Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Tuesday, April 18, 2017

Mesenoi ja auta tekemään tietopaketti itsensä työllistävistä taiteilijoista!


Kampanjaan:

ITSENSÄ TYÖLLISTÄVIÄ TAITEILIJOITA KÄSITTELEVÄ PAMFLETTI

ALKOI 18.4.2017
PÄÄTTYY 15.6.2017
Pamfletissa valotan itsensä työllistävien taiteilijoiden, erityisesti kirjailijoiden, ahdinkoa yleisen ja yksityisen kautta. Kerään tietoa tutkimusraporteista, selvityksistä ja kirjallisuudesta kuvataiteilijoiden, näyttelijöiden, muusikoiden, kirjailijoiden ahdingosta ja käytän esimerkkinä omaa ja eri alojen taiteilijoiden tilannetta. Sipilän hallituksen työttömyysturvalaki on saattanut monet tyhjän päälle, kaiken sosiaaliturvan ulkopuolelle. Kustantaja Enostone
Pamfletissani valotan itsensä työllistävien taiteilijoiden, erityisesti kirjailijoiden, ahdinkoa yleisen ja yksityisen kautta. Yleistä pamfletissani edustavat tutkimusraportit, selvitykset ja aihetta käsitelleet tutkijat, joilta poimin yleistä fakta- ja tutkimustietoa aiheesta ja popularisoin sen suurelle yleisölle ymmärrettävään muotoon.
Yksityisen tason pamfletissani tuon esiin oman tarinani avulla. Olen 17 teosta julkaissut ammattikirjailija, jonka toimeentulo tulee pääosin apurahoista. Vuonna 2015 työ kävi miltei mahdottomaksi. Vuosi 2017 vaikuttaa kaikkein katastrofaalisimmalta. Pamfletissani esittelen myös teatterin, musiikin itsensä työllistäjiä.
Sipilän hallituksen kärkihankkeisiin on kuulunut myös niin sanottu yrittäjyyspaketti. Tämän seurauksena viime vuoden alusta (1.1.2016) tuli voimaan uusi työttömyysturvalaki, jolla omassa työssä työllistyvistä ei-työsuhteisista itsensä työllistäjistä tehtiin yhdessä yössä yrittäjiä.
TE-toimiston itsensä työllistäjien tulkinta yrittäjiksi on yleistynyt ja monelta on evätty myös sosiaaliturva tällä perusteella.
Pamflettini esittelee ilmiötä, joka on suurelle yleisölle hyvin tuntematon ja myyttisten ennakkokäsitysten kohde. Myös hyvin toimeentulevan taiteilijakunnan keskuudessa vähälevikkisten kirjailijoiden ahdinko on tuntematon. Näin kirja kerää aihetta koskevaa tietoa ja sivistää.
Yleistä itsensä työllistäjistä
Vuonna 2013 työmarkkinoilla oli 152 000 15-64-vuotiasta itsensä työllistäjää. Heistä enemmistö on yksinyrittäjiä ja miehiä. He työskentelivät hyvin vaihtelevissa ammateissa osto- ja myyntiagentista fysioterapeuttiin ja kouluttajiin sekä taiteilijoihin.
Yrittäjyystutkimuksessa on jo pitkään puhuttu mahdollisuus- ja pakkoyrittämisestä. Ensimmäiseen on vapaaehtoista vetoa, toinen kuvastaa tilannetta, jossa valinnan mahdollisuutta ei ole. Useat itsensä työllistäjät kokivat olevansa pakkoyrittäjiä.
Anna Pärnäsen ja Hanna Sutelan Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013 -tutkimuksessa todetaan yleisesti, että moni itsensä työllistäjä työskentelee yrittäjänä vain, koska palkkatyötä ei ole ollut saatavilla ja työssä on siksi pakkoyrittäjyyden makua. Yleisiä piirteitä itsensä työllistäjän työlle ovat alhainen tulotaso, heikko sosiaaliturva ja riippuvuus yhdestä työn tilaajasta.

Kirja ehdottaa myös ratkaisuja ankeaan tilanteeseen. Joukkorahoittamalla voit samalla auttaa kirjailijan omaa ankeaa tilannetta. Vastineeksi saat tujun pakkauksen tietoa ja realistisen, kaunistelemattoman kuvauksen siitä, miten kurjasti yhden itsensä työllistäjien ammattikunnan asiat ovat.

Kirjan julkaisee Enostone: https://enostone.fi/

Monenlaista sensuuria

Monenlaista sensuuria

Tunnetun hokeman – ja totuuden – mukaan taiteen sananvapaus on laajempaa kuin arkisen sananvapauden, eikä sen tarvitse esimerkiksi totella arkista sananvapautta, jossa yksityisyys nauttii erityistä suojaa. Journalismissa ja taiteessa saadaan kuitenkin esittää suurempaa kritiikkiä erityistä poliittista ja taloudellista valtaa käyttäviin henkilöihin.

Miksi taidetta usein sitten sensuroivat viranomaiset?

Viimeksi poliisi kielsi muoviaseen käytön ”joulun henkeä” kritisoivasta installaatiosta Oulussa, jossa varoituskolmioin oli eristetty. Poliisi näki teoksessa uhkailtavan pääministeri Sipilän henkeä.
***

Oulun asematunnelissa esillä olleessa installaation esillepanosta vastaavan Kulttuuribingon hallituksen puheenjohtaja Taija Jyrkäs ei näe Janne Raasakan teosta vihapuheena eikä uhkailuna.

Oulun poliisi kuuli taiteilijaa selvittääkseen oliko aiheellista aloittaa taideteosta koskeva esitutkinta. Poliisi totesi ettei aihetta esitutkintaan ole.

Yhdistyksen tiedotteessa todetaan: ”Installaatio muodostuu huoneesta jossa näkyy toisenlainen joulu. Lattialla lojuu tyhjiä kaljatölkkejä ja katkennut joulukuusi. Keskiöön sijoitetun pöydän päällä on kelan lomake ja sen päällä sijaitsi muovinen leikkiase joka on nyt poistettu. Taustalla roikkuu varoituskolmioita ja muita taiteilijan käyttämiä liikennemerkkejä. Kantaaottava teos kuvaa yksilön epätoivoa ja ahdistusta joka saavuttaa kriittisen pisteen jouluna. Teos on kuvaus ajasta jossa elämme. Me kaikki olemme kuulleet sellaisista jouluista. Jotkut ovat kokeneetkin. Teos ei ole kunnianloukkaus, laiton uhkaus tai varsinkaan pahoinpitely. Vihapuheeseen yllyttämisenäkään sitä ei voi ymmärtää.”

Tapaus muistuttaa esimerkiksi Ulla Karttusen Neitsythuorakirkkoa. Siinäkään ei nähty lapsiprostituutiomateriaalin antavan aihetta esitutkintaan. Koska kyse on taideteoksesta.

Hyvä näin.

***
Wikipediassakin voi harjoittaa pienen tason sensuuria. Olen useasti postannut sivulleni koti- ja ulkomaiset antologia- ja kirjallisuuslehtijulkaisuni, mutta se ei jotakuta miellytä. Aina ne siivotaan sivultani pois. Tunnen kollegoita, jotka saavat surutta pitää vaikka kuinka laajaa julkaisuluetteloa.


Olisiko sittenkin kyse sensuurista, vai pelkästä kotimaisesta kateudesta?

julkaistu Tiedonantajassa 14.4.2017

Sunday, April 16, 2017

Työnhakuvideo



Kirjoittamisen, viestinnän, koordinoinnin osaaja hakee osa-tai kokoaikaista työtä tai freelancerin hommia.

Thursday, April 13, 2017

Toimeentuloloukku

Julkaisuni viime vuonna:
- Sanan paino. Esseitä poetiikasta ja politiikasta. Kustantamo Tarke
- Suuri kaivospeli. TA-Tieto.
Tänä vuonna:
- Muotokuvia. Mediapinta
- Portugalilaisen runouden antologia. Palladium.
- Jyrki Pellis-muotokuva. Kustantamo Tarke.
- Itsensä työllistäjiä käsittelevä pamfletti. Enostone.
-José Peixoton runovalikoima. Enostone.
- Ensimmäinen lastenkirjani. Enostone.

Tällä tuotantovaiheella ja julkaisumäärällä kirjastolautakunta päätti olla myöntämättä minulle
kirjastoapurahaa. Onko päätös oikein?

Usein oikeistolaiset poliitikot puhuvat kannustinloukusta, mutta entä
toimeentuloloukku:
en saanut kirjastoapurahaa kolmella hakemuksella ja näin ollen olen täysin
puilla paljailla. Tiedän hyvin, ettei kirjastoapurahaan ole subjektiivista oikeutta, mutta objektiivinen tilanteeni on: olen täysin apurahoista riippuvainen kirjailija.
Taloudellisilla ja sosiaalisilla perusteluillani ei ollut mitään merkitystä.
Vuoden alusta olen ollut journalismin YAMK-opiskelija Haaga-Helialla. Kehitän
opinnoissa kaksitahoista omaa palvelua: vaikuttavan kirjoittamisen koulutus ja kirjoittajasparraus. En saa aikuisopintotukea, koska en ole pystynyt maksamaan
MYELiä edeltävältä vuodelta. Työmarkkinatukeen en ole oikeutettu, koska
minut tulkitaan päätoimiseksi opiskelijaksi. Voin kyllä käyttää Suomen
Kirjailijaliiton hätärahastoa pulassa oleville kirjailijoille, mutta entä sitten?
Jos WSOY tai pari muuta rahastoa eivät myönnä apurahaa toukokuussa,
minun pitäisi elää nollatuloilla kenties koko tämän vuoden loppu.
En ole saanut kirjastoapurahaa peräti kahtena viime vuotena, vaikka
olen ollut julkaisujen suhteen aktiivinen. 2015 ilmestyi runokokoelmani
Liikennevaloja eksyneille (Kolera). 2016 julkaistiin Sanan paino.
Esseitä poetiikasta ja politiikasta
(Kustantamo Tarke) ja Suuri kaivospeli (TA-Tieto).
Olen julkaissut peräti 17 kirjaa. Tuotantoni vaihe ja tulevat työsuunnitelmat:
lastenkirja ja mini-tv-sarjan Treatment eivät vakuuttaneet kirjastoapuraharaatia.
Kääntäjänä on tulossa José Peixoto -valikoimani ja Portugali-antologiani.
Lisäksi julkaisen modernistirunouden klassikko Jyrki Pellisen muotokuvan,
joka sisältää lähiluennan hänen kirjoistaan. (Kustantamo Tarke).
Koulutusta on kahden maisterintutkinnon verran: valtiotieteen ja filosofian maisteri.
Haluan tehdä julkiseksi tilanteeni, koska tämä on jo täysin kestämätöntä,
koko hyvinvointivaltioeetoksen vastainen tilanne. Taiteella ei pysty enää
tulemaan toimeen (apurahojen saanti on vaikeutunut vuodesta 2013 lähtien),
mutta päivätöihinkään ei pysty palaamaan näin pitkällä (20 vuoden)
freelancer-taustalla. Tiedän sen, olen lähettänyt vuosien varrella satoja
hakemuksia.
Tämä on todellinen loukku. Nälkätaiteilijamyytti ei ole myytti. Se on
täyttä totta. En ymmärrä miten kirjailijan ammatti vuodesta toiseen
roikkuu arvostuslistojen kärjessä.
Tässä arjessa ei ole mitään hienoa.
Jos joku haluaa tarjota kirjoittamisen, viestinnän, koordinoinnin osaajalle
töitä, yhteystietoni saa toimitukselta.

Wednesday, April 12, 2017

Lehtikirjoittamisen kurssi tarjolla - ilmoittaudu heti!

Arvoisat Kriittisen kirjoittajakursseista kiinnostuneet,

Kriittinen järjestää keväällä Lehtikirjoittamisen kurssin, joka koostuu tällä kertaa kahdesta viikonlopusta 27.-28.5. ja 10.-11.6., klo 11.00-14.45, paitsi su 11.6. klo 11.00-13.45. Hinta: 130 euroa

Kurssilla tutustutaan erilaisiin lehtijuttutyyppeihin: uutisiin, henkilö-, ja aihejuttuihin, reportaaseihin, sekä aikataulusta ja osallistujien kiinnostuksesta riippuen narratiiviseen/tutkivaan journalismiin.

Kurssin opetus koostuu lukemisesta, keskusteluista, sekä kirjoittamisesta ja palautteista. Kurssi soveltuu lehtikirjoittamisesta kiinnostuneille henkilöille, erityisiä esitietoja ei edellytetä.

Kurssin opettajana toimii vapaa toimittaja ja kirjailija Rita Dahl. Kurssin nettisivulla lisää tietoja opettajasta: http://kriittinenkorkeakoulu.fi/kriittinen/koulutus/kirjoittamisen-lyhytkurssit/lehtikirjoittamisen-kurssi/

Ilmoittautumiset viimeistään 17.5. Kriittisen korkeakoulun toimistolle (050-5525959, info@kriittinenkorkeakoulu.fi). Ilmoittautumisen voi perua veloituksetta viimeiseen ilmoittautumispäivään asti. Sen jälkeen peruutuksesta veloitetaan puolet kurssimaksusta.

Tervetuloa kurssille! On oikein suotavaa myös vinkata siitä tutuille!

Sunday, April 09, 2017

Ilmaistyö on tuttua

Ilmaistyö on tuttua

Taiken ja Cuporen uusimmassa Taiteilijabarometrissä taiteilijoista peräti 94 prosenttia haluaisi asiantuntemustaan käytettävän enemmän yhteiskunnassa. Ilmaistyö on todellinen ongelma, johon ei osata esittää ratkaisua.

Taiteilijan työ on omituista. Se ei vastaa millään tavalla käsitystä perinteisestä työstä. Taiteilija tekee työtään omituisina vuorokaudenaikana, joskus illalla, toisinaan yöllä, myös päiväsaikaan. Työtunteja harvoin lasketaan, jos laskettaisiin, tuntipalkka olisi niin pieni, ettei kukaan normaaliajatuksin ja -odotuksin varustettu edes lähtisi moiseen työhön.

Nollatuntisopimus on monelle tuttu, mutta entä nollapalkka? Taiteilijalle sekin tulee tutuksi, koska jos ei apurahoitusta ole, ei voi kerryttää eläketurvaakaan. Taiteellisten tulojen saattaminen MYEL-vakuutuksen piiriin ei ole ratkaisu ongelmaan, jos taiteellisia tuloja ei ole kuin muutama sata euroa.

Kuka sellaisella voi elää? Taiteilija kyllä, hän osoittaa ihmeen olevan käytännössä mahdollinen. Nälkätaiteilijamyytti ei ole myytti, se on täyttä todellisuutta.

Arvostusta nauttivat korkeintaan muutamat kaupallisimmin parhaiten toimeentulevat taiteilijat, jotka pystyvät myös elättämään itsensä taiteellaan.

Romutetaan positiivinen taiteilijamyytti

Julkisuudessa esiintyy usein taiteilijuutta ihannoivia näkökulmia. En voi kuin ihmetellä esimerkiksi YLE:n Kultakuumeen Anna Tuluston etukäteen valittua, tarkoitushakuista näkökulmaa, joka esittää taiteilijuuden positiivisessa valossa ja vahvistaa näkökulmaa psyykkisen ansainnan riittävyydestä palkintona ammatin harjoittamisesta. Tämä on niin kovin tuttu näkökulma, eikä sitä julkisuudessa juurikaan kyseenalaisteta. Haastateltavana hänellä on taiteen edustajista näyttelijä.

Millä muulla alalla tällaisesta pelkästä psyykkisen ansainnan riittävyydestä voisi puhua? Kaikilla aloilla vaaditaan materiaalisia etuja: lisää palkkaa, parempia työsuhde-etuja, lyhyempää työpäivää, vain itsensä työllistäjät ovat laittomassa asemassa korkeintaan minimisosiaaliturvan ja tulevaisuudessa takuueläkkeen olemassaolon varassa.

Myös hyvinvointitaide tai soveltava taide on hyödynnettävissä vain osalla taiteen aloilla: kuvataide ja teatteri ensi sijassa. Esimerkiksi kirjallisuutta ei tässä käytetä tietojeni mukaan juuri ollenkaan.

Taiteilijat ovat joutuneet niin ahtaalle, että vaihtoehtona on vain alan vaihto (jos se onnistuu), tai vielä radikaalimmat vaihtoehdot. Enemmän toivoisin journalistisia pelinavauksia, joissa ala esitettäisiin ilman mitään ruusuisia silmälaseja, sellaisena kuin todellisuudessa onkin.
julkaistu Tiedonantajassa 7.4.2017




Minulla olisi jo yksi ryhmä, joka kokoontuu seuraaavan kerran kiirastorstaina 13.4. klo 10-11.30 Kiinnostaisiko osallistua siihen? Jos kiinnostaa, voisin jo lähettää luettavat tekstit ja voisit vastaavasti lähettää oman tekstisi. Siinä ryhmässä on 2 osallistujaa jo.

Sunday, April 02, 2017

Viimeiset hetket käsillä - 328 on valintasi



Ennakkoäänestys jatkuu. 328 on numerosi Vantaalla, jos haluat edulliset, kunnallisesti tuotetut sote-palvelut, poliittisen suhmuroinnin eliminoimista päätöksenteossa ja ammattimaista, hyvin tuotettua taidetta, jota myös tuetaan riittävästi. #kuntavaalit #vaalit2017 #eimyytävänä
Valtuutettuna kehittäisin erityisesti Hakunilaa asuinalueena. Ostari on tällaisenaan kuollut keskus. Siellä on pari tyhjää liiketilaa, joita voisi hyödyntää asukkaiden hyväksi? Esimerkiksi kunnan ylläpitämä kahvila/toimintatila tyyliin Koivukylän Kafnet Hakunilaan? Jos pääsisin valtuutetuksi, voisin tehdä asiaa koskevan valtuustoaloitteen.
Hakunilassa ei myöskään ole yhtään mitään kulttuuriin viittaavaa toisin kuin Länsi-Vantaalla. Lapset harrastavat yhdessä pommisuojassa, siinä se. Myöskään muualla Itä-Vantaalla ei ole mitään kulttuurista; kyse on kulttuurisesta autiomaasta. Lapsille ja nuorille lisää eläviä harrastusmahdollisuuksia.
Olen käynyt peruskouluni Itä-Hakkilassa ja lukion Sotungissa. Kannatan lähikouluja ja kaikkia muitakin lähipalveluita. Kaikkein köyhimmillä ei ole välttämättä varaa edes bussilippuun, eli on elintärkeää säilyttää terveysasema Hakunilassa ja Länsimäessä.

Saturday, April 01, 2017

Antologiaan?

Löytyisikö kiinnostusta etäyhteydellä toimivalle runoryhmälle, jonka päämäärä olisi antologian koostaminen? Antologian voisi julkaista esimerkiksi Mediapinta: http://www.mediapinta.net/
Olen ammattikirjailija, joka voisi vetää ryhmää ja toimittaa antologian. Tästä työstä veloittaisin maksun, joka ei ole korkea työmäärään nähden. Minusta:https://fi.wikipedia.org/wiki/Rita_Dahl

Meilaa: ritdahl@gmail.com

Friday, March 31, 2017

Hevosmiesten tietotoimisto sijaitsee kaupungintalolla

Hevosmiesten tietotoimisto sijaitsee kaupungintalolla


Keskustan kaupunginvaltuutettu väitti (Vaaliareena VS 25.3.), että sote-tietomme ovat peräisin ”hevosmiesten tietotoimistosta” (kirjoituksemme ’Lakkautetaanko viisi terveysasemaa?’ VS 18.3.).

No, tuo ”hevosmiesten tietotoimisto” sijaitsee kaupungintalolla ja sote-tiedot on saatu valtuustosalissa kaupungin sosiaali- ja terveysjohdolta, kuten ko. kirjoittaja hyvin tietää.
Vantaa on virkamiesten mukaan käyttänyt terveysmenoihinsa  10%-yksikköä  19%-yksikön verokertymästä, noin  400 miljoonaa euroa (ilman ennaltaehkäisevää osuutta joka jää kunnalle sotenkin  jälkeen).  Kun taas sote-vero tulee viemään Vantaan verotuloista  12,5%-yksikköä eli  500 miljoonaa euroa vuodessa.Erotus on 2,5 %-yksikköä  eli 100 miljoonaa euroa.

Vaika valtio lupaa, että kunnille ei tule lisälaskua sotesta, niin veronmaksajalle kyllä tulee.

Veronmaksajat tulevat maksamaan tuon erotuksen joko nousevina (kunta-, valtion-, alv- tms)  veroina, nousevina palvelumaksuina tai palvelujen leikkauksina.

Onko muuten todennäköistä, että yksityiset palveluntuottajat tuottaisivat lääkäripalvelut 48 euroa/ käynti, niin kuin Vantaan omat terveysasemat nyt tekevät? Kun pitää saada voittoakin, toisin kuin julkisella puolella.

Sote-kustannukset tulevat nousemaan tulevina vuosina  -  kuka muu ne voi maksaa kuin asiakas tai veronmaksaja?
Mitä tulee terveyskeskusten keskittämisestä kahteen suureen asemaan, tämäkin tieto on saatu Vantaan terveyspalveluista. Kun sote tulee, julkiset terveyspalvelut keskitetään kahteen suureen asemaan ja loput hoidetaan yksityisten toimesta.

Myös Vantaan omassa 10 vuoden investointisuunnitelmassa on merkitty 73 miljoonan euron investointi uuteen Tikkurilan hyvinvointikeskukseen vuonna 2021 (Vantaan talousarvio 2017 s. 226).  Tämä 22700 Brm2 rakennus siis korvaisi mm. Hakunilan ja Länsimäen terveysasemat – jos sotea ei tulisi.


Keskittämisaikeita on, ja kuntalaisen on hyvä se tietää.
Muita mustamaalaamalla ei keskustapuolue tästä selviä.

Vaula Norrena, kaupunginvaltuutettu, kuntavaaliehdokas (vihr)
Rita Dahl, toimittaja, kuntavaaliehdokas (skp)

Vantaan Sanomat 29.3.2017

Friday, March 17, 2017

Toimittajan rooli hakusessa

Toimittajan rooli hakusessa

Toimittajan ammatillinen kriisi näkyy työnhakuilmoituksissa, joissa usein etsitään pelkkiä sisällöntuottajia ammattitoimittajien sijaan. Heiltä ei vaadita yhtä laadukasta lähde- ja sisältökritiikkiä eikä pitkää koulutusta, ja heidän työnkuvansa lähestyy usein markkinointia. Näin sisällöntuottajaksi voi soveltua esimerkiksi vastikään lukiosta hyvin arvosanoin valmistunut ylioppilas, jolla ei ole vielä sen kummempia tietoja journalismista. Hän käy halvemmaksi kuin alaa pitkään opiskellut akateeminen ammattilainen.

Myös sosiaalisen median tulo ja digitalisoituminen on muuttanut alaa. Yhä useammin kuka tahansa voi ryhtyä median jakajaksi, eräänlaiseksi yksityiseksi sisällönjakajaksi. Sisällönjakoa voi joukkoistaa isolle kansalaisjoukolle.

Elämme medioiden ympäröimänä 24/7 ja tämä on lisännyt myös ns. valejournalismia. Lähdekritiikin taidoista on tullut yhä tärkeämpiä digitalisoituneena aikana. Kansalaisjournalismin ja sisällönjakelijoiden lisääntyminen uhkaa ammattitaitoisia journalisteja, koska usein julkaisijatahot tyytyvät halvimmalla itseään tarjoavaan palveluntarjoajaan. Sisällöntuottajat valtaavat alaa ammattitoimittajilta.

Vakavaan journalismiin erikoistuneen freelance-toimittajan työ on käynyt mahdottomaksi. Itselleni toimittajan työ on pitkään ollut pelkkä harrastus, koska vakavalla journalismilla kulttuuri- ja yhteiskuntalehdissä ei voi ansaita kuin pari tuhatta euroa vuodessa. 2000-luvulla vielä elätin itseni ammattilaisena, CV:ssä on satoja juttuja kymmenissä lehdissä, joiden skaala on ay-lehdistä asiakas- ja aikakauslehtiin.

Yrittäjien ja itsensä työllistäjien tilannetta ei helpota se, että immateriaalisilla tekijänoikeuksillakaan ei pysty enää tekemään oikein kauppaa ainakaan suurissa mediataloissa. Niiden avustajat joutuvat säännönmukaisesti allekirjoittamaan sopimuksen, jossa luovuttavat kaikki tekijänoikeutensa julkaisijataholle.

Mediatalot vaativat yhä useammin moniosaajia, jotka hallitsevat monet eri välineet. Mutta missä monet mediat voisi ottaa haltuun? Ehkä ensin pitää aloittaa sisällöntuotanto harrastuksena, jossa kehittää taitonsa ammattilaisen tasolle.

Olisiko yhteisörahoitus vastaus median ongelmiin yksittäisen toimittajan tasolla? Ei ole. Rapport-joukkorahoituspalvelussa Jani Kaaro on harvoja toimittajia, joka onnistuu saamaan rahoituksen juttuidealleen. Myös yritysten yhteiskuntavastuuta tutkiva Finnwatch onnistuu saamaan suuren määrän joukkorahoittajia toimintaansa tukemaan.

Jotkut pienet media-alan start-upit ovat kehittäneet onnistuneita ansaintalogiikkoja. Narratiiviseen journalismiin erikoistuneen Long Playn kaltaiset hitaaseen journalismiin erikoistuneet mediakollektiivit onnistuvat rahoittamaan toimintaansa myymälä sinkkuja muutamalla eurolla.

Päätoimittajataso tai omistajat sanelevat yhä tiukemmin sisällöntuotantoa tai journalismia, kuten osoittaa pääministeri Sipilän saama erityiskohtelu YLEllä. Toimittajien eroamiset eivät johda kuitenkaan sen suurempiiin muutoksiin, pelkkään toisen päätoimittajan nimeämisen suuren yleisön lepyttämiseksi. Ketään ei kuitenkaan eroteta. Median rooli neljäntenä valtiomahtina tai portinvartijana on menetetty. Siitä on tullut pelkkä kesy puudeli, joka näykkii ystävällisesti leivänrippeitä vallanpitäjien ystävällisistä käsistä. Rakkikoirarooli on menneisyyttä.

julkaistu Tiedonantajassa17.3.2017







Thursday, March 16, 2017

Kaikenlaisen kirjoittamisen Skype-kurssi

Seitsemäs runokokoelmani, sisältää myös proosaa ja proosarunoja. 25 eurolla hyvinvarustelluista kirjakaupoista:



Kaikenlaisen kirjoittamisen Skype-kurssi:

Kurssin opetus koostuu lukemisesta, keskusteluista, sekä kirjoittamisesta ja palautteista. Kurssiin kuuluu kolme noin 1,5-2 tunnin Skype-sessiota ja lähettämäni lukumateriaalit ja teoriaosuudet. Hintaa tulee 150 euroa.

Te voitte myös ennen tapaamista lähettää luettavakseni aivan minkä tahansa genren tekstiä, jota sitten kommentoin seuraavalla tapaamiskerralla. Tekstit voi lähettää koko ryhmälle, jolloin niistä saa myös vertaispalautteen.

Ensimmäinen Skype-sessio on maaliskuussa 20.3. klo 18, kaksi muuta huhtikuussa.

Ensimmäiselle kerralle lähetän tässä pari artikkelia luettavaksi. Voitte halutessanne lähettää myös jonkun jutun luettavakseni, keskustelemme luetusta ja kirjoitetusta jokaisella tapaamiskerralla. Jutut on siis luettu Skype-tapaamiseen mennessä, niiden ympärillä pyörimme.

Jos kurssi kiinnostaa, pistä viesti: ritdahl@gmail.com heti.

Kurssin opettajasta: Rita Dahl aloitti kirjoittajan uransa jo 20-vuotiaana Rumban musiikkikriitikkona. Hän osallistui useisiin kirjoittajaryhmiin, muun muassa Nihil Interitin runoryhmään ja Nuoren Voiman Liiton ryhmään. Ensimmäiset lehtijuttunsa hän julkaisi ylioppilaskunnan järjestölehdissä ja muun muassa Valtiotieteilijässä. Sittemmin Dahlin juttuja on julkaistu useita satoja kymmenissä eri lehdissä ay-ja asiakaslehdistä kulttuuri- ja yhteiskunnallisiin lehtiin. Juttuja on tehty niin laajalevikkisiin kaupan asiakaslehtiin kuin pieneen Taide ja Antiikkiin. Ensimmäisen keskiaukeaman juttunsa hän julkaisi 1999 Metro-Lehdessä turkulaisista katurunoilijoista. Nykyään hän avustaa Tiedonantajaa ja Ydintä säännöllisesti.

Ensimmäinen runokokoelma Kun luulet olevasi yksin julkaistiin 2004 ja tähän mennessä Dahl on julkaissut kuusitoista teosta, runoa, proosaa ja tietokirjoja. Hän on esiintynyt erityisen paljon ulkomailla ja hänen runojaan on julkaistu yhdellätoista kielellä.

Dahl on myös 15 vuotta opiskellut sopraano, joka teki 2015 Weimarin oopperastudiossa Marcellinan roolin Le Nozze di Figarossa. 2017 hän on toinen metsänneito oopperayhdistys Fantasian versiossa Dvorakin Rusalkasta.

Poliittiset rikkaruohot kitkettävä


Friday, March 10, 2017

Talouskurista osallistuvaan eurotalouteen?

Talouskurista osallistuvaan eurotalouteen?


Euroopassa on odotettavissa ylisukupolvinen sosiaalinen ja taloudellinen kriisi, jos talouskuriehdoista pidetään tiukasti kiinni.
Kriisi pitäisi ratkaista sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaisesti. Velkataakan laskemisen ja ehtojen lieventäminen niin, että talouden elpyminen on mahdollista, on välttämätöntä. Velkasovittelu on osa laajempaa eurooppalaista talouspoliittista ratkaisua, jolla pyritään takaamaan kysyntä ja investoinnit.
Nykyiselle tilanteelle löytyy vertailukohta 1980-90-luvuilta, jolloin alettiin ratkoa kehitysmaiden velkakriisiä samalla tavalla. Velkaantuneille maille suunnitettiin tiukka talousohjelma ja pankkien saatavat priorisoitiin.
Saksalle myönnettiin vuonna 1953 laina, joka annettiin sille myöhemmin anteeksi. Kreikalle ei ole annettu anteeksi kahdenvälisiä lainoja ja siltä vaaditaan omaisuuden yksityistämistä, kun taas Saksa sai hallita taloutensa keskeisiä sektoreita. Saksan ulkoisille veloille määrättin katto suhteessa vientituloihin.
Etelä-Euroopan velkaantuneet maat eivät ole saaneet mitään lähihistoriasta tuttuja helpotuksia lainaehtoihinsa.


Ympäristötaloustieteen vaihtoehto


Talouskurin vastapainoksi poliittiset taloustieteilijät ovat ehdottaneet siirtymää elvyttävään jälkikeynesiläiseen tai radikaaleimmillaan marxilaiseen talouspolitiikkaan ja jonkinlaiseen sosialistiseen suunnitelmatalouteen.
- Vaikka eurokriisissä tulee esiin monia markkinatalouden sisäsyntyisiä puutteita, on se kuitenkin pääasiallisesti sekatalouksien "työkalupakilla", siis markkinakilpailun ja valtiollisen ohjauksen yhdistelmällä, ratkaistavissa oleva ongelma, sanoo Robin Hahnelin Osallisuustalous-kirjan suomentaja Antti Jauhiainen.
Perusteet markkinoita vastaan -kirjasessa Hahnel väittää markkinatalouden olevan ristiriidassa demokratiatavoitteen kanssa. Esimerkiksi luonnon saastuminen on tuotantotoiminnassa ”negatiivinen ulkoisvaikutus”, jota ei kaikissa markkintalousmalleissa korvata tai paikata tai paikataan liian vähäisessä määrin.
Sosialistista Eurooppaa ei ole luvassa, mutta markkinavetoinenkin Eurooppa voi huomioida ulkoisvaikutusten aiheuttajia erilaisin veroin ja maksuin. Hiiliveron lisäksi yritysten toiminnasta aiheutuvat negatiiviset ulkoisvaikutukset pitäisi huomioida erilaisin veroin tai maksuin.
- Työelämän epätasa-arvoisuus ja erityisesti ilmastonmuutos ovat sellaisia ongelmia, joissa markkinatalouden hylkääminen kokonaan ja siirtyminen demokraattiseen suunnitteluun ovat välttämättömiä, uskoo Jauhiainen.
Suurimpia saastuttajia ovat suuryritykset ja teolliset tuottajat, joille vastuu ilmaston lämpenemisestä pitää ennen muuta sälyttää. Tarvitaan tiukempaa yritysverotusta, ei sanktioita yksilöille, joiden osuus saastutukseen on pieni.


julkaistu Tiedonantajassa 10.3.2017

Saturday, March 04, 2017

Kirjailijavieras ja sote

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 
Rita Dahl.
Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Vantaalla asuva kirjailija-toimittaja Rita Dahl. Tähän mennessä olen julkaissut 16 teosta, kuusi runokokoelmaa, yhden proosateoksen, yhdeksän tietokirjaa ja kaksi käännös- ja kaksi toimitustyötä.
Millainen koulutustausta sinulla on?
Olen valtiotieteiden ja filosofian maisteri ja journalismin YAMK-opiskelija vuoden alusta Haaga-Helialla.
Miten päädyit kirjailijaksi?
Olen jo 1990-luvulla kirjoittaja, joka oli parissa runoryhmässä: Nihil Interitin ryhmässä ja Nuoren Voiman Liiton kirjoittajatapaamisissa. 2004 julkaisin esikoisrunokokoelmani, joka oli lähinnä kooste siihen mennessä valmiina pitämistäni teksteistä.
Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Ideat tulevat milloin mistäkin, yleensä elävästä elämästä, matkoista, kulttuureista, ihmisistä, yhteiskunnallisista epäkohdista, tunteista: esimerkiksi rakastumisista ja pettymyksistä, elämäni varrella lyhyemmin tai kauemmin tuntemistani ihmisistä, toisista taiteilijoista ja heidän elämästään, aihealueista, joihin olen perehtynyt paremmin (sananvapaus, Talvivaara jne.)
Kauanko kirjoitusprosessi kestää?
Kirjoitusprosessit kestävät eri aikoja, kuukaudesta moniin  kuukausiin.
Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Jokainen kirja on oma tarinansa. Yleensä tieto kustantamisesta tulee päivästä muutamaan kuukauteen.
Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Itsestäni. Itseni, osaamiseni ja rajoitteeni tunnen parhaiten. Kaikki muut ovat jo tuntematonta aluetta.
Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Kun se sujuu, kun on flow päällä ja kun tunnen aiheen hyvin, tai se kiinnostaa minua erityisesti.
Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Ikävintä on se, kun se ei suju, kun aihe alkaa tuntua epäkiinnostavalta tai kaukaiselta.
Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
En ole saanut paljon kommentteja. Eivät kenties ymmärrä? Pitävät tätä korkeintaan harrastuksena, ihmettelevät, miten tällä voi tulla toimeen, mitä ihmettelen kyllä itsekin.
Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Kirjat ovat avanneet ovia uusiin kirjoihin ja aiheisiin.
Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Matkakirjoistani on tullut eniten palautetta. Etelä-Meksikoa on enimmäkseen kehuttu, joku on moittinut tietojen vanhenemisesta (ne vanhenevat koko ajan), samoin Kypros-kirjaa. Ylipäänsä ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, miten vaativaa on elättää itsensä pienillä apurahoilla ja epävarmalla alalla. He pitävät itseään oman erityisalansa eksperttinä, mitä varmaan ovatkin, minun täytyy olla yleistietäjä. Joskus teen pakostakin virheitä.
Onko uusi kirja jo työn alla?
Useitakin on. Akuutein on ensimmäinen lastenkirjani, joka kertoo yh-äidistä ja hänen suomalais-kiinalaisista tyttäristään. Sen julkaisee Enostone alkuvuonna 2018. Myös rakastumisesta, toden ja sepitteen välisestä katoamisesta kertova fantastinen proosani etsii kustantajaa.
Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Satoja lehtijuttuja kymmenissä lehdissä.
Kuka on lempikirjailijasi?
Vaikka Fernando Pessoa, josta tein kirjallisuustieteen graduni ja joka kehitti nk. Heteronyymit, kirjaiijasta erilliset persoonat, joille myös loi elämäkerrat.
Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
José Saramagon Kertomus sokeudesta, Risto Ahdin Ihon ääriviivat, Aksel Sandemose: Ihmissusi (Janten  laki).
Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Pitkäjänteisyyttä, kovaa työtä, lukemista ja kirjoittamista. Mitään muuta oikotietä tähän ammattiin ei ole olemassa. Jos sitten päädyt tähän kokopäiväisesti, köyhyyden sietokykyä,  koska äärimmäinen köyhyys tulee tässä ammatissa tutuksi. Usein mietin, miksi oikein tähän ryhdyin. Koska menneisyyttä ei saa tekemättömäksi, koetan muuttaa tulevaa.

Viiden sotealueen malli on muuttunut 18 maakunnan malliksi.
Sote-palvelut: ulkoistaminen heikentää laatua

Suomalainen hyvinvointivaltio on murroskohdassa. Sosiaali- ja terveyspalveluista on tullut kauppatavaraa ja ulkoistaminen on lisääntynyt kunnissa merkittävästi. Mutta julkisella sektorilla on edelleen kannattajia ?

Vasemmistolaisesti profiloituneet tahot ovat korostaneet julkisuudessa sosiaali- ja terveyspalveluiden julkisena pysymisen tarvetta; elinkeinoelämän edustajat ovat kannattaneet muutoksia järjestämis- ja tuotantotapoihin. Nk. korkean tason auktoriteetit Sauli Niinistöstä RKP:n puheenjohtaja Carl Haglundiin ovat puolestaan korostaneet leikkauspolitiikan tärkeyttä.

Leikkauspolitiikka kostautuu aina eniten heikoimmassa oleviin, jotka ovat kunnan tarjoamien sosiaali- ja terveyspalveluiden ja koulutuksen varasta.

Kysymys julkisten palveluiden tarpeellisuudesta ja tarjonnan oikeasta tasosta on julkisen sektorin taloustieteen tärkeimpiä kysymyksiä. Tarvitaan joku yleinen käsitys yhteiskunnallisista tavoitteista: tulonjaosta, verotuksesta. Optimaalista talouspolitiikkaa voidaan tarkastella tulonjakotavoitteiden avulla. Ilman niitä verotus olisi helposti ratkaistavissa.

Yhteiskunnalliset tavoitteet vaikuttavat paitsi siihen, millä tavalla sote-palveluita järjestetään, myös siihen, kuinka paljon kunnat ulkoistavat sote-palvelujaan. Kasvu on ollut huimaa: kun vuonna 1997 kunnat käyttivät sote-palveluiden ostoon 300 000 euroa, summa on tällä hetkellä noussut yli kolmen miljardin. Kun kehitys on ollut näin vahvasti ulkoistamismyönteistä, onkin syytä esittää kysymys: onko ulkoistaminen ollut kannattavaa vai olisiko palveluiden tuottaminen julkisesti sittenkin kannattavampaa?

Kuntaliiton apulaisjohtaja Reijo Vuorento esitti järkeviä johtopäätöksiä sote-uudistuksen uusiksi linjoiksi: "Uudelleen viriävän kehittämistyön lähtökohtana tuleekin olla kunnan kokonaisvastuu lähipalveluista ja tuon vastuun kantaminen äänestäjien suuntaan läpinäkyvällä ja päätösvallan turvaavalla tavalla. Erityistason järjestämisvastuussa korostuu keskittymisen edut.”

Kuntapalveluiden ulkoistamista säätelee hankintalaki. Julkisten palveluiden hankintasäännöistä neuvotellaan myös sekä kansainvälisen kauppajärjestö WTO:n että Tisa- ja TTIP-sopimuksessa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa TTIP-sopimus on herättänyt huolen terveydenhuollon pysymisestä maksuttomana.

Tähän liittyy myös laajempi yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvä kysymys: halutaanko ulkoistamalla sote-palvelut veroparatiisiyhtiöille todella tukea yhtiöitä, joista osa välttyy kotimaiselta verotukselta käyttämällä veroparatiiseja. Esimerkiksi Mehiläinen säästi 35 miljoonaa kierrättämällä osan tuloksestaan Jerseyn veroparatiisiin.

Seuraavan hallituksen käsiteltäväksi tulee kritiikkiä herättänyt sote-aluehanke. Sote-uudistuksessa maa jaettaisiin viiteen alueeseen, joiden järjestämispäätöksiä tehdään neljän vuoden välein ja järjestämisvastuu on kunnilla ja kuntayhtymillä. Ne voivat myös ulkoistaa palvelutuotantoa. Sote-alueiden ylimmät päättäjät nimitettäisiin myös epädemokraattisesti vaaleitta.

Ulkoistaminen vai julkinen tuottaminen?

Sote-palveluiden Ulkoistamispaineita on usein perusteltu väestörakenteen ikääntymisellä. Tilastokeskuksen vuonna 2012 julkaistun ennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden määrä nousee nykyisestä 18 prosentista 26 prosenttiin 2030. Samalla huoltosuhde eli lasten ja eläkeläisten määrä sataa työikäistä kohden nousee. Baumolinin Yhdysvalloissa toteuttamat tutkimukset vahvistavat myös hypoteesia, että sote-palveluiden palkat nousevat samaan tahtiin kuin muualla yhteiskunnassa, mutta tuottavuus hitaammin.

Kunnille aiheutuu omasta palvelutuotannosta hallinto- ja valvontakustannuksia. Ulkoistettu palvelutuotanto aiheuttaa jatkuvasti näitä kustannuksia. Tuusvuori (2012) on toteuttanut tutkimuksen, jossa hän selvitti kuntien kokemuksia ulkoistamisista ja tilaaja-tuottaja-mallista havaiten nimenomaan tämän muodostuvan kompastuskiveksi.

Ulkoistettujen palveluiden tuottajilla on motiivi tehdä kustannusleikkauksia, jotka heikentävät palveluiden laatua. Jo Alchian ja Demsetz katsoivat julkisen tuotannon eduksi sen, että varsinkin sote-palveluissa yksikköhintaa on helpompi valvoa kuin yksityisissä yrityksissä. Hartin et alin laadunlaimennushypoteesin mukaan yksityisillä on taipumus laatua heikentävien kustannusleikkausten tekemiseen, jos he havaitsevat sopimuskelvottomia elementtejä.

Palvelutuotantoa on järjestelty myös siirtämällä vanhuksia kuntien kustantamista vanhainkodeista palvelutaloihin, joissa maksuista vastaavat KELA ja vanhus itse. Palveluiden laatua on heikennetty alentamalla henkilöllisyysmitoituksia ja kelpoisuusvaatimuksia. 
Vastuuta palveluiden järjestämisestä on siirretty myös kolmannen sektorin toimijoille: järjestöille ja säätiöille. Arvopohjaisina yhteisöinä niihin luotetaan palveluntuottajina usein enemmän kuin ensisijaisesti voittoa hakeviin yrityksiin. 

Pirttilän ja Taimion tutkimus (2011) on tähän mennessä ainoa empiirinen tutkimus sosiaalipalveluista, jossa on pyritty ottamaan huomioon kustannusten lisäksi asiakkaiden erilaisuus. Julkisen palvelun motivaatiota mittaavilla tutkimuksilla tarkoitetaan työntekijöiden muuhun kuin omaan elannon ansaitsemiseen liittyvän motivaation tutkimista.  

Hyvinvointivaltio vai jokainen on oman onnensa seppä -malli?

Palveluiden julkisen järjestämisen puolesta puhuu se, että sekä palvelusetelin että Ruotsin raha seuraa potilasta-mallin on havaittu aiheuttavan eriarvoistumista. Kyse on samalla laajasta yhteiskuntapoliittisesta linjanvalinnasta: onko yhteiskuntapolitiikan keinoin tarkoitus saada aikaan tuloerojen tasoittumista vai lisätä eriarvoistumista?

Jos vastaus on viimeksimainittu, samalla luovutaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion perustana olleesta eriarvoisuuden vähentämispyrkimyksestä ja otetaan aimo askel kohti ääriliberaalia thatcheriläistä ja reaganilaista mallia, jotka perustuivat yrityksille annettuihin verohelpotuksiin ja yksityistämiseen, mutta sysäsivät vastuun terveyspalveluiden hankinnasta kansalaisille itselleen.

Kysymys sote-palveluiden yksityistämisestä tai ulkoistamisesta on viime kädessä arvovalinta: haluammeko ylläpitää vai torjua eriarvoistumiskehitystä, kuten pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatukseen on kuulunut. Jos vastaus on jälkimmäinen, olisi kannatettava sote-palveluiden pysymistä mahdollisimman julkisesti tuotettuina.

Rita Dahl
julkaistu Tiedonantajassa 3.3.2017

Lähde:

Taimio, Heikki, 2014. Hyvinvointivaltio 2010-luvulla – mitä kello on lyönyt. Palkansaajien tutkimuslaitos, raportteja 30, http://www.labour.fi/ptraportti.asp?RaporttiID=30.