Tehokkaita näyttämökuvia

Tehokkaita näyttämökuvia
Reija Wäreen ohjaama Ravelin L´Enfant de sortilègen näyttämökuvat koostuivat päähenkilölapsen mielen liikkeistä todellisuuden ja unimaailman välillä. Juuri surrealistiset, lyyriset, kauniit ja rujon naturalistiset näyttämökuvat ja niiden taustalla kuvittavat projisoinnit tekivät Ravelin pojan sisämaailmaa kuvaavasta minioopperasta tehokkaan ja toimivan.
Ravel upotti musiikkiinsa myös aikakaudelle tyypillisiä vaikutteita vaudevillesta, jazzista ja pariisilaisten jazzpaikkojen hämyisyydestä ja houkuttelevuudesta. Jenni Valorinnan projisoinneista tehokkaimpia olivat luonnonmaisemia imitoivat projisoinnit, laulajien kasvoprojisoinnit tavoittelivat ranskalaiselokuvien kuvakulmia tuomatta mitään uutta auringon alle.
Erica Backia ei hehkutettu turhaan kapinoivan pojan pääroolissa (mezzot hoitavat housuroolitkin), mutta myös muita karrikoituja ja tehokkaita pienen pojan painajaisunien hahmoja oltiin luotu lavalle.
Narratiivisuus tai uusi vaihe
Martina Roosin ohjaama ranskalaisten laulujen osuus eteni joko yksittäisen laulajan lauluvalintojen narratiivisena jatkumona (Robert Näse, Toomas Kolk) tai yleistä narratiivisuutta eteenpäin vievällä uudella esityksellä. Näsen esittämä hullun, yksinäisen miehen mielenmaisemaa kuvaavat Le Bal masque -laulut tarjosivat narratiivisuuteen oivan tilaisuuden. Esitys eteni jouhevasti myös yleistä juonenjuoksutusta uuteen suuntaan vievillä lauluilla. Ranskalaisen lauluperinteen impressionismia parodioitiin Roosin ohjauksessa usein turhankin alleviivaavasti; sentimentaalisesti sydänvertaan vinguttava viulisti Punkerin taustalla oli jo liikaa.
Syvimmin väräytti Tuuri Dede drama queen -tyylisellä esiintymisellään vauhdikaste esiintymistä vaativissa Kurt Weill-lauluissa Je ne t´aime pas ja Youkali, Juho Punkeri lyyrisellä tenorillaan, elegantilla ääntämyksellään ja roolihahmonsa traagisella olemuksella. Punkerin ja Saara Kiiverin äänet ja eteerinen esiintyminen sopivat yhteen kuin nappi paitaan Ernest Chaussonin Le temps des lilas -laulussa.
Rita Dahl

julkaistu uusimmassa Kulttuurivihkot-lehdessä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari