Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Thursday, March 24, 2016

Leikkaukset luontoon ja koulutukseen

Leikkaukset luontoon ja koulutukseen

Juha Sipilän hallitus kaavailee opintorahaan neljänneksen leikkauksia. Korkeakouluopiskelusta halutaan lainapainoitteista. Yliopistojen perusrahoituksesta leikataan. Ympäristöministeriötä ollaan alasajamassa siirtämällä Suomen metsiä ja vesiä erilliseen taseeseen. Quo vadis, Suomi?

Sipilän hallitusohjelman tavoite koulutuksen ja osaamisen osalta on, että: ”Suomi on koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa.” Lisäksi ennen vaaleja hallituspuolueiden edustajat esiintyivät promokuvissa, joissa vastustivat koulutusleikkauksia.
31.1.2016 Sipilä totesi uudelleen: "Silloin kuin leikataan, pääsee luovuus kukoistamaan ja päästään parempiin lopputuloksiin kuin silloin kun on enemmän rahaa käytettävissä."

Leikkauksilla on seurauksensa. Helsingin yliopisto ilmoitti tammikuun lopulla vähentävänsä yt-neuvotteluissa 980 ihmistä. Suoraan irtisanomisia tulee 570.

Miksi vastaavasti pääomatuloja ei veroteta? Verosuunnittelukaan ei ole laitonta. Siihen turvautuvat erityisesti erittäin runsaista pääomatuloista nauttivat henkilöt.

Juha Sipilältä löytyy viimeisimmistä julkisista verotiedoista vuodelta 2014 verotettavia ansiotuloja 97 528 € ja verotettavia pääomatuloja 91 628 €, ja hänen pääomatulojensa alhainen veroprosentti pienentää hänen kokonaisveroprosenttinsa niin alas kuin 35 %.
Aiempina vuosina hän on ilmeisesti verosuunnittelun avulla välttänyt suurtuloisten listalle nousun. Verosuunnnittelua on tarvittu hänen vuonna 1996 yrityksensä Solitran myynnistä saadut runsaat 10 miljoona euroa käteen jääneen tuoton sijottamiseen. Hänen veroprosenttinsa satojen tuhansien eurojen tuloista vuosina 2006-2011 oli alhainen 25-29 %.

Metsät ja vedet myyntiin

Samaan aikaan kun opiskelijoiden perustoimeentulosta ja yliopistojen menossa on laajamittainen ympäristöministeriön alasajo, johon kuuluu yritys alasajaa Metsähallitus. 
Muutoksen varjolla yritetään ihan toista asiaa: ajaa alas itsenäistä luonnonsuojeluviranomaista ja luontoarvoja turvaavaa Metsähallituksen Luontopalveluja ja siirtää metsät ja vedet pois eduskunnan valvonnasta. Hallituksen esityksessä siirretään osa arvometsistä ja -vesistä pois luonnonsuojeluun varatusta taseesta hyödynnettäväksi kaupallisesti. Tämä uhkaa Suomen luontoa ja saamelaisten oikeuksia.

Ympäristöministeriön ohjausvaltaa heikennettäisiin, luonnonsuojelualueiden hallinta siirtyisi emokonsernille, luontopalvelujohtaja päättäisi vain hallintoasioista ja kaikesta muusta Metsähallituksen pääjohtaja. Nykyinen pääjohtaja Esa Härmälä tunnetaan pitkäaikaisena MTK:n lobbarina, joka on vastustanut kaikkia luonnonsuojelun hankkeita Suomessa. Emokonserni on kiinnostunut hakkuista, kaivoksista, soranotosta ja tonttikaupoista. Voiko tällaista tahoa kiinnostaa luonnon ja luontoarvojen vaaliminen?

Samalla menetettäisiin metsien ja vesien hallinnasta tähän mennessä vastannut Metsähallituksen itsenäinen Luontopalvelu, joka vaalii maamme metsiä ja vesiä jälkipolville, kertoo tarinoita historiamme kalliomaalauksista, antaa tietoa karhuista ja merikotkista. Sillä on Suomen parhaat luontotutkijat kartoittamassa kentällä maamme lajeja ja vedenalaista luontoa.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan enemmistö (kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset) on äänestyksen jälkeen viemässä eteenpäin eduskunnan hyväksyttäväksi esitystä lähes sellaisenaan. Tasesiirron esityksessä 400 000 hehtaaria arvokkaita pohjoisen metsiä siirrettäisiin Metsähallituksen luonnonsuojelutaseesta kaupalliseen taseeseen (36 000 ha) sekä uuteen hyötykäyttötaseeseen (365 000 ha). Siirto tarkoittaisi sitä, että sekä metsiä voi alkaa hakata ja tontteja myydä. Lisäksi valtion yleisvedet siirretään, jolloin niitäkin voi alkaa hyödyntää.

Leikkaukset opetukseen

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen määrärahat laskevat opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokassa tällä hallituskaudella 3,2 miljardista 3,1 miljardiin euroon. Viimeksi mainittuun lukuun ei sisälly korkeakoulujen pääomitus 220 miljoonalla. Pelkästään yliopistojen rahoitus on kasvanut 2000-luvun aikana 800 miljoonalla eurolla. Yliopistojen määrärahat laskevat pitkän nousukauden jälkeen reaaliarvolla mitattuna vuoden 2009 tasolle.

Silti Helsingin yliopistolta leikataan suorasta valtionrahoituksesta jopa 25 prosenttia ja muiltakin yliopistoilta arviolta 5-10 prosentin väliltä. KSML:n mukaan yliopistoihin tulee noin 5000 hengen vähennystarve.

Opiskelusta tehtäisiin maksullista EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville vaihto-opiskelijoille, jotka maksaisivat lukukausimaksuja.

Suomen korkeakoulut ovat korkealaatuisia ja kuusi niistä pääsee Euroopan 200 arvostetuimman korkeakoulun joukkoon. Näin arvioi maaliskuussa julkaistu korkeakoulutuksen alalla arvostettu Times Higher Education Supplement.

Esimerkiksi Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton viestintäpäällikkö Kirsti Sintonen torjuu leikkaukset monen taloustieteilijän tavoin.

Lisäksi 13.3. julkistetussa HS-kyselyssä yli 850 professoria murskaa hallituksen koulutusvihamielisen politiikan. 50% vastaajista pitää hallituksen tiedepolitiikkaa täysin epäonnistuneena, 42% melko epäonnistuneena. Vain 7% melko onnistuneena.

Eiköhän peruta järjettömät koulutus- ja luontoleikkaukset hallitus ja panosteta osaavaan, korkeasti koulutettuun kansaan. Se kun on paras eteenpäinmenon tae.


Rita Dahl

julkaistu Tiedonantajassa 24.3.

Saturday, March 19, 2016

Kirjoittamisen ja lukemisen edistäjä

Kirjoittamisen ja lukemisen edistäjä

Jéferson Assumção ei erota kirjallisuutta ja kirjallisuuspolitiikkaa toisistaan. Kirjailija voi yhtä hyvin toimia tekijänä kuin päätösten toimeenpanijana, lukemisen ja kirjastojen vaalijana.

Assumção on brasilialainen kirjailija ja toimittaja, joka on valmistunut filosofian tohtoriksi Léonin yliopistosta. Hän on julkaissut parikymmentä teosta, joista viimeisin on Cabeça de Mulher olhando a Neve (Naisen pää katsomassa lunta). Hänen menestysteoksiinsa kuuluu Notas sobre Turibío Nuñez, escritor caído (Muistiinpanoja kaatuneesta kirjailijasta Turibío Nuñezista).

Jéferson Assumção on yksi 30:stä brasilialaiskirjailijasta, joka on kutsuttu Pariisiin Sorbonnen yliopistoon Primavera Literatura Brasileira (Brasilialaisen kirjallisuuden kevät) -tapahtumaan 21.-31.3. Ennen Sorbonnea hän vieraili Helsingissä kirjakauppa Gaudeamuksessa, jonne hän saapui Madridista.

Assumção ei ole koskaan erottanut kirjailijan työtään toiminnasta muussa yhteiskunnassa. Hän on paitsi tekijä, myös kirjallisuuspolitiikan toimeenpanija.

Vuonna 2000 hän julkaisi koulua käsittelevän Máquina de destruir leitores -kirjan, jossa pohdittiin koulua paikkana, joka etäännyttää kirjallisuuden kulttuurista. Kirjan julkaisun jälkeen hänet kutsuttiin töihin Brasiliaan INEPiin (Instituto Nacional de Estudos e Pesquisas Anisio Teixeira). Pian tämän jälkeen tuli toinen kutsu kulttuuriministeriön kirjasta ja kirjallisuudesta vastaavaksi koordinaattoriksi. Hänestä oli yhtäkkiä tullut kirjan ja lukemisen politiikasta vastaava koordinaattori koko maassa.

Lisäksi Assumção on todellakin hyvin monipuolisesti toiminut Työväenpuoleen hallituksissa, sekä liittovaltiotasolla (kirjasto- ja kirja-asioiden johtajana/kulttuuriministeriön kansliapäällikkö, jonka vastuualueena julkiset kirjastot) että Rio Grande do Sulin osavaltiossa (kulttuurivaraministeri). Hän on myös aktiivinen Maailman sosiaalifoorumissa ja uusissa mediahankkeissa.

Kulttuuripolitiikan roolin hän näkee kehittyneen viimeisen kymmenen vuoden aikana.

- Ennen kulttuuria oli vain taide. Nyt asiaa katsotaan monimutkaisemmin kolmidimensionaalisesti talouden, kulttuurin ja kansallisten kulttuurioikeuksien näkökulmasta. Lisäksi digitalisaatio on tuonut uudet neuvottelumenetelmät ja nivonut kulttuuria lähemmäksi taloutta.

Vaihto on luonteeltaan myös symbolista ja esteettistä ja Rio Grande do Sulissa työskennellessään hän lisäsi vaihtoa Brasilian ja lähivaltioiden välillä. Vaihto koski erityisesti teatteria, mutta myös museoita ja pienimuotoisempaa kulttuurituotantoa. Teatteria vietiin siis Uruguayhin, mutta tuotiin vastaavasti sieltä Brasiliaan. Rio Grande do Sulissa hyödyttiin avoimista yhteistyön välineistä.

- Olen itse kotoisin Porto Alegren läheltä, jossa on syrjittyjä kansoja. Nämä ovat hyötyneet kirjaston parantamisesta ja modernisoimisesta. Kirjastot ovat kulttuurin moninaisuuden ja hybridiyden edistämisen välineitä fiksatun identiteetin säilyttämisen sijasta.

Todellisena kansallisuuksien sulatusuunina Brasilia on tottunut assimiloimaan kulttuureja itseensä: antropofagisena kulttuurina se sulattaa toiset itseensä.

Kirjallisuuden näkyvyyden nostaja

Assumção on todennut kirjastoasioiden johtamisen liittyvän olevan työtä lukemisen ja maan kulttuurisen moninaisuuden välillä ja siihen liittyvät olennaiset uudet digitaaliset mediaympäristöt.

Assumçãon yleinen tavoite kirjallisuuspolitiikassa on ollut nostaa portugalilaisen kirjallisuuden näkyvyyttä kansainvälisesti ja tehdä kirjastoista eräänlaisia kulttuurikeskuksia, joissa edistetään lukemisen asemaa ja samalla kulttuurista moninaisuutta.
Kulttuurikeskukset syntyivät 1950-luvun Ranskassa, jossa niillä on myös symbolinen asema (esimerkiksi Pompidou-keskus). Neoliberalistisena aika pankit alkoivat tuoda kulttuuritiloja verohyötyjen avulla. 2000-luvulla kulttuurikeskukset ovat muuttuneet kulttuurisiksi keskuksiksi, joissa kansalaiset itse ovat toimijoita ja kulttuurin luojia, ei valtio, joka vain antaa rahaa kulttuurista erilaisuutta edistävien kulttuurikeskusten luomiseen.

Assumção luki itse aktiivisesti 12-20-vuotiaana, jolloin hän elätti perhettäänkin katumyyjänä, ambulanttina. Joka päivä köyhistä oloista tuleva poika omisti kahdeksan tuntia lukemiselle. Lukemalla hän on kohonnut köyhistä oloista keskiluokkaan: kyse on melkein rääsyistä rikkauksiin -tarinasta.

Ikävuodet 22-29 Assumção toimi Radar de Canoasin toimittajana. Sitten hän toimi ammattilehden toimittajana ja sai kontaktin Maailman Sosiaalifoorumiin. Hän suunnitteli foorumin kirjaston ja siitä lähtien hänellä oli työtä tällä saralla koskien kirjan ja kulttuurin välisistä kytköksiä.

Lukemisen ja kirjastojen ammattimainen edistäjä

Brasilialaiset lukevat hyvin vähän. Tähän on paitsi sosiologiset, historialliset, taloudelliset, koulutukselliset, myös käytännölliset syyt: esimerkiksi vuonna 2003 5 500 brasilialaisessa kunnassa ei ollut kirjastoa. Brasiliassa oli kiellettyä tehdä kirjoja vuoteen 1808 asti. Assumçãon ratkaisu kulttuuriseen kriisiin on, että kirjastojen on muututtava kulttuurikeskuksiksi, joissa on tarjolla kaikkea: musiikkia, teatteria ja kuvataidetta kirjallisuuden lisäksi.

Kirjaston rooli on keskeinen kansallisen lukuharrastuksen lisäämisessä. Lukijuuden muodostuminen sen sijaan on yksilökohtaista, eikä Assumçãolla ole siihen mitään poppakonsteja. Suhde lukemiseen on Brasiliassa yleensä aina välineellinen ja lisäksi konkreettinen ongelma on, että maailmankirjallisuuteen ei tutustuta koulussa.

Suuret kirjastot voivat kilpailla Brasilian suuret kaupungit täyttävien ostoskeskusten kanssa: videopeleistä, elokuvista ja tietokoneelta tie voi lopulta käydä kirjan luokse.

Kulttuuriministerössä Assumção käynnisti uusia projekteja, kuten Autor presente (Kirjailija läsnä), jossa pyritään tuomaan yhteen kirjailijat opiskelijoiden kanssa. Eräänä vuonna he ovat järjestäneet 140 tapaamista kirjailijoiden kanssa, mikä on tähänastinen ennätys. Lukemisen kulttuurin opettajina toimivat ennen kaikkea opettajat, joiden roolia Assumção korostaa.

Kulttuuriministeriössä hänen tehtävänään oli luoda lukemisen paikkoja. Hänen täytyi laajentaa digitaaliseen kulttuuriin, jonka voimaan hän uskoo. Internetiä käytetään Brasiliassa paljon ja digitaalinen kulttuuri mahdollistaa demokraattisemman, desentralisoidun kulttuurin luomisen, ja siirtymän esimoderniudesta postmoderniin, inklusiiviseen kulttuuriin.

Tiedon ja kulttuurin demokratisoituminen ja moninaisuus auttavat myös rikkomaan kaikenlaisia stereotypioita. Vaihtoehtoiset keinot ovat toinen mahdollinen eloonjäämisen mahdollisuus.

Assumção tunnustautuu taloudellista ja kulttuurista solidaarisuutta ja osallisuustaloutta vaalivien kollektiivien ystäväksi. Ne perustuvat kansalaisten verkostoitumiseen, solidaarisuustalouteen, kulttuuriseen moninaisuuteen ja jaettuun kulttuuriin.

- Myös markkinoiden olisi kuunneltava kollektiivien sanomaa yrityksessään muuttua hieman oikeudenmukaisemmiksi.

Ex-kulttuuriministeri Gilberto Gil on puhunut baarista tärkeänä paikkana, jossa nuoret vaihtavat kulttuuria koskevia kokemuksia ja pohtivat yhdessä. Baarikin voi siis toimia eräänlaisena kulttuurikeskuksena, jossa voi oppia kirjallisuudesta, musiikista, yhteiselosta yhteiskunnassa.


Rita Dahl

julkaistu Tiedonantajassa 18.3.2016

Sunday, March 13, 2016

Jokaisen mieli, oma



Kädet tärisevät. Koko ihminen tärisee. Hikoiluttaa. Tekee mieli huutaa ilmoille oma onnen tunteensa, mutta samaan aikaan oma paha olonsa. Tuntuu siltä, että olen joutunut umpikujaan. Minun on tunnustettava: tarvitsen terapiaa. Olen tyytymätön saavutuksiini työssä, elämässä: kaikkialla.

Rakastumiskokemus paljastaa, että terapiassa on kehitettävä erityisesti tietyissä tilanteissa vaillinaista mentalisaation kykyäni. Jos minun vanhemmista erillisiä tarpeitani ei ole aikoinaan tunnistettu varhaisessa vuorovaikutussuhteessa, kuinka voisin tunnistaa toisen ihmisen toiveita ja haluja henkilökohtaisen kriisin yllättäessä. En pysty edes kuuntelemaan, projisoin omaa pahaa oloani ja pelkojani toisen niskaan.

Mentalisaatio tarkoittaa ihmisen kykyä pitää mieli mielessä, oma ja toisten. Se tarkoittaa kykyä ajatella molempia olentoina, joilla on omat halut, toiveet ja päämäärät. Mentalisaation kyky kehittyy varhaisessa vuorovaikutussuhteessa ja kehitys voi häiriintyä jos vanhemman oma mentalisaation kyky on vajavainen. Mentalisaation taito tarkoittaa kykyä ajatella toista itsestä erillisenä olentona, jolla on omat halunsa ja toiveensa.

Lapsen mieleen tallentuu aikuisen kuva hänen mielestään ja samalla syntyy ensimmäinen vuorovaikutussuhde. Silti sisäinen ja ulkoinen maailma ovat hänelle vielä yhtä ja tämä ilmenee mielikuvitusleikeissä. Noin 4-5 vuoden iässä maailmat erkanevat toisistaan ja lapsi tunnistaa reaalisen maailman eron leikkimaailmoista.

Fonagyn mukaan mentalisaation kyky kehittyy turvallisessa kiintymyssuhteessa ja turvaton suhde tekee mentalisaation kyvyn kehittymisen mahdottomaksi. Turvaton ja väkivaltainen lapsuus tai aikuisen puutteelliset mentalisaation taidot ehkäisevät tämän taidon kehittymisen. Huono vanhempi pysyy itsepintaisesti omassa kokemuksessaan, eikä edes yritä ymmärtää lapsen kokemusta. Tällainen edistää lapselle raskasta stressin kokemusta.

Epävakaasta persoonasta kärsivä voi voimakkaita tunteita edellyttävissä tilanteissa palata varhaiseen mentalisaatiota edeltävään kokemisen tapaan, jossa ulkoinen ja sisäinen maailma ovat vielä yhtä. Puutteellinen mentalisaation kyky voi myöhemmin saada tunteen purkautumaan toimintana, väkivaltana.

Mentalisaatiota voi hyödyntää eri terapiasuuntauksissa, kuten kognitiivisessa tai dialektisessa käyttäytymisterapiassa, transferenssikeskeisessä psykoterapiassa tai mentalisaatioon perustuvassa terapiassa. Mentalisaatioon perustuvassa terapiassa terapeutin perusasenne on ei-tietävä: toisen mieli on läpinäkymätön. Terapeutin on käytettävä koko persoonallisuuttaan ottaakseen vastaan potilaasta välittyvän ja hänen välittämänsä informaation.

LÄHTEET:


Larmo, Anneli. ”Mentalisaatio – kyky pitää mieli mielessä”. Duodecim-lehti 2010, 126 (6), 616-621.

Friday, March 11, 2016

Alustus Sosiologipäivillä Taide- ja kulttuurisosiologia-ryhmässä pe 18.3.

Taiteilijoiden työmarkkina-aseman tarkastelua
15-64-vuotiaita itsensätyöllistäjiä oli Suomessa vuonna 2013 152 000 kappaletta. Tämä oli kuusi prosenttia kaikista tuonikäisistä työllisistä. Suurin osa itsensä työllistäjistä oli yksinyrittäjiä (116 000). Ammatinharjoittajia oli 28 500, freelancereita ja apurahansaajia 11 800. Ikärakenteeltaan nuorin ryhmä oli apurahansaajat, joista yli 40 prosenttia on alle 35-vuotiaita. Keskiverto itsensä työllistäjä on 40-50-vuotias opistotason tutkinnon suorittanut mies, joka harjoittaa toimintaansa yritysmuodossa.
Itsensä työllistäjät ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, johon kuuluu ammattiryhmiä rakennustyöntekijöistä ja kampaajista konsultteihin, toimittajiin ja taiteilijoihin. On selvää, että myös koulutustaustat ovat erittäin vaihtelevia. On hyvin vaikea tehdä minkäänlaisia yleistyksiä näin heterogeenisestä ryhmästä tai joukosta erilaisia ryhmiä. Eniten itsensä työllistäminen kasvoi juuri taiteilijoiden ja toimittajien keskuudessa, vuodesta 2009 10:stä 13 prosenttiin.
Työsuhteille tyypillisempää oli palkansaajia tyypillisempää alityöllisyys (8 prosenttia) ja osa-aikatyöllisyys (43 prosenttia).
Anna Pärnäsen ja Hanna Sutelan Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013 -tutkimuksessa todetaan yleisesti, että moni itsensä työllistäjä työskentelee yrittäjänä vain, koska palkkatyötä ei ole ollut saatavilla ja työssä on siksi pakkoyrittäjyyden makua. Yleisiä piirteitä itsensä työllistäjän työlle ovat alhainen tulotaso, heikko sosiaaliturva ja riippuvuus yhdestä työn tilaajasta.
Pärnänen ja Sutinen toteuttivat survey-tutkimuksen itsensä työllistäjistä, jonka tiedonkeruuaika ajoittui syksyyn 2013. Vastaajissa oli tietotyön asiantuntijoita (15 prosenttia), kulttuurialan ammattilaisia ja käsityöläisiä (17 prosenttia), kaupan, terveyden ja tietotyön asiantuntijoita (14 prosenttia), palvelualojen työntekijäammatteja (24 prosenttia), rakennus- ja kuljetusalan sekä teollisuuden työntekijäammatteja (31 prosenttia). Vastaajat olivat toimineet itsensä työllistäjinä omalla ammattialallaan keskimäärin 11,5 vuotta.
Talouskriisistä 2008 alkanut yleinen työllisyystilanteen heikkeneminen on heijastunut vahvasti myös itsensä työllistäjien tilanteeseen. Pärmäsen ja Sutelan tutkimuksessa tyypillistä oli, että henkilön ammattiasemat vaihtelivat tutkimusvuoden aikana, ts. hän saattoi ansaita elantoa toisella ammattinimikkeellä kuin varsinainen työnsä. Tavallisinta oli palkkatyön tekeminen itsensä työllistämisen lisäksi. Apurahansaajista vajaa kolmannes (30 prosenttia) ja freelancereista kolmannes (33 prosenttia) oli vuoden lopulla samassa ammattiasemassa kuin tultuaan poimituksi otokseen.
Tutkimuksessa itsensä työllistäjien työaika oli usein rajoittamaton: joka neljäs teki yli 50 tunnin työviikkoa ja töitä riitti usein viikonlopullekin erityisesti kulttuurialan ammattilaisilla ja käsityöläisillä. Työn kuormittavuus näkyi työpäivän venymisenä; venymistä tapahtui noin neljänneksen kohdalla. Luonnollisesti työn kuormittavuuden kokemus vaihteli paljon ammattiryhmittäin ja oli suurempaa raskasta työtä tekevien rakennustyöläisten joukossa. Kuormittavuuden lisäksi itsensä työllistäjien työssä oli havaittavissa kenties palkkatyöläisiä suurempaa työn imua. Vajaa kolmannes vastaajista ei ollut pitänyt viimeisen vuoden aikana vähintään kahden viikon lomaa ja tärkein syy tähän oli, että heillä ei ollut varaa olla tekemättä töitä.
Taiken erikoissuunnittelija Kaija Rensujeffin selvityksen pohjalta julkaistiin 2014 raportti Taiteilijan asema 2010. Taiteilijakunnan rakenne, työ ja tulonmuodostus. Rensujeffin raportissa havaittiin, että koulutustausta oli keskeinen työmarkkina-asemaan vaikuttava tekijä. 2000-luvun vaihteessa vapaiden taiteilijoiden osuus oli noussut. Eri alojen taiteilijoista 3-21 prosenttia ei tehnyt 2010 taiteellista työtä, vaan he olivat työttöminä, eläkkeellä tai opiskelivat. Näyttämötaiteessa näiden ihmisten määrä oli 13 prosenttia vastanneista, elokuvataiteessa 11 prosenttia.
Moniosaajuudesta on tullut keskeinen työssä toimimisen elinehto. Koulutuksen lisääntyessä taiteilijat tekevät paitsi oman ja muiden taiteenalojen töitä, myös taiteen ulkopuolisia tehtäviä (multible-job-holding). Usein ulkopuoliset työtehtävät liittyivät esim. konsultointiin. Tämä koettiin kuitenkin vahingollisena omalle taiteenteolle. Taiteellista työtä rahoitettiin myös muilla töillä.
Liian vähäiset apurahat ja sosiaalisten kontaktien tarve olivat syitä taiteen ulkopuoliseen työntekoon. Esimerkiksi kuvataiteilijoilla syyt taiteen ulkopuolisen työn tekemiseen olivat nousseet vuoden 2000 33 prosentista vuoden 2010 70 prosenttiin. Työaikaa koskeviin kysymyksiin jätettiin paljon vastaamatta, mitä en ihmettele: kovin moni taiteilija tekee työtä lähes koko valveilla olonsa ajan aamusta iltaan. Tavalliset päivätyöläiset kauhistuisivat sellaisia tuntimääriä. Silti yleisesti yli 40-tuntisen työviikon tekijöiden määrä oli laskenut kolmasosasta neljäsosaan.

Taiteellinen työ muodosti 39 prosentilla toimeentulon perustan. Tärkeimmässä asemassa olivat taiteellisesta työstä saadut apurahat ja palkat (35 prosenttia). Apurahat olivat tärkein toimeentuloin lähde yhdeksälle prosentille vastaajista. Muu työ oli tärkein tulonlähde 11 prosentille vastaajista. Näyttämö –ja elokuvataiteen edustajista peräti 52 ja 49 prosenttia sijoittui veronalaisten tulojen osalta 20 000 – 39 999 euron tuloluokkaan. Esimerkiksi kirjailijoista 43 prosentilla veronalaisten tulojen määrä jäi alle 20 000 euron.

Uuden työn murroksesta kirjoittanut sosiologi Richard Sennett ajattelee, että henkilökohtaisten ja yhteisöllisten siteiden löyhtyminen on mahdollistanut uuden työn syntymisen. Uusi työ kukkii monikulttuurisissa ja –eriarvoisissa paikoissa kuten Floridassa ja se perustuu ennen muuta epävarmuuteen ja joustavuuteen. Sen perustana oleva yhteisöllisyyden muoto on varmasti juuri sitä, mitä puolalainen sosiologi Zygmunt Bauman kutsuu naulakkoyhteisöllisyydeksi. Naulakkoyhteisöllisyys kestää vain sen verran kuin takit viipyvät naulakossa eikä siihen sisälly pidempiä sidoksia. Taideammattit ovat tyyppiesimerkki uudesta tietotyöläisestä, jolle on ulkoistettu yrittäjäriski ja joka on huonossa tapauksessa ”tarvittaessa työhön kutsuttava” heittopussi. Koulutus ja taiteelliset näytöt eivät takaa muun yhteiskunnan arvostusta. Hallitukset eivät ole myöskään onnistuneet kohentamaan taiteilijoiden sosiaalista asemaa työttömyyden tai sairauden sattuessa. Yhteisöllisyyden rapistuessa tukea ei löydy muualtakaan.

TE-toimiston tulkinnasta riippuu tulkitaanko taiteilija yrittäjäksi ta ammatinharjoittajaksi, jolloin hänellä ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan. Sipilän hallitus on ”selkeyttänyt” tilannetta antamalla TE-toimistoille uudet ohjeet, joiden mukaan omassa työssä työllistyvä, joka siis huolehtii itse työeläke-ja muista lakisääteisistä maksuista, on yrittäjä.
LÄHTEET:
Pärnänen, Anna & Sutela, Hanna(2014). ”Itsensä työllistäjän muuttuva kuva”. Tieto ja trendi 13.2.2014. http://tietotrendit.stat.fi/mag/article/52/.
Rensujeff, Kaija, Taiteilijan asema 2010. Taiteilijakunnan rakenne, työ ja tulonmuodostus. Taiteen edistämiskeskus 2014, http://www.taike.fi/documents/10921/0/Taiteilijan+asema+2010.pdf
Sennett, Richard. Työn uusi järjestys. Gummerus 2002.



Kirjoja, CD:tä, tekno-EP:tä, lehtiä, oopperan käsiohjelmia

Kirjankeräilijät. levyn- ja CD:n keräilijät, ja eri alojen friikit! Tervetuloa Hakunilaan penkomaan kirjalaatikoita, joissa kaunoa ja tietoa. Laatikoita n. kymmenen.
Lisäksi laatikollinen tekno-EP:tä enimmäkseen 1990-luvulta ja uudempaa erikoista musiikkia CD:llä tyyliin Avaruusromua-ohjelma.
Hyviä levymerkkejä 90-luvulta kuten Disko, Djax-Up, Risig High, Puu, Sähkö, Tresor, DUM, Tribal, Alphabet City, V Recordings, Sävel, Jus Trax.
Myös tekno-CD:EP:tä ja indie-rock/pop-CD.tä lähinnä 1990-luvulta.
Teknon keräilijän "Raamattu"-lehteä Muzikia vuodelta 1996/97, euron kappale. Soulin harrastajan erikoislehteä Soul Express samalta ajalta euron kappale.
Tarjolla myös oopperoiden käsiohjelmia koti- ja ulkomailta hintaan 2 euroa kappale.
Tietoa saa mielellään jakaa. Hinnat n. 5 euroa kappale tai edullisemmin, alkaen n. 2 euroa. Tekno-EP:t n. 5 euroa/kpl.
Mozarti-aiheinen vlogi/juttu Tuimassa

Saturday, March 05, 2016

Rasismin arkipäiväistyminen

Rasismin arkipäiväistyminen

Viimeisen vuoden aikana olemme saaneet todistaa ilmiötä nimeltä rasismin arkipäiväistyminen. Arkipäivää on niin poliitikkojen kohtaama vihapuhe kuin iskut turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksiin ympäri Suomea.

Perussuomalaiset saivat Jytkyn alusta lähtien tempauksillaan aikaan mediaspektaakkeleita, jotka lähentelivät italialaisten poliitikkojen vastaavia. Kun Syyriasta alkoi tulvia meille ISISin tuhojen alta pakolaisia, PS:n kansanedustaja Laura Huhtasaari sai aiheen sanoa: ”Ihmisoikeuksia ei alun perin perustettu kaikkia varten, vaan ne perustettiin ensisijaisesti siviilejä varten.”

YK:n ihmisoikeuksien julistus syntyi tosiaan aikana, jolloin maailmaa varjosti natsismin uhka. Mistään historiankirjoituksesta ei käsittääkseni löydy faktoja, joiden mukaan ihmisoikeudet olisi suunniteltu ensisijaisesti siviileille. Ne ovat jakamattomia ja jakaantuvat ennen muuta KS- ja TSS-oikeuksiin.

ISIS-terroristien Pariisin-iskun jälkeen terrorismi on saapunut väistämättömällä tavalla Eurooppaan ja se on konkreettinen turvallisuusuhka, joka on huomioitava konkreettisesti turvapaikanhakijoiden vastaanotossa. 2014 syksystä eri kaupunkien kaduilla partioineet Odinin sotilaat pelottivat silti ihmisiä enemmän kuin sen vastustamat maahanmuuttajat. Ja syystäkin: katupartion johtaja ja useat muut jäsenet oli tuomittu ulkomaalaisten pahoinpitelystä. Joensuun kaupungin johto ilmaisi kantansa, jonka mukaan katujen valvonta on poliisin tehtävä, ei yksittäisten kansalaisten tai järjestöjen huolenaihe.

Oikeusministeriä tai Huhtasaarta eivät kuitenkaan katupartiot pelottaneet. Huhtasaaren mielestä katupartiolaisten rikollistausta ei ollut uhka, koska eduskunnassakin oli poliitikkoja, joilla oli rikostaustaa.

Vihreiden kansanedustaja Ozan Yanyar teki Huhtasaaren kommentista Facebook-sivulleen statuspäivityksen, joka kirvoitti törkykommentteja hänen sivulleen. Vihapuhetta lähentelevät kommentointi on viimeisen vuoden aikana yleistynyt erityisesti naisten tai maahanmuuttajien oikeuksia ajavien poliitikkojen sivuilla. Myös Vasemmistoliiton naisten ja maahanmuuttajien asiaa esillä pitänyt eduskuntavaaliehdokas Veronika Honkasalo on kohdannut vihapuhetta omalla some-sivullaan.

Rasismi on arkipäiväistynyt, kun kansanedustajakin voi esittää lähes rasistiseksi tulkittavan kommentin. Millä kokeella Luhtasaari aikoisi erotella ISIS-terroristit niistä ihmisistä, joille hänen mielestään ihmisoikeudet kuuluvat? Pelottavaa on, että vastaanottokeskuksiin tehdään polttopulloiskuja melkein viikoittain. Rasismi on arkipäiväistynyt sekä kansalaisten että poliittisten päättäjien keskuudessa.

Raiskaus on raiskaus, syyllistyi siihen kantasuomalainen tai maahanmuuttaja, mutta jostain syystä media alkoi lietsoa paniikkia erityisesti maahanmuuttajien tekemiä raiskauksia kohtaan syksyllä 2015. Oletan, että niitä on tehty aiemminkin. Halpa tapa tehdä skandaaliuutisia? Ulkomaalaisten tekemistä potentiaalisista rikoksista alettiin kenties tehdä myös yhä helpommin tutkintapyyntöjä kenties ISIS-terrorismin Suomeen laajenemisen pelossa?

Uudenvuodenaattona keskusrikospoliisi vangitsi kuusi irakilaismiestä Kirkkonummen Aavarannan vastaanottokeskuksessa epäiltynä kehottamisesta yleistä järjestystä vahingoittavaan tekoon. Tapauksella ei ollut mitään tekemistä terrorismin kanssa. Pidätyksiä suoritettiin, koska poliisi pelkäsi Helsingissä toistuvan Kölnin tapahtumien, joissa tuhatkunta maahanmuuttajaa oli kokoontunut yhteen ja kokoontumisen aikana oli tapahtunut kymmeniä ahdistelutapauksia. Olisiko tällaisten lausuntojen taustalla ennaltaoletetut ennakkoluulot, jotka eivät saisi vaivata viranomaisen toimintaa.

Pitäisikö vastaavasti alkaa tehtailla tutkintapyyntöjä internetin täyttävästä vihapuheesta? Ääri-islamistien vastapainoksi länsimaihin on kehittynyt oma islamofobien ryhmänsä, jonka poliittinen kasvualusta löytyy Perussuomalaisten Jussi Halla-Ahon raiskaukseen yllyttävistä puheista. Satiiri on kirjallisuudessa ollut perinteisesti vaikea tyylilaji ahtaissa totalitäärisissä yhteiskunnissa, mutta sen käyttäminen puolustuksena vihapuheen esittämiselle on pelkästään vastenmielistä.

Ehkä voimallisimmin rasismin arkipäiväistymistä on lausunnoissaan vastustanut Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö, joka myös monia kansallisuuksia edustavan eduskuntaryhmänsä johdolla voimallisesti vastusti sekä rasismia että misogyniaa, naisvihaa. Molemmat nostavat yleensä suosiotaan kun yhteiskunnallinen ilmapiiri heikko-osaimpia, köyhiä, vanhuksia, opiskelijoita, sairaita kohtaan on kovenemaan päin, kuten Sipilän hallituksen aikana on tapahtunut. Tällaisessa ilmapiirissä pelko oman aseman heikkenemisestä voimistuu erityisesti niiden keskuudessa, joiden asema on entuudestaan heikko.

Ääriliikkeet länsimaisena terrorismina

Suoraksi toiminnaksi muuttunut äärioikeistolaisuus tai -vasemmistolaisuus on tuleva länsimainen terrorismin muoto. Esimerkiksi Tanskassa on toiminut Vastarintaliike jo vuodesta 1940 saakka. Liike taisteli sabotaasi-iskuilla ja salamurhilla natsismia vastaan tehden yli sata sabotaasi-iskua ja tappaen yli kaksisataa natsien kanssa yhteistyötä tehnyttä tanskalaista.

Suomen Vastarintaliike sai alkunsa kirjeenvaihdosta amerikkalaisen natsirikollisen kanssa. Henrik Holappa lähetti Richard Scutarille ensimmäisen kirjeen vuonna 2003. SVL:n hän perusti 2008, ja 
2012 luovutti johtajuuden Juuso Tahvanaiselle. SVL on Wikipedian määritelmien mukaan uusnatsistinen ulkoparlamentaarinen järjestö, mutta käytännössä sitä voi kutsua uusnatsijärjestöksi. Sen esikuvana on Ruotsin Vastarintaliike (SMR), joka sitouttaa jäsenistönsä toimintaansa vaatimalla jäsenmaksuksi vähintään 10 prosenttia tuloista.

SVRL ei ole määrittänyt alarajaa jäsenmaksulle, joskin 10 prosenttia on suositus aktivisteille. Korkea jäsenmaksu on myös tapa sitouttaa jäsenistö toimintaan. Koska uusnatsiliikkeen jäseniä ei hevin hyväksytä taisteluklubien jäseniksi, SVRL järjestää omia kamppailulajiharjoituksiaan.

Se on tunnettu muun muassa kyynelkaasuiskuista, törkeistä pahoinpitelyistä ja puukotuksista. Kun tietää liikkeen syyllistyneen tällaisiin tekoihin, internetsivujen viestintä näyttää viestivän vain hyvin abstraktisti liikkeen arvopohjasta ja unohtavan täysin nämä edellämainitut lähihistorian tapahtumat.

Liikkeen arvopohja on vahvasti nationalismissa ja pyrkimyksessä protektionistisesti suojella omaa ”kansallista alkuperää ja kansallisia arvoja”. Suomen Vastarintaliike on noussut muutaman vuoden väliajoin otsikoihin erilaisia selkkauksia järjestettyään; Vastarintaliike teki vuonna 2010 iskun Pride-kulkueeseen, vuonna 2012 he sabotoivat Li Anderssonin ja Dan Koivulaakson kirjanjulkaisutilaisuutta ja toukokuussa 2015 he tunkeutuivat Kirkkopäiville ja tappelivat järjestysmiesten kanssa, elokuussa 2015 SVL-aktiivien epäillään tehneen Jyväskylään tavarataloon ja kirjastoon iskun, joka sai aikaan haavoittuneita. Poliisi otti kiinni 32 kahakkaan osallistunutta. Kirjastopuukotukseen osallistunut tuomittiin käräjäoikeudessa laittoman henkilörekisterin ylläpidosta maaliskuussa 2015. Rekisterissä oli 300 henkilöstä poliittiseen vakaumukseen, ikään ja asuinpaikkaan liittyviä tietoja.

Omien internet-sivujensa mukaan liike haluaa suojella ”suomalaista historiaa, kulttuuria ja identiteettiä” eli se on vahvan patrioottinen, mikä varmimmin on äärimmäisyyden tunnusmerkki. 
Tähän se pyrkii vastustamalla monikulttuurisuutta, kannattamalla kansallisen hallituksen perustamista, Euroopan Unionista vetäytymistä ja pohjoismaisen valtakunnan julistamista. Vastarintaliike ihannoi tiettyjä poliittisia murhamiehiä, kieltää holokaustin ja kannattaa antisemitistisiä järjestöjä.

Liike tiedottaa internetin lisäksi paperilehdessä. Lehti tulvii kokonaisen ihmisryhmän leimaavia uutisia tyyliin ”76 prosenttia rikollisjengien jäsenistä on maahanmuuttajia”. Tämä tyyli on tuttu monilta muilta natsi- ja äärioikeistolaisjärjestöiltä ja puolueilta.

Rita Dahl


on kirjailija, vapaa toimittaja, valtiotieteiden ja filosofian maisteri ja itsenäinen poliittinen toimija.


julkaistu Tiedonantajassa 4.3.2016

Wednesday, March 02, 2016

Itsensä työllistäjän ihana arki

Itsensä työllistäminen ei ole aina täysin vapaaehtoinen valinta.
Jääkaapin pohjalla häämöttää valo. Sen loisteessa paistattelee muutama avattu ja puoliksi syöty säilykepurkki. Tölkki maitoa, hillonjämät.
Kyytipojaksi ei taida löytyä paljon muuta – olisiko kaupassa käynnin aika? Hetkinen, seuraava apuraha tulee ehkä noin kolmen kuukauden kuluttua. Siihen asti on pärjättävä pienillä pääomaresursseilla.
Jääkaapin pohjalla häämöttää valo. Sen loisteessa paistattelee muutama avattu ja puoliksi syöty säilykepurkki. Tölkki maitoa, hillonjämät.
Kyytipojaksi ei taida löytyä paljon muuta – olisiko kaupassa käynnin aika? Hetkinen, seuraava apuraha tulee ehkä noin kolmen kuukauden kuluttua. Siihen asti on pärjättävä pienillä pääomaresursseilla.
Niin, pääoma. Sitähän on kyllä omasta takaa, kulttuurista pääomaa nimittäin. Parhaillaan sitä kartutetaan nuorten, innokkaiden journalistiopiskelijoiden kanssa Haaga-Helian hyvin käytännönläheisillä journalismin erikoiskursseilla, joihin tämäkin verkkolehden toimitusosio kuuluu.
Portfolio karttuu, mutta palkkaa tuovat työtilaisuudet, missä ne ovat, ilmaisia työtilaisuuksia tarjotaan jatkuvasti, mutta mitään taloutta kartuttavaa mediatyötä ei ole tarjolla.
Tutkimukset todistavat karun todellisuuden todeksi. En muista milloin viimeksi olen lomaa pitänyt. Sitä tottuu kaikenlaisiin olemassaolon tapoihin, lomakin on eräänlaista palkatonta työtä.
Yrittäjyystutkimuksessa on pitkään puhuttu mahdollisuus- ja pakkoyrittämisestä. Anna Pärnäsen ja Hanna Sutelan Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013 -tutkimuksesta selviää, että moni itsensä työllistäjä työskentelee yrittäjänä vain, koska palkkatyötä ei ole ollut saatavilla ja työssä on siksi pakkoyrittäjyyden makua. Yleisiä piirteitä itsensä työllistäjän työlle ovat alhainen tulotaso, heikko sosiaaliturva ja riippuvuus yhdestä työn tilaajasta. Freelance-toimittajan ja kirjailijan toimenkuva osuu erinomaisesti yksiin kuvauksen kanssa.
Pärnäsen ja Sutelan tutkimus koostui laadullisen esitutkimuksen lisäksi laajasta otostutkimuksesta, joka ajoittui syksyyn 2013. Vastaajissa oli kulttuurialan ammattilaisia, kaupan, terveyden ja tietotyön asiantuntijoita, palvelualojen työntekijäammattien, rakennus- ja kuljetusalan sekä teollisuuden työntekijäammattien edustajia. Vastaajat olivat toimineet itsensä työllistäjinä omalla ammattialallaan keskimäärin 11,5 vuotta.
Vuonna 2013 työmarkkinoilla oli 152 000 15–64-vuotiasta itsensä työllistäjää. Heistä enemmistö on yksinyrittäjiä ja miehiä. He työskentelivät hyvin vaihtelevissa ammateissa osto- ja myyntiagentista fysioterapeuttiin ja kouluttajiin sekä taiteilijoihin.
Itsensä työllistäjä on siis monipuolinen sateenvarjokäsite, joka pitää sisällään niin yksinyrittäjiä, freelancereita, ammatinharjoittajia kuin apurahansaajia ja näiden ryhmien erilaisia yhdistelmiä.
Pärnäsen ja Sutelan tutkimuksessa töiden määrää kysyttäessä selviää, että asiakkaita kaipaavat lisää eniten korkeasti koulutetut itsensä työllistäjät (37 prosenttia).
Lopputulema vastaa hyvin omianikin toiveitani. Tarttis tehrä jotain, kuka keksis mitä?
Kahden kerroksen väkeä
Jos mediaa on uskominen, Suomi on jakautunut kahden kerroksen väkeen: työssäkäyviin ja työttömiin.
Itsensä työllistäjät sijoittuvat jonnekin välimaastoon. He eivät usein tee työtään täysin vapaaehtoisesti eikä heidän tulotasonsa ja palkkatuloa tuovan työn määrä tyydytä heitä itseään. No, on työssä tietysti ihana vapaus, mutta usein se tarkoittaa käytännössä aivan liian tyhjää kalenteria.
En ainakaan vielä ole havainnut itsensä työllistämisen riemukkaita puolia. Enemmän on tarjolla päiviä, jolloin jääkaapissa loistavat hillonjämät kivan valon kanssa.

Rita Dahl

julkaistu Tuimassa