Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Saturday, May 17, 2014

Vaalityötä viimeisillä metreillä







Ylempi kuva Toivo Koivisto, alempi Irene Auer.
Toiseksi alin Arjo Suonperä. Eksoottisessa Tapiolassa.
Ihan alin Toivo Koivisto. Spartacus-säätiön teltalla Maailma kylässä-festarilla.

Sitten Mirella Pekkosen kuvia Poetry Jam-klubilta.

Vastaukseni TTIP Infon kyselyyn EU:n ja USA:n vapaakauppasopimuksesta. Olen sitä vastaan muun muassa seuraavista syistä:

"Sopimuksessa keskeisiä ongelmakohtia on ns investointisuoja ja välimiesmenettely. Perustettaisiin erityinen markkinatuomioistuin, jossa eivät istu neutraalit tuomarit. Monikansalliset suuryhtiöt voisivat mahdollisesti haastaa oikeuteen kansallisvaltiot (Philip Morris on jo näin tehnyt) markkina-asemansa heikentämisestä.
Sopimuksen vaikutusalue on mielettömän laaja: ympäristön oikeuksista ja ilmastonmuutoksen torjunnan hidastamisesta kuluttajien oikeuksiin, geenimanipulaatioon laajassa mittakaavassa. TTIP:n valmistelu ei suju demokraattisesti: neuvotteluasiakirjat eivät ole kansalaisyhteiskunnan, eivät edes parlamentaarikkojen, saatavilla. Vain yli 600 suuryritystä saa ne reaaliaikaisesti. Toukokuussa on päättynyt investointisuojaa koskeva kosmeettinen kansalaisyhteiskunnan kuuleminen."


Kansallisilla neuvottelupositioilla kansalainen ei tee juuri mitään: niissä luvataan ummet ja lammet, kaikki hyvä ja kansallisesti edullinen sekä eettinen, mikä saatavilla on, on toki Suomen ulkohallinnon tavoitteena neuvotteluissa.

Studentbladet kysyi EU:n klimatpolitikista. Olisin voinut vastata ruotsiksikin, mutta en jaksanut, koska kyselyitä tulvi solkenaan ennen eurovaaleja. Niihin vastaaminen kävi oikeasti työstä. Reagoin enimpään osaan ja se näytti kannattavan. Tosin metsästäjät ja ilmailupolitiikan jätin väliin (en kannata/en tunne tarpeeksi).

"En ole tyytyväinen EU.n ilmastopolitiikkaan. EU:n ja Yhdysvaltain TTIP-sopimuksen vuoksi luovuttiin päästörajoitustavoitteista. Kioton sopimusta ei ole allekirjoitettu. Europarlamentaarikkona vaatisin radikaaleja päästörajoituksia ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöä ja ydinvoiman ehdotonta käyttökieltoa (liian suuret riskit ihmiskunnalle ja ympäristölle)."



Äänisaaliini eurovaaleissa oli 410 SKP:n sitoutumattomana ehdokkaana. Se on yli kymmenen kertaa enemmän kuin 2012 kunnallisvaaleissa Vasemmistoliiton ehdokkaana. Vaikka nämä vaalit eivät ole mitenkään vertailukelpoisia, olen tyytyväinen, koska tulos on saavutettu hyvin minimaalisella mainosbudjetilla. Kiitos äänestäjät ja SKP:n aktivistit! Onnea myös kaikille muille ehdokkaille.
Aleksis kävi seuraamassa toukokuista Poetry Jamia ja kehaisee sitä kevään kovimmaksi runoklubiksi. Kieltämättä tunnelma oli kuuma ja klubi oli erinomaisen poliittinen. Poliittisuus siinä olikin parasta antia. Jo feministit 1970-luvulla totesivat, että "henkilökohtainen on poliittista" ja näinhän se on: kaikki arjen valintamme ovat poliittisia hammasharjan valinnasta

"Jamit avasi Rita Dahl ekologisilla runoillaan. Menneisyyden Mato Grossoon, Brasilian sademetsiin, sjoittuva kollaasiruno suri kadotettua ekosysteemiä. Runo muisteli jokea ja metsää imperfektissä: ”joki oli mutkainen pala menneisyyttä, sitä uhkasi löytyminen”. Toinen pitkä kollaasiruno pohjautui teokseen, joka käsitteli suomalaisten tiedemiesten aasian-matkoja. Lopuksi vakavasti ja selkeästi esiintynyt Dahl luki vapaata liikkuvuutta Euroopassa käsittelevän aforismisikermän, joka haki suoria näkökulmia päivänpolitiikkaan. Dahl pyrki huolehtimaan klubiyleisön poliittisesta tietoisuudesta muillakin tavoilla, muunmuassa muistuttamalla EU:n ja USA:n välisistä vapaakauppaneuvotteluista (TTPI), joissa sovitaan useista eurooppalaista kansalaisyhteiskuntaa rajoittavista asioista poliitikkojen ja suuryritysten kesken."

Vasemmistofoorumin Peruste 2/2014:ssa on julkaistu juttuni Suomen mineraalistrategiasta/kaivospolitiikasta. Dragon Mining on nyt erityisen ajankohtainen Oulangan kansallispuistoon sijoittuvan kaivoshankkeensa ansiosta.






Kyproksen maahanmuuttopolitiikan ongelmia: monikulttuurisuus ja taloudellinen kansalaisuus

Maahanmuuttajat ja työ

Vuonna 2001 maahanmuuttajatyöntekijöiden määrä oli 29 730 ja he muodostivat 6,8 prosenttia koko työvoimasta. Lukuun eivät sisälly kreikkalaiset maahanmuuttajat, Mustaltamereltä tulleet kreikkalaista alkuperää olevat maahanmuuttajat, kotiapulaiset, esittävät taiteilijat, laittomat pakolaiset tai pysyvät vierailijat (jotka ovat lähinnä eurooppalaisia eläkkeensaajia). Tilasto- ja tutkimuskeskuksen vuoden 2002 tiedon mukaan Kyproksella oli kaiken kaikkiaan 5000‒15 000 laitonta maahanmuuttajaa. 

Maahanmuuttajat työllistyvät kausiluonteisesti epävakaisiin olosuhteisiin. Moldavia, Romania, Bulgaria, Libanon, Syyria, Jordania, Egypti, Sri Lanka, Intia ja Filippiinit ovat tärkeimpiä tulomaita. Monet korkeasti koulutetut Lähi-idän maista tulevat työllistyvät palvelusektorille, maanviljelyyn ja teollisuuteen. Kaksi kolmasosaa srilankalaisista, intialaisista ja filippiiniläisistä ovat kotiapulaisia, joista enemmistö on naisia. Yksi kolmasosa työllistyy maanviljelyyn tai maatiloille.

Maahanmuuttajamiehet ovat yleisimpiä rakennusalalla ja he tulevat lähinnä Egyptistä ja Syyriasta. Suuri osa maahanmuuttajista työskentelee myös matkailualalla. Maahanmuuttajia on seksityössäkin. Osaa kutsutaan ”esittäviksi taiteilijoiksi” ja he työskentelevät lähinnä yöklubeilla ja kabareissa. He voivat elää orjamaisissa olosuhteissa vailla sosiaaliturvaa ja työvakuutusta.

1970‒80-luvuilla ei-kyproslaiset saivat työlupia vain poikkeusolosuhteissa. Ensimmäisinä vuosina tapahtui 200 000 kreikankyproslaisen pakolaisen invaasio, jotka olivat saaneet potkut miehitetyllä alueella. Heistä tuli uutta halpatyövoimaa. 1990-luvulla talouden kasvuaste oli matalampi ja työnantajan puolelta oli paine alentaa työvoimakustannuksia. Inflaatiopelko aiheutti ulkomaisen työvoiman torjunnan. Maan työllisyysaste oli alhainen ja kyproslaisilla oli täystyöllisyysaste.

1990-luvulla tapahtuneen politiikkamuutoksen myötä maahanmuuttajat jaettiin niihin, joiden toimialoilla vaadittiin työministeriön myöntämä lupa ja niihin, joilta ei lupaa vaadittu ja joiden oleskelustatus oli ulkoministeriön päätettävissä. Tällaisen luvan saamisen edellytyksenä on, ettei Kyprokselta löydy työntekijää, joka täyttäisi työnantajan ehdot. Oleskeluluvan pituus oli alun perin kaksi vuotta, mutta se laajennettiin neljään vuoteen.

Eri toimialoilla on lisäksi eripituisia aikarajoja. Hotelleissa työskentelevät muusikot saivat oleilla maassa kahden vuoden ajan ja palata oleskeltuaan ulkomailla kolme kuukautta. Maanviljelyssä työskentelevät sesonkityöntekijät pystyivät oleilemaan vain kolme kuukautta työministeriön luvalla.

Kyproksen maahanmuuttopolitiikkaa on muunneltu vuosikymmenten kuluessa eri tavoin ja siinä on edelleen monia ongelmakohtia. Maahanmuuttajien integroituminen kyproslaiseen yhteiskuntaan ei ole helppoa, lainsäädännössä ja valvontamekanismeissa on vaikeaa toteuttaa ja seurata maahanmuuttajien työllisyysehtoja. Kypros ei ole suunnitellut maahanmuuttajatyöntekijöitä koskevaa politiikkaa pitkäaikaiseksi, koska maahanmuuttajien Kyproksella oleskeluajan oletetaan olevan lyhytkestoista.

1990-luvulta lähtien maahanmuuttajille on myönnetty työlupia samoin perustein kuin kyproslaisille työntekijöille. Heitä koskee sama työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntö kuin kantakyproslaisia ja heidän statuksensa on tunnustettu hallituksen, työnantajien ja ammattiliittojen yhteisessä sopimuksessa vuodelta 2001.

Pankyproslaisen työvoimaliiton lokakuussa 2003 pidetyssä ulkomaista työvoimaa koskevassa konferenssissa tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu useista syistä. Työvoiman ja ammattiliittojen oikeuksien rikkominen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, heillä ei ole kattavaa terveydenhuoltoa eikä sosiaaliturvaa, heidän työskentelyolosuhteensa ja kotiapulaisten palkkoja koskevat säännökset ovat puutteellisia eikä Kyproksella ole tehokasta yhteisiä valvontamekanismeja ja työvoimalainsäädäntöä koskevaa valvontaa.

Maahanmuuttajilla ei ole oikeastaan heidän oikeuksiaan valvovaa ammattiliittoa. Kaikki työntekijäjärjestöt kannattavat maahanmuuttajatyöntekijöitä edullisempien työvoimakustannusten vuoksi. Jotkut puhuvat jopa ”halvasta ulkomaisesta työvoimasta”. Hallituksen vaihtelevan maahanmuuttopolitiikan vuoksi tasa-arvoinen kohtelu ei koske heitä. 1990-luvulla ammattiliittojen reaktio maahanmuuttajatyöntekijöitä kohtaan oli torjuva ja liitot esittivät joskus muukalaisvihamielisiä kommentteja. Vähitellen asenteet muuttuivat varovaisen positiivisiksi ja korostivat maahanmuuttajatyöntekijöiden vähentämisen tarvetta, jotta heidän täydellinen integroitumisensa olisi mahdollista.

Muuttuneiden asenteiden takana on näkemys, ettei ole olemassa ”laittomia työläisiä” vaan ”laittomia työntekijöitä”. Maahanmuuttajatyöntekijöiden syrjimisellä saattaisi olla kielteinen vaikutus kantakyproslaisten työntekijöiden kohteluun. Ensimmäisen maahanmuuttajatyöntekijöiden konferenssin, jonka yhdestätoista jäsenestä viisi on maahanmuuttajia, odotetaan muuttavan tilannetta ja luovan uuden perustan maahanmuuttajien vaatimusten artikuloinnissa ammattiliittojen kautta.

Ammattiliitot ovat epäonnistuneet maahanmuuttajatyöntekijöiden järjestäytymisessä toimialoilla, joilla järjestäytyminen ei ole tavallista (maanviljely), työnantajien vastustuksen ja sesonkiluonteisten työntekijöiden liittymisvaikeuksien vuoksi. Vahvan kollektiivisen neuvottelukehyksen luominen on edelleen tärkeää, koska niiden perusteella päätetään maahanmuuttajia koskevista työehdoista.

Trimikliniotiksen mukaan on tärkeää tutkia lisää maahanmuuttajien olosuhteita, jotta selviäisi, mikä on syynä heidän heikkoon neuvotteluvoimaansa ja sijoitukseensa työelämähierarkiassa.

Taloudellinen kansalaisuus ja muut poikkeukset

Kyprokselle muutetaan erityisesti työn vuoksi, vaikka sen maahanmuuttopolitiikka on toiseksi viimeisellä sijalla MIPEX-maiden tilastoissa. Laki luo vähiten otolliset olosuhteet työntekijöiden pitkäaikaiseen integroitumiseen työmarkkinoille. Silti heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat rajatut. Perheenyhdistämisen ja pitkäaikaisen oleskelun osalta Kypros sijoittuu etäälle EU-suosituksista.

2008 tehdyn Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan hallituksen politiikka, joka estää maahanmuuttajia saamasta pitkäaikaista oleskelulupaa, on ongelmallinen myös Euroopan oikeustuomioistuimen ja komission mielestä. Kypros vastasi kritiikkiin luomalla 2009 voimaantulleen lain, jossa oleskeluluvan hakijoille asetettiin uudet ehdot.

Kyproksen maahanmuuttopolitiikka voi silti kritisoida monin eri perusteluin: edelleenkään se ei suosi liikkuvuutta työmarkkinoilla, uudet ehdot kiristävät entisestään integraatioedellytyksiä ja ovat eksklusiivisia eli valtaväestön näkökulmasta poissulkevia, perheenyhdistämistä haluaviin sovelletaan tiukimpia ehtoja, paperittomien pakolaisten lapsilla ei ole koulunkäyntimahdollisuutta ja maahanmuuttajat saavat Kyproksen kansalaisuuden rajoitetusti. Syrjinnän vastainen työ kuuluu Kyproksen erityisvahvuuksiin, mutta sitäkin voi tehdä entistä tehokkaammin.

Vuonna 2009 Kyproksella tuli voimaan uusi maahanmuuttolaki, jonka mukaan EU-jäsenmaiden ulkopuolelta tulevilla ihmisillä, jotka hankkivat laillisesti Kyprokselta omaisuutta 300 000 euron edestä, on oikeus hakea maahanmuuttolupa, joka vastaa käytännössä pysyvää oleskelulupaa Kyproksella. Uuden lain toivottiin lisäävän erityisesti ulkomaisia, erityisesti englantilaisia sijoituksia Kyprokselle.

Kaikkien hakijoiden on osoitettava, että heillä on vakaa tulonlähde tai riittävästi omia varoja, jotka eivät saa olla peräisin Kyprokselta, vaan ulkomailta. Tulonlähteen on riitettävä elättämään hakija ja muut hänestä riippuvaiset henkilöt, niin ettei hakijan tarvitse turvautua sosiaaliapuun. Hänellä on oltava sairausvakuutus, joka korvaa samat riskit kuin kyproslaiset yhtiöt; hän ei saa olla uhka julkiselle järjestykselle tai turvallisuudelle ja hänen on oleskelunsa Kyproksen hallituksen valvomalla alueella täytyy olla todellista eikä seurausta petoksesta tai harhautuksesta.  

Rikkaiden, sijoittajien ja liikemiesten ”nopean kansalaisuuden väylän” avulla sijoittajat ja Kyproksella toimivat liikemiehet saavat maan kansalaisuuden nopeammin kuin ns. tavalliset kansalaisuuden hakijat. Nopean kansalaisuuden väylä tarjoaa yksinkertaisemman hakuproseduurin, nopeuttaa hakemusten käsittelyaikaa, antaa yrityksen avainhenkilöille ja vanhemmalle johdolle mahdollisuuden saada ikuisen työ- ja oleskeluluvan, sujuvoittaa kyproslaisten yritysten vanhemman johdon hakemusprosessia ja antaa kolmansien maiden työntekijöille mahdollisuuden lomailuun Kyproksen ulkopuolella. Nopean väylän kautta kansalaisuutta hakevat eivät myöskään tarvitse yhtä paljon asiakirjoja liitteiksi hakemukseensa.

Pysyvät oleskeluluvat on perustanut maahanmuuttoa valvova komitea, jolla on läheiset suhteet venäläiseen kauppakamariin ja Venäjän federaation suurlähetystöön Kyproksella. Pysyvät oleskeluluvat on tarkoitettu erityisesti Kyproksella oleskeleville venäläisille vanhemman johdon edustajille. Euroopan unioni on huomauttanut venäläisten suosimisesta kansalaisuuden hakemisessa.

Laiton maahanmuutto puheenaiheeksi

Vallankäyttö ei ole pelkästään konkreettisia politiikkapäätöksiä ja –linjauksia, valta on myös kansalaisten retorista hallintaa. Kyproksen virkamieshallinnon ja poliitikkojen intresseissä on puhua laittomasta maahanmuutosta ensinnäkin siksi, että neoviktoriaanisella aikakaudella kaikki laiton ja moraaliton herättää erityistä vastustusta kansalaisten keskuudessa. Toiseksi, leiman saanut aihe nousee helposti yleisen huomion kohteeksi ja vie huomion aremmista aiheista. Taloudellinen kansalaisuus vaietaan täysin, koska se on valtiolle hyödyllistä kansalaisuutta.

Populismi ja maahanmuuttoon liittyvien uhkakuvien luominen on osa myös kyproslaisen politiikan arkea. Presidenttiehdokas Nicos Anastassiades nosti toukokuussa 2012 kampanjansa kärkeen työttömyyden ja laittoman pakolaisuuden korostaen ”kestävää talouspolitiikkaa ja tervettä veropolitiikkaa”. Hän ehdotti tiukempaa linjaa maahanmuutossa laittomuuksien välttämiseksi Kyproksella, jonne saapuu pakolaisia erityisesti arabimaista, Aasiasta ja Itä-Euroopasta.

Kyproksen viranomaiset ovat esittäneet Turkkia maahanmuuttopolitiikasta syyllistäviä lausuntoja. Sisäministeri Neoclitis Sylikiotis on vaatinut turkkilaisten vastuullisuutta laitonta pakolaisuutta koskevassa kysymyksessä vedoten siihen, että Turkki on eräs tärkeistä pakolaisten lähtömaista ja pysäkeistä. Sylikiotiksen aloitteesta Kypros otti vuonna 2010 käyttöön maahanmuuttajia koskevan kansallisen toimintasuunnitelman, jossa korostettiin erilaisia kohtia tiedonjakamisesta läpinäkyvyyteen, työllisyyteen, koulutukseen, terveyteen, sosiaalisen elämänlaadun parantamiseen ja kreikan kielen opetukseen perustuvaa kahdeksaa periaatetta.

Euroopan Unionin korruptiota ja rasismia vastaan taisteleva ECRI on kiinnittänyt huomiota erityisesti maahanmuuton vääristymiin kahdessa vuosina 1998 ja 2001 julkaisemassaan Kypros-aiheisessa raportissa. Euroopan Unionin tapaamisissa Kreikan ja Kyproksen edustajat ovat todenneet molempien Etelä-Euroopan maiden kärsivän laittomasta pakolaisuudesta ja siksi he ovat vaatineet erityisesti yhteisön ulkorajojen suojelua. Kypros ja Malta päättivät nostaa 2012 EU-puheenjohtajakaudellaan laittoman maahanmuuton yhdeksi keskeiseksi teemakseen.


Laiton maahanmuutto ei ole pelkästään hallinnon ja viranomaisten hampaissa. Neoviktoriaanisena aikanamme moralisoiminen sekä laillisuuden ja laittomuuden kysymykset kiinnostavat kaikkia tavallisista kansalaisista korkeisiin virkamiehiin ja poliitikkoihin.

julkaistu Vaihtoehto EU:lle ry:n lehdessä 2/2014 ja Kypros-kirjan esseeosuudessa 

Thursday, May 15, 2014

Vaativaa Mozartia ja virtuoottista Händeliä

Vaativaa Mozartia

Cosi fan tutte o
n Mozartin oopperoista solisteille vaativimpia: jokaisella henkilöllä on hyvin paljon laulettavaa, sekä resitatiiveja, ensembleja että aarioita. Samalla se on ehkä eniten opera buffan ja opera sérian aineksia yhdistävä teos Mozartin oopperoista.
Don Alfonso (Toomas Kolk) lyö Ferrandon (Håkon Kornstad) ja Guglielmon(Robert Näse) kanssa vetoa siitä, että saa heidän kihlattujensa Dorabellan (Tuuri Viik) ja Fiordiligin (Saara Kiiveri) sydämet sykkimään myös toisille miehille. Vedonsuorittaakseen nuorukaiset lähtevät kotoaan. Wolfgang Schillyn ohjaus lainaa surutta populaarimusiikkia ja –elokuvan kuvastoa: lähtevät nuorukaiset kärrätään lavalle Hannibal Lecterin näköisinä ja he palaavat Clockwork Orangen kepeillä varustettuina pitkänenäisinä anarkisteina.
Kurt Kempfin ja Christoph Kanterin lavastukset vaihtelevat alun baarista toisen näytöksen abstraktiin puistokäytävää markkeeraavaan labyrinttirakennelmaan. Loppukohtauksessa on päädytty Las Vegasiin ja alttarille astelee notaarin lisäksi laulava Elvis. Don Alfonsoa tukee juonitteluissa Despina (Mia Heikkinen), joka saa lavalla muuntautua hetkessä kotiapulaisesta notaariksi ja sheriffiksi.
Sinnikkäiden yritystenjälkeen hairahtelua tapahtuu puolin ja toisin, mutta kuten Mozartin oopperoissa aina: Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kaikki solistit suoriutuivat rooleistaan sekä laulullisesti että näyttämöllisesti erittäin mallikkaasti.
Sibelius-Akatemian Ooppera 3.5.2014


Helsingin Barokkiorkesteri kuuluu maamme tunnetuimpiin vanhan musiikin orkestereihin. Händel Roomassa -teemaisessa konsertissa Musiikkitalossa yhtye osoitti hallitsevansa johtajansa Aapo Häkkisen käsissä taitavan yhteismusisoinnin ja kaikenlaiset nyanssit sekä elämäniloa ja hovimusiikin loistoa täynnä olevan barokkimusiikin (Concerto grosso B-duuri, HWV 313).
Vierailevana solistina kuultiin vain 23-vuotiasta sopraanotähteä Julia Lezhnevaa,joka avauskappaleessa Disserratevi, o porte d´Averno esitteli kellontarkkaa, nopeaa tekniikkaansa vielä orkesterin soidessa hieman liian voimallisena hennon äänen taustalla. Salve Reginassa hän toi esiin äänensä muut kvaliteetit: puhtauden ja kirkkauden sekä hallitut legatot. Konsertin toisella puoliajalla orkesteri soitti jo huomattavasti hiljaisemmin ja Lezhnevan tyttömäisen kirkas sopraano pääsi laukkaamaan kappaleissa Un pensiero nemico di pace, Pensieri, voi me tormentate jaCome nembo che fugge col vento.
Lezhneva on vielä hyvin nuori ja hänellä on runsaasti aikaa kehittää ääneensä tarvittavaa iskukykyä. Iskukyvyssä hän jää vielä jälkeen esim. barokkitaituri Cecilia Bartolista.
Rita Dahl

Helsingin Barokkiorkesteri, Julia Lezhneva Musiikkitalon konserttisalissa 20.3.

Wednesday, May 07, 2014

Kuka ymmärtäisi transihmistä?

Teatteriopiskelijoiden Transfinlandia-näytelmä nostaa esiin transihmisten kohtelun Suomessa.
Petja Varis (1. väliajalla Miila Virtanen, toisella Antti Heikkinen) haluaa vihdoin tulla Petraksi (Miila Virtanen, Antti Autio), mutta ei vastaa oikein psykologin hänelle esittämiin kysymyksiin ja ei etene näin vuoden kestävään "tosielämän kokeeseen". Toisella puoliajalla hän viisastuu, aloittaa itse hormonien käytön ja vastaa psykologin kysymyksiin johdonmukaisesti "oikein": hän on aina halunnut olla biologisesti nainen, hän kokee olevansa väärässä biologisessa sukupuolessa.
Sukupuoli on kuitenkin paitsi biologinen, myös sosiaalinen ja sitä kontrolloidaan erilaisin piilomekanismein sosiaalisesti. Tämä seikka jää heteronormatiivisessa yhteiskunnassa liian usein ymmärtämättä sekä lainsäätäjiltä että kasvattajilta.
Takaumin esitetään Petran henkilöhistoria lapsuuden tyttöystuntemuksista uuden siskopuolen saamiseen, seksuaalisuuden heräämiseen ja siskon havaintoihin veljen mahdollisesta laajemmasta identiteettikriisistä, joka saa hänet soittamaan "hätäpuhelun" terveystiedon oppikirjoista vastaavalle viranomaiselle, lääkintähallintoon.
Eräässä kohtauksessa sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet laativat transseksuaaleja koskevaa lakia, jonka allekirjoittaa Setan entinen puheenjohtaja, presidentti Tarja Halonen. Näyttelijät paljastavat parodisessa kohtauksessa alapäänsä: ele kuvastaa lainsäätäjien äärimmäistä konservatiivisuutta ja suoranaista tietämättömyyttä aiheesta transseksuaalisuus ja transihmiset. Monille sukupuoli typistyy pelkästään biologiseen.
Yhtään paremmin ei pärjää koulu ja opettajat: Petran opettaja sallii häneen kohdistuvan kiusaamisen ja tuskin ymmärtää, mistä kiusanteon kohteen tilanteessa on kysymys, vaikka äiti (Sara Soulié, näyttelijäntyön opinnäytetyö) käy paikan päällä saamassa näyttävän raivokohtauksen. Opettajasta (Sonja Kuittinen) on myös tehty varsinainen karikatyyri: sosialisaatiosta vastaa henkilö, joka ymmärtää kiusaajia, ei kiusattua. Ensimmäinen puoliaika loppuu kuvitteellisiin euroviisuihin, joissa Petrasta on kehkeytynyt kansainvälinen euroviisutähti, drag queen Dana International ja siis menneisyytensä rohkea voittaja.
Toisella puoliajalla Petra murtautuu irti itsetuhoisuuden kehästä (kolme itsemurhayritystä) parhaan ystävänsä avulla. Virkakoneiston hölmöyksiä edustaa myös (osin missikulttuurin tuote) Maria Guzenina-Richardson (Sanna Liski),joka varmistaa omalta osaltaan, että lainsäädäntö sijaitsee mahdollisimman kaukana transihmisten todellisuudesta.
Transfinlandia-näytelmässä pureudutaan tärkeään ja vähän puhuttuun aiheeseen. Erityisen tärkeä on näytelmän sosiaalinen kommentaari: transihmisten kohtelu niin sanottujen ammatti-ihmisten taholta on ala-arvoisella tolalla. Ymmärtäjiä on joitakin, mutta he ovat harvassa.
Rita Dahl
Taideyliopiston teatterikorkeakoulu, Tampereen yliopiston Teatterityön tutkinto-ohjelma ja Aalto Arts: Transfinlandia. Näyttelijäntyön, äänisuunnittelun ja pukusuunnittelun taiteellinen opinnäytetyö. Näytelmä Paula Vesala, ohjaus Piia Peltola, lavastus Sari Paljakka, valosuunnittelu Kristian Palmu, äänisuunnittelu Joonas Outakoski, pukusuunnittelu Tellervo Syrjäkari. Rooleissa: Antti Autio, Laura Halonen, Antti Heikkinen, Sonja Kuittinen, Sanna Liski, Aku Sipola, Sanna Liski, Sara Soulié ja Miila Virtanen. Esitykset olivat Mediakeskus Lumeessa 10.4.–25.4.

Kulttuurivihkot