Kirjailijavieras ja sote

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 
Rita Dahl.
Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Vantaalla asuva kirjailija-toimittaja Rita Dahl. Tähän mennessä olen julkaissut 16 teosta, kuusi runokokoelmaa, yhden proosateoksen, yhdeksän tietokirjaa ja kaksi käännös- ja kaksi toimitustyötä.
Millainen koulutustausta sinulla on?
Olen valtiotieteiden ja filosofian maisteri ja journalismin YAMK-opiskelija vuoden alusta Haaga-Helialla.
Miten päädyit kirjailijaksi?
Olen jo 1990-luvulla kirjoittaja, joka oli parissa runoryhmässä: Nihil Interitin ryhmässä ja Nuoren Voiman Liiton kirjoittajatapaamisissa. 2004 julkaisin esikoisrunokokoelmani, joka oli lähinnä kooste siihen mennessä valmiina pitämistäni teksteistä.
Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Ideat tulevat milloin mistäkin, yleensä elävästä elämästä, matkoista, kulttuureista, ihmisistä, yhteiskunnallisista epäkohdista, tunteista: esimerkiksi rakastumisista ja pettymyksistä, elämäni varrella lyhyemmin tai kauemmin tuntemistani ihmisistä, toisista taiteilijoista ja heidän elämästään, aihealueista, joihin olen perehtynyt paremmin (sananvapaus, Talvivaara jne.)
Kauanko kirjoitusprosessi kestää?
Kirjoitusprosessit kestävät eri aikoja, kuukaudesta moniin  kuukausiin.
Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Jokainen kirja on oma tarinansa. Yleensä tieto kustantamisesta tulee päivästä muutamaan kuukauteen.
Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Itsestäni. Itseni, osaamiseni ja rajoitteeni tunnen parhaiten. Kaikki muut ovat jo tuntematonta aluetta.
Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Kun se sujuu, kun on flow päällä ja kun tunnen aiheen hyvin, tai se kiinnostaa minua erityisesti.
Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Ikävintä on se, kun se ei suju, kun aihe alkaa tuntua epäkiinnostavalta tai kaukaiselta.
Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
En ole saanut paljon kommentteja. Eivät kenties ymmärrä? Pitävät tätä korkeintaan harrastuksena, ihmettelevät, miten tällä voi tulla toimeen, mitä ihmettelen kyllä itsekin.
Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Kirjat ovat avanneet ovia uusiin kirjoihin ja aiheisiin.
Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Matkakirjoistani on tullut eniten palautetta. Etelä-Meksikoa on enimmäkseen kehuttu, joku on moittinut tietojen vanhenemisesta (ne vanhenevat koko ajan), samoin Kypros-kirjaa. Ylipäänsä ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, miten vaativaa on elättää itsensä pienillä apurahoilla ja epävarmalla alalla. He pitävät itseään oman erityisalansa eksperttinä, mitä varmaan ovatkin, minun täytyy olla yleistietäjä. Joskus teen pakostakin virheitä.
Onko uusi kirja jo työn alla?
Useitakin on. Akuutein on ensimmäinen lastenkirjani, joka kertoo yh-äidistä ja hänen suomalais-kiinalaisista tyttäristään. Sen julkaisee Enostone alkuvuonna 2018. Myös rakastumisesta, toden ja sepitteen välisestä katoamisesta kertova fantastinen proosani etsii kustantajaa.
Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Satoja lehtijuttuja kymmenissä lehdissä.
Kuka on lempikirjailijasi?
Vaikka Fernando Pessoa, josta tein kirjallisuustieteen graduni ja joka kehitti nk. Heteronyymit, kirjaiijasta erilliset persoonat, joille myös loi elämäkerrat.
Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
José Saramagon Kertomus sokeudesta, Risto Ahdin Ihon ääriviivat, Aksel Sandemose: Ihmissusi (Janten  laki).
Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Pitkäjänteisyyttä, kovaa työtä, lukemista ja kirjoittamista. Mitään muuta oikotietä tähän ammattiin ei ole olemassa. Jos sitten päädyt tähän kokopäiväisesti, köyhyyden sietokykyä,  koska äärimmäinen köyhyys tulee tässä ammatissa tutuksi. Usein mietin, miksi oikein tähän ryhdyin. Koska menneisyyttä ei saa tekemättömäksi, koetan muuttaa tulevaa.

Viiden sotealueen malli on muuttunut 18 maakunnan malliksi.
Sote-palvelut: ulkoistaminen heikentää laatua

Suomalainen hyvinvointivaltio on murroskohdassa. Sosiaali- ja terveyspalveluista on tullut kauppatavaraa ja ulkoistaminen on lisääntynyt kunnissa merkittävästi. Mutta julkisella sektorilla on edelleen kannattajia ?

Vasemmistolaisesti profiloituneet tahot ovat korostaneet julkisuudessa sosiaali- ja terveyspalveluiden julkisena pysymisen tarvetta; elinkeinoelämän edustajat ovat kannattaneet muutoksia järjestämis- ja tuotantotapoihin. Nk. korkean tason auktoriteetit Sauli Niinistöstä RKP:n puheenjohtaja Carl Haglundiin ovat puolestaan korostaneet leikkauspolitiikan tärkeyttä.

Leikkauspolitiikka kostautuu aina eniten heikoimmassa oleviin, jotka ovat kunnan tarjoamien sosiaali- ja terveyspalveluiden ja koulutuksen varasta.

Kysymys julkisten palveluiden tarpeellisuudesta ja tarjonnan oikeasta tasosta on julkisen sektorin taloustieteen tärkeimpiä kysymyksiä. Tarvitaan joku yleinen käsitys yhteiskunnallisista tavoitteista: tulonjaosta, verotuksesta. Optimaalista talouspolitiikkaa voidaan tarkastella tulonjakotavoitteiden avulla. Ilman niitä verotus olisi helposti ratkaistavissa.

Yhteiskunnalliset tavoitteet vaikuttavat paitsi siihen, millä tavalla sote-palveluita järjestetään, myös siihen, kuinka paljon kunnat ulkoistavat sote-palvelujaan. Kasvu on ollut huimaa: kun vuonna 1997 kunnat käyttivät sote-palveluiden ostoon 300 000 euroa, summa on tällä hetkellä noussut yli kolmen miljardin. Kun kehitys on ollut näin vahvasti ulkoistamismyönteistä, onkin syytä esittää kysymys: onko ulkoistaminen ollut kannattavaa vai olisiko palveluiden tuottaminen julkisesti sittenkin kannattavampaa?

Kuntaliiton apulaisjohtaja Reijo Vuorento esitti järkeviä johtopäätöksiä sote-uudistuksen uusiksi linjoiksi: "Uudelleen viriävän kehittämistyön lähtökohtana tuleekin olla kunnan kokonaisvastuu lähipalveluista ja tuon vastuun kantaminen äänestäjien suuntaan läpinäkyvällä ja päätösvallan turvaavalla tavalla. Erityistason järjestämisvastuussa korostuu keskittymisen edut.”

Kuntapalveluiden ulkoistamista säätelee hankintalaki. Julkisten palveluiden hankintasäännöistä neuvotellaan myös sekä kansainvälisen kauppajärjestö WTO:n että Tisa- ja TTIP-sopimuksessa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa TTIP-sopimus on herättänyt huolen terveydenhuollon pysymisestä maksuttomana.

Tähän liittyy myös laajempi yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvä kysymys: halutaanko ulkoistamalla sote-palvelut veroparatiisiyhtiöille todella tukea yhtiöitä, joista osa välttyy kotimaiselta verotukselta käyttämällä veroparatiiseja. Esimerkiksi Mehiläinen säästi 35 miljoonaa kierrättämällä osan tuloksestaan Jerseyn veroparatiisiin.

Seuraavan hallituksen käsiteltäväksi tulee kritiikkiä herättänyt sote-aluehanke. Sote-uudistuksessa maa jaettaisiin viiteen alueeseen, joiden järjestämispäätöksiä tehdään neljän vuoden välein ja järjestämisvastuu on kunnilla ja kuntayhtymillä. Ne voivat myös ulkoistaa palvelutuotantoa. Sote-alueiden ylimmät päättäjät nimitettäisiin myös epädemokraattisesti vaaleitta.

Ulkoistaminen vai julkinen tuottaminen?

Sote-palveluiden Ulkoistamispaineita on usein perusteltu väestörakenteen ikääntymisellä. Tilastokeskuksen vuonna 2012 julkaistun ennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden määrä nousee nykyisestä 18 prosentista 26 prosenttiin 2030. Samalla huoltosuhde eli lasten ja eläkeläisten määrä sataa työikäistä kohden nousee. Baumolinin Yhdysvalloissa toteuttamat tutkimukset vahvistavat myös hypoteesia, että sote-palveluiden palkat nousevat samaan tahtiin kuin muualla yhteiskunnassa, mutta tuottavuus hitaammin.

Kunnille aiheutuu omasta palvelutuotannosta hallinto- ja valvontakustannuksia. Ulkoistettu palvelutuotanto aiheuttaa jatkuvasti näitä kustannuksia. Tuusvuori (2012) on toteuttanut tutkimuksen, jossa hän selvitti kuntien kokemuksia ulkoistamisista ja tilaaja-tuottaja-mallista havaiten nimenomaan tämän muodostuvan kompastuskiveksi.

Ulkoistettujen palveluiden tuottajilla on motiivi tehdä kustannusleikkauksia, jotka heikentävät palveluiden laatua. Jo Alchian ja Demsetz katsoivat julkisen tuotannon eduksi sen, että varsinkin sote-palveluissa yksikköhintaa on helpompi valvoa kuin yksityisissä yrityksissä. Hartin et alin laadunlaimennushypoteesin mukaan yksityisillä on taipumus laatua heikentävien kustannusleikkausten tekemiseen, jos he havaitsevat sopimuskelvottomia elementtejä.

Palvelutuotantoa on järjestelty myös siirtämällä vanhuksia kuntien kustantamista vanhainkodeista palvelutaloihin, joissa maksuista vastaavat KELA ja vanhus itse. Palveluiden laatua on heikennetty alentamalla henkilöllisyysmitoituksia ja kelpoisuusvaatimuksia. 
Vastuuta palveluiden järjestämisestä on siirretty myös kolmannen sektorin toimijoille: järjestöille ja säätiöille. Arvopohjaisina yhteisöinä niihin luotetaan palveluntuottajina usein enemmän kuin ensisijaisesti voittoa hakeviin yrityksiin. 

Pirttilän ja Taimion tutkimus (2011) on tähän mennessä ainoa empiirinen tutkimus sosiaalipalveluista, jossa on pyritty ottamaan huomioon kustannusten lisäksi asiakkaiden erilaisuus. Julkisen palvelun motivaatiota mittaavilla tutkimuksilla tarkoitetaan työntekijöiden muuhun kuin omaan elannon ansaitsemiseen liittyvän motivaation tutkimista.  

Hyvinvointivaltio vai jokainen on oman onnensa seppä -malli?

Palveluiden julkisen järjestämisen puolesta puhuu se, että sekä palvelusetelin että Ruotsin raha seuraa potilasta-mallin on havaittu aiheuttavan eriarvoistumista. Kyse on samalla laajasta yhteiskuntapoliittisesta linjanvalinnasta: onko yhteiskuntapolitiikan keinoin tarkoitus saada aikaan tuloerojen tasoittumista vai lisätä eriarvoistumista?

Jos vastaus on viimeksimainittu, samalla luovutaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion perustana olleesta eriarvoisuuden vähentämispyrkimyksestä ja otetaan aimo askel kohti ääriliberaalia thatcheriläistä ja reaganilaista mallia, jotka perustuivat yrityksille annettuihin verohelpotuksiin ja yksityistämiseen, mutta sysäsivät vastuun terveyspalveluiden hankinnasta kansalaisille itselleen.

Kysymys sote-palveluiden yksityistämisestä tai ulkoistamisesta on viime kädessä arvovalinta: haluammeko ylläpitää vai torjua eriarvoistumiskehitystä, kuten pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatukseen on kuulunut. Jos vastaus on jälkimmäinen, olisi kannatettava sote-palveluiden pysymistä mahdollisimman julkisesti tuotettuina.

Rita Dahl
julkaistu Tiedonantajassa 3.3.2017

Lähde:

Taimio, Heikki, 2014. Hyvinvointivaltio 2010-luvulla – mitä kello on lyönyt. Palkansaajien tutkimuslaitos, raportteja 30, http://www.labour.fi/ptraportti.asp?RaporttiID=30.  

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale