Rautatie, joka lupasi kehitystä

Rautatie, joka lupasi kehitystä


Tuolla menee täysi hiilijuna
kulkee läpi silmiemme väkivaltaisesti
katoaa rautatietä pitkin
menee, janoisena, Intian valtameren suuntaan

Pöly majoittuu sielujemme jokaiseen kulmaan
hiili joka tuntee kuoleman
kuolema joka tuntee hiilen
mutta juna meni jo Intian valtamerelle.

Ja juna menee
ja tulee
menee
uudelleen täynnä meidän
maastamme turhaan puristettua hiiltä.
Ja kapina vapautuu laulun hyminässä
joka lauletaan oikein kapinarytmin mukaan.

Joka päivä Moatizesta Teten osavaltiossa, Mosambikista, lähtee tonneittain hiiltä kansainvälisille markkinoille. Hiili kuljetetaan rautatietä pitkin, joka lähtee Moatizestä (Moatizen alueeella jolla sijaitsevat suurit hiilikaivokset) ja loppuu Porto da Beiraan. Tuo hiili, joka kuljetetaan pitkin Vale-Moçambiquen kaivosta, kulkee diskriminoimatta paikallisyhteisöjen silmien edessä pitkin tuota rautatietä. Yhteisöt ovat katkaisseet usean kerran tuon linjan asettamalla barrikadeja kieltääkseen junien kulun, tapana painostaa Mosambikin hallitusta ja Vale-Moçambiquen yritystä kunnioittamaan kupauksiaan. Runo on omistettu noille perheille, erityisesti Moatizen savenvalajille, ihmisille, jotka etsivät väsymättä arvoaan.

Alexandre Silva Dunduro
Mosambik







Hiilen kirous

Tutki tuota hiiltä, omistaja-isäntä
ja vie se hyvällä kauas täältä
vie myös tuo pöly, kaikki!
Ja jätä meidät rauhaan
tutki tuo hiili!
Likaa kätesi tuolla kirotulla hiilellä!

Ja ethän unohda elämiä jotka sait katoamaan
tuolla sairaalla kunnianhimollasi, joka saa hämärtymään
lastemme tulevaisuuden jotka eivät voi saada enempää
kuin saastuneen ympäristön jonka jätät
ja tuon köyhyyden, joka säilyy keskuudessamme.

Mene niin nopeasti kuin voit
ja vie kaikki tuo hiili mukanasi!
Palauta meille arvokkuutemme
joka elää perusteettomien välttämättömyyksien
ruokkimassa ahneudessanne.

Että hiili jonka viette muistuttaa teitä
tuskasta, jonka kylvitte meihin
ja kapinasta, joka pysyy sydämissämme.


Cassocan yhteisö inspiroi tähän runoon. Cassoca on eräs yhteisöistä, joihin vaikuttavat mineraalihiilen mega-etsintäprojektit Teten osavaltiossa. Yhteisö elää piikkilankojen saartamana, jotka ovat merkkinä intialaisen Jindal-yrityksen suostumusalueesta. Mosambikin hallitus myönsi Jindalille alueen, jolla asuivat aina Cassacan yhteisön jäsenet. Tuo myöntö tapahtui laittomasti, eikä sillä ollut oikeaa hyväksyntää. Nyt yritys etsii mineraalihiiltä ja yhteisö kärsii tämän etsinnän huonoista seurauksista. On ollut kotieläimiä, kuten vuohia, ankkoja, kanoja, jotka ovat kuolleet myrkytettyinä, alueen purovesillä on taipumus kuivua Jindalin mineraalihiilen etsinnän seurauksena; yhteisö kärsii hengitysongelmista, jolla uskotaan olevan tekemistä Jindalin etsinnän kanssa.

Alexandre Silva do Dunduro
Mosambik

käännökset Rita Dahl

julkaistu Särjetty maa-kirjassa (toim. JK Ihalainen, Sammakko 2015)

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale