Validian kirjailijavierailu - kutsu kirjailija luennolle

Sydäntä lämmitti, kun kouluvierailulla opiskelijat olivat tehneet suurella sydämellä julisteitaan. Vierailin erityisryhmien ammattikoulussa Validiassa Järvenpäässä. Opiskelijat esittivät myös hyviä kommentteja ja kysymyksiä ja luennolla syntyi keskustelua muun muassa kirjailijan työstä, kustantamoista, niiden profiileista ja roolin muutoksesta. Minut saa tilata edullisesti puhumaan työstäni kirjastoihin ja kouluihin! Tulen mielelläni ja huomioin sekä kohderyhmän että erilaiset sisältötoiveet.






Validian kirjailijavierailu 4.11. - kutsu kirjailija luennolle
Kirjoittamisprosessi on jokaisella yksilöllinen. Sille ei voi antaa mitään sääntöjä. Joku osaa kirjoittaa järjestelmällisesti rakenteen ja sisällön päässään suunnitellen alusta lähtien, toisen matka on pidempi ja rakenne ja sisältökin muotoutuvat matkan varrella. Olen huomannut vuosien varrella kuuluvani jälkimmäiseen kirjoittajaryhmään, tosin rakenteiden hallinnasta on vuosien varrella tullut helpompaa toimittajan töiden ansiosta.
Kirjoittaminen työnä. Ammattikirjoittajaksi tuleminen vaatii aikaa, vaivaa ja pitkäjänteistä harjoittelua aivan kuten vaikka ammattimuusikoksi, -kuvataiteilijaksi tuleminen. Jos tähtäimessä on julkaisukynnyksen ylittäminen, suurten kustantamoiden antamien tilastojen mukaan heillä sen läpäisee noin 1-2 prosenttia tarjokkaista vuodessa. Tarvekustantamoilla julkaiseminen on helpompaa, koska kustannustoimittamiseen ei niissä välttämättä käytetä aikaa. (Tarvekustantamo painaa kirjoja digitaalisesti sen verran kuin niillä on menekkiä.) Pienkustantamot ovat myös hyvä vaihtoehto, monet niistä kiinnittävät huomiota kustannustoimittamiseen ja ymmärtävät laadukkaiden lopputuotteiden julkaisemisen tärkeyden.
Kirjan kustantamisesta on tullut yhä enemmän bisnestä isoissa kustantamoissa. Niiden on lanseerattava neljännesvuosikatsaukset, joiden odotetaan olevan tuloksellisia. Nimikkeiden osalta tämä tarkoittaa erityisesti runo- ja muiden kulttuuritekoina pidettävien kirjojen määrän dramaattista laskua ja viihdeproosan ja erilaisten harrasteaiheisten kirjojen nimikemäärän radikaalia nousua. Kustannuspolitiikan takana on luonnollisesti halu pitää yllä kasvua ja tuottavuutta, tuottaa lisäarvoa sijoittajille ja omistajille. Pörssiyhtiöiden maailma ja maailmankuva on pikku hiljaa vallitsevaksi myös isoissa kustantamoissa.
Pienkustantamot voivat edelleen tehdä päätöksiä sisällön ja laadun perusteella. Yleiskustantamona eivät kaikki välttämättä tule toimeen, vaan erityisesti pienten kannattaa suunnitella konseptinsa ja yleisösegmenttinsä tarkkaan. Esimerkiksi Basam Books on erikoistunut käännöksiin ja hengelliseen/elämäntaitokirjallisuuteen, lisäksi entiset isojen kustantamoiden päälliköt ovat perustaneet omia kustantamoitaan. Näistä tunnetuin on WSOY:ltä lähteneiden Siltalan veljesten Siltala. Mikko Aarne perusti yhdessä muusikko Pekka Ruuskan kanssa Kosmos-kustantamon.
Kirjoittajaryhmistä ei ole haittaa, niissä oppii teknisiä perusasioita, esimerkiksi mitä tarkoittaa metonymia tai metafora runoudessa tai millainen on novellin rakenne. Kirjoittajaryhmistä voi olla myös haittaa, jos sosiaalinen yhdessäolo alkaa olla niin tiivistä, että se haittaa sinua itseäsi. Lisäksi palautteeseen on suhtauduttava aina suhteellisesti: ne edustavat vain yhden lukijan mielipiteitä, sinä olet oman tekstisi ja tarkoitusperiesi ja päämääriesi paras tuntija, lopultakin voit luottaa vain itseesi, etenkin jos olet järjestelmällisesti opiskellut kirjallisuutta, mahdollisesti kirjallisuustiedettäkin ja olet ahkera lukija. Kirjoittajaryhmiä on Nuoren Voiman Liitolla ja Nihil Interitillä ja Kriittisellä korkeakoululla kaksivuotinen kirjoittajalinja.
Kirjailijaksi tuleminen edellyttää paitsi sormiharjoituksia kirjoittamisessa, myös ahkeraa lukemista. Oma lukijan urani alkoi ala-asteella, siirryin kirjaston aikuisten hyllyille jo 11-vuotiaana ja käsissäni kului vanha 1800-luvun kaunokirjallisuus, Fjodor Dostojevskista Mika Waltariin, mutta imin myös sarjakuvia ja omistin laajan sarjakuvakokoelman muun muassa Non Stop-lehtiä. Ensimmäiset runoelämykseni koin Federico García Lorcan ja T.E.Eliotin parissa. Ensinmainittu sai minut kirjoittamaan intohimoista, tunteellista tekstiä, joka oli vielä liian lähellä kokijaansa. Eliot toi runouteeni yhteiskuntakriitiikin ja huolen maailman ja ihmisen menosta.
Yläasteella ja lukiossa voitin kirjoituskilpailuja ja menestyin useissa, muun muassa Keski-Uusimaan lehden kilpailussa Pentti Saaritsan haastattelulla, Kadettikunnan valtakunnallisessa kirjoituskilpailussa sijoituin toiseksi Naiset ja maanpuolustus-aiheisella esseellä. Myös kasetille luettu kriittis-analyyttinen luentani Pirkko Saision Elämänmenosta menestyi.
Kirjoittajaksi tuleminen on samalla yksilöksi, itseksi tulemista. Valmis kirjoittaja ei kuuntele lopulta ketään, hän tietää mitä etsii ja haluaa. Ateljeekriitikkoa tarvitsee silti ammattilainenkin. Ammattilainen on myös joustava siinä mielessä, että hän on valmis etsimään toimeentulon mahdollisuuksia myös muualta kuin kirjoittamisesta. Vain aniharva kirjailija elättää itsensä kirjallisuudella. Useimmat joutuvat tekemään muuta päivätyötä, freelance-työtä tai etsimään pätkätyösuhteita apurahojen rinnalle. Minä olen opiskellut viestintää laajana sivuaineenani ja alkanut tehdä juttuja ensin musiikkilehti Rumbaan (kriittikkona), filosofian opiskelijoiden Minervan pöllö-lehteen ja lehtijuttuja Suomen valtiotieteilijään ja sittemmin kymmeniin erilaisiin asiakas- ja muihin lehtiin. Vuoden 2008 globaalin kriisin jälkeen ja journalismin koettua laajamittaisen kriisin kansalaisjournalismin, digitalisaation ja ansaintalogiikan muutoksen myötä. Vakavalla journalismilla ei voi enää elättää itseään.
Suomen kirjailijaliiton kuuluisan tutkimustuloksen mukaan kirjailija ansaitsee noin parituhatta euroa vuodessa. Kilpailu apurahoista on tullut yhä tiukemmaksi, kun tarvepainattamot ovat lisänneet julkaistavien nimekkeiden määrää ja tuoneen yhä lisää kirjailijoiksi itseään kutsuvia ihmisiä kirjallisuuden kentälle.
Alkaako normikirja olla menneisyyttä. Jos normikirjana ajatellaan kaavamaista viihdeproosaa, jossa on ennalta-arvattavia henkilöhahmoja, juonenkulku ja onnellinen ja kaikkia tyydyttävä loppu, niin en usko normikirjan kuolemaan. Tällaiset kirjat myyvät ja niillä on oma asiakaskuntansa. Segmenttejä ajattelevat suuret kustannusyhtiöt uskovat edelleen näiden kirjojen tulevaisuuteen. Toisaalta normikirjan olemassaoloa kyseenalaistavat monenlaiset kokeilut runouden puolella: google-runous, käsitteellinen runous, prosessuaalinen kirjoittaminen. Jos normikirjalla tarkoitetaan kirjaa fyysisenä esineenä, e-kirjat ja kirjojen jakaminen netissä ilmaisina PDF:inä ovat totta tietyssä mielessä. Esimerkiksi kotimaisen runouden kenttä jäisi ilman tarve- ja print-on-demand-kustantamoiden PDF-julkaisuja huomattavasti nykyistä mustavalkoisemmaksi ja kapeammaksi. Nihil Interit-yhdistyksen Poesia on kotimaisen runouden palkittu kustantamo, joka monipuolistaa julkaistavan runouden kuvaan välttämättömällä tavalla.
Kirjamessuilla olen ollut muutamia kertoja, pari kertaa Suomen Kirjailijaliiton pyytämänä haastattelijana haastattelemassa kollegoita, mm. Kyllikki Villaa. Olen myös ollut esittelemässä suomalaisten ja afrikkalaisten kirjailijoiden yhteisantologiaa. Lisäksi olen ollut Suomen PEN-sananvapausjärjestön varapuheenjohtajana osallistumassa paneeliin messuilla. Kirjailijana minua ei ole koskaan kutsuttu vielä kirjamessuille ja tämä kuvastaa tapahtuman luonnetta: messujen ohjelma suunnitellaan noin puoli vuotta ennen tapahtumaa ehdotusten pohjalta. Pienkustantamoiden kirjailijoiden, joka itsekin olen, täytyy aktiivisesti painostaa kustantajaa ehdottamaan ohjelmaa messuille. En ole ollut tarpeeksi aktiivinen tässä suhteessa ja siksi en ole itse vielä koskaan esiintynyt kirjailijana kirjamessuilla (en laske tässä järjestöesiintymisiä ja tilattuja juontokeikkoja tällaisiksi). Aion kunnostautua tällä saralla.
Jokainen kirjailija luo oman sisältönsä. Minun ”brändini” ovat sisällöt. Olen julkaissut sitä, mitä olen halunnut, runoa, yhden lyhytproosakirjan matkoistani, lukuisia matkakirjoja (Portugali, Etelä-Meksiko, Brasilia, Kypros, Kap Verde), kaksi käännöstä ja kaksi toimitustyötä. Lisäksi Lahden kirjaston runokäännöstietokannasta löytyy yli kaksisataa julkaistua runoa. Olen rakentanut runosiltaa erityisesti portugalinkielisten maiden välille. Sillanrakennus alkoi luonnollisesti Portugalista, jossa vierailin ensimmäisen kerran jo vuonna 2001, kun opiskelin portugalin kieltä ja kirjallisuutta Lissabonin yliopistossa. Myöhemmin palasin vuonna 2007 kansainväliseen kirjailijakokoukseen Coimbraan, jossa tutustuin runoilija-kustantaja Márcio-Andréhen ja moniin muihin uusiin tuttaviin, joiden kanssa olen vieläkin yhteydessä. Olen tehnyt portugalilaista, brasilialaista ja tulevaisuudessa kenties mosambiklaista runoutta tunnetuksi Suomessa.
Kirjailijantyössä ei voi sulkeutua epäsosiaalisesti omaan kammioonsa erityisesti jos ei julkaise suurella kustantamolla. Minä olen omalla aktiivisuudellani saanut aikaan käännöksiä yhdelletoista kielelle ja julkaisuja lukuisissa antologioissa. Julkaisuja olen saanut ennen kaikkea lähettämällä aktiivisesti runojani suoraan kirjallisuuslehtiin ja hyödyntämällä tuttavuuksiani. Pienkustantajan kirjailijalla ei ole ketään agenttia hoitamassa käännöksiä. Nekin on hoidettava itse.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale