Hekumaa ja hybristä

Hekumaa ja hybristä

Estonian Rinaldossa tavoitettiin ohjaaja Andres Mustosen johdolla hyvin Händelin barokkimusiikin hekumallinen henki. Händelin oopperat kuvaavat lyhykäisesti ihmisiä vallan- ja intohimojen pyörteissä. Mustonen itse lietsoi orkesterin liekkeihin soittamalla viulua kummankin näytöksen alussa. Lavastaja William Relton oli sisäistänyt Händelin hengen lavastukseen: kitschiä riitti alusta loppuun runsaasti. Mieleen jäivät muun muassa purtilossa laulavat, tikkukaramelliä imevät seireenit, tekopuuhun kahlittu Armida (Helen Lepalaan) ja valoilla luotu ukkonen.
Lopussa kristittyjen kuningas (Oliver Kuusik), Rinaldo (Monika-Evelin Liiv) ja Almirena (Heli Veskus) löytävät toisensa jälleen. Esityksen laulullista huippua edustivat Rinaldon housuroolin laulanut mezzosopraano Liiv, Rauno Elp Armidan rakastettuna Argantena ja dramaattinen sopraano Lepalaan Armidana. Intohimot horjuttavat jokaista henkilöä vain Rinaldon säilyessä horjumattomana rakastuneena Gottfredon tyttäreen Almirenaan. Liivin useat aariat hiljensivät koko katsomon: esimerkiksi Cara sposa -aariassa todella muuttui eläväksi puolison kaipaus myös dramaturgiassa. Magia, muodonmuutokset ja jumalten väliintulo esiintyvät myös Händelin Rinaldossa.

Harmi, ettei Estoniassa ole enemmän Liivin kaltaisia kypsiä, mehukkaita ääniä. Heillä voisi kevyesti korvata tyttösopraanot.

Gounod´n Faust (Oliver Kuusik) etsii Jumalaa, tietoa. Vanha Faust (Mart Madiste) tekee ensin sopimuksen Mefistoteleen (Pavlo Balakin) kanssa ja ostaa nuoruuden kalliiseen hintaan: maan päällä hän kuuluu Mefistoteleelle, helvetissä paholaiselle. Ensimmäisessä näytöksessä sotaan lähtevä Valentin (Rauno Elp) rukoilee sisarensa Margueriten (Aile Asszonyi) suojelukseksi. Mefistoteles liittyy heihin ja kertoo kullan kirouksista. Mefistoteles ehdottaa maljaa Margueritelle, johon Faust ihastuu ja jonka uudelleentapaamista hän odottaa kiihkeästi. Faustin ja Mefistoteleen lähdettyä Marguerite avasi jäljelle jääneen timanttirasian ja lauloi kuuluisan ”Timanttiaarian” – ja vakuuttavasti lauloikin. Faust sai täyttymyksensä vakuuttavassa kollektiivisessa kohtauksessa, jossa hyödynnettiin myös miestanssijoita ja paljasta pintaa.

Erityisesti Elp, Balak ja Asszonyi vakuuttivat sekä näyttämötyöskentelyllään että laulullaan.

Goethen Faustissa ja myös Gounod´lla uskonto tarjoaa taiteilijalle naisen rakkauden ohella mahdollisuuden hybrikseen. Faustin kirkkoon sijoittuvassa vaikuttavassa loppukohtauksessa kuoro ja solistit kokevat uuden alun mahdollisuuden. Eroottinen rakkaus ja uskonnollinen kokemus rinnastuvat toisiinsa.

Rita Dahl  

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale