempaa eurooppalaista talouspoliittista ratkaisua, jolla pyritään takaamaan kysyntä ja investoinnit.
Nykyiselle tilanteelle löytyy vertailukohta 1980-90-luvuilta, jolloin alettiin ratkoa kehitysmaiden velkakriisiä samalla tavalla. Velkaantuneille maille suunnitettiin tiukka talousohjelma ja pankkien saatavat priorisoitiin.
Saksalle myönnettiin vuonna 1953 laina, joka annettiin sille myöhemmin anteeksi. Kreikalle ei ole annettu anteeksi kahdenvälisiä lainoja ja siltä vaaditaan omaisuuden yksityistämistä, kun taas Saksa sai hallita taloutensa keskeisiä sektoreita. Saksan ulkoisille veloille määrättin katto suhteessa vientituloihin.
Etelä-Euroopan velkaantuneet maat eivät ole saaneet mitään lähihistoriasta tuttuja helpotuksia lainaehtoihinsa.


Ympäristötaloustieteen vaihtoehto


Talouskurin vastapainoksi poliittiset taloustieteilijät ovat ehdottaneet siirtymää elvyttävään jälkikeynesiläiseen tai radikaaleimmillaan marxilaiseen talouspolitiikkaan ja jonkinlaiseen sosialistiseen suunnitelmatalouteen.
- Vaikka eurokriisissä tulee esiin monia markkinatalouden sisäsyntyisiä puutteita, on se kuitenkin pääasiallisesti sekatalouksien "työkalupakilla", siis markkinakilpailun ja valtiollisen ohjauksen yhdistelmällä, ratkaistavissa oleva ongelma, sanoo Robin Hahnelin Osallisuustalous-kirjan suomentaja Antti Jauhiainen.
Perusteet markkinoita vastaan -kirjasessa Hahnel väittää markkinatalouden olevan ristiriidassa demokratiatavoitteen kanssa. Esimerkiksi luonnon saastuminen on tuotantotoiminnassa ”negatiivinen ulkoisvaikutus”, jota ei kaikissa markkintalousmalleissa korvata tai paikata tai paikataan liian vähäisessä määrin.
Sosialistista Eurooppaa ei ole luvassa, mutta markkinavetoinenkin Eurooppa voi huomioida ulkoisvaikutusten aiheuttajia erilaisin veroin ja maksuin. Hiiliveron lisäksi yritysten toiminnasta aiheutuvat negatiiviset ulkoisvaikutukset pitäisi huomioida erilaisin veroin tai maksuin.
- Työelämän epätasa-arvoisuus ja erityisesti ilmastonmuutos ovat sellaisia ongelmia, joissa markkinatalouden hylkääminen kokonaan ja siirtyminen demokraattiseen suunnitteluun ovat välttämättömiä, uskoo Jauhiainen.
Suurimpia saastuttajia ovat suuryritykset ja teolliset tuottajat, joille vastuu ilmaston lämpenemisestä pitää ennen muuta sälyttää. Tarvitaan tiukempaa yritysverotusta, ei sanktioita yksilöille, joiden osuus saastutukseen on pieni.


julkaistu Tiedonantajassa 10.3.2017

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale