Kirjoittamisen ja lukemisen edistäjä

Kirjoittamisen ja lukemisen edistäjä

Jéferson Assumção ei erota kirjallisuutta ja kirjallisuuspolitiikkaa toisistaan. Kirjailija voi yhtä hyvin toimia tekijänä kuin päätösten toimeenpanijana, lukemisen ja kirjastojen vaalijana.

Assumção on brasilialainen kirjailija ja toimittaja, joka on valmistunut filosofian tohtoriksi Léonin yliopistosta. Hän on julkaissut parikymmentä teosta, joista viimeisin on Cabeça de Mulher olhando a Neve (Naisen pää katsomassa lunta). Hänen menestysteoksiinsa kuuluu Notas sobre Turibío Nuñez, escritor caído (Muistiinpanoja kaatuneesta kirjailijasta Turibío Nuñezista).

Jéferson Assumção on yksi 30:stä brasilialaiskirjailijasta, joka on kutsuttu Pariisiin Sorbonnen yliopistoon Primavera Literatura Brasileira (Brasilialaisen kirjallisuuden kevät) -tapahtumaan 21.-31.3. Ennen Sorbonnea hän vieraili Helsingissä kirjakauppa Gaudeamuksessa, jonne hän saapui Madridista.

Assumção ei ole koskaan erottanut kirjailijan työtään toiminnasta muussa yhteiskunnassa. Hän on paitsi tekijä, myös kirjallisuuspolitiikan toimeenpanija.

Vuonna 2000 hän julkaisi koulua käsittelevän Máquina de destruir leitores -kirjan, jossa pohdittiin koulua paikkana, joka etäännyttää kirjallisuuden kulttuurista. Kirjan julkaisun jälkeen hänet kutsuttiin töihin Brasiliaan INEPiin (Instituto Nacional de Estudos e Pesquisas Anisio Teixeira). Pian tämän jälkeen tuli toinen kutsu kulttuuriministeriön kirjasta ja kirjallisuudesta vastaavaksi koordinaattoriksi. Hänestä oli yhtäkkiä tullut kirjan ja lukemisen politiikasta vastaava koordinaattori koko maassa.

Lisäksi Assumção on todellakin hyvin monipuolisesti toiminut Työväenpuoleen hallituksissa, sekä liittovaltiotasolla (kirjasto- ja kirja-asioiden johtajana/kulttuuriministeriön kansliapäällikkö, jonka vastuualueena julkiset kirjastot) että Rio Grande do Sulin osavaltiossa (kulttuurivaraministeri). Hän on myös aktiivinen Maailman sosiaalifoorumissa ja uusissa mediahankkeissa.

Kulttuuripolitiikan roolin hän näkee kehittyneen viimeisen kymmenen vuoden aikana.

- Ennen kulttuuria oli vain taide. Nyt asiaa katsotaan monimutkaisemmin kolmidimensionaalisesti talouden, kulttuurin ja kansallisten kulttuurioikeuksien näkökulmasta. Lisäksi digitalisaatio on tuonut uudet neuvottelumenetelmät ja nivonut kulttuuria lähemmäksi taloutta.

Vaihto on luonteeltaan myös symbolista ja esteettistä ja Rio Grande do Sulissa työskennellessään hän lisäsi vaihtoa Brasilian ja lähivaltioiden välillä. Vaihto koski erityisesti teatteria, mutta myös museoita ja pienimuotoisempaa kulttuurituotantoa. Teatteria vietiin siis Uruguayhin, mutta tuotiin vastaavasti sieltä Brasiliaan. Rio Grande do Sulissa hyödyttiin avoimista yhteistyön välineistä.

- Olen itse kotoisin Porto Alegren läheltä, jossa on syrjittyjä kansoja. Nämä ovat hyötyneet kirjaston parantamisesta ja modernisoimisesta. Kirjastot ovat kulttuurin moninaisuuden ja hybridiyden edistämisen välineitä fiksatun identiteetin säilyttämisen sijasta.

Todellisena kansallisuuksien sulatusuunina Brasilia on tottunut assimiloimaan kulttuureja itseensä: antropofagisena kulttuurina se sulattaa toiset itseensä.

Kirjallisuuden näkyvyyden nostaja

Assumção on todennut kirjastoasioiden johtamisen liittyvän olevan työtä lukemisen ja maan kulttuurisen moninaisuuden välillä ja siihen liittyvät olennaiset uudet digitaaliset mediaympäristöt.

Assumçãon yleinen tavoite kirjallisuuspolitiikassa on ollut nostaa portugalilaisen kirjallisuuden näkyvyyttä kansainvälisesti ja tehdä kirjastoista eräänlaisia kulttuurikeskuksia, joissa edistetään lukemisen asemaa ja samalla kulttuurista moninaisuutta.
Kulttuurikeskukset syntyivät 1950-luvun Ranskassa, jossa niillä on myös symbolinen asema (esimerkiksi Pompidou-keskus). Neoliberalistisena aika pankit alkoivat tuoda kulttuuritiloja verohyötyjen avulla. 2000-luvulla kulttuurikeskukset ovat muuttuneet kulttuurisiksi keskuksiksi, joissa kansalaiset itse ovat toimijoita ja kulttuurin luojia, ei valtio, joka vain antaa rahaa kulttuurista erilaisuutta edistävien kulttuurikeskusten luomiseen.

Assumção luki itse aktiivisesti 12-20-vuotiaana, jolloin hän elätti perhettäänkin katumyyjänä, ambulanttina. Joka päivä köyhistä oloista tuleva poika omisti kahdeksan tuntia lukemiselle. Lukemalla hän on kohonnut köyhistä oloista keskiluokkaan: kyse on melkein rääsyistä rikkauksiin -tarinasta.

Ikävuodet 22-29 Assumção toimi Radar de Canoasin toimittajana. Sitten hän toimi ammattilehden toimittajana ja sai kontaktin Maailman Sosiaalifoorumiin. Hän suunnitteli foorumin kirjaston ja siitä lähtien hänellä oli työtä tällä saralla koskien kirjan ja kulttuurin välisistä kytköksiä.

Lukemisen ja kirjastojen ammattimainen edistäjä

Brasilialaiset lukevat hyvin vähän. Tähän on paitsi sosiologiset, historialliset, taloudelliset, koulutukselliset, myös käytännölliset syyt: esimerkiksi vuonna 2003 5 500 brasilialaisessa kunnassa ei ollut kirjastoa. Brasiliassa oli kiellettyä tehdä kirjoja vuoteen 1808 asti. Assumçãon ratkaisu kulttuuriseen kriisiin on, että kirjastojen on muututtava kulttuurikeskuksiksi, joissa on tarjolla kaikkea: musiikkia, teatteria ja kuvataidetta kirjallisuuden lisäksi.

Kirjaston rooli on keskeinen kansallisen lukuharrastuksen lisäämisessä. Lukijuuden muodostuminen sen sijaan on yksilökohtaista, eikä Assumçãolla ole siihen mitään poppakonsteja. Suhde lukemiseen on Brasiliassa yleensä aina välineellinen ja lisäksi konkreettinen ongelma on, että maailmankirjallisuuteen ei tutustuta koulussa.

Suuret kirjastot voivat kilpailla Brasilian suuret kaupungit täyttävien ostoskeskusten kanssa: videopeleistä, elokuvista ja tietokoneelta tie voi lopulta käydä kirjan luokse.

Kulttuuriministerössä Assumção käynnisti uusia projekteja, kuten Autor presente (Kirjailija läsnä), jossa pyritään tuomaan yhteen kirjailijat opiskelijoiden kanssa. Eräänä vuonna he ovat järjestäneet 140 tapaamista kirjailijoiden kanssa, mikä on tähänastinen ennätys. Lukemisen kulttuurin opettajina toimivat ennen kaikkea opettajat, joiden roolia Assumção korostaa.

Kulttuuriministeriössä hänen tehtävänään oli luoda lukemisen paikkoja. Hänen täytyi laajentaa digitaaliseen kulttuuriin, jonka voimaan hän uskoo. Internetiä käytetään Brasiliassa paljon ja digitaalinen kulttuuri mahdollistaa demokraattisemman, desentralisoidun kulttuurin luomisen, ja siirtymän esimoderniudesta postmoderniin, inklusiiviseen kulttuuriin.

Tiedon ja kulttuurin demokratisoituminen ja moninaisuus auttavat myös rikkomaan kaikenlaisia stereotypioita. Vaihtoehtoiset keinot ovat toinen mahdollinen eloonjäämisen mahdollisuus.

Assumção tunnustautuu taloudellista ja kulttuurista solidaarisuutta ja osallisuustaloutta vaalivien kollektiivien ystäväksi. Ne perustuvat kansalaisten verkostoitumiseen, solidaarisuustalouteen, kulttuuriseen moninaisuuteen ja jaettuun kulttuuriin.

- Myös markkinoiden olisi kuunneltava kollektiivien sanomaa yrityksessään muuttua hieman oikeudenmukaisemmiksi.

Ex-kulttuuriministeri Gilberto Gil on puhunut baarista tärkeänä paikkana, jossa nuoret vaihtavat kulttuuria koskevia kokemuksia ja pohtivat yhdessä. Baarikin voi siis toimia eräänlaisena kulttuurikeskuksena, jossa voi oppia kirjallisuudesta, musiikista, yhteiselosta yhteiskunnassa.


Rita Dahl

julkaistu Tiedonantajassa 18.3.2016

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari