Svengasi kuin hirvi ja urun soitinvärejä

UMO svengasi kuin hirvi yhdessä a cappella -yhtye Club for Fiven kanssa järjestetyssä Glenn Miller 110 % -konsertissa Sellosalissa. Ikivihreällä Moonlight Serenadella viritettiin yleisö otolliseen tunnelmaan, jota saattoi jatkaa Millerin toisen maailmansodan sotilaille säveltämillä kappaleilla American Patrol ja When Johnny Comes Marching Home ja siirtyä raskaista aiheista kevyempiin rakkausaiheisiin swing-kappaleisiin Don´t Sit Under The Apple Tree, Elmer´s Tune, Sweeter than Sweetest ja Rhapsody in Blue.
Illan dramaturgian noudattamana periaatteena oli, että Club for Fiven Susanna Hietala, Maija Sariola, Jouni Kannisto, Tuukka Haapaniemi ja Juha Viitala esittivät vuorotellen kappaleita toisten hymistessä harmoniaa taustalle. Laulu kunnioitti Millerin perinteitä ja pysyi riittävän alhaisissa volyymeissä (toisin kuin ehkä Club for Fiven omilla keikoilla) eikä tällä kertaa kuultu soitinimitaatioita. Erityisesti Kanniston herkkä tenorisoolo ilahdutti paatunutta kriitikkoa ja Haapaniemen syvän basson ja Kanniston tenorin lyhyt vuoropuhelu oli myös illan valopilkku.
UMO:n torvisektiot soittivat Antti Rissasen johdolla autenttisen kuuloisesti ja mehukkaan täyteläisesti. Rissanen valaisi, että käytössä olivat alkuperäissovitukset.
Glenn Miller 110 % -konsertti Espoon Sellosalissa 25.9.
Urun sointivärejä ja täyteläisiä ääniä


Baritoni Juha Uusitalon ohjelma koostui hänen Wagner-bravuureistaan, Lentävän hollantilaisen monologista ja Wotanin jäähyväisistä sekä Vesa Erkkilän hartaasta Siinä on rakkaus-kappaleesta ja tyypillisemmästä Sibeliuksesta ja Merikannosta. Urkuyö ja aaria –tapahtumalle on ominaista Espoon tuomiokirkon urkujen esittely – urut soivat mallikkaasti Ilpo Laspasin käsittelyssä Franz Lisztin konserttietydi Waldesrauschenissa ja Aimo Känkäsen Impromptussa.

Essi Luttinen osoitti kuuluvansa maamme hienoimpiin nuoriin mezzosopraanoihin Tunteen paloa –konsertin hienostuneilla ohjelmistovalinnoilla. Paul Verlainen ja Charles Baudelairen runoihin perustuvat Charles Martin Loefflerin Quatre poèmes säväytti erityisesti eleganttiudellaan ja sielukkuudellaan. Tenori Raimo Sirkiä keskittyi napolilaisiin lauluihin, omaan bravuuriinsa. Tapio Tiitu loihti uruista kaikki sointivärit irti Grisonin Toccatassa.

 

Baritoni Jorma Hynnisen tavaramerkki, syvästi soiva ääni ja henkiseksi äityvät tulkinnat saivat aidon kokemustodistuksen Urkuyö ja –aaria-konsertissa. Sibeliuksen Illalle kajahti komeasti keskiaikaisen kirkon uumenissa Kalevi Kiviniemen säestäessä intensiivisesti.

 

Hynnisen legendaarista ääntä on taltioitu myös Sibelius-levylle, jonka eleganteimmissa tulkinnoissa on taustalla harppu. Sibeliusta on helppo tulkita jopa Hännisen musikaalisella ja täyteläisellä äänellä turhan pateettisesti eikä tältäkään efektiltä vältytä. Svarta rosorin ja muiden dramaattisempien laulujen, kuten Laulu ristilukista, taustalle sopii mainiosti urkusäestys. Oskar Merikannon 1923, 1924 sävelletyistä koraaleista koostetulla levyllä Hynnisen aito baritonaalinen sointi pääsee oikeuksiinsa myös hartaiden, hengellisten laulujen tulkkina. Ne säväyttivät myös Espoon tuomiokirkossa.

 

25-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi Kalevi Kiviniemen urkulevytyksistä on koostettu Organ Magic –levy. Levylle on valittu kappaleita Rimski-Korsakovin Mehiläisen lennosta ikiklassikoihin, kuten Richard Wagnerin Valkyyrioiden ratsastus ja Bachin Toccata D-duurissa. Jokainen kappale on äänitetty maailman eri kolkassa sijaitsevilla uruilla ja niille tyypillisellä sointivärillä. Lapualla sijaitsevien Kangasalan urkujen tumma sointiväri eroaa täydellisesti Lahden Ristinkirkon urkujen syvästä soinnista. Kiviniemi on tehnyt kaiken kaikkiaan 150 levytystä historiallisilla uruilla. Niistä mukana on muun muassa vanhimmat soitettavat urut vuodelta 1390 Sveitsissä, Valèressä.

 

Rita Dahl

 

Urkuyö ja –aaria Espoon tuomiokirkossa

julkaistu Kultuurivihkoissa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale