Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Tuesday, October 27, 2015

It´s amazing & There is a desire in me

MIT

It is amazing that we have a feeling like love in the world. It is amazing that we do not all want to unite. It is amazing that the heart breaks. It is amazing the power of words is greater than power of iron It is amazing to dig holes in the map with a pen. It is amazing to sail the veiny map of heart. It is amazing to wake up with no fear. It is amazing how one gets along with dogs. It is amazing to like cats too. It is amazing to be unmarked. It is amazing that this is so hard to notice. It is amazing that world is two. It is amazing how unwilling we are to share our feelings. It is amazing how I became a dog. It is amazing that a dragon is not already chasing me. It is amazing that there is no sign of the beast on my forehead. It is amazing how Babylon collapsed. It is amazing to have visions in everyday life. It is amazing to eat with the birds of heaven. It is amazing that two does not become one. It is amazing that the Lamb was finally initiated.

MIT International Journal of English Language & Literature, Vol. 1, No. 2, Aug. 2014, pp. 122 122 ISSN 2347-9779 © MIT Publications


Jam Tarts


MINUSSA ON HALU
Minussa on halu yöttömiin öihin, päivään
joka korkealle nousee, moniin aurinkoihin, samanaikaisesti
kohoaviin, minussa on halu sateeseen, hunnun lailla
alas putoavaan. Minussa on halu, mutta
ei tahtoa, yksinkertaisia työkaluja käytän, taltan ja vasaran
ääntä pimeimmässä yössä. Kuin hakkaamalla
tavoittelisi jotakin, tummaan seinään laskeutuvaa
yötä, riimukirjaimia, nimeä kenties.


THERE IS A DESIRE IN ME

There is a desire in me for nights without night, dawn
breaking, many suns simultaneously
rising, there is a desire for rain, falling
like a veil. There is a desire in me, but
no will, I use simple tools, a voice of hammer and
chisel in the darkest night. As if by hammering
I might try achieving something, a night descending on a dark
wall, runes, a name perhaps.



Saturday, October 17, 2015

Liikennevaloja eksyneille




Syystä maineikas Verona

Veronan ooppera-areena tarjoaa massiiviset puitteet kansallishenkeä nostattavalle ja suuria ääniä vaativalle oopperalle, kuten Giuseppe Verdin valtataistelujen ja ihmissuhdejuonittelujen täyteisille teoksille. Kokonaistaideteosten tekijä Wagnerkin olisi tyytyväinen Nabuccon ja Aidan lavastuksiin. Nabuccossa babylonialaisen kaupungin kulissit ja Aidassa pyramidit sfinkseineen loihtivat aidon ympäristön solistien ja suuren kuoron luoman sotilasjoukon taakse.

Nabuccon (Luca Salsi) parasta antia olivat terveesti resonoivat ja tyylikkäästi fraseeraavat mieslaulajat, Nabuccon lisäksi italialaistyyppinen tenori Ismaele (Piero Pretti). Orja-alkuperää oleva Nabuccon adoptoitu tytär Abigail (Martina Serafin) on draamallisesti herkullinen rooli sopraanolle ja Serafin selviytyi siitä mainiosti myös äänellisesti. Ismaelen rakastettu Fenena (Sanja Anastasia) ei jaa paljon jälkeen roolin herkullisuudessa. Ismaelea tavoittelee myös Abigail poliittisista syistä. Massiiviset kuorojoukot tekivät heprealaisten ja babylonialaisten taistelustaelävän ja käsinkosketeltavan. Erityisesti mieskuoron bassot resonoivat mahtavasti.

Aidaon vuosikymmenestä toiseen Veronassa pyörivä ikiklassikko, jonka varassa Veronan maine erityisesti lepää. Massiiviset sfinksi- ja temppelilavastukset olivat jo ennen esitystä areenan ulkopuolella kaiken kansan nähtävänä. Uskomattoman lavastuksen lisäksi esityksen solistivalinnat toimivat täydellisesti: erityisesti mehevästi laulanut Radamès (Carlo Ventre), orjan rooliin vahvasti eläytynyt Aida (Monica Zanettin), voimakas dramaattinen mezzosopraano Amneris (Anita Rachvelishvili). Aidan yleistä kiinnostavuutta lisäsivät kauniit ja herkät etiopialaisten tanssikohtaukset, joissa mies- ja naisballerinat osoittivat taitojaan.

Etukäteen kuulin epäilyksiä Mozartin toimimattomuudesta ooppera-areenalla, mutta epäilykset osoittautuivat täysin turhiksi. Don Giovanni tapahtui suureellisen linnan kulisseissa ja päähenkilön (Carlos Álvarez) teerenpeli erinomaisesti laulaneen Donna Annan (Irina Lungun) ja Donna Elviiran (Maria José Siri) kanssa oli vetävästi ohjattu. Alkuperäisohjaus ja lavastukset olivat elokuvaohjaaja Franco Zeffirellin klassista käsialaa, kuten ikiklassikko Aida. Molemmat olivatkin täynnä elokuvan visuaalisuutta ja moniaistisuutta.

julkaistu Kulttuurivihkoissa