Tulevaisuuden työ

Tulevaisuuden työ 2030

Tuomo Alasoinin, Anu Järvensivun ja Jorma Mäkitalon raportissa Suomen työelämä vuonna 2030 – miten ja miksi se on erinäköinen (TEM raportit 14/2012) todetaan, että vuoteen 2030 mennessä työnteosta tulee työaikojen suhteen vapaampaa, että työtä organisoidaan verkostomaisesti ja että työstä tulee jatkuvaa itseorganisointia. Työn organisoinnista tulee tuohon mennessä yksilökohtainen asia, eli jokainen päättää enenevässä määrin yksin, milloin ja missä työtä tekee. Työnteon paikat ovat hajautuneet, ei ole yhtä keskusyksikköä.

Johtamisen kohteena on myös vuonna 2030 yhä useammin monenlaisista toimijoista ja arvoyhteisöistä koostuva verkosto. Tuotteiden, palveluiden ja innovaatioiden kehittäjänä on yhä enemmän ihminen. Organisaatiokulttuurissa ollaan siirrytty organisaation kulttuurisia piirteitä ja ihmisten erilaisuutta arvostavaan suuntaan. Organisointityö on muuttunut usean henkilön toteuttamaksi eräänlaiseksi itseorganisoitumiseksi. Työn organisointi on yhä enemmän henkilökohtainen asia ja sitä tehdään erilaisissa työyhteisöissä rikkoen samalla työn ja vapaa-ajan välisiä rajoja.

Työnteon paikkojen lisäksi ovat vapautuneet myös työnteon paikat. Vuonna 2030 työssä on hyvin eri-ikäisiä ihmisiä ja sukupolvikonflikti on onnistuttu kääntämään rikkaudeksi. Työntekijät ilmentävät toimijuuttaan enemmän kuin vuonna 2012. Työ vastaa paremmin työntekijöiden etiikkaa ja siinä edistetään paremmin tasa-arvoa. Verkosto-osaamisesta tulee tärkeämpää kuin työtaidoista. Työnantajien on innostettava nuorimpia sukupolvia aivan uudenlaisilla joustavilla "diileillä".

Muuttuva työterveys: psykososiaalinen jaksaminen tärkeämpää

Työympäristö muuttuu, mutta paljon säilyy myös ennallaan. Fyysisen työympäristön perinteiset riskit kuten melu, tärinä, kylmä ja kuuma eivät vuonna 2030 ole hävinneet, vaan vaativat edelleen huomiota ja hallintaa. Ilmastonmuutoksen myötä erilaiset luonnonympäristön ääriolosuhteet (myrskyt, tulvat, ympäristökatastrofit) aiheuttavat niissä työskentelevien työ- ympäristön hallinnalle uusia vaatimuksia. Työtapaturmien torjunta on haastavampaa, mutta vapaa-ajan tapaturmiin verrattuna määrät ovat edelleen alhaisella tasolla.
Psykososiaalisen ympäristön merkitys terveydelle ja työssä jaksamiselle on kasvanut vuonna 2030 merkittävästi. Erityisesti palvelutyössä koetaan enenevässä määrin väkivallan uhkaa ja sen torjunta on tärkeää.

Paitsi työn ja vapaa-ajan välisen raja-aidan liudentuminen, myös työnteon paikkojen vapautuminen kuvastaa uutta työtä. Työtä ei tehdä enää pelkästään työnantajan rakentamassa työympäristössä vaan yhä useammin asiakkaiden ympäristöissä, liikennevälineissä, julkisissa tiloissa ja kotona.

Psykososiaalisen ympäristön muutos näkyy lisääntyneenä stressinä ja kuormittumisena. Tämä on riskitekijä, joka voi lisätä mielenterveyshäiriöitä ja tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Työvoiman muutoksista merkittävimpiä seikkoja ovat ikääntyminen, kansainvälistyminen, nuorten sukupolvien valinnat ja työvoiman puute. 2030-luvun työelämää koskevat johtopäätelmät ovat osin jo nyt nähtävissä. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle vapautuu työpaikkoja, joiden täyttämiseen tarvitaan uutta, koulutettua työvoimaa.

Nuorten sukupolvien keskuudessa elämäntapavalintojen seurauksena lihavuus ja huono fyysinen toimintakyky lisääntyvät. Digitaalisesta lukutaidosta tulee yhä nuorempana omaksuttava kansalaistaito, eräänlainen itsestäänselvyys, kuten luku- ja ymmärrystaidosta muutamia vuosikymmeniä aiemminOmaan pohdintaan ja ajatteluun perustuvan refleksiivisyyden ja arvo-osaamisen merkitys korostuu yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden uusien muotojen tullessa hallitseviksi. Verkosto-osaamisen ja itseorganisoitumisen merkitys lisääntyy työn muuttuessa hajautetummaksi ja itseohjautuvuutta vaativaksi.

Vuonna 2030 työyhteisötaitojakin tärkeämmiksi ovat nousseet verkosto-osaaminen ja organisointitaidot. Uudet 1980-2000-luvun alussa syntyneet Y- ja Z-sukupolvet ovat harjaantuneet paremmin uuden työn edellyttämiin taitoihin kuin vanhat massatuotantosukupolvet. Heiltä löytyy sitä joustavuutta ja ketteryyttä, jota paikassa ja ajassa vapautuneen uudenlaisen työn tekeminen edellyttää. Lisäksi hekin alkavat ymmärtää elinikäisen itsensä kehittämisen merkityksen työelämän uudenlaisena vaatimuksena. Monitaitoisuus ei ole harvinaisuus, vaan täyttä totta tulevaisuuden työelämässä.

Raportti kuulostaa siltä kuin Richard Floridan visiot luovista IT-alan työntekijöistä olisi tullut täydeksi todeksi. Piilaakson työntekijöitä analysoinut Florida totesi heidän olevan verkostomaisissa ja hajautettuja, itseorganisoituvia työntekijöitä, jotka pystyivät suorittamaan työnsä verkostomaisesti ja hajautetusti paikassa kuin paikassa. Nykyinen työelämän murros tekee Floridan visioista täyttä totta laajemmassakin mittakaavassa. IT-alan työntekijöistä muun muassa pelisuunnittelijat sopivat erinomaisesti tähän uuden työn määritelmään jo nyt, samoin luovan alan tekijöistä esimerkiksi arkkitehdit ja palvelumuotoilijat.

Julkaistu Yhteiskuntapolitiikassa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari