Elektroakustiikkaa ja Wagneria

Vuoden 2015 elektroakustinen levy?Defunenensemble Define Function

Tupla-CD:llään Define Function osoittautuu tämän hetken erääksi merkittävimmistä suomalaisista elektroakustisista kokoonpanoista. CD on täynnä koti- ja ulkomaisten säveltäjien tilaussävellyksiä ja sisältää niin instrumenttien soittotyyleille rajoja etsiviä raitoja yhdistettynä IRCAM-henkiseen äänimaisemaan (Pierre Jodlowski), kuin
noise-henkisempää (Sami Klemola). Ensimmäinen levy on kautta linjan toista elektroakustisempi (tajunnan räjäyttävä Pattarin Chaman harpulle ja elektroniikalle, Hammond-urkujen kokeelliseen soittoon perustuva Poppen Arbeit jne.).Toisella levyllä on laajempia kokoonpanoja, enemmän kuin yhden soittimen ja elektroniikan kombinaatioita. Toista levyä kuuntelee vielä ensimmäistä suuremmalla mielenkiinnolla. Ville Raasakan Erinnerung luo laajan sointikudoksen, jossa kaikuvat vaikutteet 1900-luvun alun sarjallisuudesta myöhempiin uuden musiikin kokeilevampiin muotoihin.Puhallinsoittimet (klarinetti, huilu), sello, piano, harppu, kitara ja elektroniikat muodostavat maagisen yhdistelmän, jolla on tuotettu mahdollisesti vuoden 2015 kotimainen elektroakustinen levy. Wagnerin laulutuotanto: ranskalaisesta saksalaiseen Jenni Lättilä, sopraano Kiril Kozlovsky, piano Richard Wagner: Complete Lieder Sibarecors 2015
Harva tietää, että Wagnerin lied-tuotanto ei koostu pelkistä Wesendonck-lauluista, vaan
hän on säveltänyt myös brahmsmaista, legatolinjaan ja melodisuuteen perustuvia lauluja, joista lähes puolet oli ranskankielisiä. Lättilän ranskan kieli on eleganttia ja Kozlovskyn pianismi pääsee valloilleen juuri ranskankielisissä lauluissa. Myös Wagnerilla on oma Mignon-laulunsa, joka tosin ylistää feminiinistä Mignonnea. Myös Schubert Gretchen am Spinnrade päivitetään melodisesti uuteen muotoon. Lied-tuotannossaan Wagner osoittaa hallitsevansa sekä saksalaisen, narratiivisen liedin
että ranskalaisen, impressionistisemman liedin. Joissakin liedeissä ovat selkeästi iduillaan jo aariat, kuten Gruss seiner Treuen an Friedrich August den Geliebten -laulussa Dich teure Halle (Sei uns gegrüsst -fraasi). Goethen Faust-sävellykset taas ovat saksalaista, kansanhenkeä kuorolaulullakin nostattavaa tavaraa. Tommi Hakalakin vierailee miehekkäällä baritonillaan kolmella Faust-laululla.
Lättilän vibrato voi herättää mieltä jakavia mielipiteitä, mutta ei hänen nuordramaattinen äänensä, joka on taidokas ja sen Lättilä on vuosien varrella väitöskonserteissaan
osoittanut. Toki nuordramaattisella äänellä on rajoituksensa ja sen ehkä parhaiten
kuulee raidalla Adieux de Maria Stuart, joka osin voisi sopia paremmin kevyen lyyrisen koloratuurisopraanon suuhun. La tombe dit à la rose ja Extase tuovat mieleen Hector Berlioz´n laulusarjan Les nuits d´étén.
Wesendonck-laulusarjassa eniten hätkähdyttää Kozlovskyn irtonainen, mutta onnistunut pianismi, joka tuo sopivan impressionistisia kaikuja musiikkiin. Esimerkiksi Der Engelissä tämä toimii erittäin onnistuneesti. Lättilä esittää Wesendonck-laulut erittäin varmasti. Rita Dahl
julkaistu Kulttuurivihkoissa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari