Oopperaa ja kirjallisuutta


Verdin Otellon henkilöistä Jago on monipiirteisin ja mielenkiintoisin. BaritoniKrister St. Hill teki mahtavan rooli- ja laulusuorituksen Jagona muuntuen huvittelevasta narrista voitokkaaksi juonittelijaksi. Jago epäilee Otellon (Luis Chapa) vaimon Desdemonan (Angela Davis) pettävän tätä Cassion (Roberto Gionfriddo) kanssa ja saa Otellon uskomaan. Italialaistyylinen Chapa teki vaikutuksen aidolla Verdi-fraseerauksellaan ja loppua kohden intensiivisemmällä rooliin eläytymisellään. Davis aloitti ytimeen kiinnittymättömällä äänellä, joka muuntui lopun vaikuttavaksi, hurskaaksi Desdemonaksi, joka Ave Mariastaan huolimatta ei onnistu laannuttamaan Otellon rajua mustasukkaisuutta.

Globaali viihdeteollisuus luomassa todellisuuttamme

Stravinskin Mozart-vaikutteinen Rake´s Progress on säveltäjälle tyypillinen tyylihybridi, jossa on vähän kaikkea: cembalon käynnistämiä resitatiiviosuuksia (jotka viittaavat barokkiin), brittenmäistä pitkää, kertovaa linjaa, ironiaa ja absurditeetteja ja dodekafonian kaikuja. Tom Rakewell (Stefan Heibach) ja Anne Truelove (Mareke Freudenberg) ovat suuren pöydän ääressä istuvia rakastuneita, jotka unelmoivat yhteisestä tulevaisuudesta. Tomin varjo (Peter Felix Bauer) saapuu kertoen tämän sedän jättäneen hänelle perinnön. Bauer on kaikkitietävä kertoja, joka Markus Bothen ohjauksessa saa kaikki tekemään tahtonsa mukaan. Tämä hyödynsi ohjauksessaan Stravinskin musiikin ja W.H. Audenin libreton ironista potentiaalia laittamalla kaikki tanssimaan pienen tanssin, joka sysää heidät liikkeelle.

Tom lähtee Lontooseen ilotaloon, Mother Goosen (Annekathrin Kupke) hellään, muoviseen huomaan. Goosesta on tehty jättimäinen, alaston naishahmo, jonka huipulla pilkistää laulajan pää. Kuorolaiset muuntautuivat alushoususillaan hiippailevista ilotytöistä ja –pojista lopun Baba Türkia jahtaaviksi paparazzeiksi. Baba Türk puolestaan oli Tomin kiihottuneessa mielikuvituksessa syntynyt viihdeteollisuuden luomus, punatukkainen, parrakas nainen, jonka vuoksi Tom hylkää Annensa ja menee naimisiin.

Näytökset vaihtuvat oivaltavan mainosplakaatin ”Come to where the world is real” –plakaatin avulla. Ei ole olemassa yhtä objektiivista todellisuutta, jokainen meistä luo ikioman todellisuutensa, jossa apuna on globaali viihdeteollisuus, muun muassa elokuvat. Baba Türk esiintyy kuvitelmakohtauksen elokuvajulisteissa muun muassa 50 jalan korkuisena naisena tai Psychon sankarina. Seuraavassa kohtauksessa hänet myydään huutokaupassa eniten tarjoavalle ja myyjänä toiminut mies saa hirmuisen rangaistuksen. Tomin kuvitellessa Venuksen ja Adoniksen kohtaamisen ollaan jo hullujenhuoneella ja alun pöytälavastus on kellahtanut yhtä nurinpäin kuin hänen mielensisäinen todellisuutensa. Tässä äärimmäisessä kuvitelmassa Annen isä irtisanoutuu puolisosta ja Anne kuristaa entisen rakastettunsa.

Carmina Buranan fraasit kantavat

Orffin Carmina Burana on keskiaikaisten benediktiiniläismunkkien teksteistä inspiraationsa saanut kevään ja miehen ja naisen välisen rakkauden ylistyslaulu. Solistit olivat turhan ohutäänisiä, mutta kuoro ja tirolilaisasuihin ja kuoron yläpuolelle sijoitetut lyömäsoittajat pitivät mielenkiintoa yllä. Juonihan on lyhyesti: mies ja nainen etsivät toisiaan, riutuvat rakastetun kylmyydessä, juomienkin kimppuun päästään.Carmina Buranan monotoniset fraasit jaksavat ihmeellisesti kantaa yli tunnin mittaisen kestonsa. Katonrajasta laskeutuva tenori (Michael Pegher) saapuu sekoittamaan sopraanon (Inga-Britt Anderson) ja baritonin (Paul Brady)kuvioita, mutta häneltä katkaistaan siivet.

Kolme peräkkäistä oopperailtaa Oldenburgin kaupunginteatterissa tarjosivat musiikillisia ”huippuelämyksiä” solistien, kuoron ja pienen, mutta pontevan täyteläisesti soivan orkesterin toimesta bulevardimaisen tunnelmallisessa, nostalgisessa pienteatterissa.


Rita Dahl
Haastava dramma giacoso eli komediaa ja vakavaa yhdistelevä Don Giovanni saattaa olla musiikillisesti Mozartin pääteos.
Ensimmäinen osa koostuu Don Giovannin (Jaakko Kortekangas) tuhoon tuomituista yrityksistä vietellä ensin Donna Anna (Claire Rutter), sitten Masetton(Tapani Plathan) Zerlina (Nina Keitel). Donna Elvira (Elin Pritchard) on jo joutunut valitettavasti lurjuksen kynsiin ja saapuu lavalle laulaen ”Ah chi mi dice mai” -aariaa vihastuneena hänet vietelleeseen ja unohtaneeseen naissankariin.

Don Giovannin naissotkuja ja toilailuja selittelevä ja paikkaileva Leporello (Tuomas Pursio) on herkullinen luonnerooli, jossa yhdistyvät välittäjän ja koomikon toimet. Toisessa osassa opera buffan ainekset ovat kasassa isännän ja palvelijan vaihtaessa vaatteita ja ryhtyessä paikkaamaan erehdyksiään. Isännäkseen tekeytyvälle Leporellolle on käydä hassusti, mutta niin on Don Giovannillekin. Haudan takaa kostoa tulee vaatimaan Don Giovannin surmaama Komtuuri, joka ruumillistuu upeasti kallisarvoisesti resonoivassa basso Koit Soaseppissa ja hänen kookkaassa hahmossaan.

Laulajat suoriutuivat ihmissuhdesotkun musiikillisesta osuudesta hyvin, mutta näyttelijäntyöhön jäin kaipaamaan mozartmaista affektien rehevyyttä.

Karita Mattilalla laaja tunneskaala Jenůfassa

Leos Janačekin Jenůfan lavastus on yksinkertainen ja pelkistetty luomaan tausta vuorokaudenaikojen muutoksille aamusta yöhön. Näin huomio pääsi kiinnittymään olennaiseen, eli vahvaan Olivier Tambosin henkilöiden väliset jännitteet ja tunteet näkyvästi esiin tuovaan henkilöohjaukseen. Jännite oli erityisen vahva toisessa näytöksessä Jenůfan kasvattiäidin Buryjovkan (Päivi Nisula) laulaessa yrityksistään pelastaa Jenufa Stevalta (Jyrki Anttila) ja häpeältä (avioton lapsi).

Karita Mattila näytteli vaikuttavasti ja ääntään jatkuvasti ylimaallisesti kannatellen Jenůfan laajan tunneskaalan hullaantuneesta nuoresta tytöstä hulluuden rajamailla horjuvaan vastasyntyneen äitiin ja järkisyistä Lacan naivaan Stevaan pettyneeseen nuoreen naiseen.
Vaikka parivaljakko Mattila & Nisula loistivat yli muiden, ei vahvoilla mieshahmoilla ollut hävettävää. Jenůfaa toisessa näytöksessä kosiva Laca (Jorma Silvasti) sai lopulta Jenůfan häpeän sulamaan. Kyläläisten joukkiota esittänyt kuoro toimi eräänlaisena kollektiivisena kansantuomioistuimena, joka ylisti ja painoi maan rakoon suosikkejaan ja inhokkejaan.

Vastaluenta

Vastaluenta-sarjassa luetaan kulttihuomion saaneita kotimaisia ja ulkomaisia yhteiskunnallisen kirjallisuuden klassikoita, kuten Aksel Sandemosea, Markku Lahtelaa, Jorma Korpelaa, José Saramagoa ja Alberto Pimentaa. Janten Laki ja tohtori Finckelmann ovat keinoja kyseenalaistaa ja tuoda näkyväksi yhteisön yksilöön sosialisaation tai pelkän vuorovaikutuksen kautta kohdistama väkivalta, joka lopulta on valtaa. Vastaluennassa etsitään kriittis-yhteiskunnallisen kirjallisuuden lukijaa voimauttavaa, vallankumouksellista potentiaalia.
Uusi jakso tulee joka kuun ensimmäinen sunnuntai. Tekijä: Rita Dahl

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale