Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Wednesday, October 26, 2016

Ahmalle valtio on mafia

Ahmalle valtio on mafia
Ahma on luonnonvarainen eläin, jolle valtio edustaa mafiaa. Ahkerana otuksena se liikkuu päivässä kymmeniä kilometrejä.
Ahma on paitsi eläin, myös ihminen, rynnäkkökiväärin ja muut aseet hallitseva puolustustaistelija, joka aikoinaan osti mökin muuttotappioisen kunnan perukoilta. Ahman asunto tihkuu perinteitä, perinnerakentamista, mutta myös filosofiaa, historiaa, Kalevalaa ja ensyklopediaa. Ahman kulmilla ei käy paljon vierailijoita, muutamia silti joskus. Metsien ja järvien Suomesta ahma löysi myös maata ja alkoi viljellä sitä, kylvi sinne erilaisia lajikkeita.

Utooppinen henkilö dystooppisessa maailmassa

Ahman elämä etenee vuodenaikojen ja kasvukausien mukaan. Hän on irtaantunut kielestä, laista, säännöistä, suhteista ja ennen kaikkea rahan vallasta. Hän on eläväksi muuttunut utooppinen henkilö dystooppisessa maailmassa. Palveluksista hän maksaa palveluksilla, vaikka rahaankin hänellä olisi. Ahman mummu oli Lotta, isä vierasperäinen, ja isä jätti äidin.
Ahma metsästää ruokansa ja elää sellaisessa symbioosissa luonnon kanssa, jollaisessa kenties entiset alkuperäiskansat ja niiden edustajat ovat eläneet.
Ahma valmistautuu katastrofiin kitkemällä kasvimaataan. Psykopaatit ovat vallan kahvassa. Olennaista on se, mikä menee yhdestä päästä toiseen, paska siis. Paskan anatomiaa Ahma tutkii. Ahma on kaikkine ratkaisuineen energiatehokas ja maailmaystävällinen ja ekoihminen, sellainen, jollainen kaikkien ihmisten pitäisi olla, utooppinen ihminen dystooppisessa maailmassa. Ahma on myös tiedostava ja aikaansa seuraava ihminen, ja tietää millaista uhkaa Lähi-itä ja Afrikka Euroopalle edustavat.
Ahma metsästää ruokansa ja elää sellaisessa symbioosissa luonnon kanssa, jollaisessa kenties entiset alkuperäiskansat ja niiden edustajat ovat eläneet. Eletään luonnon ehdoin maailmassa, jossa on saalistettava tai tultava saalistettavaksi. Poikkeustilassa riista on tärkeä ravinnonlähde. Ahma myös marjastaa ja kalastaa. Kokemuksiaan hän jakaa kaikkien tietoisuuteen ekologisesti kestävän lehden palstoilla.
Sen sijaan mikään feministi Ahma ei ole, tai korkeintaan varhaisimpien feminismien edustaja, joka uskoo vahvasti sukupuolieron olemassaoloon. Hän näkee maailman sukupuolittumisen myös työelämän osalta. Ahman menossa ei kukaan nainen pysyisi mukana, siksi hän ennemmin pysyy etäällä naissukukunnasta. Naisia hän ei puhuttele kovinkaan mairittelevilla nimillä, akka on aivan normaali nimitys naisesta häneltä. Pamsun mukana hän lähtee jopa uintireissulle, runsaan houkuttelun avittamana. Pamsu on rempseä toiminnan nainen, joka pulahtaa veteen sukkelasti.

Kapitalismi paha pakko

Härkäpavuilla koko nykyisenlaisen Suomenkin ravitsisi kevyesti. Mutta sen sijaan maa käyttää hyönteismyrkkyjä, jotka tosiaan nimensä mukaisesti ovat myrkkyjä kaikelle elolliselle luonnolle.
Lisääntyä Ahma ei halua ekologisista eikä moraalisista syistä. Luksustuote kahville Ahmalla on omat korvikkeet luonnosta, esimerkiksi voikukka.
Kapitalismi on Ahmalle paha pakko, jonka ostoskärryt realisoivat.
Kapitalismi on Ahmalle paha pakko, jonka ostoskärryt realisoivat. Mitään todellista valinnanvapautta ei ole, kaikki on muutaman suuren yrityksen sanelemaa, siis oikeastaan kuluttamisen pakkoa.
Keskukseen ovat jääneet jäljelle enää keskeiset palvelut: apteekki ja ravintolat sekä baarit, joilla menisi hyvin varmaan kriisitilanteissakin. Ihmisen tarve toisten luokse on inhimillinen ja ilmenisi varmaan, vaikka maailma palaisi. Ahman kuluttaessa niin vähän kuin mahdollista muut synnyttävät kaatopaikkoja. Kylällä on myös erilaisia vankeustuomioita suhteessa väkilukuun enemmän kuin isoissa kaupungeissa. Yksityisyyttä on turha odottaa, pienessä yhteisössä kaikki on julkista.
Omavaraisuus on Ahman spesialiteettia. Ahma ei edustakaan tässä mielessä valtavirtaa. Ahman piha on luonnontilaisessa kunnossa, kasvit kasvavat ja rehottavat, rynnäkkökiväärillään hän puolustaa reviiriään ja saunassa hän peseytyy, vaalii omaa puhtauttaan ja yksityisyyttään. Hän marjastaa ja kerää oman välttämättömän ruokansa, mutta ydinlaskeumalta hänkään tuskin olisi suojassa. Hän kuivattaa rahkasammalta vessapaperiksi, siat hän sentään lahtaa.
Teininä Ahma on diagnosoitu aneemiseksi, eikä hän silloinkaan osoittanut merkkejä maailmakaipuusta, kuten ei myöhemminkään. Maailma ei kaivannut häntä, eikä hän maailmaa. Eräänä päivänä Ahma kirjoitti hakukoneen ruudulle ”maailmanloppu” ja alkoi löytää kaltaisiaan, yhteisön, joka oli huolissaan, siitä mitä maailmassa antoroposeenin jälkeen tapahtuisi.

Äiti Maan puolustaja

Ahma kuuluu Äiti Maan puolustajiin aikakaudella, jolloin moni muu edustaa ökymäistä kulutuselämäntyyliä. Ahmakaan ei ole silti ihanteellinen ihminen, hänelläkin on vihollisia, joiksi maalitaulussa voivat osua kommunistit, Venäjä, Arkadianmäellä olevat, päivän halujen mukaan. Hakukoneita ja netin keskustelupalstoja Ahma seuraa edelleen kirjaston koneilta. Speltin viljelijöitäkin on monenlaisia; osalle luonnonmukainen elämäntapa tuo mukanaan käsikäyttöiset viljamyllyt, jotka edustavat uusinta hifiä.
Naiset ovat Ahmalle varsin tuntematonta aluetta, keskustelut Pamsun kanssa osoittavat että hänelle ei ole ehtinyt juuri kertyä kokemusta tästä tuntemattomasta sukupuolesta. Pamsun ja Ahman kommunikaatio perustuu eräänlaiseen vastavuoroiseen piruiluun.
Ahma on edelleen mies, joka pitää kiinni perinteisistä sukupuolirooleista.
Aivan ulkopuolella kulutusyhteiskunnan ei Ahmakaan ole. Hänen pitää hankkia muun muassa remontointitarpeita. Pamsu sen sijaan tarvitsee runsaasti esimerkiksi meikkitarpeita. Kaikesta muusta edistyksellisyydestään huolimatta Ahma on edelleen mies, joka pitää kiinni perinteisistä sukupuolirooleista. Hän on mielellään naiselle se turvallinen olkapää, johon tämä voi halutessaan nojata.
Pamsu on liian miehekäs, jotta hän vetoaisi Ahman maskuliinisiin suojeluvaistoihin, mutta Linnealle hän tarjoaa jopa yösijaa. Hän on päässyt eroon esimerkiksi kulutus- ja sähköriippuvuudestaan, mutta naisten viehätysvoimaa ei hänkään pysty vastustamaan. Omasta eläimellisyydestään hän ei kaikesta huolimatta siis pääse eroon.

Metsästäjä-kalastaja-ideologiaa

Ahma pitää yhteyttä äitiinsä puhelimitse kysyen samalla kuulumisia sivilisaation parissa. Omaa työnhakuaan koskevat kysymykset hän sivuuttaa olankohautuksella. Ahma neuvoo äitiään olematta osallistumaan erilaisiin mielenosoituksiin, ne eivät auta mitään.
Hän levittää mediassa, myös radiossa, metsästäjä-kalastaja-ideologian merkityksellisyyttä ja toimii eräänlaisena utopian esitaistelijana. Eletään maailmassa, jossa islamisaation pelko aiheuttaa polttopulloiskuja, vaikka suomalaiset eivät ole koskaan perinteisesti rasisteja olleetkaan. Samaan aikaan ihmiset etsiytyvät bunkkerien suojiin turvaan. Vaikka enemmistö on siniristilippua palvovia patriootteja, löytyy joukosta Rousseauta ja Hobbesiakin lukeneita.
Ahmakin elää kykynsä mukaan järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella, kuin anarkisti. Verotuspäätöksen hän silppuaa. Johtajia hän vihaa, mutta vielä enemmän niitä, jotka seuraavat johtajia. Keräily ja metsästys ovat kovaa valttia aikakaudella, jolla kamppaillaan elintarvikkeista ja ruokavaroista. Uudistuneiden elintarvikkeiden hinta uhkaa nousta tavoittamattomalle tasolle.
Laura Gustafssonin Korpisoturi-romaanissa on dystooppisen scifin piirteitä, mutta silti se kuulostaa jopa yllättävän realistiselta luotaukselta lähitulevaisuuteen. Ainekset Gustafssonin romaaniin ovat jo tässä hetkessä olemassa, Rajat kiinni -ryhmissä ja muissa muukalaisvihamielisissä ryhmittymissä on jo nyt tykötarpeita yhteiskunnalliselle vastakkainasettelulle.
Laura Gustafsson: Korpisoturi. Into 2016. 260 sivua.

Thursday, October 20, 2016

Vaihtoehtomedia-portaali käynnistyi

Osoitteessa vaihtoehtomedia,wordpress.com

Tässä hankkeessa on tarkoitus rakentaa internetiin vaihtoehtomedian portaali, jonka alta on löydettävissä yhteiskunnallisissa ja kulttuurilehdissä julkaistuja juttuja ja uutisia. Jaettavat sisällöt voivat olla printin lisäksi myös podcasteja tai videoita. Näin hankkeessa olisi myös vahva monimediainen aspekti.
Hankkeen päämääränä voisi olla medialukutaidon lisääminen ja vaihtoehtomedian tuominen suuren yleisön ulottuville, eli projektiin liittyisi myös vahva demokraattinen aspekti. Vastaavaa portaalia ei ole vielä olemassa, eivätkä pienet vaihtoehtomediat yleensä jaa sisältöjään verkossa. Hanke siis lisää muutenkin vaikeasti tavoitettavissa olevan tietosisällön saavutettavuutta.
Mediat! Voitte lähettää sisältöä osoitteella ritdahl@gmail.com. Printtiä, podcastia, videoita otetaan vastaan. Kerro julkaisupaikka ja vielä hienompaa, jos voisitte laittaa sisältöä, joka on median ulkopuolelta.
Hankkeen vetäjä on pitkän linjan kirjailija, vapaa toimittaja, VTM, FM Rita Dahl. Hän on viime vuonna opiskellut muun muassa videotyöskentelyä, narratiivista journalismia, radio- ja tv-työtä Haaga-Heliassa hankkien käytännön monimediataitoja ja –osaamista.

Wednesday, October 12, 2016

Aylan Kurdi & sosiaaliuutisen puhujapositiot

Media-analyysi
Rita Dahl

Chaïm Perelman on tärkein uuden retoriikan edustaja. Hän jakaa retoriikan periaatteet jo Aristoteleelta tutun kolmijaon mukaan: eetos (kuka puhuu), paatos (kenelle), logos (mitä sanotaan). Perelmanin ajatukset tulivat jälleen muotiin 70-luvun retorisen käänteen jälkeen. Perelmanin mainitsemista argumentoinnin keinoista sosiaalialan epäkohdista puhumista käsittelevässä uutisessa argumentointi on vähemmän erontekoon perustuvaa, dissosiatiivista. Johonkin epäkohtaan puuttumisesta seuraa esimerkiksi työstä erottaminen. Dissosiatiivista argumentointia oli myös epäkohdista koskevan tutkimuksen tulosten esittelyssä. Moni vastaaja piti nimittäin ongelmana, ettei palveluiden tarjonta kohtaa asiakkaiden tarpeita, eikä työntekijöiden ja asiakkaiden näkemystä kuulla.

Assosiatiivinen argumentointi perustuu usein todellisuuden rakennetta muokkaavaan ja vetoavaan argumenttiin. Sen eräs muoto on demonstrointi, jota löytyy kyseisestä uutisesta, ja jossa käytetään yleensä apuna kvantifiointia, matemaattisia suureita: peräti 88 prosenttia vastaajista oli havainnut epäkohtia työpaikallaan. ”Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että työyhteisössä epäkohtia piilotellaan tai salataan.” Kyselyyn osallistui suhteessa ilmiön vakavuuteen paljon vastaajia: ”Tammi-huhtikuun aikana tehtyyn kyselyyn vastasi eri puolilta Suomea 183 sosiaalialan työntekijää.” Lisäksi raportin toinen kirjoittaja pitää tuloksia huolestuttavina erityisesti sosiaalipalveluiden asiakkaiden näkökulmasta. Tätä voi pitää myös eräänlaisena kvantifiointina. Peräti puolet oli miettinyt alan vaihtoa epäkohtien takia. Lisäksi yli puolella vastanneista oli kokemus siitä, ettei epäkohta poistunut kertomalla siitä esimiehelle.

Assosiatiivisen argumentoinnin tyyppinä suosittua analogiaa käytettiin vertaillessa epäkohtien syitä. Usen ne liittyivät resurssipulaan ja henkilöstön vaihtuvuuteen. Näitä voi pitää metonymioina, osasyiden nostamisena esiin kokonaisuudesta. Eräänlaista erityistapauksella tapahtuvaa argumentointia on kyselyyn osallistuneiden esittely: he ovat muun muassa sosiaalityöntekijöitä ja sosionomeja. Pahtajan palvelukoti nostettiin esimerkkinä tapauksesta, jossa epäkohtiin puututaan vasta kun

Yleisöt sosiaaliuutisessa

Perelmanin luokittelemat osayleisöt ovat universaali- ja osayleisö. Sanoisin, että tällä uutisella on useita osayleisöjä. Ensinnäkin omasta työstään huolissaan olevat alan työntekijät, toiseksi myös näitä palveluita käyttävät

Esisopimus tarkoittaa asioita, joita uutisessa pidetään ennalta normaalina. Sellaisena voisi pitää ajatusta sananvapaudesta työpaikalla, jota normia uutisen kärki puolestaan rikkoo. Vielä tärkeämpi on vuoden alusta voimaan astunut sosiaalihuoltolaki, johon kirjattu epäkohtien ilmoitusvelvollisuus ei siis käytännössä pääse toteutumaan, koska työpaikoilla ei ole tämän suhteen salliva ilmapiiri.

Puhujapositiot sosiaalialan uutisessa

Uutisen yleisimpänä puhujapositiona pidän objektiivista toimittajaa, joka raportoi ja referoi lukemansa tutkimuksen tuloksia. Eräänlaisena alapositiona voi olla tutkimuksen kohderyhmän, sosiaalialan työntekijöiden positio. Lisäksi jutussa esiintyy tutkimuksen toteuttaneiden tutkijoiden positio. Kaikki nämä positiot yhdessä tekevät jutusta monipuolisen ja inklusiivisen: se huomioi kaikki olennaiset näkökulmat. Lopulta tutkimuksen toteuttajana ollut Tiitinen esitti uutisessa toiveikkaan kommentin, että epäkohtien paljastaminen kannattaisi ja että niitä ilmoituksesta alettaisiin paikata.

LÄHDE:

Pylkkänen, Sinikka, ”Sosiaalialan työntekijät pelkäävät puhua epäkohdista: puuttumisesta voi seurata potkut”, Aamulehti 19.8.2016, http://www.aamulehti.fi/kotimaa/sosiaalialan-tyontekijat-pelkaavat-puhua-epakohdista-puuttumisesta-voi-seurata-potkut/


Media-analyysi
Rita Dahl

Kolmivuotiaan Aylan Kurdin, kurdilaista alkuperää olevan pienen syyrialaispojan ruumis Välimeren rannikolla pysäytti syyskuun 2. päivä 2015 monen länsimaisen median lukijan ja katsojan välittömästi. Kurdi perheineen oli yksi monista syyrialaisista, jotka yrittävät pakoon levottomuuksia Syyriassa Euroopan pakolaiskriisin tuoksinassa. Kuvat oli ottanut turkkilainen kuvaaja Nilüfer Demir ja hänen kuvansa pienestä, kasvot alaspäin kuolleena makaavasta pikkupojasta edustaa genreltään realistista dokumentaristista uutistyyliä. Kuvan pelkistyneisyys tällä kohtalokkaalla hetkellä tekee pikkupojasta kuoleman kauniin edustajan. Näin karmivassa kuvassa ilmenee kuoleman kaksi puolta. Kuvan vaikuttavuus on siinä, että se normalisoi tavallisesti mystifioidun, tekee kuolemasta arkista ja normaalia.

Kuvalla muutti mediayleisön tapaa ajatella pakolaiskriisiä, eli sillä oli sosiokulttuurisia vaikutuksia. Tämä kuva herätti myös median huomion. Pienen Aylan Kurdin perheen tarina saatiin länsimaisten median kuluttajien tietoisuuteen. Kuva teki länsimäisen katsojan silmissä Lähi-Idän pakolaiskriisin aivan eri tavalla kosketeltavaksi ja läheiseksi kuin ennen. Sen sijaan, että olisi korostettu kuinka monta tuhatta pakolaista Syyriasta on Eurooppaan lähtenyt, kuva esitti pienen, kuolleen ja kauniin pojan kuvan rannalla. Hän näytti aivan kuin kenen tahansa länsimaisen katsojan lapselta, aivan meikäläiseltä. Hän ei edustanutkaan enää ”heitä”, vaan sulautui, assimiloitui ”meihin”. Näin valokuva vaikuttaa poistamalla katsojan mielestä turhat kahtiajaot, dikotomiat, ja esittää pienen pojan kuoleman koskettavasti, kuin kenen tahansa pienen lapsen kuolemana. Kuva tekee suuresta aiheesta abstraktien numeroiden sijaan jopa arkisen. Pieni lapsi on metonymisesti valittu edustamaan suurta aihetta, pakolaiskriisiä. Silti kuvaaja ei käytä valtaa pieneen kohteeseensa, vaan auttaa hänen avullaan inhimillistämään vaikean aiheen. (Näin olen havainnoinut kuvaa sen kontekstissa ja suhteessa sen edustamaan genreen.)

Nicholsin moodeista kuvassa voi havaita sekä poeettisen, havainnoivan että osallistavan moodin. Poeettista kuvassa on pienen pojan asento, kompositio, joka tekee hänestä hauraan kuin linnunpojan. Havainnoivan valokuvan perinteeseen liittyvä puuttumattomuus ja sen objektiivisuus tulee tapahtuman todellisuutena ilmi; se on dokumentoitu, kuten on tapahtunut. Osallistavan moodin oletus totuuksien moniäänisyydestä tulee kuvassa ilmi. Se haastaa katsojan pohtimaan omaa totuuttaan.