Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Monday, June 30, 2014

Mahtavia lämmittelijöitä

Tämänkertaisen Puistobluesin päätöspäivänä 25-henkisen Riku Niemi Orchestran kanssa solisteina kuultiin Aija Puurtista, Maria Hännistä ja Erja Lyytistä. Hänninen ja Puurtinen lämmittelivät yleisön kuntoon muun muassa kappaleilla Leave Me, Hold Me, Lavern Bakerin Bumblebeellä ja Etta Jamesin I just wanna make love to you'lla. Erja Lyytinen otti yleisön lopullisesti sähkökitarallaan, antautuneella laulullaan ja välirepliikeillään. Lyytiseltä kuultiin muun muassa The Sky is Crying ja Jealousy and Agony.

Heti kotimaisten esiintyjien perään koettiin päätöskonsertin musiikilliset huippuhetket kahden aivan erilaisen bluesbändin voimin. 1988 perustettu The Ford Blues Band veti sähkökitaravetoista svengaavaa bluesia laulajien Mark Fordin ja Volker Striflerin voimin. Pääkonsertin huippukohta oli kuitenkin The Heritage Blues Orchestra gospelia laulaneen Chaney Simsin ja bluessolistien Bill Sims Jr. ja Junior Mack ansiosta. New Orleans -bluesia pianon säestyksellä ja Chaney Simsin juurevalla, taipuisalla äänellä kuultiin myös.

Status Quo veti odotetusti eniten yleisöä paikalle. Vaikka bändin enemmistö koostui vanhemman sukupolven faneista, joukkoon mahtui joitakin nuorempiakin ystäviä. Tuntemattomampien kappaleiden joukkoon mahtuivat hitit Rockin´All Over the World ja I´m in the Army Now. Monotoniset rytmit ja kitarointi upposivat hyvin yleisöön.

Tapahtuma veti tänä vuonna tavallista vähemmän yleisöä: 6000 henkeä, joista 4000 oli maksavia.
14. Puistoblues-festivaalia vietettiin Järvenpäässä 25.–29.6.

Tuesday, June 24, 2014

Eurovaaleista eduskuntavaaleihin

Skp on asettanut eduskuntavaaliehdokkaita Uudellamaalla. Joukossa on tuttu nimi:

Vantaalainen Rita Dahl on sitoutumaton ehdokas. Hän on aiemmin ollut ehdolla Vasemmistoliiton ja Vihreiden listoilla, mutta siirtyi europarlamenttivaaleissa SKP:n riveihin. Aktiivinen vaikuttaja on kirjailija, toimittaja ja sekä valtiotieteiden että filosofian maisteri.

Ritan vaaliteemoina ovat muun muassa veroparatiisien kieltäminen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatiminen kaikilla tasoilla. Sanavalmis ehdokas on muun muassa todennut, että julkiset palvelut on pidettävä julkisina. Lisäksi hän haluaa taata palvelut etenkin kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Ketään ei jätetä heitteille.

Tällä hetkellä Rita näkee erityiseksi huoleksi EU:n ja USA:n suunnitteleman TTIP-vapaakauppasopimuksen, jonka seuraukset niin hyvinvointivaltiolle kuin esimerkiksi ympäristölainsäädännöllekin olisivat kohtalokkaat. Hän ei voi hyväksyä sitä, että Suomessa jopa ammattiyhdistysliike on lähtenyt tukemaan TTIP-sopimusta. Rita ei näe miten tämä sopimus voisi koitua suomalaisten eduksi.
Lisää tietoa Ritasta:

ritdahl.puheenvuoro.uusisuomi.fi
Ritan poliitikkosivu Facebookissa
Ylen Meppigallerian haastattelu

Monday, June 09, 2014

Oopperan ja musikaalin näyttämöllinen ristisiitos

Martina Roosin johdolla ilmaisuopintojen opiskelijat ja laulajat olivat valmistelleet Musiikkitaloon illan, jolle tarinalliset raamit asettivat Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa ja Alice Peilitaikamaassa sekä Tšehovin Kolme sisarta. Peilimaa – fakin seikkailu alkoi vauhdikkaasti koelaulutilaisuudella, jossa tenori (Tuukka Säily) esitti Mantovan herttuan aarian Questa quella (Verdi). Yleisön keskellä istunut raati ei kelpuuttanut häntä, mutta Yön kuningattaren esittäjän (Alina Koivula) kyllä. Sitten punatukkaisia laulajia epäillyt raati juoksi lavalle ja esitettiin yhteistanssinumero.

(Lisäys: Laulajiin, kuten kaikkiin esiintyviin taiteilijoihin, kohdistuvat vahvat ulkonäköpaineet, jota peilailu myös symbolisoi äänen projisoinnin ohella.)

Esitys oli rytmitetty musikaali- ja ooppera-aarioihin, ja edellä mainitun tarinan raamit sallivat jouhevasti etenemisen kappaleesta toiseen. Dave Dreyerin ja Billy Rosen Me and my shadow´n ympärille oli rakennettu hauska Liisan soolo, jossa hän ajautui Peilimaassa eteenpäin.

Esityksen laulullisia kohokohtia olivat bel canto-aariat Qui la voce… vien diletto (Bellini, esittäjä Emma Raunio) ja Donizettin Sulla tomba. Alina Koivulan lyyriset koloratuurit eivät sujuneet vielä ihan rasvatusti Bernstein-hitissä Glitter and be gay, mutta Offenbachin kappaleessa Les oiseaux dans la charmille hän räjäytti potin mahtavasti dramatisoidussa kohtauksessa, jossa hän esitti napin painalluksesta laulavaa nukkea. Tästä siirryttiin toiseen kohokohtaan, Offenbachin Kärpäsduettoon, jossa Visa Kohva esitti ihastuksensa ympärillä pörräävää kärpästä ja Emma Raunio kolosta ryömivää toista hylnteistä.

Useimmat kohtaukset oli dramatisoitu liikunnallisiksi ja toiminnallisiksi, ja välillä näyttämötyöskentelyyn keskittyminen kostautui laulupuolella. Kappaleiden hiominen oli jäänyt vähemmälle – tai sitten epävarmat ylä-äänet ja horjuva resonanssi kuuluivat tavoiteltuun taiteelliseen vaikutelmaan.

Kuten jo esityksen otsikosta selvisi, laulajaksi kasvaminen on tuskallinen peilausprosessi, jossa joutuu katsomaan peilistä sekä itseään että olemaan myös opettajansa peilauksen kohteena. Hengitys ja tuki ovat laulamisen perusasiat, mutta niistäkin voidaan olla montaa mieltä. Peilaus on avainsana kaikessa ihmiselämässä. Samaa peilausta ihminen harrastaa missä tahansa vuorovaikutuksessa ja erityisesti rakastuessaan. Myös laulaminen on peilausta, vokaalien projisointia.

Stephen Sondheimin kappaleet Into the woods -musikaalista olivat molempien väliaikojen suola ja pippuri: kevyitä, hauskoja moraliteetteja, jotka sopivat mainiosti työryhmän pop-äänille.
Peilimaa – fakin seikkailu. Esitys Helsingin Musiikkitalossa 23.5. Ohjaus: Martina Roos. Työryhmä: Sofia Kosonen, Visa Kohva, Emma Raunio, Mari Karjalainen, Tuukka Säily, Milla Mäkinen, Maritta Manner.

Jorge Melícias ja Alváro Alves de Faria

Jorge Melícias

Aina on vain yksi mies
kuin suolatorni.

Pöydän ympärillä rakastavat
naiset
mätänevät hitaasti.

Joskus kirkaisevat

ja käsiin tarrautuvat kivet
avautuvat kuten ohimot.

Mutta suurimman osan yöstä
he ovat valveilla hiljaisuudessa
varmistuakseen siitä, että kuolevat.

***

Lasien takana taipuvat naiset.

Sytyttävät lapset suustaan,
hengittävät meissä sisällä.

Heidän taipuvissa päissään valtava ahneus

ja lapset kävelevät ajatuksissaan
kuin selkärankainen valo.



Jorge Melícias on portugalilainen runoilija, kääntäjä, esseisti ja kustantaja, joka yhdessä Luis Serguilhan kanssa vastaa Cosmorama-kustantamon brasilialaisen ja käännösrunouden julkaisuohjelmasta. Hän on kääntänyt mm. Saint-John Perse'a, Leopoldo María Paneroa, Antonio Gamonedaa ja Lautréamontia. Melícias on mystikko, jonka runoissa katolinen mystiikka ja Raamatun symboliikka yhdistyvät rakkauden ja kuoleman odotukseen.




Álvaro Alves de Faria

Álvaro

Vedä demoni sisältä
ja jää tyhjäksi kuin lähde.

Leikkaa hiukset
ja anna parran kasvaa enemmän
ilman mitään syytä.

Vedä taivaan lentokone suustasi
ja jätä hiljenemään syntymäsi pilvi.

Leikkaa ihosi selluloidi
ja keksi elämistä varten toinen maailma.

Vaikene kasvojesi puistatus
ja pysy liikkumattomana
päällystakkisi sisällä.

Etäänny sormiesi varjosta
ja pysäytä aika ikuisiksi ajoiksi.

Kuole kaikkina hetkinä
ja kävele olentosi näkymätöntä katua pitkin.

Vedä itsestäsi huudon arpi
ja pysäytä silmän halkeaman edessä
jossa nukkuvat haltijat.

Pysy sisälläsi,
jossa et ole enää olemassa
jossa haavoitat
ja jätät itsesi,
jossa et ole.

Vaikene linnut
aamun kuisteilla
kansallishymniä laulavien
loukkaantuneiden työläisten välissä.

Keksi uudelleen kasvojen peili
ja ompele syvin arpi
löytääksesi uudelleen veren.

Älä välitä
ihmisten lahjasta,
vaan kadonneesta
lapsuuden sormuksesta.

Etsi voimaa itsestäsi
sieltä missä et kohtaa itseäsi
etkä tule itseksesi labyrinteissä
joihin katosit täydellisesti.

Tuhoa unelma
josta ennen uneksit
ja jota sinulla ei ole enää
kaapissasi.

Herää sitten
ja tapa sanat
jotta kaikki muuttuisi normaaliksi.


Majakovski

Että täällä näillä kaduilla vapautuu aamun harvinainen haju
ja näillä lopullisilla kaduilla ei ole enää aamua.
Että katseen valkoisuudessa kohtaukset ovat perverssejä
ja että henkilöiden kasvoilla ei vielä alkanut teatteri.
Että täällä kaukaisten saappaiden kujalla
kaikki etäisyydet tiivistyvät merkkiin, joka satuttaa itsensä käteen.
Että täällä ihmiset riisuutuvat lasimiekoin,
vaikenevat syvään vaikenevat
näkymättömin suin jotka on ommeltu iltapäivän liikkumattomalle kankaalle.
Että täällä eivät löydy karavelit
eivätkä laivat jotka eivät lähde päivien kaukaisille joille.
Että täällä on seinille liimattuja varjoja,
muureja joille kuolevat sanat
ja sanat kuolevat aina punaiseen tavuun.
Että linnut täällä eivät tiedä ja eivät kerää hedelmiä, siemeniä.
Että täällä kaupunki katoaa ikkunoihin
joissa avioparit muuttuvat poissaoloksi.
Että täällä kasvot ovat sinisen tuntematon naamio,
jossa hyönteiset sekoittuvat lantaan hevosten välissä,
härät ja kanat ei-minkään vuoriin.
Että täällä kaikki tuhoutuu ja on olematta:
runous on vain turha hikka hikka joka pysähtyy suuhun.
Että täällä huuli on vetoomus, joka hyppää
kuten hyppäävät heinäsirkat kasvien keskellä,
kuten hyppäävät käsien paralyyttiset eleet.
Että täällä lintu rikkoo siipensä
ja pysyy peilissä maisemattomine silmineen.
Että täällä tänä syyskuun päivänä on kylmä
ihon ja villapuseron välissä,
Majakovskin pilvien loputon takki
laukaus sydämessä:
veri on punaista ja pusero näkymätön,
äänettömät sanat huulen leikkauksessa,
veitsi joka leikkaa joka leikkaa joka leikkaa joka leikkaa joka leikkaa
ja läpäisee unelman.                 




Álvaro Alves de Faria on eräs Brasilian tunnetuimmista elossa olevista nykyrunoilijoista. Häntä voidaan pitää narratiivisena runoilijana, joka on yli neljän vuosikymmenen aikana omaksunut yhä pidemmän muodon. Kertovanakin runoilijana Alves de Faria katsoo arkisen todellisuuden kannen alle ja taakse; rakkaus, sen puute tai läsnäolo, ovat usein olleet arkisten tuntuisten runojen aiheena.

Julkaistu Tuli & Savu nro 76:ssa