Mitä tapahtuu, kun sivilisaatio loppuu

Mitä seuraa, kun sivilisaatio loppuu

Mitä tapahtuu sivilisaation romahtamisen jälkeen? Tähän mahdottoman laajaan kysymykseen yrittää antaa vastauksen David Jonstad kirjassaan. Hän on perehtynyt aiheeseen viimeiset kymmenen vuotta lähes täyspäiväisesti. Seurauksena pohdinnoista on Sivilisaation loppu, kirja, jossa Jonstad nimensä mukaisesti pohtii, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun sivilisaatiot romahtavat.

Yhteiskunnat ovat perustuneet aina myytteihin, eräänlaisiin postmoderneihin ”suuriin kertomuksiin”, jotka pitävät niiden yhtenäisyyttä, koheesiota koossa. Näin Intia on rakentanut kastijaollaan tarinan maasta, jossa ihmisen asema määritellään jo syntymässä. Suomi on rakentanut tarinan Nokiasta kansantalouden kivijalkana, joka häiriytyy, kun havaitaan, että se ei ole noudattanut kotimaan työsuhde-ehtoja.

Länsimaisten yhteiskuntien luoma ”menestystarina” on korvautumassa uudella tarinalla, joka tekee Cormac McCarthyn Tie-romaanin maailmanloppuvisiosta täyttä totta. Romaanissa suuri osa ihmiskuntaa on kadonnut, taivas ja meri ovat kuolleita. Uhkan vastapainona maailmaa fossiilisten polttoaineiden loppumisen jälkeen voi kuvata mahdollisuutena.

Jonstadin valitsemat esimerkit kertovat pelottavalla tavalla tuhoisista kulutustaipumuksistamme sekä mikrotasolla että koko yhteisön tasolla ja toisaalta . Nykyisiä kulutustaipumuksiamme kuvaamaan hän ottaa esimerkin. BBC:n talon edustalle muuttaa kaksilapsinen perhe. Sen energiantarvetta tyydyttämään tarvitaan 80 hiestä märkää pyöräilijää. Näitä pyöräilijöitä vastaa öljy, kivihiili, maakaasu, viimeiset fossiiliset polttoaineet.

Vuonna 2006 Jonstad matkusti Dubaihin, joka on keinotekoisuuden Mekka. Siirtymä telttaleireistä huippumoderniin suurkaupunkiin on silti tapahtunut vasta kahden sukupolven aikana. Vastakohtana hulppeasti öljyllä elävälle Dubaille Jonstad kertoo Pääsiäissaarten sivilisaation kukoistuksesta 100 vuoden ajan ja romahduksesta 1500-luvulla. Romahdus johti jopa kannibalismiin. Tarina kerrotaan varoittavana esimerkkinä yli luonnonvarojen elämisestä. Sekä Dubai että Pääsiäissaaret olivat kukoistusaikoinaan oman menestystarinansa täydellisessä lumossa. Dubai on hyvin valittu esimerkki mahdollisesta sivilisaation romahduksesta, koska se kuvaa länsimaista kulutustasoa pahimmillaan.

Mutta öljyhuippu tulee joka tapauksessa, ja sen sattuessa on olennaista kysyä, mitä tapahtuu laskun jälkeen. Öljyä on edelleen, mutta se on entistä vaikeammin ja kalliimmalla saavutettavissa paikoissa (vrt. globaalit kaivosesiintymät). Meidän kulutuksemme perustuu kuitenkin energiaylimäärään, ja se on maapallon kannalta tuhoisaa. Jonstadin kirjan tarkoitus on myös esimerkein sanoa, että modernille ajalle tyypillinen kehitysusko ja usko loputtomaan kasvuun ei voi jatkua, vaan ennen pitkää romahdus tulee aivan varmasti.

Jonstad käyttää roomalaisten ja mayalaisten kukoistavia sivilisaatioita esimerkkeinä mahtavista, vuosituhansia hallinneista imperiumeista, jotka ovat päättyneet romahdukseen. Vuosisatojen aikana Rooma kehittyi koko Välimerta ympäröineeksi maailmanvallaksi monien valloitussotien ja maineikkaiden hallitsijoiden (Octavianus, Augustinus, Claudius) avulla. Vaikka keisariaika oli rikasta ja yltäkylläistä, senkin aikana koettiin miestappioita. Marcus Aureliuksen aikaan ruttoepidemia tappoi suuren osan väestöstä. Devalvaatiokin hänen aikanaan saatiin aikaan vähentämällä kullan ja hopean määrää kolikoissa.

Valloitussotien yhtenä tärkeänä motiivina olivat saaliiksi saatu maatalousmaa ja orjat, eli energiavarat. Roomalaiset olivat jo varhain taitavia toisten energiavarojen varkaita. Eerngiavarat mahdollisivat roomalaisille keskittymisen muuhun kuin rasittavaan pellolla äestämiseen ja siksi Rooma kaupungistui varhain. Colosseumia rakensi jopa 50 000 ihmistä.

200-luvun aikaan kuului käyminen tuhon partaalla ja sotilasanarkia. 200-luvulla Rooman valtakunta koki myös pahimmat tappionsa vuosisatoihin. Kapinat heikensivät Rooman valtakuntaa ja energiavarojen ylikulutus ja barbaarien ja roomalaisten sotilaiden hyökkäykset heikensivät ennen niin mahtavaa valtakuntaa. Vasta Diocletianius sai Rooman valtakuntaan aikaan vakauden, mutta sai sen aikaan armeijan avulla. Hän ja hänen seuraajansa saivat Rooman jäämään henkiin, mutta viljan ja kullan kaltaisten hyödykkeiden hinnat nousivat pilviin.

Vuonna 395 valtakunta jakaantui Länsi- ja Itä-Rooman valtakunniksi. Samaan aikaan oli menossa myöhäisantiikin kausi, jota historiantutkimuksessa yleisesti pidetään Rooman valtakunnan rappiona. Myöhäisantiikin aikana kristinusko levisi ja vakiinnutti asemansa. Vaikka roomalaiset tarvitsivat barbaareja armeijassa, heihin suhtauduttiin ennakkoluuloisesti ja vihamielisesti. Visigootit saivat aikaan mahtavan valtakunnan lopullisen romahduksen. Vuonna 439 vandaalit valloittivat Rooman tärkeimmän viljanviljelysalueen Pohjois-Karthagon. Siirtymä metsästäjä-keräilijästä maanviljelijäksi loi mahdollisuuden menestystarinaan. Maanviljelys loi uusia valtarakenteita ja uusia sotia. Mitä monimutkaisempi yhteiskunta, sen enemmän ongelmia niin yhteiselämän kuin luonnon kestämisen kannalta. Sivilisaation tunnusmerkki on huomattava ruoantuotanto.

Mayojen valtakunta ulottui Etelä-Meksikosta Hondurasiin ja Guatemalaan ja oli kukoistuksessaan tarunomainen. Mayatemppelit muodostivat yhdessä monimutkaisia kaupunkeja, joissa oli oma sisäinen valtahierarkiansa. Näiden mukaisesti ylempänä hierarkiassa olevat sijoittuivat myös ylemmäksi mayakaupunfin rakenteessa. Valtahierarkiat synnytti intensiivisempi maanviljely. Mayojen yhteiskuntarakenteessa olivat siis jo iduillaan feodalistisen yhteiskunnan työn- ja vallanjako; sotilasmenestyksiä kuvaamaan käytettiin hallitsijoita ja heidän verenhimoisuuttaan esittäneitä veistoksia.

Mayasivilisaation nähdään tuhoutuneen ilmasto- tai ympäristötuhoon. Ei ihme, että mayasivilisaatio herätti monen tutkijan huomion. Kaivaukset ovat paljastaneet, että mayat ovat saattaneet ajoittain kärsiä nälästä, ravinnonpuutteesta ja sairauksista. Romahtanut yhteiskunta uskoo vähemmin integraatioon ja jotkut romahtaneet yhteiskunnat saavat romahdukseen apua entisiltä rakenteilta, kuten Neuvostoliitto. Romahdus kuitenkin lisäsi esimerkiksi prostituutiota ja naiskauppaa. Rooman romahdusta seurasi vihreä aalto – osa ihmisistä, esimerkiksi erämaaisät, muuttivat maaseudulle etsimään parempaa elämää.

Katastrofit ja maahantunkeutuvat ovat yleensä syy sivilisaatioiden romahdukseen. Myös sisäiset ristiriidat ja mystiset tekijät voivat edesauttaa sivilisaation romahdusta. Jonstad uskoo, että meidän sivilisaatiomme voi mitä todennäköisimmin loppua esimerkiksi terrorismin uhkaan. Mustista joutsenista on tullut metafora ennakoimattomille tapahtumille, jotka ilmestyvät tyhjästä ja muuttavat kaiken kertaheitolla. Detroit edustaa jo mahdollista romahdusyhteiskuntaa.

Uudella geologisella aikakaudella, antroposeenilla, ihmisen toiminta ratkaisee maapallon kohtalon. Useimmilla alueilla kriittiset rajat ja maapallon kantokyky on jo ylitetty. Uudet keksinnöt voivat korkeintaan hidastaa maapallon lämpenista, joka lopulta aiheuttaa sivilisaation lopun. Muun muassa Tyndall-keskuksen tutkijat ajattelevat, että kahden asteen maagisen rajan saavuttaminen ilmaston lämpenemisen torjunnassa ei ole mahdollista. Jos kaikkien maailman asukkaiden kulutus olisi Ruotsin tasoa, tarvitsisimme kaksi maapalloa tyydyttämään sen.

Myös talousbuumi edesauttaa ekokatastrofin säilymistä. Johdannaiskeinottelu ja luottobuumi, eli rahan luominen tyhjästä, tarvitsee tuekseen rajattoman luonnon ja ilmaston hyödyntämisen. ”Ympäristöystävällinen” teknologia, johon kehitysuskomme tällä hetkellä nojaa ei ole vastaus koko maailmaa koskettavaan ympäristökriisiin ja sivilisaation loppu.

Ekomodernismin ”vihreä kasvu” on sekin pelkkä kupla vailla perusteita. Cleantech – yhteiskunnassa uusiutuvilla luonnonvaroilla ei ole mahdollista lopulllisesti korvata uusiutumattomia, ölkyä ja hiiltä. Ekomoderni maailma on myös uhka terveelle ekosysteemille, koska se horjuttaa sen luonnollista tasapainoa. Meidät pitäisi herättää monen tutkijan arviot. Ilmastotutkijat ovat arvioineet, että hiilidioksidipitoisuus laskee teollista ihmistä edeltävälle tasolle 100 000 vuodessa.

Romahduksen havainnoimiseksi on olemassa kriisivaltiomittaristo, jonka perusteella osa maailman eteläisistä maista on jo romahduksen partaalla. Romahduksen välttämiseksi pitäisi alkaa luopua ökykulutuksesta, muun muassa halpalennoista ja yksityisautoilusta voi mainiosti karsia. Tosin romahduksen jälkeenkin on vielä odotettavissa yhteiskuntamuotoja; ennen jälkiteknologista ekoteknologista yhteiskuntaa on vuorossa uusiokäyttöyhteiskunta. Erilaiset katastrofit ja virukset voivat olla todellisuutta normaalien ilmastonmuutoksen aiheuttamien seurausten lisäksi.

Jonstad haluaa kirjallaan kertoa, että olisi siis aika tuudittautua ajatukseen väistämättä uhkaavasta romahduksesta, ellei kulutusta vähennetä erittäin paljon. Kuten mayat ja roomalaiset, länsimainen kapitalismi kääntyy väistämätttä ehtoopuolelleen, jos emme ala kuunnella luonnon ja ilmaston meille antamia hälyytysmerkkejä.

Davin Jonstad: Sivilisaation loppu, Into 2016
Rita Dahl


Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale