Taiteilijoiden ja itsensä työllistäjien köyhyys

Tue Vertaisrahasto.fi:ssä Taiteilijoiden ja itsensä työllistäjien köyhyyteen pureutuvaa journalistista projektiani.

Itsensä työllistäjiin ja luovaan luokkaan kuuluvien eri alan taiteilijoiden toimeentuloa ja köyhyyttä koskevaa selvitystä ei ole tehty tietääkseni juurikaan. Onkin tärkeää antaa vihdoin köyhyydelle kasvot ammattiryhmittäin: köyhien joukko on niin kirjava, että sen käsitteleminen harmaana monoliittinä ei riitä. Ongelmana saattaa olla, että taiteilija esitetään mediassa lähtökohtaisesti köyhänä ja köyhyyteen tuomittuna ja että olemassa oleva tilanne luonnollistetaan ja normalisoidaan. Tätä normalisointia tapahtuu myös esimerkiksi taiteentutkimuksessa romanttisen taiteilijamyytin elättämisen kautta. Tällaisesta determinismistä ja normalisoinnista haluan sanoutua irti ja esittää taiteilijoiden köyhyyden olevasen seurausta rakenteellisista ongelmista, joihin haluan tutkivaa journalismia ja tutkimusraporttien johtopäätelmiä tai tietoja yhdistävin keinoin esittää parannusehdotuksia käytännön politiikkatoimien avulla. Tutkimus käsittelee niin itsensä työllistäjien luokka-asemaa ja sosioekonomista taustaa, toimeentuloa ja työn luonteen muutosta kuin terveyserojakin käytännön kokemusten avulla. Terveyserotutkimus lähtee siis siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudessa on eroja tuloluokittain. Tarkoitus ei ole tehdä sentimentaalisia nyyhkytarinoita, vaan esittää itsensä työllistäjät mahdollisesta ankeasta tilanteesta huolimatta sankareina, mutta heidän arkensa silti realistisessa valossa. Toteutustapa voi olla esimerkiksi taiteilijan arjen seuraaminen erityisesti silloin kun hän on oman taiteellisen työnsä parissa. On tärkeää tuoda usein korkeasti koulutettujen ammattilaisten todellisuus päättäjien tietoisuuteen ja vaatia poliittisia toimenpiteitä tilannetta korjaamaan. Ei ole oikein, että akateemisesti koulutetut tai muuten pätevöityneet ihmiset on tuomittu köyhyyteen ja ettei heillä ole varaa maksaa itselleen eläkettä tai mahdollisesti jopa sosiaali- ja terveysmaksujaan. Tutkivan journalismin ”kohteet” Rapartisti Mercedes Bentso (s. 1993) on kotoisin Itä-Helsingistä, jossa varttui yksinhuoltajaäidin lapsena, kertonut avoimesti koulukiusaamiskokemuksistaan ja omasta huumeidenkäytöstään. Hänellä on diagnosoitu myös ADHD. Bentso on Vasemmistonuorten jäsen ja oli eurovaaleissa 2014 Li Anderssonin tukijoukoissa. Helsingin Yhteiskunnallinen Opisto myönsi hänelle Yhteiskunnallisen tietoisuuden herättäjä 2013 -palkinnon. Morgan Courtnay Devereaux Mäkelä (1971) on tehnyt lavaesityksiä eri kokoonpanoissa, näytellyt televisiosarjoissa Poikkeustila, Tukka auki, Helsingin Herra, näytellyt lyhytelokuvissa Ghosts, I`ve only just begun, juontanut tapahtumia, tuomaroinut laulukisoja, kouluttanut malleja catwalkille ja järjestanyt yritystapahtumia. Morganilla on oma klubi-ilta Cafe Mascotissa. Morganista on tehty televisiodokumentit \"Hei me mekkoillaan\" \"Morganin Valinta\". Sanna Paula Mäkelä (s. 1978 Oulussa) on Helsingissä asuva teatteriohjaaja ja dramaturgi sekä kirjoittanut sanoja lauluihin. Viimeisimmät isommat työt 2013 Savoy-Teatteri: Tumma ja Hehkuva Veri (ohjaus & dramatisointi, sekä laulujen sanoitus yhteistyössä säveltäjä Jukka Linkolan kanssa), 2014 Itä-Uudenmaan Teatteri/ÖstraNylands Teater: Tove Jansson: Sent November työalue:ohjaaja. teos oli osa Tove Janssonin 100-v juhlavuoden virallista ohjelmistoa, esityskieli ruotsi. Vuosina 2011-2014: Helsinki-Päivän virallinen ohjelma, tilaustyö: \"Kerran Kallion Kaduilla\"-kävelydraama. (käsikirjoitus, dramaturginen rakenne sekä ohjaus) Teos toteutetaan joka vuosi kaduille kymmenien vapaaehtoisten voimin jalkautuvana teatterina, teos sijoittuu aina eri historialliseen aikakauteen Kallion historiassa. Mäkelällä on myös vahva musiikkitausta joka näkyy hänen töissään vahvasti. Tulossa on Sibeliuksen 150-juhlavuoteen liittyvä esitys sekä musikaali Jukka Linkolan kanssa. Mäkelä on koulutukseltaan teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) ja musiikin kandidaatti. Projektin koordinaattorina ja reportaasien toteuttajana toimii kirjailija, toimittaja, Rita Dahl, joka lisää aihetta koskevaa tietämystä toteuttamalla reportaaseja eri alojen taiteilijoista ja yhdistämällä reportaasimateriaaliin myös aihetta koskevaa tutkimusta. Dahl on koulutukseltaan valtiotieteiden ja filosofian maisteri ja myös 15 vuotta klassista laulua opiskellut klassinen sopraano. Reportaaseissa käytetään lähteinä esimerkiksi Anna Pärnäsen ja Hanna Sutelan Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013 -tutkimusta ja Beverley Skeggsin kirjaa Luova luokka (Vastapaino 2014) sekä Göran Therbornin terveyseroihin pureutuva Eriarvoisuus tappaa (Vastapaino 2014). Journalistinen työosuus koostuu siis kirjallisuuden ja raporttien lukemisesta, tutkivasta ja osallistuvasta journalismista sekä kirjoittamisesta. Tuloksena on juttu eri alojen taiteilijoista, joka julkaistaan Ytimessä. Tutkimuksellista taustaa Beverley Skeggsin mielestä luokka on edelleen yksilöiden kokemusta selittävä tekijä. Sen voivat hylätä vain ne, joihin luokkaeriarvoisuus ei vaikuta eli eivät ainakaan työväenluokka tai muuten vain epävarmassa luokka-asemassa olevat itsensä työllistäjät. Pidän Skeggsin näkemystä lähtökohtanani: luokkatutkimuksen aika ei ole ohi ja käytännössä Pärnäsen ja Sutelan raportissa todetaan, että moni itsensä työllistäjä työskentelee yrittäjänä vain, koska palkkatyötä ei ole ollut saatavilla ja työssä on siksi pakkoyrittäjyyden makua. Yleisiä piirteitä itsensä työllistäjän työlle ovat alhainen tulotaso, heikko sosiaaliturva ja riippuvuus yhdestä työn tilaajasta. Vuonna 2013 työmarkkinoilla oli152 000 15-64-vuotiasta itsensä työllistäjää. Heistä enemmistö on yksinyrittäjiä ja miehiä. He työskentelivät hyvin vaihtelevissa ammateissa osto- ja myyntiagentista fysioterapeuttiin ja kouluttajiin sekä taiteilijoihin. Itsensä työllistäjä on monipuolinen sateenvarjokäsite, joka pitää sisällään niin yksinyrittäjiä, freelancereita, ammatinharjoittajia kuin apurahansaajia ja näiden ryhmien erilaisia yhdistelmiä. On itsestäänselvää, että näin kirjavasta joukosta ei voi tehdä eri ammattiryhmiä koskevia yleistyksiä vaan on pikemminkin tehtävä tarkempaa tutkimusta ja tutkivaa journalismia jokaisesta ammattiryhmästä erikseen.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari