Kyproksen maahanmuuttopolitiikan ongelmia: monikulttuurisuus ja taloudellinen kansalaisuus

Maahanmuuttajat ja työ

Vuonna 2001 maahanmuuttajatyöntekijöiden määrä oli 29 730 ja he muodostivat 6,8 prosenttia koko työvoimasta. Lukuun eivät sisälly kreikkalaiset maahanmuuttajat, Mustaltamereltä tulleet kreikkalaista alkuperää olevat maahanmuuttajat, kotiapulaiset, esittävät taiteilijat, laittomat pakolaiset tai pysyvät vierailijat (jotka ovat lähinnä eurooppalaisia eläkkeensaajia). Tilasto- ja tutkimuskeskuksen vuoden 2002 tiedon mukaan Kyproksella oli kaiken kaikkiaan 5000‒15 000 laitonta maahanmuuttajaa. 

Maahanmuuttajat työllistyvät kausiluonteisesti epävakaisiin olosuhteisiin. Moldavia, Romania, Bulgaria, Libanon, Syyria, Jordania, Egypti, Sri Lanka, Intia ja Filippiinit ovat tärkeimpiä tulomaita. Monet korkeasti koulutetut Lähi-idän maista tulevat työllistyvät palvelusektorille, maanviljelyyn ja teollisuuteen. Kaksi kolmasosaa srilankalaisista, intialaisista ja filippiiniläisistä ovat kotiapulaisia, joista enemmistö on naisia. Yksi kolmasosa työllistyy maanviljelyyn tai maatiloille.

Maahanmuuttajamiehet ovat yleisimpiä rakennusalalla ja he tulevat lähinnä Egyptistä ja Syyriasta. Suuri osa maahanmuuttajista työskentelee myös matkailualalla. Maahanmuuttajia on seksityössäkin. Osaa kutsutaan ”esittäviksi taiteilijoiksi” ja he työskentelevät lähinnä yöklubeilla ja kabareissa. He voivat elää orjamaisissa olosuhteissa vailla sosiaaliturvaa ja työvakuutusta.

1970‒80-luvuilla ei-kyproslaiset saivat työlupia vain poikkeusolosuhteissa. Ensimmäisinä vuosina tapahtui 200 000 kreikankyproslaisen pakolaisen invaasio, jotka olivat saaneet potkut miehitetyllä alueella. Heistä tuli uutta halpatyövoimaa. 1990-luvulla talouden kasvuaste oli matalampi ja työnantajan puolelta oli paine alentaa työvoimakustannuksia. Inflaatiopelko aiheutti ulkomaisen työvoiman torjunnan. Maan työllisyysaste oli alhainen ja kyproslaisilla oli täystyöllisyysaste.

1990-luvulla tapahtuneen politiikkamuutoksen myötä maahanmuuttajat jaettiin niihin, joiden toimialoilla vaadittiin työministeriön myöntämä lupa ja niihin, joilta ei lupaa vaadittu ja joiden oleskelustatus oli ulkoministeriön päätettävissä. Tällaisen luvan saamisen edellytyksenä on, ettei Kyprokselta löydy työntekijää, joka täyttäisi työnantajan ehdot. Oleskeluluvan pituus oli alun perin kaksi vuotta, mutta se laajennettiin neljään vuoteen.

Eri toimialoilla on lisäksi eripituisia aikarajoja. Hotelleissa työskentelevät muusikot saivat oleilla maassa kahden vuoden ajan ja palata oleskeltuaan ulkomailla kolme kuukautta. Maanviljelyssä työskentelevät sesonkityöntekijät pystyivät oleilemaan vain kolme kuukautta työministeriön luvalla.

Kyproksen maahanmuuttopolitiikkaa on muunneltu vuosikymmenten kuluessa eri tavoin ja siinä on edelleen monia ongelmakohtia. Maahanmuuttajien integroituminen kyproslaiseen yhteiskuntaan ei ole helppoa, lainsäädännössä ja valvontamekanismeissa on vaikeaa toteuttaa ja seurata maahanmuuttajien työllisyysehtoja. Kypros ei ole suunnitellut maahanmuuttajatyöntekijöitä koskevaa politiikkaa pitkäaikaiseksi, koska maahanmuuttajien Kyproksella oleskeluajan oletetaan olevan lyhytkestoista.

1990-luvulta lähtien maahanmuuttajille on myönnetty työlupia samoin perustein kuin kyproslaisille työntekijöille. Heitä koskee sama työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntö kuin kantakyproslaisia ja heidän statuksensa on tunnustettu hallituksen, työnantajien ja ammattiliittojen yhteisessä sopimuksessa vuodelta 2001.

Pankyproslaisen työvoimaliiton lokakuussa 2003 pidetyssä ulkomaista työvoimaa koskevassa konferenssissa tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu useista syistä. Työvoiman ja ammattiliittojen oikeuksien rikkominen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, heillä ei ole kattavaa terveydenhuoltoa eikä sosiaaliturvaa, heidän työskentelyolosuhteensa ja kotiapulaisten palkkoja koskevat säännökset ovat puutteellisia eikä Kyproksella ole tehokasta yhteisiä valvontamekanismeja ja työvoimalainsäädäntöä koskevaa valvontaa.

Maahanmuuttajilla ei ole oikeastaan heidän oikeuksiaan valvovaa ammattiliittoa. Kaikki työntekijäjärjestöt kannattavat maahanmuuttajatyöntekijöitä edullisempien työvoimakustannusten vuoksi. Jotkut puhuvat jopa ”halvasta ulkomaisesta työvoimasta”. Hallituksen vaihtelevan maahanmuuttopolitiikan vuoksi tasa-arvoinen kohtelu ei koske heitä. 1990-luvulla ammattiliittojen reaktio maahanmuuttajatyöntekijöitä kohtaan oli torjuva ja liitot esittivät joskus muukalaisvihamielisiä kommentteja. Vähitellen asenteet muuttuivat varovaisen positiivisiksi ja korostivat maahanmuuttajatyöntekijöiden vähentämisen tarvetta, jotta heidän täydellinen integroitumisensa olisi mahdollista.

Muuttuneiden asenteiden takana on näkemys, ettei ole olemassa ”laittomia työläisiä” vaan ”laittomia työntekijöitä”. Maahanmuuttajatyöntekijöiden syrjimisellä saattaisi olla kielteinen vaikutus kantakyproslaisten työntekijöiden kohteluun. Ensimmäisen maahanmuuttajatyöntekijöiden konferenssin, jonka yhdestätoista jäsenestä viisi on maahanmuuttajia, odotetaan muuttavan tilannetta ja luovan uuden perustan maahanmuuttajien vaatimusten artikuloinnissa ammattiliittojen kautta.

Ammattiliitot ovat epäonnistuneet maahanmuuttajatyöntekijöiden järjestäytymisessä toimialoilla, joilla järjestäytyminen ei ole tavallista (maanviljely), työnantajien vastustuksen ja sesonkiluonteisten työntekijöiden liittymisvaikeuksien vuoksi. Vahvan kollektiivisen neuvottelukehyksen luominen on edelleen tärkeää, koska niiden perusteella päätetään maahanmuuttajia koskevista työehdoista.

Trimikliniotiksen mukaan on tärkeää tutkia lisää maahanmuuttajien olosuhteita, jotta selviäisi, mikä on syynä heidän heikkoon neuvotteluvoimaansa ja sijoitukseensa työelämähierarkiassa.

Taloudellinen kansalaisuus ja muut poikkeukset

Kyprokselle muutetaan erityisesti työn vuoksi, vaikka sen maahanmuuttopolitiikka on toiseksi viimeisellä sijalla MIPEX-maiden tilastoissa. Laki luo vähiten otolliset olosuhteet työntekijöiden pitkäaikaiseen integroitumiseen työmarkkinoille. Silti heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat rajatut. Perheenyhdistämisen ja pitkäaikaisen oleskelun osalta Kypros sijoittuu etäälle EU-suosituksista.

2008 tehdyn Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan hallituksen politiikka, joka estää maahanmuuttajia saamasta pitkäaikaista oleskelulupaa, on ongelmallinen myös Euroopan oikeustuomioistuimen ja komission mielestä. Kypros vastasi kritiikkiin luomalla 2009 voimaantulleen lain, jossa oleskeluluvan hakijoille asetettiin uudet ehdot.

Kyproksen maahanmuuttopolitiikka voi silti kritisoida monin eri perusteluin: edelleenkään se ei suosi liikkuvuutta työmarkkinoilla, uudet ehdot kiristävät entisestään integraatioedellytyksiä ja ovat eksklusiivisia eli valtaväestön näkökulmasta poissulkevia, perheenyhdistämistä haluaviin sovelletaan tiukimpia ehtoja, paperittomien pakolaisten lapsilla ei ole koulunkäyntimahdollisuutta ja maahanmuuttajat saavat Kyproksen kansalaisuuden rajoitetusti. Syrjinnän vastainen työ kuuluu Kyproksen erityisvahvuuksiin, mutta sitäkin voi tehdä entistä tehokkaammin.

Vuonna 2009 Kyproksella tuli voimaan uusi maahanmuuttolaki, jonka mukaan EU-jäsenmaiden ulkopuolelta tulevilla ihmisillä, jotka hankkivat laillisesti Kyprokselta omaisuutta 300 000 euron edestä, on oikeus hakea maahanmuuttolupa, joka vastaa käytännössä pysyvää oleskelulupaa Kyproksella. Uuden lain toivottiin lisäävän erityisesti ulkomaisia, erityisesti englantilaisia sijoituksia Kyprokselle.

Kaikkien hakijoiden on osoitettava, että heillä on vakaa tulonlähde tai riittävästi omia varoja, jotka eivät saa olla peräisin Kyprokselta, vaan ulkomailta. Tulonlähteen on riitettävä elättämään hakija ja muut hänestä riippuvaiset henkilöt, niin ettei hakijan tarvitse turvautua sosiaaliapuun. Hänellä on oltava sairausvakuutus, joka korvaa samat riskit kuin kyproslaiset yhtiöt; hän ei saa olla uhka julkiselle järjestykselle tai turvallisuudelle ja hänen on oleskelunsa Kyproksen hallituksen valvomalla alueella täytyy olla todellista eikä seurausta petoksesta tai harhautuksesta.  

Rikkaiden, sijoittajien ja liikemiesten ”nopean kansalaisuuden väylän” avulla sijoittajat ja Kyproksella toimivat liikemiehet saavat maan kansalaisuuden nopeammin kuin ns. tavalliset kansalaisuuden hakijat. Nopean kansalaisuuden väylä tarjoaa yksinkertaisemman hakuproseduurin, nopeuttaa hakemusten käsittelyaikaa, antaa yrityksen avainhenkilöille ja vanhemmalle johdolle mahdollisuuden saada ikuisen työ- ja oleskeluluvan, sujuvoittaa kyproslaisten yritysten vanhemman johdon hakemusprosessia ja antaa kolmansien maiden työntekijöille mahdollisuuden lomailuun Kyproksen ulkopuolella. Nopean väylän kautta kansalaisuutta hakevat eivät myöskään tarvitse yhtä paljon asiakirjoja liitteiksi hakemukseensa.

Pysyvät oleskeluluvat on perustanut maahanmuuttoa valvova komitea, jolla on läheiset suhteet venäläiseen kauppakamariin ja Venäjän federaation suurlähetystöön Kyproksella. Pysyvät oleskeluluvat on tarkoitettu erityisesti Kyproksella oleskeleville venäläisille vanhemman johdon edustajille. Euroopan unioni on huomauttanut venäläisten suosimisesta kansalaisuuden hakemisessa.

Laiton maahanmuutto puheenaiheeksi

Vallankäyttö ei ole pelkästään konkreettisia politiikkapäätöksiä ja –linjauksia, valta on myös kansalaisten retorista hallintaa. Kyproksen virkamieshallinnon ja poliitikkojen intresseissä on puhua laittomasta maahanmuutosta ensinnäkin siksi, että neoviktoriaanisella aikakaudella kaikki laiton ja moraaliton herättää erityistä vastustusta kansalaisten keskuudessa. Toiseksi, leiman saanut aihe nousee helposti yleisen huomion kohteeksi ja vie huomion aremmista aiheista. Taloudellinen kansalaisuus vaietaan täysin, koska se on valtiolle hyödyllistä kansalaisuutta.

Populismi ja maahanmuuttoon liittyvien uhkakuvien luominen on osa myös kyproslaisen politiikan arkea. Presidenttiehdokas Nicos Anastassiades nosti toukokuussa 2012 kampanjansa kärkeen työttömyyden ja laittoman pakolaisuuden korostaen ”kestävää talouspolitiikkaa ja tervettä veropolitiikkaa”. Hän ehdotti tiukempaa linjaa maahanmuutossa laittomuuksien välttämiseksi Kyproksella, jonne saapuu pakolaisia erityisesti arabimaista, Aasiasta ja Itä-Euroopasta.

Kyproksen viranomaiset ovat esittäneet Turkkia maahanmuuttopolitiikasta syyllistäviä lausuntoja. Sisäministeri Neoclitis Sylikiotis on vaatinut turkkilaisten vastuullisuutta laitonta pakolaisuutta koskevassa kysymyksessä vedoten siihen, että Turkki on eräs tärkeistä pakolaisten lähtömaista ja pysäkeistä. Sylikiotiksen aloitteesta Kypros otti vuonna 2010 käyttöön maahanmuuttajia koskevan kansallisen toimintasuunnitelman, jossa korostettiin erilaisia kohtia tiedonjakamisesta läpinäkyvyyteen, työllisyyteen, koulutukseen, terveyteen, sosiaalisen elämänlaadun parantamiseen ja kreikan kielen opetukseen perustuvaa kahdeksaa periaatetta.

Euroopan Unionin korruptiota ja rasismia vastaan taisteleva ECRI on kiinnittänyt huomiota erityisesti maahanmuuton vääristymiin kahdessa vuosina 1998 ja 2001 julkaisemassaan Kypros-aiheisessa raportissa. Euroopan Unionin tapaamisissa Kreikan ja Kyproksen edustajat ovat todenneet molempien Etelä-Euroopan maiden kärsivän laittomasta pakolaisuudesta ja siksi he ovat vaatineet erityisesti yhteisön ulkorajojen suojelua. Kypros ja Malta päättivät nostaa 2012 EU-puheenjohtajakaudellaan laittoman maahanmuuton yhdeksi keskeiseksi teemakseen.


Laiton maahanmuutto ei ole pelkästään hallinnon ja viranomaisten hampaissa. Neoviktoriaanisena aikanamme moralisoiminen sekä laillisuuden ja laittomuuden kysymykset kiinnostavat kaikkia tavallisista kansalaisista korkeisiin virkamiehiin ja poliitikkoihin.

julkaistu Vaihtoehto EU:lle ry:n lehdessä 2/2014 ja Kypros-kirjan esseeosuudessa 

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari