Aylan Kurdi & sosiaaliuutisen puhujapositiot

Media-analyysi
Rita Dahl

Chaïm Perelman on tärkein uuden retoriikan edustaja. Hän jakaa retoriikan periaatteet jo Aristoteleelta tutun kolmijaon mukaan: eetos (kuka puhuu), paatos (kenelle), logos (mitä sanotaan). Perelmanin ajatukset tulivat jälleen muotiin 70-luvun retorisen käänteen jälkeen. Perelmanin mainitsemista argumentoinnin keinoista sosiaalialan epäkohdista puhumista käsittelevässä uutisessa argumentointi on vähemmän erontekoon perustuvaa, dissosiatiivista. Johonkin epäkohtaan puuttumisesta seuraa esimerkiksi työstä erottaminen. Dissosiatiivista argumentointia oli myös epäkohdista koskevan tutkimuksen tulosten esittelyssä. Moni vastaaja piti nimittäin ongelmana, ettei palveluiden tarjonta kohtaa asiakkaiden tarpeita, eikä työntekijöiden ja asiakkaiden näkemystä kuulla.

Assosiatiivinen argumentointi perustuu usein todellisuuden rakennetta muokkaavaan ja vetoavaan argumenttiin. Sen eräs muoto on demonstrointi, jota löytyy kyseisestä uutisesta, ja jossa käytetään yleensä apuna kvantifiointia, matemaattisia suureita: peräti 88 prosenttia vastaajista oli havainnut epäkohtia työpaikallaan. ”Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että työyhteisössä epäkohtia piilotellaan tai salataan.” Kyselyyn osallistui suhteessa ilmiön vakavuuteen paljon vastaajia: ”Tammi-huhtikuun aikana tehtyyn kyselyyn vastasi eri puolilta Suomea 183 sosiaalialan työntekijää.” Lisäksi raportin toinen kirjoittaja pitää tuloksia huolestuttavina erityisesti sosiaalipalveluiden asiakkaiden näkökulmasta. Tätä voi pitää myös eräänlaisena kvantifiointina. Peräti puolet oli miettinyt alan vaihtoa epäkohtien takia. Lisäksi yli puolella vastanneista oli kokemus siitä, ettei epäkohta poistunut kertomalla siitä esimiehelle.

Assosiatiivisen argumentoinnin tyyppinä suosittua analogiaa käytettiin vertaillessa epäkohtien syitä. Usen ne liittyivät resurssipulaan ja henkilöstön vaihtuvuuteen. Näitä voi pitää metonymioina, osasyiden nostamisena esiin kokonaisuudesta. Eräänlaista erityistapauksella tapahtuvaa argumentointia on kyselyyn osallistuneiden esittely: he ovat muun muassa sosiaalityöntekijöitä ja sosionomeja. Pahtajan palvelukoti nostettiin esimerkkinä tapauksesta, jossa epäkohtiin puututaan vasta kun

Yleisöt sosiaaliuutisessa

Perelmanin luokittelemat osayleisöt ovat universaali- ja osayleisö. Sanoisin, että tällä uutisella on useita osayleisöjä. Ensinnäkin omasta työstään huolissaan olevat alan työntekijät, toiseksi myös näitä palveluita käyttävät

Esisopimus tarkoittaa asioita, joita uutisessa pidetään ennalta normaalina. Sellaisena voisi pitää ajatusta sananvapaudesta työpaikalla, jota normia uutisen kärki puolestaan rikkoo. Vielä tärkeämpi on vuoden alusta voimaan astunut sosiaalihuoltolaki, johon kirjattu epäkohtien ilmoitusvelvollisuus ei siis käytännössä pääse toteutumaan, koska työpaikoilla ei ole tämän suhteen salliva ilmapiiri.

Puhujapositiot sosiaalialan uutisessa

Uutisen yleisimpänä puhujapositiona pidän objektiivista toimittajaa, joka raportoi ja referoi lukemansa tutkimuksen tuloksia. Eräänlaisena alapositiona voi olla tutkimuksen kohderyhmän, sosiaalialan työntekijöiden positio. Lisäksi jutussa esiintyy tutkimuksen toteuttaneiden tutkijoiden positio. Kaikki nämä positiot yhdessä tekevät jutusta monipuolisen ja inklusiivisen: se huomioi kaikki olennaiset näkökulmat. Lopulta tutkimuksen toteuttajana ollut Tiitinen esitti uutisessa toiveikkaan kommentin, että epäkohtien paljastaminen kannattaisi ja että niitä ilmoituksesta alettaisiin paikata.

LÄHDE:

Pylkkänen, Sinikka, ”Sosiaalialan työntekijät pelkäävät puhua epäkohdista: puuttumisesta voi seurata potkut”, Aamulehti 19.8.2016, http://www.aamulehti.fi/kotimaa/sosiaalialan-tyontekijat-pelkaavat-puhua-epakohdista-puuttumisesta-voi-seurata-potkut/


Media-analyysi
Rita Dahl

Kolmivuotiaan Aylan Kurdin, kurdilaista alkuperää olevan pienen syyrialaispojan ruumis Välimeren rannikolla pysäytti syyskuun 2. päivä 2015 monen länsimaisen median lukijan ja katsojan välittömästi. Kurdi perheineen oli yksi monista syyrialaisista, jotka yrittävät pakoon levottomuuksia Syyriassa Euroopan pakolaiskriisin tuoksinassa. Kuvat oli ottanut turkkilainen kuvaaja Nilüfer Demir ja hänen kuvansa pienestä, kasvot alaspäin kuolleena makaavasta pikkupojasta edustaa genreltään realistista dokumentaristista uutistyyliä. Kuvan pelkistyneisyys tällä kohtalokkaalla hetkellä tekee pikkupojasta kuoleman kauniin edustajan. Näin karmivassa kuvassa ilmenee kuoleman kaksi puolta. Kuvan vaikuttavuus on siinä, että se normalisoi tavallisesti mystifioidun, tekee kuolemasta arkista ja normaalia.

Kuvalla muutti mediayleisön tapaa ajatella pakolaiskriisiä, eli sillä oli sosiokulttuurisia vaikutuksia. Tämä kuva herätti myös median huomion. Pienen Aylan Kurdin perheen tarina saatiin länsimaisten median kuluttajien tietoisuuteen. Kuva teki länsimäisen katsojan silmissä Lähi-Idän pakolaiskriisin aivan eri tavalla kosketeltavaksi ja läheiseksi kuin ennen. Sen sijaan, että olisi korostettu kuinka monta tuhatta pakolaista Syyriasta on Eurooppaan lähtenyt, kuva esitti pienen, kuolleen ja kauniin pojan kuvan rannalla. Hän näytti aivan kuin kenen tahansa länsimaisen katsojan lapselta, aivan meikäläiseltä. Hän ei edustanutkaan enää ”heitä”, vaan sulautui, assimiloitui ”meihin”. Näin valokuva vaikuttaa poistamalla katsojan mielestä turhat kahtiajaot, dikotomiat, ja esittää pienen pojan kuoleman koskettavasti, kuin kenen tahansa pienen lapsen kuolemana. Kuva tekee suuresta aiheesta abstraktien numeroiden sijaan jopa arkisen. Pieni lapsi on metonymisesti valittu edustamaan suurta aihetta, pakolaiskriisiä. Silti kuvaaja ei käytä valtaa pieneen kohteeseensa, vaan auttaa hänen avullaan inhimillistämään vaikean aiheen. (Näin olen havainnoinut kuvaa sen kontekstissa ja suhteessa sen edustamaan genreen.)

Nicholsin moodeista kuvassa voi havaita sekä poeettisen, havainnoivan että osallistavan moodin. Poeettista kuvassa on pienen pojan asento, kompositio, joka tekee hänestä hauraan kuin linnunpojan. Havainnoivan valokuvan perinteeseen liittyvä puuttumattomuus ja sen objektiivisuus tulee tapahtuman todellisuutena ilmi; se on dokumentoitu, kuten on tapahtunut. Osallistavan moodin oletus totuuksien moniäänisyydestä tulee kuvassa ilmi. Se haastaa katsojan pohtimaan omaa totuuttaan.



Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Sosiaalinen erakko