Lähes täydellistä liediä

Lähes täydellistä liediä?

Aarne Pelkosen ja Juho Alakärpän Wolf-liedkonsertti Metropoliassa edusti nuorensuomalaisten lied-musisoinnin huippua ja siksi olikin noloa, että paikalle oli eksynyt vain kourallinen väkeä. Tällaisessako lamassa on korkeatasoisen taidelaulun seuraaminen Suomessa?

Summa summarum:Pelkosen tulkinnat olivat erittäin ilmeikkäitä ja hän fraseerasi äärimmäisen upeasti paloitellen fraasit ilmaisullisesti erittäin pieniin mikro-osiin, saksan diktio oli hyvin eleganttia ja selvää ja hän eli laulujen roolihahmojen kohtalot tai tunteet aidosti. Alakärpän pianismi oli dynaamista, soinnikasta ja kaukana”säestyksestä”. Kahdeksan vuoden harjoittelu on hionut Pelkosesta ja Alakärpästä taiturillisen kamarimusiikkiduon.

Mitä enempää voi liediltä enää odottaa?

Wolfin Eichendorff-laulut kertovat karkeasti yleistäen monesti maskuliinisesta, huolettomasta vaeltajatyypistä, joka on saanut kyllikseen opiskeluista ja yhteiskunnan ihmisparalle asettamista elämännormatiivisista vaatimuksista. Ennemmin hän vaeltaa huolettomasti, kuten muusikko (Der Musikant) tai fantasioi nuorista naisista.

Mörike-lauluissa eli myös maskuliininen uho ja sen kanssa käsi kädessä kulkeva vaeltajamentaliteetti (mm. Fussreise) iskee kättä fantasioinninhalun kanssa.

Leevi Madetoja tunnetaan tulisesta ja mustasukkaisesta suhteesta runoilija L.Onervaan, jonka suhde Eino Leinoon säilyi läpi hänen elämänsä ,mutta hänen musiikkinsa on jäänyt turhaan henkilöhistorian varjoon. Wolfin laulujen väliin Madetojan kansallista melankoliaa,luontoimpressionismia ja saksalaisen ekspressionistisen symboliikkaa(kuu, yö jne.) sisältävät laulut sopivat erittäin hyvin.Madetojan säveltäjätemperamentissa oli jotakin hyvin suomalaiskansallista, mutta samaan aikaan jotakin käsittämättömän”etelämaalaista”, etten sanoisi eksoottista, tietenkin äärimmäisen positiivisessa mielessä.

Pelkonen ja Alakärppä ovat perustaneet yhdessä Metropolian opettajien kanssa Lied-akatemian, joka aloitti toimintansa alkuvuonna 2015 mestarikurssilla tavoitteenaan elvyttää kuihtunutta lied-kulttuuria ja -opetusta Suomessa. Tällä saralla ei ole tekemisestä puutetta.

Rita Dahl

julkaistu Kulttuurivihkoissa 2/2014

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale