Posts

Showing posts from January, 2017

Turvapaikka irakilaiselle Samer Saadille!

Medialle tiedoksi ja julkisuuteen
SKP:n kulttuuriryhmän vetäjä kirjailija Rita Dahl vaatii Irakilaismuusikko Samer Saadille turvapaikkaa Suomesta. Dahlin mielestä maahanmuuttovirastolla ei ole perusteita palauttaa irakilaistaitelijaa takaisin.
Suomen kommunistisen puolueen (SKP) kulttuurityöryhmä vaatii, että työnsä takia Irakissa hengenvaaraan joutuneelle viulistille Samer Saadille myönnetään turvapaikka Suomessa.  
Samer Saad on ennen turvapaikkahakemuksen jättämistä Suomeen soittanut yli kymmenen vuotta Irakin kansallisessa sinfoniaorkesterissa. Lisäksi Saad on toiminut Bagdadin yliopiston taideinstituutin länsimaisen musiikin osaston johtotehtävissä.Kielteisessä turvapaikkapäätöksessään
Maahanmuuttoviraston mukaan Samer Saad on kokenut vainoa, fyysistä väkivaltaa ja hengenvaaraa Irakissa. Paluu Bagdadiin olisi Migrin mukaan mahdollista, jos Saad vaihtaisi ammattia.
Migri ei voi vaatia taiteilijalta ammatin vaihtoa, sanoo SKP:n kulttuuriryhmän vetäjä kirjailija Rita Dahl
SKP:…

Hyvien veljien kestämätön kaivospeli

Hyvien veljien kestämätön kaivospeli Puheet suomalaisesta ympäristöystävällisestä kaivostoiminnasta osoittautuivat pelkiksi korulauseiksi kun Talvivaara kerta toisensa jälkeen rikkoi törkeästi velvoitteitaan, ohitti sulavasti kaiken valvonnan, ja lopulta sai aikaan yhden Suomen kaikkien aikojen suurimmista ympäristötuhoista. Rita Dahlin kirja Suuri Kaivospeli on loistava matkaopas siihen, miten asiat tapahtuivat ja miksi kukaan ei tehnyt mitään. Talvivaaran ja muiden kaivosten omistajilla on sama pyrkimys kuin kenellä tahansa markkinatalouden toimijalla: Sijoitetut rahat pitää saada tuottamaan voittoa. Mitä suurempi se voitto on, sitä pidemmälle voidaan mennä. Poliitikot kaivosten asialla Kirjaa lukiessa ei jää huomaamatta, ettei esimerkiksi Talvivaara yhtiön Pekka Perä suinkaan ollut tietämätön kaivoksensa ongelmista. Hän vain piti suurta bisnestä tärkeämpänä kuin vaikkapa Laakajärven kaloja. Häikäilemättömällä toiminnallaan hän aiheutti vahingot, joita korjaillaan satoja vuosia, ja j…

Terveyskeskus

Terveyskeskus
Alva kahlasi sohjon läpi sydän voimakkaasti pamppaillen. Ovet aukesivat automaattisesti ja Alva oli sisällä tutussa aulassa, jossa hän ei ollut käynyt muistaakseen kertaakaan äidin noin kymmenen vuotta sitten tapahtuneen kuoleman jälkeen. Ei ollut ollut tarvetta. Nyt sitä sitten oli toden teolla. Pamppailu alkoi tuntua huolestuttavalta sielun ja ruumiin pingisottelulta paikassa, jossa sen ei olisi pitänyt tuntua: sydämessä.
Alva tulosti vuoronumerolapun ja paineli odottamatta ensimmäiselle luukulle, jolla näytti palvelevan virkailija.
”Tulin tänne kohonneen verenpaineen takia. Tämä on akuutti tilanne, asialla on kiire.”
Punatukkainen virkailija vilkaisi suljetun lasin takaa tokaisi: ”Mene tuonne toiselle luukulle”, osoittaen luukkua, jonka lasi oli auki.
Alva tallusti otsa hikeä valuen oikeaan paikkaan ja istuutui. Toinen virkailija osoitti yhtä tylsistyneen näköisenä seuraavaa luukkua ja punatukkaista sairaanhoitajaa sinisessä fleecepuserossa.
Miksi ne kaikki ovat punatukkais…

Sanan paino runoudessa

Jussi Särkelän kritiikki Sanan painosta blogissaan

Valtamedia on luopunut sille kuuluvasta sivistystehtävästä. Muu media on markkinoiden vallan alla jäänyt marginaaliin. Snellman olisi tilanteesta kauhuissaan. Runous on muutoksen myötä puristuksessa. Sitä ei juuri esitellä ja runouden kritiikki on museoitu. Moni huomion arvoinen runoilija jää pimentoon, yleisön ulottumattomiin. Jotain tällaista tuli ensimmäisenä mieleeni lukiessani Rita Dahlin runoeeposta ´Liikennevaloja eksyneille´ (Kolera 2015). Dahl viiltää eepoksessa auki yhteiskunnallisia rakenteita aforismin, runon, proosan ja kollaasien metodein. ”Mies käveli Nevskij Prospektiä, hän olisi voinut kävellä missä tahansa, kun kivi sattui päähän. Runoilija raahautui seiniä pitkin ensimmäistä baaria kohti. Hän kurkotti kättä kohti oven kahvaa, mutta ovi läimäistiin nenälle. Kansalainen talletti kaiken sukan varteen ja heitti rammoille vain kolikoita. Hän oli ensimmäinen, jolle ei käynyt kuinkaan. Tämä tarina ei opeta mitään, vain sen,…

Ammattiryhmä vailla statusta

Ammattiryhmä vailla statusta Luovan työn tekijöitä ei työvoimaviranomainen ymmärrä. Meiltä puuttuvat perusoikeudet, jotka muille on lailla taattu. Jos jäämme työttömiksi, on mahdollista, että loppututkinnon tekemättömälle syntyy viiden kuukauden karenssi, jonka aikana ei siis nautita minkäänkaltaisia tuloja. Me olemme usein ammattitaitomme julkaisuilla ja teoksilla todentaneet ja osalla on ne loppututkinnotkin. Miksi meitä silti kohdellaan kuin täysin oikeudetonta ja ammattitaidotonta paaria-luokkaa? Vaadin täysin samoja oikeuksia meille kuin kaikille muille ammattiryhmille. Ei ketään saa Suomessa jättää vaille tuloja ja toimeentuloa. Se on toimeentuloloukku. *** Otetaan esimerkki. Jos kirjailija jää työttömäksi eli luovuttaa käsikirjoituksen ja hänellä ei ole TE-toimiston ja KELAn ammattitaidon takeena pitämää maisterintutkintoa tai muuta tutkintoa, luovan alan tekijä jää tyhjän päälle peräti viideksi kuukaudeksi. Jos on sitten jotakin omaisuutta tai tuloja ja puolisolla tuloja, toimeen…