Naiseuden monet kasvot

Naiseuden monet kasvot

Uudessa näyttelyssään Minas Geraisin osavaltiossa, Muzabinhossa asuva kuvataiteilija Domingos Mazzilli esittää valokuvissaan itse historiasta tuttuja tai kuvitteellisia naisia, joille on keksinyt kuvitteellisen elämäkerran.

Katsoin paljon elokuvia, luin elämäkertoja, minun maassani on reheviä naisia, kärsivällisiä sisaria.”
Mazzillin todellisten hahmojen joukossa on myös kuvitteellisia henkilöitä, joita hän itse esittää já joille hän on kehittänyt elämäkerran. Kaikkein vanhin kuvatuista naisista on 1800-luvulla Kap Verdellä syntynyt Emerentina Capistrano,

Emerentina Capistrano syntyi 14.6.1878 Kap Verdellä. Hän oli järjestyksessä kolmas 14 sisaruksesta. Hän kävi peruskoulua neljänteen luokkaan asti, kunnes hänen isänsä otti hänet pois koulusta. 16-vuotiaana meni naimisiin Celin (José de Almeida Pereira Capistrano) kanssa ja sai kolme lasta. Esikoinen tuli hulluksi ja eli eristäytyneenä tilalla lähes näkymättömänä. Emerentinasta tuli leski 1929, kun hänen miehensä teki itsemurhan kahvilassa tapahtuneessa kriisissä. Hänen vanhin poikansa kuoli 1832 ja keskimmäinen joitakin vuosia sen jälkeen. Hartaana katolisena Emerentina oli Marian seuraaja. Kuoli 1984 kun hänen huoneensa seinä romahti hänen päälleen hänen nukkuessaan. Hän valmisti ainutlaatuista makeaa, kuivattua viikunaa ja jätti jälkeensä vihkon, jossa oli säilyneenä reseptejä menneiltä sukupolvilta. Haudattiin aviomiehensä viereen tilalle kappelin sisälle. 

Näiden joukossa on muun muassa rankan nuoruuden elänyt Valentine, jonka elämä on mennyt eräänlaisena pitkittyneenä isäkapinana. 

Valentine K.W. Syntynyt 10.1.1974 Prahassa, karannut kotoa 17-vuotiaana katkaistuaan välinsä ex-sotilaan, eläkkeellä olevan kommunisti-isänsä kanssa tämän nimiteltyä häntä. Kiersi vuosikymmenen ajan Eurooppaa vieraillen punk-rock-festivaaleilla. Pitää Diamanda Galaksesta, Nina Hagenista, Metallicasta. On käyttänyt heroiinia, LSD.tä, kokaiinia, ja viimeksi crackia vodkan ja oluen kanssa. Ollut kaksi kertaa vankilassa ja joillakin psykiatrisilla hoitojaksoilla huumeidenkäytön vuoksi. Yhdellä hoitojaksolla sai sähköshokki"hoitoa". Eräällä vankilareissulla joutui vartijoiden hyväksikäyttämäksi. Nyt on "puhdas" ja elää toverinsa Annan kanssa Berliinissä afrikkalaisten ja pakistanilaisten maahanmuuttajien kanssa. Näkee harvoin sairasta äitiään ja isä ei ota häntä kotiinsa. Ninalla on tatuointi, jossa teksti "se mikä ruokkii minua, tappaa minut". Tutustui Tanskassa rock-festivaalilla Suplaan, joka sanoi hänelle: "silmäsi ovat, kuten Maysan silmät, kaksi myrskyisää valtamerta".

Kuvitteellisten elämäkertojen joukkoon mahtuu myös kabareelaulaja Greta Glück, myöhemmin Staff. Greatn todellisena esikuvana on ollut Kolmannen valtakunnan lempilaulajatar Zarah Leander, joka kietoi pikkusormensa ympärille kaikki rintamalla huvitusta kaivanneet sotilaat.

Greta Glück syntyi 3.10.1902 Leipzigissä ja vietti köyhän lapsuuden ja ensimmäisen maailmansodan varjostaman nuoruuden. Greta - nyttemmin Staff - aloitti kabaree-laulajan uransa Weimarissa 20-luvun lopulla. Zarah Leanderin, Greta Kellerin ja Lale Andersenin ystävä saavutti suosion 1938 Veronikan musiikilla Der Lenz ist da. Sodan alettua hän pakeni Ranskaan ja aloitti kiertueen Latinalaisessa Amerikassa esiintyen Cobacabanan palatsin Kultaisessa huoneessa ja Buenos Airesissa, jossa tapaa Evita Peronin. Tämän jälkeen esiintyy Meksikossa ja Kuubassa, jossa tutustuu Chavela Vargasiin. 1950-luvulla alkaa Staffin dekadentti kausi television ja rokin ilmaantuessa ja Staffin äänen kadotessa. Hän menee naimisiin milanolaisen teollisuusmiehen kanssa. Kauhistuneena laulajan uransa loppumisesta hän alkaa juoda. Hän kuolee Acapulcossa 1973 sydänkohtaukseen. Hänet löydettiin uudelleen 1980-luvulla Almodovárin elokuvaan tehdyn soundtrackin myötä ja nyt hän on kulttilaulaja.

Lääketiede läsnä ruumiillisuutena, psykiatria intiimiytenä

Psykiatrian opinnoissa Mazzillille on tullut tutuksi ranskalaisfilosofia Michel Foucault já hänen teoksensa Tarkkailla já rangaista sekä Hulluuden historia.


“Lääketiede on teoksissani läsnä ruumiillisuuden kautta, psykiatria vastaanotolla paljastetun imitiimiyden kautta, Tuska, tyhjyys, hulluus ovat myös keskeisiä teemoja teoksissani. Näissä elämäkerroissa on erikoisuuksia, jotka vain hyvin toisen tunteva voi kirjoittaa: elämä täynnä petetyksi tulemista, äidin syöpää, alkoholismia, turhautumisia, haurauden, mutta myös ilon já kunnian hetkiä.” 


Naisten já naiseuden eri muotojen, vaatteiden, meikin, eleiden tarkkaileminen on aina ollut hyvin luonnollista Mazzillille, jolla on viisi vanhempaa sisarta já paljon naispotilaita psykiatrisella vastaanotollaan. 
“Luulen kantavani feminiinistä sielussani. Eräs ystävättäreni kysyi näyttelyn jälkeen: “Mitä teet pukeutuneena miesten vaatteisiin? Minä osaan olla koketimpi kuin monet lesbo- já heteroystäväni.”


Tämä pitää todellakin paikkansa. Mazzillin eleet ovat ovat korostetun feminiiniset, mutta hyvän maun rajoissa, ellei hän todellakin halua esittää naiseutta liioittelevien eleiden kautta. 


Mazzillin edellinen laaja näyttely koostui naisten alusvaatteista, jotka olivat näytteillä entisessä mielisairaalassa. 


Viimeisessä näyttelyssään minä ja muut Mazzilli esiintyy itse yli 20 valokuvassa kuvitteellisena tai todellisena henkilönä, joka edustaa jonkinlaista toiseutta (mm. Divine). Tässä linkki Mazzillin sivulle: 
http//www.mazzilli.art.br
Teostensa materiaalina Mazzilli on käyttänyt alusvaatteita, lihaa ja keittiövälineitä ja hän on tehnyt performansseja, videoita, installaatioita ja valokuvaperformansseja, joihin tämä näyttely kuuluu.

Joustava sosiaalinen sukupuoli

Mazzilli haluaa näyttelyllään tuoda keskustelun keskiöön sosiaalisen sukupuolen, feminiinisyyden ja identiteetin. 

”Näyttely herättää keskustelun laajasta, yleisestä ja rajoittamattomasta vapaudesta olla se joka haluaa, mahdollisuudesta matkustaa vapaasti omassa ja kuviteltujen henkilöiden vapaudesta matkustaa mielikuvituksessaan, valokuvata ja todistaa sen todellisuudesta jokaiselle kirjoitetun fiktiivisen elämäkerran kautta.”

”minä ja muut” on väännelmä Rimbaudín tunnetusta fraasista ”je suis un autre” (”olen toinen”), joka kyseenalaistaa minän ja toisen välisen eron, feminiinisyyden ja sosiaalisen sukupuolen. Mazzilli nautti mahdollisuudesta olla muutamassa kuukaudessa kaikki naiset, pukeutua kaikenvärisiin kynsiin ja vaatteisiin, hiuksiin, suihin. Kahden vuoden aikana syntyi yli kymmenen tuhatta valokuvaa vaatteiden, lisävarusteiden, meikkien ja peruukkien avulla. Jokainen kuvaussessio kesti keskimäärin kahdeksan tuntia hiusten ja meikkien laittoineen ja valokuvauksineen. Tuotannossa ei toistettu muotoja, vaatteiden värejä, hiuksia tai kynsiä. Mazzillin lisäksi aitoja ja kuvitteellisia henkilöitä ehdotti meikkaaja Raul Cabanell, joka myös auttoi lavastuksessa ja valaistuksessa. Mazzilli kehitti jokaiselle kuvitteelliselle henkilölle elämäkerrat. 

Valokuvaaja ja Tibério França puhuu tästä moninaisuudesta. ”Kollektiivinen mielikuvituksemme muuttaa meidät välittömästi kaikiksi naisiksi, jotka ovat tässä läsnä: muotikustantajaksi, Berliinin punkkariksi, kirjallisuuskriitikoksi, raskaana olevaksi leskeksi, alkoholistiksi, perulaiseksi kampaajaksi, kabareelaulajaksi, murhatuksi kotirouvaksi, oudoksi drag queeniksi, vampiksi, Tuskien madonnaksi metakielellään. Emme epäile heidän olemassaoloaan, koska Mazzilli materialisoi jokaisen kuvitteellisen naisen hengen, josta todisteeena on heidän elämäkertansa. Valokuva riittää antamaan uskottavan todisteen sille mitä näemme.”

Näyttelyn todellisia henkilöitä ovat Frida Kahlo, Tarsila do Amaral, Yayoi Kusama, Hollywood-diivoja, Almodovárin henkilöitä, Divine, Janna Schygulla Lili Marlenena, Coppolan Lucy-vampyyri, Coco Chanel. 

Portugalilainen psykoanalyytikko Ana Maria Portugal toteaa, että psykoanalyysille nainen on ollut Freudista lähtien tuntematon. Lacan määritteli naiseuden ”ei-kaikeksi”. Naamioiden avulla Mazzilli luo naisille persoonallisuuden ja esittää heidät erilaisten alakulttuurien kautta: punk, pop, musta kulttuuri ja naiset edustavat kaikkia mantereita Yhdysvalloista Intiaan.

julkaistu Ydin 2/2015:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale