Oikeudeton ryhmä

Oikeudeton ryhmä

Itsensä työllistäjät ovat heterogeeninen joukko eri alojen ammattilaisia, mutta yhteistä heille on, että peräti 20-30 prosentin taloudellinen tilanne on epävakaa. Heidän sosiaali- ja eläketurvansa pitää korjata poliitisin toimin.

Itsensätyöllistäjien määrä on Suomessa kasvanut 2000-luvulla. Vuonna 2013 he muodostivat noin kuusi prosenttia Suomen työllisistä, eli heitä oli noin 152 000 henkilöä. Kasvu on ollut voimakasta esimerkiksi media- ja rakennusaloilla. 
Itsensä työllistäjien määrän kasvu liittyy myös laajempaan työntekoon liittyvään rakennemuutokseen. Irtisanomiset ja yt-neuvottelut ovat lisänneet yrittäjien määrää, mutta myös työnantajaosapuoli yrittää ulkoistaa yrittäjäriskiä muille kuin itselleen. Yrittäjäriskin ulkoistamiseen liittyy käytännöllisiä hyötyjä: työnantaja välttyy normaaleilta työnantajavelvoitteilta kuten työeläkemaksuista. Moni puolue on alkanut vaatia nollatuntisopimusten kieltoa ja vähintään 18 tunnin työsopimuksia, jolloin työntekijän perusoikeudet tulevat huomioiduiksi.
Pakosta itsensä työllistäjinä eli monesti eräänlaisten alihankkijoiden toimivien asema vertautuu näennäisyrittäjyyteen, jolloin heillä on yrittäjän status, mutta palkansaajan asema.

Itsensä työllistäjiksi luokitellaan yksinyrittäjät, ammatinharjoittajat, freelancerit ja apurahansaajat ja tulonmuodostus voi olla myös yhdistelmä näitä erilaisia tulonansainnan muotoja. Yhteistä itsensä työllistäjille on tulonansainnan epäsäännöllisyys verrattuna palkansaajaan: on hetkiä, jolloin palkkioita ja toimeksiantoja ei ole lainkaan. Tähän pitää varautua etukäteen erillisillä reserveillä.

Työnantajajärjestöjen ja Elinkeinoelämän Keskusliiton kaikenlaiset yritykset heikentää vakituisessa päivätyössä olevien työsuhde-etuja kostautuvat aikanaan myös itsensä työllistäjille. 

Tiedon puute

Erityisesti apurahatuloista riippuvaisille itsensä tylölistäjille voi tulla vaikeuksia YEL/MYEL-tulon jäädessä kovin alhaiseksi. YLE/MYEL-maksut nimittäin määrittävät myös sairaus- tai vanhempainpäivärahan suuruuden. Lisäksi yrittäjä on oikeutettu työttömyysturvaan vain silloin kun hän lopettaa yritystoimintansa kokonaan.

Huolestuttavaa on, että noin puolet itsensä työllistäjistä ei tiedä konkreettisista oikeuksistaan sosiaaliturvaan. Vain noin viidennes itsensä työllistäjistä kuului työttömyyskassaan ja peräti yli puolella ei ollut käsitystä oman työttömyysturvansa tasosta työttömyyden yllättäessä.

Viimeisen vuoden aikana erilaisia etuuksia oli vastaanottanut vain kymmenisen prosenttia eli itsensä työllistäjät eivät ole todellakaan suuri rasite kotimaiselle sosiaaliturvajärjestelmälle. Yksi syy tähän voi olla se, että noin puolet itsensä työllistäjistä ei tiedä kunnolla sosiaaliturvan ehtoja.

Tilastoja

Noin 40 prosenttia on itse hakeutunut yrittäjiksi, 40 prosenttia on ajautunut nykyiseen asemaansa ja 20 prosenttia on itsensä työllistäjinä olosuhteiden pakosta. Itsensätyöllistäjän neuvotteluasema markkinoilla heijastuu hänen tilanteeseensa: jos neuvotteluasema on vahva, myös toimentulo on varsin vakaalla pohjalla.

Ammattiryhmä olikin tässä suhteessa merkittävä. Vahvin neuvotteluasema oli tietotyön asiantuntijoilla. Taiteilijat puolestaan olivat itsensätyöllistäjien joukossa ammattiryhmä, jolle oli vaikea löytää vertailukohtaa. Itsensätyöllistäjien joukossa on arkkitehdin ja muotoilijan kaltaisia ammattiryhmiä, joilla ei ole välttämättä ongelmia toimeentulon ja eläketurvan kanssa.

Sosiaaliturvajärjestelmän itsensätyöllistäjät tunsivat heikosti, tai pitivät sitä joustamattomana. Lisäksi se vastasi huonosti sellaisten itsensätyöllistäjien tilanteeseen, joiden tulot tulivat tilkkutäkkimäisesti eri lähteistä (noin 40 prosenttia).

Verotuksen korjaaminen

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän selvittämään luovilla aloilla ja muuten itsensä työllistävien henkilöiden sosiaaliturvaa ja sosiaaliturvaan vaikuttavaa verotusta. Työryhmä teki selvityksessä useita ehdotuksia epäkohtien poistamiseksi.

Kuten raportissa todetaan itsensä työllistäjät ovat hyvin heterogeeninen joukko ja ammattinimikkeet ulottuvat konsultista eri alojen taiteilijoihin. Kaikilla asiat eivät ole välttämättä huonosti, mutta osalla itsensä työllistäjistä ei ole varaa hoitaa esimerkiksi MYEL-maksujaan.

Työryhmä tarkasteli sosiaaliturvan eri muotoja eli eläketurvaa, työttömyysturvaa, tapaturmaturvaa, sairasvakuutuslakia, osittaista hoitorahaa, asumistukea, verotusta ja erikseen apurahansaajien sosiaaliturvaa.
Työttömyysturvan osalta työryhmä ehdottaa, että selvitetään työttömyysturvalain yrittäjän määritelmän kehitystarpeet, jotta rajanveto työntekijän, yrittäjän ja omassa työssä työllistyvän saataisiin selkeämmäksi. Jos taiteilijan työuran aikaiset ansiot ja apurahatulot ovat olleet vähäiset, hänen toimeentulonsa varmistetaan kansan- tai takuueläkkeellä kuten muillakin pienituloisilla.

Apurahansaajien sosiaaliturvaan työryhmä ehdottaa seuraavia muutoksia: 1) MYEL-vakuutetuille apurahansaajille tulisi antaa oikeus keskeyttää MYEL-vakuutuksensa ansiotyön tekemisen ajaksi. 2) Lyhyitä apurahajaksoja tulisi voida MYEL-vakuutuksessa yhdistää pidemmiksi kokonaisuuksiksi ja 3) Varmistaa, että suomalaisen apurahan turvin ulkomailla työskentelevien apurahansaajien tilanne otetaan lainsäädäntötyössä huomioon ja varmistetaan että näiden henkilöiden suhde suomalaiseen sosiaaliturvaan ja MYEL-vakuutus säilyisivät mahdollisimman muuttumattomina ulkomailla työskentelyn ajan.

TEM:n trendiryhmä esittää kolmea lainsäädännöllistä uudistusta, jotka ovat seuraavia:

1) Työsopimuslakiin lisättäisiin olettama, jonka mukaan henkilökohtaista työsuoritusta edellyttävä sopimus käsitettäisiin työsopimuksena. Samalla lakiin tulisi ajantasaistaa kokonaisarvioinnin kriteereitä ja perusteluja.
2) Sosiaalisen polkumyynnin estämiseksi itsensätyöllistäjien neuvotteluasemaa ja -oikeuksia tulisi parantaa lainsäädännöllä.
3) Vain sellaiset työsopimukset tulisi sallia, joissa työntekijälle korvataan koko se aika, jonka hän on velvollinen olemaan työnantajan käytettävissä. Näin rajoitettaisiin nollatuntisopimuksia.

Kansainvälisiä vertailukohtia

Työ- ja elinkeinoministeriön trendiryhmä tilasi vertailuselvityksen sosiaaliturvan, kilpailulainsäädännön ja työsopimuslainsäädännön soveltamisesta Tanskassa, Ruotsissa, Saksassa, Iso-Britanniassa ja Virossa.
Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa itsensätyöllistävät henkilöt lasketaan kuitenkin pääsääntöisesti yrittäjiksi. Saksassa itsensätyöllistäjät ovat pääsääntöisesti yrittäjiä, Isossa-Britanniassa kehitys on kulkenut Saksan suuntaan.
Isossa-Britanniassa työntekijöitä on kaksi kategoriaa, employee joka vastaa meidän palkansaajaamme, sekä worker, joita koskee vain osa palkansaajia koskevasta lainsäädännöstä.

Itsensätyöllistäjiien asemaa pitäisi selkiyttää myös lainsäädännöllä. Heitä ei saisi rinnastaa yrittäjiin ja heidän kohdallaan pitäisi löytyä joustoa erilaisissa hankalissa elämäntilanteissa.

Rita Dahl

Julkaistu Tiedonantajassa 15.5.2015

Lähteitä:

Itsensä työllistäjät-vertailuselvitys. Sosiaaliturvan, kilpailulainsäädännön ja työsopimuslainsäädännön soveltaminen Tanskassa, Ruotsissa, Saksassa, Iso-Britanniassa ja Virossa. Työelämä- ja markkinaosaston loppuraportti 2/2013,http://www.tem.fi/files/35707/TEMrap_8_2013.pdf
Strömberg, Erik (työryhmän pj.) 2013. Luovilla aloilla työskentelevien ja muiden itsensä työllistävien sosiaaliturvatyöryhmän raportti. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.



Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale