Globalisaatio tarvitsee kontrollia

Globalisaatio tarvitsee kontrollia

Wolfgang Streeck on saksalainen sosiologi ja poliittinen taloustieteilijä, joka haluaa globalisaatiolle demokraattisen kontrollin.

Kirjassaan Ostettua aikaa. Demokraattisen kapitalismin lykätty kriisi (Gekaufte Zeit: Die vertagte Krise des demokratischen Kapitalismus, suom. Mari Kukkonen) Streeck tarttuu Suomessakin ajankohtaiseen teemaan: talouden alamäkeen ja hyvinvointivaltion kriisiin.

Kirjassaan Streeck esittää laajan panoraaman nykyisestä yhteiskunnallisesta tilanteesta alkaen finanssikriisistä ja myöhäiskapitalistisen valtion legitimiteettikriisistä aina julkisen talouden kriisiin ja velkavaltion korvaavaan vakauttajavaltioon.

Opiskeluaikoinaan Streeck yritti tarttua Theodor Adornoon: turhaan. Sen sijaan hänestä tuli kapitalismin finanssikriisin kriitikko, jonka taustana ovat frankfurtilaiset kriisiteoriat. Finanssikriisin hän näkee osana yhteiskunnallisen kehityksen jatkumoa, yhtä kehitysjaksoa.

Streeck toimi vuosina 1995–2014 arvostetun saksalaisen Max Planck -instituutin yhteiskuntatutkimuksen johtajana. Sitä ennen Streeck oli sosiologian ja teollisuussuhteiden professorina Wisconsin-Madison yliopistossa.

Metaforana ajan ostaminen tarkoittaa edessä olevan tapahtuman lykkäämistä pyrkimällä estämään se kokonaan. Tässä tapauksessa lykättävänä ovat kapitalistisen talous- ja rahapolitiikan ennustamattomat seuraukset.

Kapitalismi on aina riippuvainen korjausliikkeistä, se on hauras järjestelmä. Kapitalismin tuho on kuin tuhannen kissan tuho samaan aikaan, kaikki vaativat yhtäaikaista huomiota.”

Globalisaatio ei voi toimia ilman talouspoliittista kontrollia

Globalisaatio ei voi toimia ilman kontrollia. Nyt kansainväliset rahavirrat ovat virranneet vapaasti rajojen yli, ja näin ei voi jatkua. Euroopan Unioni välttää keskustelemasta finalitésta, lopullisuudesta, koska se ei tahdo käsittää, että kapitalismilla on paitsi alku, myös loppu. Demokraattinen kontrolli globalisaatiossa on keskeinen kysymys.”

Kysymys rajoista on keskeinen globalisaatiolle: mihin niitä käytetään ja kuinka suojellaan rajojen sisäpuolella olevia.

Globalisaation aika hyödyttää enimmäkseen äärioikeistoa, mutta myös äärivasemmisto, kuten Sanders kerää kannatusta. Yhteistä molemmille ääripäille on eliittien inhoaminen.

Nyt Euroopan Unioni on muuttunut alkuperäisestä varsin homogeenisten kuuden jäsenvaltion joukosta 28:n valtion heterogeeniseksi joukoksi. Nykyiset Euroopan Unionin jäsenmaat ovat hajanaisempia kuin Yhdysvaltain osavaltiot.

Samalla Unioni on muuttunut luonteeltaan sosialidemokraattisesta liberalistiseksi projektiksi, joka edistää yksityistämistä ja vapaan työvoiman liikkuvuutta.

Euroopan Unioni on osa toisen maailmansodan jälkeen alkanutta kansallisvaltioiden hajoamista. On epäselvää, mitä Euroopan Unionille tulee tapahtumaan. On mahdollista, että siitä syntyy vielä isompi Unioni, joka alkaa kilpailla Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa.

Euroopan Unionin ydintehtävästäkin ollaan oltu montaa mieltä. Kauneimpien ajattelijoiden mielestä sen tehtävä on pienten kansallisvaltioiden suvereniteetin suojeleminen. 

Vastakkaisten näkemysten mukaan tarkoituksena on ennen muuta vahvan liittiovaltion luominen. Liittovaltion auktoriteetti on aina yli kansallisvaltion.

Brexit antaa toivoa, että Unionista irtaantuminen on mahdollista. Skotlanti löysi oman tiensä irtaannuttuaan Englannista ja hakeuduttuaan turvaan EMU:n suojiin.

Unionin voittajavaltioilla Hollannilla, Itävallalla ja Saksalla menee paremmin kuin koskaan kun taas häviäjät: Portugali, Italia, Espanja ja Kreikka eivät tiedä, miten kriisiytyneen taloutensa pystyvät koskan vakauttamaan.

Mitä tapahtuu kun finanssikupla puhkeaa

Nyt eletään aikaa, jolloin kaikki perinteiset talouspolitiikan keinot, inflaatio ja valtionvelka, on käytetty, yksityiset lainamarkkinat ovat laajentuneet ja keskuspankit ostaneet valtioiden ja pankkien velkoja rajattomasti. Myös vailla hallitusta oleva Euroopan Keskuspankki on syyllistynyt tähän.

Liiallisen luototuksen lisäksi vaivana on vuosikymmeniä jatkunut julkisen talouden alijäämä. Velkaantuminen on siis suurempaa kuin koskaan. Myös työttömyys on kaikissa maissa korkea, myös täystyöllisyydestään ylpeässä Ruotsissa.

Kapitalismissa on meneillään kolmitasoinen kriisi: pankkien, julkisen talouden ja reaalitalouden kriisi.

Streeck kysyy, mitä tapahtuu, jos velalliset eivät pysty maksamaan tässä tapauksessa velkojaan? Seuraukset ovat täysin tuntemattomat.

Velkavaltiosta vakauttajavaltioon

1970-luvulla valtioilla oli vielä mahdollisuus valita inflaation ja julkisen valtionvelan välillä valtiontalouden vakauttajina. 1980-luvulla finanssisektorin tuella tapahtui muutos velkavaltioksi.

Finanssisektori alkoi hakea tukea valtioilta, jolloin tapahtui muutos vakauttajavaltioksi. Tällöin alettiin lainata kotitalouksille ja antaa yhä riskialttiimpia lainoja.

Kilpailuyhteiskunta muuttaa velkavaltion vakauttajavaltioksi. Äänestäjämäärät alenevat, skeptismi lisääntyy.”

1980-luvulla Reagan ja Thatcher alkoivat harjoittaa monetaristista talouspolitiikkaa, johon kuului yksityistäminen, deflaatio ja jatkuva joukkotyöttömyys. Finanssikriisin jälkeinen aika on vienyt finanssivoimien mahdin vielä Thatcheria ja Reaganiakin pidemmälle.

Rita Dahl



Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Sosiaalinen erakko