Taiteilijan pää, oma

Taiteilijan pää, oma

Oikeisto on vuosikymmenten ajan ajanut ns. velkatalousajattelua poliittisin toimin. Julkisen kysynnän ja velan leikkaaminen osuisi kantapään kautta muutenkin kaikkein vaikeimmassa asemassa oleviin itsensä työllistäjiin, heidän joukossaan taiteilijoihin.

Kun julkista kysyntää ja velkaa vähennetään, luovutaan samalla vuosikymmenten tai -satojen aikana rakennetusta hyvinvointivaltiosta ja sen perusteista. Keynesiläinen talouspolitiikka on jo heitetty nurkkaan, monetarismin opit seuraavat perässä kun rahapolitiikkaa merkittävämmäksi voimaksi ovat nousseet finanssimarkkinat. Suunnanmuutoksella on paitsi järjestelmä-, myös yksilötason seuraukset. Pahimmin ne kostautuvat itsensä työllistäjille, joiden etuja ei yksikään ammattiliitto muutenkaan aja.

Julkisella velalla kustannetaan yleensä hyvinvointivaltion perusta eli hyvinvointipalvelut ja osittain tulonsiirrot. Velkatalousretoriikkaa suitsuttava oikeisto haluaisi nostaa eläkeikää, pienentää tulonsiirtoja ja saada edunsaajat tekemään vastineeksi eduille työtä eli kaiken kaikkiaan lakkauttaa ns. hyvinvointivaltion ja sen perustan.

Työ ja työnteko ovat olleet murroksessa jo vuosikymmenten ajan. Yksityiseltä sektorilta julkiselle sektorille ovat siirtyneet tuoton kasvuodotukset ja omistajien ajattelu. Euroopan Unionin myötä palvelutuotannon yksityistämistä ei nähdä uhkana vaan mahdollisuutena – tietenkin lähinnä jatkuvaa tuottavuuden kasvua tuotannontekijöiden hintaa nostamatta tavoitteleville yrityksille.

Yritysten tuotto-odotuksista tullessa tärkein prioriteetti, irtisanomisista, lomautuksista ja muista työntekijän etujen heikennyksistä tai lopettamisista on tullut arkipäivää. Omistajille haetaan lisäarvoa arvon noususta ja tämä on johtanut esimerkiksi media-alalla jatkuviin irtisanomisuutisiin. Arvoketjussa voi karsia tuotannontekijöistä lähinnä tuotantokustannuksista eli työvoiman hinnasta ja saavutetuista eduista tai resursseista eli luonnonvaroista.

Media-alaa koskee muutenkin yleinen kriisiytyminen, uudenlaisten ansaintalogiikkojen etsiminen printtimedian merkityksen vähenemisen, digitalisoitumisen ja kansalaisjournalismin vallatessa sosiaalisen media myötä alaa. Pahimmin kärsivä osapuoli tässä kehityskulussa ovat työntekijät, joiden työtä siirretään edullisemman tuotannon maihin tai joiden työ joutuu kokonaan leikkausten kohteeksi pääomakustannusten säästöjä haettaessa.

Taiteilijan pääoma

Maurizio Lazzaraton väittämä on yksinkertainen: finanssitalous jakaantuu pääoman omistajiin (velkojiin) ja sitä omistamattomiin (velallisiin) ja tämä suhde on luonteeltaan velkasuhde. Velkatalous on Lazzaraton mukaan osuvampi termi kuin finanssitalous tai -kapitalismi ja sen väkivaltaa on lisätty arvopaperistamisella (johdannaiskauppa), joka on saanut sen riistäytymään hallinnasta.

Taiteilija omistaa vain pääomansa, jota ei useimmiten voi mitata rahassa. Pääoma on yhteydessä taiteilijan brändin arvoon; brändiarvo korreloi yleensä julkisuuden määrän kanssa. Mitä enemmän julkisuutta, sitä suurempi brändiarvo. Kuten tunnettua, julkisuus ei kohdennu demokraattisesti, vaan keskittyy niille, jotka toimivat mediaseksikkäillä aloilla tai tekevät jonkun yksittäisen teon, joka herättää median mielenkiinnon.

Brändin rakentaminen on pitkäjänteistä puuhaa ja yleensä sitä ei voi valtajulkisuudessa hallita. Pienet marginaalissa oman viestinnän hoitajat ovat asia erikseen, me voimme hoitaa oman PR:mme aika paljon haluamallamme tavalla. Merkittävää brändiarvoa, joka hyödyttää toimeentulemista, kertyy yleensä kuitenkin vain valtajulkisuudessa paistatteleville taiteilijoille.

Pelkällä älylläkään ei voi brändätä itseään; massaälykkyys on yleistynyt 1970-luvulta lähtien. Kriittinen massa haluaa tulla tunnetuksi älystään tutustumalla vähintään pintajulkisuudessa liikkuviin, yleisesti hyväksyttyihin teoksiin. Näitä yleisissä keskusteluissa lainaamalla suuri yleisökin voi yrittää profiloitua jos ei suoranaisena intellektuellina, ainakin älyn ystävänä.

Kiista aineettomista oikeuksista

Musiikin, kirjallisuuden, teatterin (kirjoittaminen), median alalla taiteilijan kauppatavaraa ovat tekijänoikeudet, immateriaalioikeudet. 2000-luvulla immateriaalioikeuksista on tullut myös jatkuvia kustannussäästöjä hakeville yrityksille edullisen arvonnousun väline. Arvonnousua voidaan hakea digitalisoituneessa maailmassa jopa asiantuntija-työntekijöiden työpanoksesta.

Suuret mediayhtiöt hakevat uutta ansaintalogiikkaa kaappaamalla kaikki tekijänoikeudet eli oikeuden uusiokäyttää jo julkaistua juttua tai monistaa sitä eri medioissa. Digitalisoitumisen ja (printti)journalismin kriisiytymisen myötä yleistynyt kansalaisjournalismi sosiaalisessa mediassa ei tule kuitenkaan koskaan korvaamaan pitkää viestinnän alan koulutusta ja eri alojen asiantuntemusta.

Yritykset kehittelevät myös muunlaisia tapoja hyödyntää luovien alojen tekijöiden työtä mahdollisimman edullisesti tai ilmaiseksi. Kun lainsäätäjät kokoontuvat kabinetteihinsa pohtimaan uusia aineettomien oikeuksien määritelmiä, luovan alan tekijät kamppailevat konkreettisesti oikeuksistaan arjessaan.

Joukkorahoituksesta (crowd sourcing) ja muunlaisista suuren yleisön osallistamistoimenpiteistä (common licence-ohjelmistot) on tullut yrityksille edullisen arvonnousun väline. Huolestuttavaa on, että monet kriittisinä itseään pitävät toimijat levittävät joukkoistamisen tai common licence-ajatuksen ilosanomaa ajattelematta, että kyseessä on samalla pörssiyritysten keino lisätä tuotteidensa markkina-arvoa luovan työn tekijöiden kustannuksella.

Vuosia sitten Sanoma Osakeyhtiön veistoksellisen lasitalon eteen olivat kokoontuneet lähes kaikki keskeiset tekijänoikeusjärjestöt jäsenineen puolustamaan luovan alan tekijöiden oikeutta myydä ja kaupata tekijänoikeuksiaan. Massiivinen mielenosoitus oli pahanenteinen; kun markkinoiden johtava toimija saisi oikeutuksen aineettomien oikeuksien riistoon kalliiden asianajajien avulla, myös pienemmät ja suuremmat mediayhtiöt seuraavat mallia.

Mitä Sanoma edellä, sitä pienet perässä.

Rita Dahl


Lähteet:

Lazzarato, Maurizio. Velkaantunut ihminen. Tutkijaliitto 2015.

julkaistu uusimmassa Liberossa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari