Dea Loher & Benjamin Britten

Dea Loherin Maailman epäluotettavuudesta -näytelmässä "laiton" maahanmuuttaja Fadul rakastuu bussipysäkillä sokeaan tankotanssijaan ja antaa tälle rakkauden avulla omat silmänsä, humanismiin uskonsa menettänyt taiteilija etsii pelastusta luonnontieteilijään sekaantumisesta huonoin lopputuloksin, pariskunta unelmoi paremmasta elämästä ja lapsesta ja isoäiti on viettänyt 40-vuotisen työuransa postikonttorissa unelmoiden. Kaikkia yhdisti tyytymättömyys vallitseviin olosuhteisiin ja varsin vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa ja muuttaa niitä.
Terhi Suorlahden, Juha Sääsken, Maija Arholan ja mosambikilaisten näyttelijäntyössä oli runsaasti lavalta katsomoon välittynyttä pidäkkeetöntä, hyvää energiaa ja aitoa heittäytymistä tunnetiloihin. Kokonaisuuden vaikuttavuutta lisäsiEero Pulkkisen suunnittelema lohduton teollinen äänimaisema.
Loppuratkaisu ontui ja oli liian selkeän tuntuinen. Fadul saa käsiinsä valtavan kasan määrän rahaa. Lopuksi jää jäljelle itsetuhosta bensapumpun hajussa unelmoiva isoäiti ja vapaampaa tulevaisuutta kaipaava Elísio sekä muut onnelliset.
Teos oli samalla Heidi Syrjäkarin taiteen pedagogiikan opinnäytetyö, jossa hän yhdistää opetustyönsä Mosambikissa ja työn Kuriton Companyssa. Esityksessä paperittomien rooleissa valloittivat Absalão Narduela ja Horácio Guiamba.
Rita Dahl
Dea Loher: Viattomuus. Ohjaus: Heidi Syrjäkari. Sovitus ja dramaturgia: Henriikka Himma (Teak). Skenografia: Anton Verho ja Kristian Palmu (VÄS). Äänisuunnittelu: Eero Pulkkinen (VÄS). Näyttelijät: Terhi Suorlahti, Juha Sääski, Maija Arhola (Teak), Absalão Narduela ja Horacio Guiamba (Escola da Comunicaçoes e Artes, Universidade Eduardo Mondlane, Maputo). Tuotanto: Johanna Autio (Teatterikorkeakoulu/Taideyliopisto) ja Hinriikka Lindqvist (Kuriton Company). Esitykset olivat Teatterikorkeakoulun studiolla 14.2.–1.3.


Sibelius-Akatemian Britten-illassa kuultiin valikoituja lauluja peräti kolmelta vuosikymmeneltä. Illan aloittanut nuorekasääninen tenori Simo Mäkinen fraseerasiMichelangelo-lauluissa mallikkaasti ja italiakin luonnistui hänen suussaan, mutta hiukan elottomasti. Esiintyminen kohentui toisen puoliajan Thomas Hardynrunoihin perustuvissa lauluissa. Mallikkaan fraseerauksen lisäksi jäin kaipaamaan lisää tulta tulkintoihin.
Tulisimmat tulkinnat tulivat illan aikana naislaulajilta. Anna-Maija Perttunen tarjosi kabaret-henkisyyttä ja pop-jazz-laulullista äänenmuodostusta. Ensimmäinen puolisko huipentui Olga Heikkilän runsasvibratoisella äänellään tulkitsemiin Puškin-lauluihin. Erityisesti satakielestä ja ruususta kertova laulu painui sydämen sopukkaan.
Ann-Marie Heinoa paikannut Jenni Lättilä korjasi potin vetämällä viimeiseksi kabaree-henkiset kappaleensa ulkoa. Näin hän saattoi keskittyä tulkinnan vahtaamisen sijasta myös kappaleiden näyttämölliseen tulkintaan. Erityisesti W.H. Audeninironiseen runoon pohjautuva ”Tell me the truth about love” sai timanttisen tulkinnan Lättilältä. Pianistit Ilmo Ranta ja Joel Papinoja selvisivät mallikkaasti tehtävästään.
Harmillista, ellei suorastaan häpeällistä oli, että hienoa Britten-laulua oli kuuntelemassa vain kourallinen ihmisiä.
Benjamin Britten 100 vuotta -konsertti Sibelius-Akatemian konserttisalissa 3.3.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale