Älyllinen vastarintataistelija

Älyllinen vastarintataistelija

Mystinen Djibla on nimi, jonka kuulen monen sãovi­centeläisen suusta. Djibla vaikuttaa vanhalta ja viisaalta eli haastattelemisen arvoiselta kapverdeläiseltä. Häntä on hyvä haastatella uudenvuodenpäivänä, kun kadut ovat hiljentyneet ja viimeiset Tito Parisin kuulijat ve­täytyneet takaisin nukkumaan.

Djibla on elävä muisto ajasta, jolloin Kap Verde oli Portugalin ikeen alla – vain vastarintataistelijoiden aktivismi sai aikaan lopullisen vapautuksen. Djiblan, 72, optikkoliikkeen alakertaan astuessaan on kuin valokuvausmuseossa. Kahteen huoneeseen on sullottu paitsi Djiblan objektiivit ja muut historialli­set tarvikkeet, myös valokuvien kehittämiseen 1950-luvulta lähtien tarvitut välineet. Djiblalla onkin suun­nitelmissaan perustaa valokuvausmuseo, jonne tulee esille kaikki tarpeisto mustavalkokuvien kehittämisestä muihin teknisiin vempaimiin.

Alun perin Maion autiolta saarelta peräisin oleva Djibla saapui São Vicenten saarelle nelivuotiaana isän muuttaessa työn perässä Mindeloon. 21-vuotiaana hän lähti ikätovereidensa tavoin asepalvelukseen Portugalin armeijaan.

Kirjoitin isälleni armeijasta ja sanoin, etten ole tyy­tyväinen sotaan enkä tapaan, jolla meitä armeijassa kohdeltiin. Sotilaspoliisi avasi kirjeen, kanteli komen­tajalle ja niin minut lähetettiin Angolan sotaan valoku­vaajaksi. Angolassa ei ollut niin paljon hyväksikäyttöä kuin Guinea-Bissaussa. Osallistuin älylliseen vastarin­taan vasta muutaman vuoden kuluttua.”

Djibla halusi jatkaa lääketieteen opiskeluja yliopis­tossa, mutta Kap Verdellä ei ollut saatavilla apuraho­ja eikä yliopistoa. Lääketiedettä pystyi opiskelemaan vain Portugalissa. Armeijan valokuvaajana Djibla ku­vasi myös vankiloita, mistä syystä hän päätyi Angolasta Portugaliin vuodeksi. Hän oli jo niittänyt São Vicenten saarella mainetta valokuvaajana, jonka erikoisuutena olivat studiovalokuvat.

Portugalissa menin optikolle ostamaan uudet lins­sit ja niin minusta tuli optikko. Perustin 1977 optikko­liikkeen parin oven päähän valokuvaamostani.”

Kap Verden itsenäistyttyä 1975 kaikki kehittyi Mindelon sataman ympärillä englantilaisten ja por­tugalilaisten yhteistyönä. Hiiliteollisuudesta tuli São Vicenten saaren keskeinen elinkeino. Englantilaiset toi­vat saarelle kriketin, golfin ja jalkapallon, joita kapver­deläiset alkoivat harrastaa innokkaasti. Hiilen ohella he­delmät olivat tärkeimpiä vientitavaroita. Myöhemmin öljystä tuli uusi hittituote; nyt sen on syrjäyttänyt ”elä­vä energia”.

Television pioneerejä

Djibla kunnostautui television tuomisessa Kap Verdelle. Tosin sekään ei tapahtunut virallista kautta. Djiblan voi sanoa kuuluvan Kap Verden siirtomaahistoriasta vapautumiseen vaikuttaneisin media-aktivisteihin, jot­ka toivat kansan ulottuville vaihtoehtoista, laajempaa informaatiota.

Tavoitimme Monte Verden vuoristoon sijoitetulla vastaanottimellamme lähetyksiä Senegalista, jotka vä­litimme Mindeloon. Enimmäkseen kyse oli jalkapal­losta ja kansainvälisistä tapahtumista sekä elokuvista. Hallituksen mielestä lähetystoimintaa sai harrastaa vain valtio. Niin aloimme yhteistyön ranskalaisten kanssa.

Valtio jatkoi lähetystoimintaa ja meidän piti keskeyt­tää se. Pian aloimme lähetykset uudelleen Brasiliasta ja Portugalista (RTP- ja SIC-kanavat). Poliitikot tiesivät menettävänsä paljon äänestäjiä, jos he olisivat lopetta­neet ja kieltäneet lähetystoimintamme. Siksi saimme jatkaa.”

Djibla on iloinen siitä, että alueellinen liike on voi­mistunut Kap Verden kaikilla saarilla. Heitä johdetaan Praiasta käsin, kertoo Djibla dynamo kädessään. Hän itse on elävä dynamo, joka saa liikkeeseen kaikki, mi­hin käsillään koskettaa. Tällaisia dynamoita tarvitaan enemmän maahan, jonka nuorin polvi on passivoitu­nut liikaa ja odottaa mahdollisuuksien tulevan eteensä hopeatarjottimella.

Djibla tekee edelleen töitä perinteisellä filmillä ja mustavalkokuvia, vaikka on osittain siirtynyt digitaa­liseen aikaan. Hän näyttää valokuvien valmistuksessa käytettyä vanhaa ajastinta, joka ajoitettiin soimaan ku­van valmistumisajan mukaan. Käytännöllinen ajastin kutsui valokuvaajia yläkerrasta alakertaan jatkamaan kuvan valmistusta.

Monitoimimies Djibla on Ronilta saaman etukä­teistiedon mukaan tarvittaessa myös hyvin avulias. Niinpä saan varattua parin oven päässä sijaitsevan hos­tellin kautta huoneen seuraavalta kohteeltani, Santo Antãon paratiisisaarelta, Ribeira de Paúlin kylästä, josta en tiedä vielä mitään muuta kuin sen, että siellä on saaren parhaita infrastruktuureita turismia varten.

Ensin on selvittävä lyhyestä tunnin merimatkasta isolla aluksella. Vaikka meille jaetaan matkan aluksi jälleen oksennuspussit, tämä alkaa olla jo lastenleikkiä Ribeira


julkaistu Savukeitaan Kap Verde-kirjassa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale