Monipuolinen Töppöhörö

Monipuolinen Töppöhörö
Onko Viki Töppöhörö kansallismielinen, keskivertosuomalainen, syrjäytynyt tai persujen kannattaja? Välillä tuntuu, että vähän näitä kaikkia.
”Ihminen on suurpeto, jonka yli seitsemän miljardin yksilön populaatio on levinnyt planeetan joka kolkkaan ja vaarantaa sekä itsensä että maapallon kaikkien muiden lajien olemassaolon.”
Töppöhörö on tällaisesta ekokatastrofista malliesimerkki.
Juha Hurmeen ohjaaman Kansallisteatterin Töppöhörö-näytelmän ensimmäinen puoliaika koostuu Töppöhörön (Jarkko Lahti) pitkästä monologista, jossa hän tilittää suhtautumistaan vähän kaikkeen: naisiin, terveyskeskuksiin ja niissä odottamiseen, omaan jo menneisyyttä olevaan avioliittoonsa ja perheeseensä, suomalaisiin urheilijoihin ja apurahataiteilijoihin. Töppöhörön mielestä ainoaa oikeaa taidetta on yli sata vuotta sitten tehty taide, jossa on jo tehty kaikki keskeiset oivallukset. Kaikki sen jälkeen tehty taide edustaa hänelle pelkkää mahalaskua.
Erityinen tilityksen kohde ovat maahanmuuttajat, joita Töppöhörö vastustaa viimeiseen Töppöhöröön asti.
Töppöhörö on alkoholisoitunut ja nettiriippuvaisuudesta kärsivä mieshenkilö, jolta helposti kuluu pullo väkeviä viinaksia päivässä. Hän ostaa kaiken ruokansa erikoistarjouksista, jollaisen perään lähtee väliajan yllättäessä.
Näytelmän toisessa, fyysistä teatteria edustavassa osassa Töppöhörö onkin tuonut Prismasta sian tilalla nuoren naisen Helinä-keijun (Alina Tomnikov), joka tulkittakoon miten halutaan, vaikka juoppohullun painajaisena. Monologi muuttuu dialogiksi, kun hän alkaa vakuutella Töppöhörölle ihmiskunnan harrastaneen aina luonnon alistamista kulttuurin tai uskonnon avulla.
Elastisuutta edellyttävän näyttelijäntyön kautta selviää, että Töppöhörö ei ole tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseensa ja kaipaa hyvin paljon entistä vaimoaan ja lapsiaan. Epätoivoa ilmaisevat teot, kuten entisen kesämökin tuhoaminen mustasukkaisuuden puuskassa, eivät tuo mennyttä takaisin. Näytelmän loppu on avoin, kuten Töppöhörön elämäkin.
Töppöhörö Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Ohjaus Juha Hurme ja Hanna Brotherus, rooleissa Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov, lavastus Matti Rasi ja Juha Hurme, valosuunnittelu Matti Tiilama, äänisuunnittelu Raine Ahonen

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari