Talvivaaran kalastajat

Raimo Tervonen istuu kalastajakollegansa Esko Korhosen omistaman entisen SKDL:n kansanedustaja Heikki Mustosen kotitalon nojatuolissa ja kertoo:

”Maria Haapamäellä oli huolena, että vesistöt pilaantuvat Talvivaaran kaivoksen vuoksi jo vuonna 2007. Hän kehotti minua ja muita kalastajia tekemään jäljellä olleen kolmen päivän aikana valituksen Talvivaaran kaivoksesta. En uskonut häntä. Nyt ymmärrän, miten väärässä olin tuolloin.”

MTV3:ssa 2012 Tervonen esitti Talvivaaraa koskevan lausunnon: ”Minusta tuntuu, että Kainuun ELYn tehtävä ei ole suojella ympäristöä, vaan suojella Talvivaaraa ympäristöltä.” Sulfaattipäästöjen vuoksi kalat pakenivat syvänteistä. Se on varma merkki siitä, että vesistössä oli jotakin pahasti vialla.
Rami Tervonen koekalasti Laakajärvessä ensin 1990-luvun lopulla ja sitten alkoi harrastaa omaa kalastusta. Kuhaa, haukea, madetta tuli myös verkoilla. Tervosella ja Herkkupörssi-yrityksellä oli ahvensopimus 2000-luvun alusta lähtien. Kymmenkunta vuotta hän ehti toimittaa kalaa ja se oli yhtiölle toinen avovesikalastuksen tukijalka, koska kalusto ei riitä suuremmille vesille. Vieläkään hän ei ole päässyt Kiannan tai Oulujärven avulla ahvensopimuksen tasalle.
Soitin Kainuun ELYlle syksyllä 2011 ja pyysin metallinmäärityksiä viranomaistyönä. Vaadin tuloksia ennen avovesikauden 2012 alkamista. Sonkajärven tilaisuuteen syksyllä 2011 pääsin hiillostamaan, että pitääkö kalastajien itse maksaa nämä selvitykset, ja tässä tilaisuudessa Kainuun ELY ja Talvivaara taipuivat metallinmäärityksiin. Ylä-Savon SOTE otti hoitaakseen nämä selvitykset.
Sain Ruotsista 2011 kaivosasiantuntijalta neuvoa, että on kysyttävä kemiallisista kerrostumista.
LUKEn eli Luonnonvarakeskuksen raportissa 2016 todetaan, että yksittäisissä kaloissa on havaittu muutoksia Laakajärvessä jo vuodesta 2012 alkaen. Elohopea ylitti laatunormin osassa kaloista.
Jo vuonna 2009 tuli ensimmäistä kertaa Laakajärveen kuulumatonta kalaa: särkeä ylempää Kivijärvestä tai Lumijärvestä. Katiskat menivät kesäpyynnissä arveluni mukaan mangaanin ja vuoksi likaisiksi. Lika oli tiukassa ja verkot haisivat rikille.
Vuonna 2012 Pohjois-Savon ELY otti näytteitä syvänteistä. Hapet olivat vähissä ja korkein sulfaattiarvo oli 500 milligrammaa litrassa Laakajärven pohjoispäässä. Meidän oli pakko kalastaa matalammilla vesillä.
Lokakuussa 2012 aloin havaita puolikuolleita, ylempää verkkoihin ajautuneita mateita. 16.10. otettiin Kivijärvestä näytteitä ja Kivijoen mittausasema meni pimeäksi. 25.10 Laakajärvelle ajautui iso vaahtolautta ja ensimmäiset kuolleet mateet. Kalastajakumppanini Kouvalaisen Ari ei koskaan ennen ollut nähnyt sellaista vaahtolauttaa. Minä olin nähnyt samanlaista vaahtoa jo vuonna 2011, mutta silloin ei ollut vielä hälyyttäviä kalahavaintoja.
Soitin Pohjois-Savon ELYlle ja he pyysivät raportoimaan kirjallisesti. Soitin maanantaina ja raportoin kirjallisesti myös torstaina AVIlle ja Pohjois-Savon ELYlle. Perjantaina oli AVI määrännyt näytteiden oton, ja tieto meni Talvivaaralle. Sunnuntaina alkoi kipsisakka-allasvuoto. Kysynkin, olisiko kipsisakka-allasvuoto voinut alkaa aikaisemmin kuin Talvivaara ilmoitti.
Käytännössä kolmas kipsisakka-allasonnettomuus 2012 katkaisi ahvensopimuksemme. Ostajat rupesivat vaatimaan kalalle metallinmäärityksiä 2011 järvien suolaantumisen jälkeen. Monta kertaa olen miettinyt, että voi kun en olisi kalastanut Laakajärvellä. Enhän tiennyt, että kalastaminen muuttuisi mahdottomaksi Talvivaaran saasteiden takia. Moskat pitää pystyä myös puhdistamaan.
Kysyin Sonkajärvellä 2014 Nuasjärven mallinnuksista, koska ne eivät mielestäni voineet pitää paikkaansa. Purkuputki ei toiminut kuin muutaman kuukauden, kun ensimmäinen kemiallinen sekoittumaton kerrostuma oli muodostunut veteen. Purkuputken ongelmat tiedettiin jo etukäteen. ELYn ja Talvivaaran edustajat vetosivat koko ajan mallinnukseen ja sekoittumiseen.
Syksyllä 2015 näimme, että levätilanne Laakajärvessä oli käynyt mahdottomaksi, ja levä oli vihreää: piilevä laji oli muuttunut osin suolaisen veden lajiksi. Levätilanteen vuoksi kalastaminen kävi mahdottomaksi. 2012 ei ollut vielä levän suhteen tuollainen tilanne, silloinkin levä oli vielä normaalia.
Nyt olemme lähes pelkän talvikalastuksen varassa: emme ole saaneet korvattua avovesipyyntiä keväällä ja syksyllä muilla järvillä. Kalusto ei sovi isommille järville kalastamiseen. Meidän pitäisi investoida moniakymmeniä tuhansia euroja lisää.
Pöyry on tehnyt paljon selvityksiä kalastajille merien ja järvien osalta ja myös katsoi 4,5 tunnin kirjanpitoamme läpi käytyään totesi, että Herkkupörssille kuuluisi 2012-2016 ahvenen osalta vähän alle 55 000 euroa korvauksia. Olemme vaatimassa muun muassa tätä käräjänoikeudessa.
Talvivaara katsoi, että kalastajat olen itse aiheuttaneet maineenmenetyksen esiintymällä julkisuudessa. Hehän kehottivat myös valehtelemaan Nuasjärven kalan alkuperän julkisuudessa.”

***

"Aja suoraan taaksepäin", kehottaa Esko Korhonen nuorempaa kollegaansa Paavo Huuskoa, joka nyt on sairaslomalla. Hän kokee verkkoja Jormasjärvestä, Paavo ottaa kalat henkiltä. Näin ei tapahtu normaalisti. Esko ja 

Paavo kalastavat kumpikin omalla tahollaan, koska muuten kalastaja ei saa tarpeeksi ansioita työstään.
Jormasjärvi on ensimmäisiä suurempia järviä Talvivaarasta pohjoiseen, ja siellä ovat ahvenen pitoisuudet kohonneet jo vuosia sitten. Kirkastuminen kielii muun muassa veden sulfaattipitoisuudesta. Korhonen kalastaa järvessä verkoilla.

Paavo Huusko ja Esko Korhonen ovat molemmat entisiä Nuasjärven ammattikalastajia. Kalastaminen kävi mahdottomaksi viime vuonna, kun Nuasjärven purkuputki tuli käyttöön, vaikka Korhonen kalastaa Nuasjärvellä verkoilla edelleen. Karkeasti purkuputki on pudottanut ansiot kolmannekseen entisestä. Purkuputken tultua ammattikalastajien piti saada korvausta ansionmenetyksistään. Korvauksia ei ole kuulunut.

***

"Kalastaja on vastuussa kalasta, jota myy." Millaista kalaa kalastajat kuluttajalle tarjoavat?

Talvivaara on toteuttanut kaivosteollisuuden pahimman skenaarion. Jos vedenhallinta ei ole kunnossa ja toimiva, kaivoksen on säännöllisiä väliajoin laskettava jätevesiään läheisiin vesistöihin. Näin sitä ympäröi eriasteisesti saastuneita järviä.

Kalastajien epäilyille on katetta. Luonnonvarakeskus julkaisi vuonna 2016 Pekka k. Korhosen raportin, jonka 
näytteenotto 15.11.2012-17.07.2015 välisenä aikana keskitettiin kaivoksen vaikutusalueella Kivijärvelle ja Laakajärvelle (Vuoksen vesistö) sekä Oulujoen vesistöalueella Kalliojärvelle, Kolmisoppeen ja Jormasjärvelle. Lisäksi mukana oli neljä vertailujärveä. Tulosten perusteella pyrittiin arvioimaan Talvivaaran kaivoksen päästöjen vaikutuksia kaloihin sekä kalojen käyttökelpoisuutta elintarvikkeena. 

Raportissa sanotaan, että Talvivaaran kaivoksen vaikutukset kuormitusalueen kalojen raskasmetallipitoisuuksiin näkyivät pääosin yksittäisinä kohonneina arvoina. Mitatut arseenin, kromin, lyijyn, nikkelin ja uraanin sekä hivenaineiden kuparin, raudan, seleenin ja sinkin pitoisuudet olivat pieniä, usein alle määritysrajojen.
Eviran tutkimuksen näytteet kerättiin Oulujoen vesistöalueella kaivosalueen alapuolisessa Kalliojärvessä, Kolmisopesta ja Jormasjärvessä sekä Vuoksen vesistöalueella kaivosalueen alapuolisessa Kivijärvessä ja Laakajärvessä sekä kaivosalueen välisillä jokialueilla kummallakin vesistöalueella.

Kontrollinäytteet kerättiin Oulujärveen laskevan Varisjoen-Kongasjoen vesistöalueelta Kiantajärvestä, Kivesjärvestä, Teerijärvestä ja Ukonjärvestä.

Tutkimuksen kohteeksi valittiin alueella yleisiä kalalajeja kuten ahven, hauki, kuha, made, siika ja särki. Neljännen kalastuskierroksen näytteiden keskimääräiset raskasmetallipitoisuudet eivät poikenneet merkittävästi vastaavista vertailujärvien kalojen pitoisuuksista. Viidennen kalastuskierroksen perusteella raskasmetallipitoisuudet olivat pieniä elohopeaa lukuun ottamatta ja paikoin alle lainsäädännöllisten enimmäismäärien. Viidennellä tutkimuskierroksella mitatut ahvenen elohopeapitoisuudet olivat Talvivaaran kuormitusalueella muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yli sallitun lainsäädännöllisen enimmäismäärän ja korkeammat kuin kolmella vertailujärvellä (Kivesjärvi, Teerijärvi, Kiantajärvi). Raja-arvon ylityksiä oli etenkin kooltaan yli 100 gramman ahvenissa.

***'
Kantarellikeitto höyryää. Padassa jäähtyvät teeren palat. Jälkiruuaksi on hillakiisseliä. Korhoset ovat metsästäjiä ja sienestäjiä, kuten useimmat Talvivaaran ympäristön kalastajista. Luonnon antimista he saavat elantonsa. Hän kalastaa edelleen Jormasjärvessä verkoilla ja Nuasjärvessä rysillä.

Talvivaara voi myös tuoda työtä. Korhosen poika on töissä tehtaalla. Paavo Huusko sen sijaan on joutunut laittamaan asuntonsa myyntiin ja aikoo muuttaa vuoralle.

Talvivaara tuntuu olevan Korhosen perheen kohtalo. Vuosia sitten Korhonen asui Talvivaaran kaivoksen aidan takana, kun talo paloi. Hän rakensi vuonna 1996 toisen talon, jonka sokkelit alkoivat rikkoontua kaivoksen sarjoittain menevissä räjäytyksissä.

Ajamme Maantiekylän tienhaaran vastakkaiselle puolelle katsomaan Korhosten entistä taloa. Piha on päässyt villiintymään, ruohoa ei ole ajettu pitkään aikaan. ”Täällä ei ole pidetty mistään huolta”, toteaa Korhonen, joka kiertää tarkastamassa talon sokkeleita ja vanhoja paikkoja.

Nyt talossa asuu Terrafamen työntekijöitä.

Esko Korhonen alkoi neuvotella talon hinnasta Talvivaaran kanssa ja viimein yhtiö taipui. Korhonen oli taksinkuljettajana kyydinnyt SKDL:n entistä kansanedustajaa Heikki Mustosta tämän kotitilalle ja ihastunut taloon. Mustosen luona ovat käyneet punaisine kynsineen ja huulineen Hertta Kuusinen ja Jorma Uotinen.
Myös vaimo ihastui paikkaan ja saman pöydän äärellä he ostivat entisen Mustosen talon, jossa asuvat edelleen. Nyt Mustosen kotitalo on lähinnä varasto, jota ei ole kunnostettu. Mustosen tyttörillä on edelleen omistuksia ympäristössä. 1



Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Sosiaalinen erakko