Posts

Showing posts from December, 2015

Villiintynyt Nenä ja Carmen

ṤostakovitṥinNenä kuului Kansallisoopperan loppuvuoden tapauksiin. Ṥostakovitṥ koki NEP-ajan Neuvostoliitossa vainon mutta myös hyväksynnän aikoja. Oopperasäveltäjänä hän ei kumartanut ketään;GogolinNenään (1927–28), jossa on huomattavan daniilharmsmaisia sävyjä, on ahdettu kaikenlaista materiaalia. Mitään toposanalyysiä on turha tehdä; musiikki etenee rakenteettomasti ja vallattomasti kuin mielenjuoksu. Ainoastaan takaa-ajot, ahdistelut ja väentungokset on merkitty selkeällä rumpujen pärinä -topoksella, ja ne dramaturgi oli hyödyntänyt laittamalla kansan tai pienemmän väkijoukon aiheuttamaan kaaoksen näyttämöllä. On turha lähteä arvioimaan esityksen kaikkia kymmeniä henkilöhahmoja. Vladimir SamsonovKovaljovina tekee kuitenkin erinomaisen luonneroolin tinkimättä laulustakaan. Nenänsä menettävä Kovaljov on traaginen hahmo itsessään, samoin kadonneen Nenän toikkarointi valtioneuvoksena. Nenä ja sen omistaja kohtaavat kaikenlaisia koettelemuksia vallan, median ja kirkon edustajien muodos…

Taiteilijoiden ja itsensä työllistäjien köyhyys

Image
Tue Vertaisrahasto.fi:ssä Taiteilijoiden ja itsensä työllistäjien köyhyyteen pureutuvaa journalistista projektiani.

Itsensä työllistäjiin ja luovaan luokkaan kuuluvien eri alan taiteilijoiden toimeentuloa ja köyhyyttä koskevaa selvitystä ei ole tehty tietääkseni juurikaan. Onkin tärkeää antaa vihdoin köyhyydelle kasvot ammattiryhmittäin: köyhien joukko on niin kirjava, että sen käsitteleminen harmaana monoliittinä ei riitä. Ongelmana saattaa olla, että taiteilija esitetään mediassa lähtökohtaisesti köyhänä ja köyhyyteen tuomittuna ja että olemassa oleva tilanne luonnollistetaan ja normalisoidaan. Tätä normalisointia tapahtuu myös esimerkiksi taiteentutkimuksessa romanttisen taiteilijamyytin elättämisen kautta. Tällaisesta determinismistä ja normalisoinnista haluan sanoutua irti ja esittää taiteilijoiden köyhyyden olevasen seurausta rakenteellisista ongelmista, joihin haluan tutkivaa journalismia ja tutkimusraporttien johtopäätelmiä tai tietoja yhdistävin keinoin esittää parannusehdotu…

Taiteilijan pää, oma

Taiteilijan pää, oma
Oikeisto on vuosikymmenten ajan ajanut ns. velkatalousajattelua poliittisin toimin. Julkisen kysynnän ja velan leikkaaminen osuisi kantapään kautta muutenkin kaikkein vaikeimmassa asemassa oleviin itsensä työllistäjiin, heidän joukossaan taiteilijoihin.
Kun julkista kysyntää ja velkaa vähennetään, luovutaan samalla vuosikymmenten tai -satojen aikana rakennetusta hyvinvointivaltiosta ja sen perusteista. Keynesiläinen talouspolitiikka on jo heitetty nurkkaan, monetarismin opit seuraavat perässä kun rahapolitiikkaa merkittävämmäksi voimaksi ovat nousseet finanssimarkkinat. Suunnanmuutoksella on paitsi järjestelmä-, myös yksilötason seuraukset. Pahimmin ne kostautuvat itsensä työllistäjille, joiden etuja ei yksikään ammattiliitto muutenkaan aja.
Julkisella velalla kustannetaan yleensä hyvinvointivaltion perusta eli hyvinvointipalvelut ja osittain tulonsiirrot. Velkatalousretoriikkaa suitsuttava oikeisto haluaisi nostaa eläkeikää, pienentää tulonsiirtoja ja saada edunsaa…

Tehokkaita näyttämökuvia

Tehokkaita näyttämökuvia Reija Wäreen ohjaama Ravelin L´Enfant de sortilègen näyttämökuvat koostuivat päähenkilölapsen mielen liikkeistä todellisuuden ja unimaailman välillä. Juuri surrealistiset, lyyriset, kauniit ja rujon naturalistiset näyttämökuvat ja niiden taustalla kuvittavat projisoinnit tekivät Ravelin pojan sisämaailmaa kuvaavasta minioopperasta tehokkaan ja toimivan. Ravel upotti musiikkiinsa myös aikakaudelle tyypillisiä vaikutteita vaudevillesta, jazzista ja pariisilaisten jazzpaikkojen hämyisyydestä ja houkuttelevuudesta. Jenni Valorinnan projisoinneista tehokkaimpia olivat luonnonmaisemia imitoivat projisoinnit, laulajien kasvoprojisoinnit tavoittelivat ranskalaiselokuvien kuvakulmia tuomatta mitään uutta auringon alle. Erica Backia ei hehkutettu turhaan kapinoivan pojan pääroolissa (mezzot hoitavat housuroolitkin), mutta myös muita karrikoituja ja tehokkaita pienen pojan painajaisunien hahmoja oltiin luotu lavalle. Narratiivisuus tai uusi vaihe Martina Roosin ohjaama …

World Poetry Yearbook 2014 (China)

Image
Verdi: D´amor sull´ali rosee (Il Trovatore), concert in Balder Hall 31.10.

https://www.dropbox.com/s/4txh1m10szq8m4v/Rita.mp4?dl=0

Giles Goodland: Runoja

1938

Aurinko paistoi, kun ei muutakaan voinut

kaikkien kotien ylle Amerikassa lankeaa synkkä varjo

ja tuhon tuoja on runoilija

katuonnettomuus, sattumalta kuultu riita, tietty sävy äänessä, liian lähelle tulevat kasvot

mies, joka työntää puhaltamalla itseään ilman läpi laatikkoon

silmäili sisemmän Alaskan erämaata tänään etsien

ajatukseni oli: ”Kautta Joven, olen kadottanut muistini; mikä ongelma

olet molekyyli joka sisältää minun eri atomikokemuksiani, mutta

äkkiä maa laajenee ilmapalloksi

valkoisissa puuvilla-alushousuissa – plus kuutoset tai mahdollisesti plus kahdeksikot ja eteen kiinnitettyinä tavallista suurempi seuran neula jossa on enemmän helmiä kuin viitsit laskea

parhaat käärmehelmet jotka olen koskaan nähnyt, hän järkkää sinulle helmen jokaista siellä olevaa merkkiä vastaan. Meistä tulee rikkaita nyt”

sanoi hän mitä vain, joku nyökkää päätään ja huutaa ”aamen!”

miehekkäällä tavalla se panee toimeksi ja ajelee sinut, nopeasti ja läheltä, ensimmäisen kerran kun laitat sen kasvoillesi

jätt…