Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Saturday, February 27, 2016

La Forza del Destino (Kohtalon voima) edusti Verdin oopperoiden joukossa ns. ”ideoiden oopperaa”, jossa Verdi kehitti oopperan rakennetta eteenpäin pelkkien cavatinojen ja duettojen hallitsemasta oopperamuodosta kohti tulevaisuuden oopperaa.
Tampere-Talossa Tampereen Oopperan esityksenä nähty Kohtalon voima käynnistyi dramaattisesti Alvaron(Mika Pohjonen) ja Leonoran (Johanna Rusanen-Kartano) kohtaamisella, ja Alvaro ampuu vahingossa Calatravan markiisin (basso Peter Achrén).
Leonoran veli, upeasti resonoivalla instrumentilla laulava Don Carlo (Kiril Manolov) vannoo kostoa, ja saakin yrittää sitä ensin Espanjan armeijan riveissä ja myöhemmin luostarissa. Don Carlon ja Alvaron kohtaaminen Espanjan armeijassa edusti laulullisesti erinomaista tasoa ja lisäksi vuorovaikutus Pohjosen ja Vargasin välillä toimi erittäin hyvin.
Leonoran roolista jo Lappeenrannan laulukilpailuissa unelmoinut Johanna Rusanen-Kartano selvisi erinomaisesti monipuolisesti luonneroolista hengellisyyttä ilmaisevasta La Vergine degli Angelista ja Pace, pace mio Diosta ensimmäisen kohtauksen maallista vetovoimaa tuntevaksi lihalliseksi naiseksi. Myös Mika Pohjonen Alvarona suoriutui osastaan alkukankeuden jälkeen aivan loistavasti. Loppukohtauksessa ihmistenvälisten suhteiden monimutkaisuus tulee kaikessa kauheudessaan ilmi Alvaron tapettua Leonoran veljen ja tämän kostettua puolestaan myös Leonoralle.
Hyvät solistit, Vargasin lisäksi upeasti resonoivalla instrumentilla varustettu Padre Guardino (Giorgi Kirof) tekivät illasta suuren laulullisen ja näyttämöllisen nautinnon.
Kuoro taipui koreografin ja ohjaajan ohjauksessa vaikka mihin: sotakohtauksista Preziosillan (Niina Keitel) lietsomaan aistielämyksiä hamuavaan väkijoukkoon.
Santtu-Matias Rouvalin johtama Tampere Filharmonia kykeni ilmaisemaan Verdin musiikin kaikki puolet pauhuvasta sotamusiikista lempeimpään cavatinaan ja pastoraalitunnnelmiin.
Verdi: Kohtalon voima. Tampereen Ooppera. Ohjaus Kari Heiskanen, musiikinjohto Santtu-Matias Rouvali, lavastus Markku Hakuri, puvut Riitta Anttonen-Palo, valosuunnittelu Olli Lehtinen, kuorokapellimestari Heikki Liimola, koreografi Mari Rosendahl.

Friday, February 26, 2016

AREVA uskoo ydinvoimaan

Onko massiivisella kansalaispainostuksella pystytty vaikuttamaan missään päin maailmaa kaivosteollisuuden hankkeiden etenemiseen, vai onko kyse täysin koskemattomasta ja suojellusta toimialasta? Euroopassa ja muualla maailmalla on esimerkkejä myös onnistuneista kaivosteollisuuden vastaisista protesteista ja kansalaisliikehdinnästä, jolla on oikeasti ollut vaikutusta.

Ruotsissa Nordkalkin kaivoksen toiminta keskeytettiin kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen kovan painostuksen vuoksi. Ympäristöjärjestöt valittivat Nordkalkin Pohjois-Gotlannissa olevasta louhoksesta korkeimmalle oikeudelle, joka otti asian käsittelyynsä. 2 Pohjois-Ruotsissa on myös kokemuksia muiden elinkeinojen, erityisesti saamelaisten poronhoidon, joutumisesta kaivosteollisuuden jalkoihin. Kilometrien päähän kaivosalueelta leviävä pöly on tuhonnut porojen laitumet talviaikaan. Kesällä 2013 aktivistit järjestivät sulun Beowulfin kaivokselle Pohjois-Ruotsiin. Kanadassa kahteen osavaltioon ei saa rakentaa lainkaan uraanikaivoksia ja myös Quebec on alkanut kannattaa uraanin etsimis- ja louhimiskieltoa vesien, ilman ja luonnon saastumisen pelossa. 3

AREVA on ranskalaista alkuperää oleva monikansallinen uraaniyhtiö, ja maailman markkinajohtaja toimialallaan. Internetsivuillaan yhtiö mainostaa panostavansa hiilidioksidivapaan, puhtaamman, turvallisemman ja taloudellisemman energian tuottamiseen. Energian tarve tulee lisääntymään vuoteen 2030 50 prosentilla vuoden 2008 energiantarpeesta. AREVA uskoo ydinvoimaan tulevaisuuden energianlähteenä. Ydinvoiman tuottamiseen tarvitaan uraania, ja sitähän Pohjois-Suomessa riittää. Ydinvoima pysyy kilpailukykyisenä, koska sen hinta ei ole riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Vuoden 2009 talouskriisin aikaan fossiilisten polttoaineiden hinnat laskivat, mutta tulevaisuudessa on odotettavissa nousua. Lisäksi Areva vetoaa siihen, että ydinvoima säästää laskujen mukaan 0,7 miljoonaa tuhatta hiilidioksiditonnia Euroopassa vuosittain.

Uusiutuvan energian (tuuli-, aurinko- ja bioenergia) markkinat ovat erityisessä kasvussa Euroopassa, josta Arevan tuloista tuli peräti 57 prosenttia ja jossa se työllistää 50 000 ihmistä. Euroopan maista Ranska, Suomi, Iso-Britannia, Italia ja Itä-Euroopan maat ovat ilmansuuntia, joihin Areva kertoo satsaavansa edelleen. Yritys pyrkii panostamaan tulevaisuudessa yhä enemmän kasvaville Aasian markkinoille, joiden osuus sen tuloista 2008 oli 19,5 prosenttia. Myös Etelä-Amerikan yritys näkee kasvavana markkina-alueena, johon se aikoo tulevaisuudessa panostaa enemmän.

Kaiken kaikkiaan megayritys Arevalla on hankkeita 43 maassa. Yrityksen kaikki toiminnot uraanin etsinnästä sen jalostamiseen, rikastamiseen ja ydinpolttoaineen tuottamiseen, ydinreaktorien rakentamiseen ja ratkaisujen kehittämiseen lopputuotteina syntyville jätteille liittyvät joko uraaniin, jota ydinvoiman rakentaminen edellyttää. Uusiutuvien energiamuotojen osuus yhtiön liikevaihdosta on vain kolme prosenttia eli kosmeettinen yritys puhdistaa yrityksen muuten tuhriintunutta imagoa. Uraanikaivosteollisuuteen eikä ydinvoimaankaan yhdisty luontevalla tavalla muodikas käsitepari kestävä kehitys, eikä kolmen prosentin liiketoimintaosuus viherpese yritystä muuten lainkaan vakuuttavasti.

Pohjois-Amerikka on lähes 29 prosentilla maailman markkinajohtaja ydinenergian käyttöönotossa, ja sen esimerkki kiehtoo alansa markkinajohtajaa, jonka liikestrategianaan mainostama ”kestävä kehitys” sisältää kymmenen kohdan sitoutumislistan. Yksi kohdista on dialogi ja konsensuksenrakentaminen, mutta yrityksen järjestämien tiedotustilaisuuksien perusteella on ollut kyse ylhäältä alaspäin suuntautuvasta tiedotuksesta, joissa yrityksen tiedotuksen ja kantojen kyseenalaistaminen ei ole ollut mahdollista. Kymmenen kohdan listalla on myös ympäristön kunnioittaminen, joka ei uraanikaivosten kohdalla tule siis kyseeseen, kuten Areva Ranskan-kokemustensa perusteella jo tietää.

Uusiutuvat energiamuodot muodostavat kolme prosenttia Arevan liikevaihdosta; lähes kaikki muu tulo tulee ydinvoimaan tai uraaniin liittyvästä toiminnasta. kyse on siis eräänlaisesta kosmeettisesta viherpesuyrityksestä. Miten johtava ydinvoimayritys ja uraanin etsijä/jalostaja kehtaa puhua kestävästä kehityksestä keskeisenä arvonaan? Ensinnäkään kestävä kehitys ei voi toimia yhdenkään voittoa tavoittelevan osakeyhtiön uskottavana periaatteena (näin ajattelee muun muassa makrotaloustieteen kehittäjä Milton Friedman) ja erityisesti sellaista ei voi tehdä ydinvoimaa kauppaava yritys.

Kaivosteollisuus on usein valtion ja hallituksen erityissuojeluksessa erityisesti, jos työ- ja elinkeinoministeri ja –ministeriö ovat näin kansallisena strategiana päättäneet. Lokakuussa ministeri Häkämaan ministeriö julkaisi raportin, jossa listattiin kymmenen kaivosteollisuuden puolesta puhuvaa kohtaa. Raportissa todettiin, että kaivosteollisuuteen ollaan investoimassa neljän miljardin verran ja noin puolet summasta suuntautuisi Pohjois-Suomea. Uutisen mukaan lisäinvestoinnit toisivat 2800 työpaikkaa lisää kaivosteollisuuteen. Työpaikkojen hintana tulee olemaan tuhoutunut luonto – samassa uutisessa kerrotaan kaivosveron herättävän kaivosyrityksissä negatiivisia mielipiteitä. Vero koetaan eräänlaisena rangaistuksena. 1


1 Kammonen, Teemu, ”Suomi voisi saada 4 miljardin potin ja 2 800 työpaikkaa – vastustetaan”, Uusi Suomi 24.10.2012, http://www.uusisuomi.fi/raha/54506-suomi-voisi-saada-4-miljardi-eun-potin-ja-2-800-tyopaikkaa-vastustetaan
2 “Ruotsissa oikeus keskeyttää Nordkalkin louhoksen työt”, YLE Uutiset 17.10.2012, http://yle.fi/uutiset/ruotsissa_oikeus_keskeyttaa_nordkalkin_louhoksen_tyot/6338635
3 Näätänen, Marjatta, “Mitä tarkoittaa kun uraani otetaan “talteen”?”, Kaleva 14.10.2012

julkaistu Tiedonantajassa

Sunday, February 21, 2016

Camp-asenteella yksityisyys auki

Lahtelainen Kino Iiris sai järjestäjien mukaan kunnian esittää Jussi Parviaisen elokuvatriologian kaikki kolme osaa samalla kertaa ensimmäistä kertaa. Myös Parviainen, Harmageddonin ohjaaja Juha Rosma ja kuvaaja Esa Vuorinen olivat paikalla.
Oliko Parviaisen elokuvissa esiintyvä Juska Paarma -hahmo representaatio representaatiosta? Ammattimaisten medianhyödyntäjien Jouko Turkan ja Arto Mellerin, tietokoneiden ja iltapäivälehdistön nousun aikakautena oli ajankohtaista kysyä tämän tyyppisiä kysymyksiä. Parviainen on elokuvissaan vienyt yksityisen julkisuuden maksimaalisille rajoille asti.
Juha Rosman ohjaaman Harmageddonin taustalla oli Parviaisen kolme näytelmää, joissa hän oli esittänyt ja kehittänyt Juska Paarma -hahmoaan: Diletantti Helsingin Ylioppilasteatterissa 1983, Jumalan rakastajaRyhmäteatterissa 1984 sekä Valtakunta Intiimiteatterissa 1985. Juska Paarmassa Parviainen on vapauttanut oman luovuutensa, jota hän pitää elämän ainoana eteenpäinvievänä voimana.
Minä muuna kuin campina voi pitää sarjamurhaavaa, tuonpuoleisesta tähän elämään noussutta ”kostajaa”, joka eksyy myös mankkaalaisiin juppijuhliin. Campia on naimisen simuloiminen nuoren Wertherin Pourquoi me reveiller -aarian soidessa taustalla. Unitodellisuus, surrealismi, ja realismi kietoutuivat toisiinsa. Paarma ampuu mielitiettynsä naapuritalon katulta.
Todellisuuden ja mielikuvituksen välinen raja kyseenalaistetaan myös muilla elokuvallisilla keinoilla
Parviainen kertoi vaikutteinaan olleen Harmageddonin aikaan Jean Baudrillardin Ekstaasi ja rivous, Jean Genet ja markiisi de Sade.
Harmageddonissa Paarma saapuu tuonpuoleisesta eliminoimaan elämäänsä kuuluneita ihmisiä, Pekka Lehdon ohjaamassa Yksinteoin -elokuvassa nauhoitetaan kaikki puhelut avioeron toisen osapuolen, Sanna-Kaisan, kanssa. ”Samaa kelaa” pyörittävän Parviaisen resignoitumisen katselu on lähinnä turhauttavaa, vaikka voyeristin se toki katsojassa paljastaa.
Parviaisen itse ohjaamassa Yksinteoin 2:ssa ollaan jo mielisairaalassa, menneenä järjen ja mielikuvituksen tuolle puolen, kohti psykoosia. Elokuvan yksityistä materiaalia ovat tekstiviestien lisäksi Satu Ruotsalaisen kanssa äänitetyt puhelut. Paarman hahmoon on tullut ripaus uhittelevaa ja uhkailevaa romania, joka sadattelee välillä suoraan katsojallekin tai Ruotsalaiselle.
Yksinteoin 2:ssa rikotaan siis vihoviimeinen raja näyttelijän ja katsojan välillä.
Onko ekshibitionismilla rajaa? Ei ole. Ei Parviaisen eikä median. Joitakin rajoja Parviainen on yksityisyydelleen asettamassa, koska hän uhkaili Lahden-esityksen olleen viimeinen.

Friday, February 19, 2016

Onnistunut Aurore-festivaali

Guillaume Dufay sijaitsi säveltäjänä keskiajan ja renessanssimusiikin rajalla. Hän nojasi tuotannossaan myös englantilaiseen terssisävyiseen konsonanssiin. Suurten poliittisten aiheisen (Dufay-konsertin kohokohta Ecclesia militantis) lisäksi hän sävelsi kevyitä,
viinin ilojen ylistykseen (Adies ces bons vins des Lannoys). Illan konsertin mittaan
käytiin läpi kaikki muut keskeiset tekniikat, kuten fauxbourdon, ja konsonanssi.
Erityisesti Ensemble Petroloysio ja sen kontratenorisolistit David Hackston ja Teppo Lampela olivat suuria konsertin ilonaiheita Petri Arvon dulziansoiton ohella. Yleisesti
olisin toivonut laululta suurempaa heittäytymistä, mutta konsertin kokonaisuus oli
tarkkaan mietitty. Binchois´n Trites plaisir et douloureuse joie -kappaleessa ilahdutti sopraano Sofia Lindroosin sisäistynyt laulu. Sufiran laulu ja soitto pääsi uuteen uuteen lentoon Ensemble Petroloysion taustalla Ecclesie militantis -kappaleessa.
Muiden iltojen ohjelmassa oli renessanssin keskeisiä säveltäjiä, kuten legendan mukaan vaimonsa ja rakastajansa murhannut Carlo Gesualdo. Toinen kokemani konsertti keskittyi Josquin Desprez´n ympärille. Desprez´n Ave Maria avasi konsertin ilahduttavan konsonanttisella imitaatioon perustuvalla harmoniallaan, jossa soolovuorot vaihtelivat. Albert de Rippen O passi sparsissa luutisti Mikkko Ikäheimo todisti instrumenttinsa
tenhon perustuvan hiljaiseen melodiaan, joka pakotti kuuntelemaan. Jacob Obrechtin Tander naken -kappaleessa Raivo Tarum esitteli rumaäänisen krumhornin, joka siksi kai hyväksyttiin kansan juhliinkin. Desprez´n Praeter rerum seriem oli miesyhtyelaulun
komea huipentuma, jossa jumalainen sinkki upposi muihin jumalaisiin lauluääniin
muun orkesterin kera. Bartolomeo Tromboncinon Haimé, perche m´hai privo-kappaleessa oli aitoa kylähenkeä. Renessanssimusiikkia eivät ole esittäneet pelkät koulutetut muusikot, vaan ketkä tahansa musiikintekoon halukkaat ihmiset.
Aurorea täytyy erikseen kiittää runsaasta ja hyvin toimitetusta ohjelmakirjasta. Kirjassa on tietoa renessanssisoittimista keskeisiin säveltäjiin. julkaistu Kulttuurivihkoissa 1/2016

Monday, February 08, 2016

Monipuolinen Töppöhörö

Monipuolinen Töppöhörö
Onko Viki Töppöhörö kansallismielinen, keskivertosuomalainen, syrjäytynyt tai persujen kannattaja? Välillä tuntuu, että vähän näitä kaikkia.
”Ihminen on suurpeto, jonka yli seitsemän miljardin yksilön populaatio on levinnyt planeetan joka kolkkaan ja vaarantaa sekä itsensä että maapallon kaikkien muiden lajien olemassaolon.”
Töppöhörö on tällaisesta ekokatastrofista malliesimerkki.
Juha Hurmeen ohjaaman Kansallisteatterin Töppöhörö-näytelmän ensimmäinen puoliaika koostuu Töppöhörön (Jarkko Lahti) pitkästä monologista, jossa hän tilittää suhtautumistaan vähän kaikkeen: naisiin, terveyskeskuksiin ja niissä odottamiseen, omaan jo menneisyyttä olevaan avioliittoonsa ja perheeseensä, suomalaisiin urheilijoihin ja apurahataiteilijoihin. Töppöhörön mielestä ainoaa oikeaa taidetta on yli sata vuotta sitten tehty taide, jossa on jo tehty kaikki keskeiset oivallukset. Kaikki sen jälkeen tehty taide edustaa hänelle pelkkää mahalaskua.
Erityinen tilityksen kohde ovat maahanmuuttajat, joita Töppöhörö vastustaa viimeiseen Töppöhöröön asti.
Töppöhörö on alkoholisoitunut ja nettiriippuvaisuudesta kärsivä mieshenkilö, jolta helposti kuluu pullo väkeviä viinaksia päivässä. Hän ostaa kaiken ruokansa erikoistarjouksista, jollaisen perään lähtee väliajan yllättäessä.
Näytelmän toisessa, fyysistä teatteria edustavassa osassa Töppöhörö onkin tuonut Prismasta sian tilalla nuoren naisen Helinä-keijun (Alina Tomnikov), joka tulkittakoon miten halutaan, vaikka juoppohullun painajaisena. Monologi muuttuu dialogiksi, kun hän alkaa vakuutella Töppöhörölle ihmiskunnan harrastaneen aina luonnon alistamista kulttuurin tai uskonnon avulla.
Elastisuutta edellyttävän näyttelijäntyön kautta selviää, että Töppöhörö ei ole tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseensa ja kaipaa hyvin paljon entistä vaimoaan ja lapsiaan. Epätoivoa ilmaisevat teot, kuten entisen kesämökin tuhoaminen mustasukkaisuuden puuskassa, eivät tuo mennyttä takaisin. Näytelmän loppu on avoin, kuten Töppöhörön elämäkin.
Töppöhörö Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Ohjaus Juha Hurme ja Hanna Brotherus, rooleissa Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov, lavastus Matti Rasi ja Juha Hurme, valosuunnittelu Matti Tiilama, äänisuunnittelu Raine Ahonen