Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Monday, December 22, 2014

Suuryhtiöiden sopimus

Teksti: Rita Dahl
Euroopan unioni ja Yhdysvallat neuvottelevat vapaakauppasopimuksesta, joka voi lisätä suuryritysten valtaa ja heikentää kuluttajansuojaa.
EU:N JA YHDYSVALTAIN vapaakauppasopimuksen (TTIP) tarkoituksena on luoda maailman suurin vapaakauppa-alue, johon kuuluu 800 miljoonaa kuluttajaa.
Sopimusta perustellaan talouskasvulla. Suurten pankkien rahoittaman tutkimusjärjestö CEPR:n mukaan sopimus kasvattaisi vuositasolla bruttokansantuotetta Euroopassa 120 miljardia euroa ja Yhdysvalloissa 95 miljardia euroa.
Sekä EU:n että Yhdysvaltain edustajat vakuuttavat, että kaupan esteiden purkaminen ja säädösten yhdenmukaistaminen lisäävät kaupankäyntiä, minkä seurauksena syntyy miljoonia uusia työpaikkoja.
Jos sopimus tulee voimaan, se voi vähentää valtioiden itsemääräämisoikeutta. TTIP antaisi Eurooppaan investoiville yrityksille mahdollisuuden valittaa kansainväliseen välimieselimeen, jos ne katsovat esimerkiksi kansanterveyttä, ympäristöä tai sosiaalisia oikeuksia suojelevan lainsäädännön vähentävän voittojaan.
Siksi TTIP-sopimus voidaan nähdä uhkana demokratialle.
Neuvottelumandaatin mukaan sopimus ei sido ainoastaan valtioita, vaan myös julkishallintoa. Yritys voisi siis riitauttaa suomalaisen kunnan päätöksen kansainvälisessä välimieselimessä.
TTIP-sopimus voi johtaa siihen, että vapaakaupan sääntöjä rikkovat valtiot joutuvat maksamaan korvauksia yrityksille.
Tällaisia oikeudenkäyntejä on jo nähty esimerkiksi Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen NAFTAn yhteydessä. Syyskuussa Yhdysvaltalainen suuryritys Philip Morris nosti kanteen Uruguayn hallitusta vastaan sen tupakointia rajoittavan lainsäädännön vuoksi.
SALAMYHKÄISET NEUVOTTELUT
TTIP-sopimuksesta neuvottelevat Euroopan komission ja Yhdysvaltain kauppaministeriön virkamiehet. Oman mausteensa soppaan lisäävät suuryritysten lobbarit, jotka ovat tiiviisti mukana neuvotteluissa.
Kriitikoiden mukaan sopimuksen päämäärä on juuri monikansallisten suuryritysten vallan vakiinnuttaminen.
Kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet sitä, että TTIP-neuvottelut ovat salaisia. Euroopan komissio perustelee salaisia neuvotteluja sillä, että se haluaa pitää kiinni luottamuksellisuudesta. Komissio vetoaa EU:n ja Yhdysvaltain etuun.
Ovatko salaiset asiakirjat monikansallisten yritysten ja Yhdysvaltain hallinnon mieleen siksi, että neuvottelut etenisivät nopeammin?
Syyskuussa komissio hylkäsi kansalaisaloitteen, joka vaati TTIP-neuvotteluiden katkaisemista.
Komission mukaan kansalaisaloite »ylittää selvästi komission toimivallan tehdä ehdotus unionin säädökseksi, jolla sovelletaan perussopimuksia».
Komissio antoi lausunnon, jonka mukaan kansalaisaloitteet eivät voi kohdistua sellaisiin EU:n neuvoston päätöksiin, jotka vasta valtuuttavat kansainvälisten neuvottelujen aloittamisen.
Kansainvälisen politiikan tutkimuslaitos Chatham House uskoo TTIP:n olevan sekä EU:lle että Yhdysvaloille liian tärkeä sopimus, jotta kansalaiset voisivat estää sen toteutumisen.
SOPIMUS VOI HEIKENTÄÄ KULUTTAJANSUOJAA JA TYÖNTEKIJÄN OIKEUKSIA
Sopimuksella on tavoiteltu kaupan säädösten ja standardien yhdenmukaistamista, mikä voi tarkoittaa kuluttajansuojan heikentymistä Euroopassa.
Yhdysvalloissa esimerkiksi hormonien käyttöä lihantuotannossa ja haitallisia torjunta-aineita ei ole säädelty yhtä tiukasti kuin Euroopassa.
Sopimuksella voi vaikuttaa myös työntekijöiden oikeuksiin. Yhdysvallat ei ole ratifioinut kuin kaksi kansainvälisen työjärjestö ILO:n määrittelemää perusnormia. EU:n alueella ILO:n suosituksia taas noudatetaan tarkemmin.
Vapaakauppasopimukset perustuvat usein pienimpään yhteiseen nimittäjään, mikä saattaisi tarkoittaa sitä, että eurooppalaiset palkansaajat joutuisivat luopumaan monista oikeuksistaan.
TTIP uhkaa myös kansalaisoikeuksia ja Euroopan sosiaalista yhteiskuntamallia.
Yhdysvalloissa yrityksillä on lähes rajoittamaton pääsy kansalaisten henkilötietoihin, Euroopassa laki suo kansalaisille paremman yksityisyydensuojan. TTIP voi tuoda tähän muutoksen, mikäli neuvottelijat päättävät sisällyttää siihen omana lukunaan myös kiistanalaiset immateriaalioikeudet (IPR).
SUOMI KANNATTAA NEUVOTTELUJA
Suomen hallitus suhtautuu myönteisesti EU:n ja Yhdysvaltain välisestä TTIP-sopimuksesta neuvottelemiseen.
Valtioneuvoston mukaan Suomi pyrkii neuvotteluissa siihen, etteivät eurooppalaiset järjestelmät ympäristön, terveyden ja työntekijöiden suojelemiseksi ole uhattuina.
Valtioneuvoston mielestä tietoturvaa ja vakoilua koskevat kysymykset on käsiteltävä neuvotteluista erillään. Lisäksi vaikutuksia kehitysmaihin tulee neuvotteluiden edetessä arvioida tarkemmin.
Hallitus haluaisi avata neuvotteluiden salamyhkäisyyttä:
»Sopimusneuvottelujen ja EU:n ja kansallisen kannanmuodostuksen avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen tulee myös muutoin kiinnittää erityistä huomiota ja sopimusvalmisteluja avata nykyistä laajemmalle julkiselle keskustelulle.»

julkaistu Libero 4/2014:ssä

Tuesday, December 16, 2014

Hekumaa ja hybristä

Hekumaa ja hybristä

Estonian Rinaldossa tavoitettiin ohjaaja Andres Mustosen johdolla hyvin Händelin barokkimusiikin hekumallinen henki. Händelin oopperat kuvaavat lyhykäisesti ihmisiä vallan- ja intohimojen pyörteissä. Mustonen itse lietsoi orkesterin liekkeihin soittamalla viulua kummankin näytöksen alussa. Lavastaja William Relton oli sisäistänyt Händelin hengen lavastukseen: kitschiä riitti alusta loppuun runsaasti. Mieleen jäivät muun muassa purtilossa laulavat, tikkukaramelliä imevät seireenit, tekopuuhun kahlittu Armida (Helen Lepalaan) ja valoilla luotu ukkonen.
Lopussa kristittyjen kuningas (Oliver Kuusik), Rinaldo (Monika-Evelin Liiv) ja Almirena (Heli Veskus) löytävät toisensa jälleen. Esityksen laulullista huippua edustivat Rinaldon housuroolin laulanut mezzosopraano Liiv, Rauno Elp Armidan rakastettuna Argantena ja dramaattinen sopraano Lepalaan Armidana. Intohimot horjuttavat jokaista henkilöä vain Rinaldon säilyessä horjumattomana rakastuneena Gottfredon tyttäreen Almirenaan. Liivin useat aariat hiljensivät koko katsomon: esimerkiksi Cara sposa -aariassa todella muuttui eläväksi puolison kaipaus myös dramaturgiassa. Magia, muodonmuutokset ja jumalten väliintulo esiintyvät myös Händelin Rinaldossa.

Harmi, ettei Estoniassa ole enemmän Liivin kaltaisia kypsiä, mehukkaita ääniä. Heillä voisi kevyesti korvata tyttösopraanot.

Gounod´n Faust (Oliver Kuusik) etsii Jumalaa, tietoa. Vanha Faust (Mart Madiste) tekee ensin sopimuksen Mefistoteleen (Pavlo Balakin) kanssa ja ostaa nuoruuden kalliiseen hintaan: maan päällä hän kuuluu Mefistoteleelle, helvetissä paholaiselle. Ensimmäisessä näytöksessä sotaan lähtevä Valentin (Rauno Elp) rukoilee sisarensa Margueriten (Aile Asszonyi) suojelukseksi. Mefistoteles liittyy heihin ja kertoo kullan kirouksista. Mefistoteles ehdottaa maljaa Margueritelle, johon Faust ihastuu ja jonka uudelleentapaamista hän odottaa kiihkeästi. Faustin ja Mefistoteleen lähdettyä Marguerite avasi jäljelle jääneen timanttirasian ja lauloi kuuluisan ”Timanttiaarian” – ja vakuuttavasti lauloikin. Faust sai täyttymyksensä vakuuttavassa kollektiivisessa kohtauksessa, jossa hyödynnettiin myös miestanssijoita ja paljasta pintaa.

Erityisesti Elp, Balak ja Asszonyi vakuuttivat sekä näyttämötyöskentelyllään että laulullaan.

Goethen Faustissa ja myös Gounod´lla uskonto tarjoaa taiteilijalle naisen rakkauden ohella mahdollisuuden hybrikseen. Faustin kirkkoon sijoittuvassa vaikuttavassa loppukohtauksessa kuoro ja solistit kokevat uuden alun mahdollisuuden. Eroottinen rakkaus ja uskonnollinen kokemus rinnastuvat toisiinsa.

Rita Dahl  

Thursday, December 11, 2014

Ihmissuhdesotkuja ja valtakamppailuja

Oopperakatsauksessa kolme Kansallisoopperassa syksyllä nähtyä teosta: Mozartin Figaron häät, Musorgskin Boris Godunov sekä Urmas Lennukin ja Andrus Kivirähkin Riihiukko.
Figaron häät on Mozartin ehkä onnistunein teos, jossa musiikki ja Lorenzo da Ponten libretto istuvat saumattomimmin yhdessä. Opera buffan perinteen mukaisesti teos koostuu ihmissuhdesotkuista.
Susanna (Tuuli Takala) ja Figaro (fyysisessä ja äänellisessä koossa vaikuttava Heikki Aalto) ovat saaneet kreivi Almavivalta (Ola Eliasson) luvan häävalmisteluihin, joita he suorittavat upeassa turkoosinvärisessä makuuhuoneessa. Kuviota sekoittamaan tulee Susannaa vikittelevä Cherubino (Ann-Marie Heino).Heinon esittämä Cherubino androgyyneine koreografioineen oli Aallon Figaron ohella Figaron häidennäyttämöllisesti ja äänellisesti vakuuttavinta antia.
Kreivitär (Anna Immonen) oli vielä hieman vaisu vuoteellaan rakastajan vieressä lauletussa Porgi Amorissa, mutta lämpeni hyvin toisen näytöksen edetessä rooliinsa. Haikean kolmannen näytöksen aloittavan Dove sono i bei momentin Immonen tulkitsi musikaalisesti vakuuttavasti, elegantisti ja erilaisia äänenvärejä hyödyntäen.
Mozart hyödyntää vielä opera buffan mahdollisuuksia sijoittamalla viimeiseen, puistossa tapahtuvaan näytökseen vaatteiden- ja roolienvaihdon, jonka seurauksena on tapahtua katastrofi. Loppu kuitenkin hyvin, kaikki hyvin. Ohjaaja Anna Kelon tulkinta Figaron häistä perustui ennen muuta vahvoihin roolihahmoihin: samalla hän on saanut mahdollisuuden harjoitella epookkiin tekemistä ja suoriutui tehtävästä mainiosti.
Jani Uljaan suunnittelema lavastus oli visuaalisesti näyttävä ja logistisesti taloudellinen. Kulissiseinän nosto muunsi näyttämön hetkessä tarpeen mukaan alun salongiksi, kreivittären makuuhuoneeksi, tanssiaissaliksi ja lopulta suihkulähteen dominoimaksi puistonäkymäksi.
ruhtinas Šuiskin (Jyrki Anttila) Boris Godunovissa. Kuva: Heikki Tuuli.

Boris Godunov heijastaa valtahierarkian

Itseoppinut säveltäjä Modest Musorgski elävöitti Boris Godunovissa makro- ja mikrohistoriaa poliittisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Teoksessa pääsevät ääneen niin hallitsijat, heidän neuvonantajansa, pajarit kuin tavallinen kansa eli kuoro. Kansa on Musorgskilla moniääninen, kollektiivinen persoonallisuus: ivallinen, uskollinen, mutta myös kapinallinen ja tarvittaessa uppiniskainen. Uppiniskaisuus ei ole tyhmyyttä, vaan kansan oikeudenmukaisuutta: se rankaisee niitä, joille rangaistus kuuluu. KO:n kuoro suoriutui suuesta roolistaan erinomaisesti näyttämötyöskentelyn ja laulun osalta.
Musorgskin musiikillinen tekstuuri on kauttaaltaan melodista ja mahtipontisuudessaan myötäilee kuitenkin aina tapahtumia ja niiden käänteitä: sävelet heijastavat sanottua ja sanovan henkilön tai henkilöiden kollektiivin luonnetta. Suurena teemana on Boris Godunovin (Matti Salminen) oikeutettu syyllisyydentunto, joka alkaa tulla erityisen selkeästi esille Ksenian (Anna-Kristiina Kaappola), hänen imettäjänsä (Merle Silmato) ja tšarevits Feodorin (Ann-Marie Heino) yhteiskohtauksessa. Godunov saapuu keskeyttämään kolmikon ilakoinnin, ja hänet puolestaan saavuttaa ruhtinas Šuiskin (Jyrki Anttila)tuoma uutinen Liettuasta päin uhkaavasta vale-Dmitristä (Mika Pohjonen). Friedrich Meyer-Oertelinohjaus tavoitti hyvin kansan merkittävän roolin Musorgskilla; myös rinnastukset nykypäivään hoituivat hallitsijoiden projisoinneilla lavasteisiin (Iivana Julmasta aina Gorbatšoviin). Uskonnon merkittävyys näkyy papiston läsnäolona strategisesti tärkeissä tilanteissa. Ajan valtahierarkia heijastuu teoksessa täydellisesti.
Oopperan kohtalokas nainen on valtaistuinta tavoitteleva Marina Mnišek (Niina Keitel), johon vale-Dmitri on rakastunut. Lopulta hallitsija on kuitenkin kansankin tuomion edessä täysin paljas ja yksin. Salminen teki Godunovina poikkeuksellisen antautuvan roolityön erityisesti loppukohtauksen vainoharhaisuusvaiheessa.

Kesäyön unelmaa virolaisittain

Kansallisoopperan Alminsalissa vierailleen tarttolaisen teatteri Vanemuinen Riihiukossa virolainen kansanluonne esitettiin luonnonuskolle ja ennakkoluuloille alttiina hölmöläisinä, jotka imevät voimansa kansanmytologiasta, karkeudesta ja primääriviettien toteuttamisesta ja saavat aikaan sekasorron periaatteessa järjestyksenkin keskelle. Riihiukko perustui Urmas Lennukin Andrus KivirähkinRiihiukko-romaaniin pohjalta muokkaamaan librettoon, Tauno Aintsin musiikkiin, Marko Matverenohjaukseen.
Riihiukko on eräänlainen shakespealaisen Kesäyön unelman virolainen mukaelma, jossa rakkaudet menevät ristiin ja väärät ihmiset ovat kiinnostuneita toisistaan. Primääriviettien, pieru- ja naintirefleksien hallitsemat hahmot saavat vastineensa teoksen Jaan-rengissä (Rasmus Kull) ja rivosuisessa Ompun Endelissä (Lauri Saatpalu). Musiikillisesti teos edusti oopperaa, jonka lauloivat musikaalilaulajat, jonka tekstuurissa pääsi erityisesti esiin kansa rosoisine luonteineen.
Ensimmäisessä näytöksessä ihastukset menivät ristiin eivätkä kipuileva ja perustoimeentulonsa kanssa vaikeuksissa oleva kansa tai myyttiset henkilöt Kratista (Janek Savolainen) henkiin pystyneet tunteidensa keskellä riutuvia henkilöitä, Riihiukko Sander (Marko Matvere) ei onnistunut auttamaan ketään. Toisessa näytöksessä noita Minnalta (Merle Jalakas) sujui solmuun menneiden ihastusten yhteensaattaminen paremmin.
Riihiukon heikkous, mutta myös vahvuus oli siinä, että esittäjät olivat lähinnä musikaalihenkisiä laulavia näyttelijöitä, eivät mitään oopperalaulajia kartanon neitinä esiintyvää lyyristä koloratuurisopraano Pirjo Püveä lukuunottamatta. Erityisesti toisen näytöksen joukkokohtaukset välittivät runsaasti hyvää energiaa katsomoon asti.

Kulttuurivihkot

Tuesday, December 09, 2014

Persoonan arvosta




Taiteilijat - korkeasti koulutetut harmaat tietotyöläiset

Taiteilijat – korkeasti koulutetut harmaat tietotyöläiset

Taiteilijoiden työhyvin- ja pahoinvointia pohtiessa ei voida sivuuttaa suurta historiallista työn teon muutosta joka on alkanut 1980-luvulla ja yleistynyt viimeistään 1990-luvulla. Tätä muutosta kuvataan Vasemmistofoorumin julkaisemassa General Intellectin manifestissa. Työn teolla ei ole enää selkeää aikaa, paikkaa eikä muita rajoja: työnantajat riistävät sumeilematta yhden tai parin hengen ryhmissä työtä tekeviä tietotyöläisiä.

Tehokkuuteen perustuva postfordilaisuus ja työnjakoon luottava taylorilaisuus ajautuivat kriisiin 1970-luvulla massaälymystön syntyessä.  Koulutus ei enää taannut työpaikkaa. Uusi työ alkoi ilmaantua 1990-luvulla, kun ICT synnytti joustavuuteen perustuvat tulosvastuulliset tiimit, epätyypilliset työsuhteet ja yrityksestä riippuvat uudet yrittäjät, joilla ei ole varaa maksaa työttömyysturvaa. Tuotannontekijöistä työn ja pääoman välinen ero hämärtyi ja tietotyöläisen ruumiista, korpuksesta, on tullut eräänlaista pääomaa.

Uuden työn murroksesta kirjoittanut sosiologi Richard Sennett ajattelee, että henkilökohtaisten ja yhteisöllisten siteiden löyhtyminen on mahdollistanut uuden työn syntymisen. Uusi työ kukkii monikulttuurisissa ja –eriarvoisissa paikoissa kuten Floridassa ja se perustuu ennen muuta epävarmuuteen ja joustavuuteen. Sen perustana oleva yhteisöllisyyden muoto on varmasti juuri sitä, mitä puolalainen sosiologi Zygmunt Bauman kutsuu naulakkoyhteisöllisyydeksi. Naulakkoyhteisöllisyys kestää vain sen verran kuin takit viipyvät naulakossa eikä siihen sisälly pidempiä sidoksia.

Taideammattit ovat tyyppiesimerkki uudesta tietotyöläisestä, jolle on ulkoistettu yrittäjäriski ja joka on huonossa tapauksessa ”tarvittaessa työhön kutsuttava” heittopussi. Koulutus ja taiteelliset näytöt eivät takaa muun yhteiskunnan arvostusta. Hallitukset eivät ole myöskään onnistuneet kohentamaan taiteilijoiden sosiaalista asemaa työttömyyden tai sairauden sattuessa. Yhteisöllisyyden rapistuessa tukea ei löydy muualtakaan.

Työssä loppuun palava, keskituloinen moniosaaja Taiken erikoissuunnittelija Kaija Rensujeffin selvityksen pohjalta julkaistiin tänä vuonna raportti Taiteilijan asema 2010. Taiteilijakunnan rakenne, työ ja tulonmuodostus, jonka kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset johtopäätökset perustuvat 2010 taiteilija-apurahaa saaneiden vastauksiin. Edellinen vastaava tutkimus toteutettiin vuonna 2000. Siihen verrattuna taiteilijajärjestöjen jäsenmäärä on kasvanut peräti 18 prosentilla. Erityisen suuri kasvu on esimerkiksi elokuvataiteen alalla (56 prosenttia). Myös monialaisten taiteilijoiden määrä on noussut 2000-luvulla erityisesti kirjallisuuden, näyttämötaiteen alalla.

Täytyy muistaa, että Rensujeffin otoksen vuosiapurahaa nauttivat taiteilijat eivät kuitenkaan edusta taiteilijakunnan mediaania tulotasoltaan: he edustavat ns. eliittiä. Väitän, että kovin monen freelancerin tai itsensä työllistäjän tulot eivät mene yli 20 000 euron, vaikka laskuissa yhdistettäisiin eri tulolähteet. Tässä mielessä tutkimuksen otos on olosuhteita kaunistava.

Elokuvataiteen alalla perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneita on 87 prosenttia, näyttämötaiteessakin prosenttiosuus on peräti 85 prosenttia; eripituisia työttömyysjaksoja samoilla ryhmillä oli 47 tai 22 prosenttia. Työttömien osuus kaikista taiteilijoista em. aloilla oli 37 ja 23 prosenttia.

Rensujeffin raportissa havaittiin, että koulutustausta oli keskeinen työmarkkina-asemaan vaikuttava tekijä. 2000-luvun vaihteessa vapaiden taiteilijoiden osuus oli noussut. Eri alojen taiteilijoista 3-21 prosenttia ei tehnyt 2010 taiteellista työtä, vaan he olivat työttöminä, eläkkeellä tai opiskelivat. Näyttämötaiteessa näiden ihmisten määrä oli 13 prosenttia vastanneista, elokuvataiteessa 11 prosenttia.

Moniosaajuudesta on tullut keskeinen työssä toimimisen elinehto. Koulutuksen lisääntyessä taiteilijat tekevät paitsi oman ja muiden taiteenalojen töitä, myös taiteen ulkopuolisia tehtäviä (multible-job-holding). Usein ulkopuoliset työtehtävät liittyivät Tämä koettiin kuitenkin vahingollisena omalle taiteenteolle. Taiteellista työtä rahoitettiin myös muilla töillä.

Liian vähäiset apurahat ja sosiaalisten kontaktien tarve olivat syitä taiteen ulkopuoliseen työntekoon. Esimerkiksi kuvataiteilijoilla syyt taiteen ulkopuolisen työn tekemiseen olivat nousseet vuoden 2000 33 prosentista vuoden 2010 70 prosenttiin. Työaikaa koskeviin kysymyksiin jätettiin paljon vastaamatta, mitä en ihmettele: kovin moni taiteilija tekee työtä lähes koko valveilla olonsa ajan aamusta iltaan. Tavalliset päivätyöläiset kauhistuisivat sellaisia tuntimääriä. Silti yleisesti yli 40-tuntisen työviikon tekijöiden määrä oli laskenut kolmasosasta neljäsosaan.

Taiteellinen työ muodosti 39 prosentilla toimeentulon perustan. Tärkeimmässä asemassa olivat taiteellisesta työstä saadut apurahat ja palkat (35 prosenttia). Apurahat olivat tärkein toimeentuloin lähde yhdeksälle prosentille vastaajista. Muu työ oli tärkein tulonlähde 11 prosentille vastaajista. Näyttämö –ja elokuvataiteen edustajista peräti 52 ja 49 prosenttia sijoittui veronalaisten tulojen osalta 20 000 – 39 999 euron tuloluokkaan. Esimerkiksi kirjailijoista 43 prosentilla veronalaisten tulojen määrä jäi alle 20 000 euron.

Yrittäjänä tai freelancerina toimiville taiteilijoille olisi melkein käytännön pakko tehdä joitakin muita töitä, joista heille tulee eläkekertymää, koska apurahat ovat monesti niin pieniä (elleivät vuosiapurahoja), että ne riittävät pelkkään elämiseen. Taiteilijan eläkekertymä on monesti myös ongelmallinen asia; jos tulot ovat niin pienet, että ne riittävät pelkkään elämiseen, eläkkeitä tuskin maksetaan. MYEL-maksun muodollisia vaatimuksia ovat taiteellisen työn jatkuminen vähintään neljän kuukauden ajan ja apurahan saajan vuotuisen työpanoksen ylittävän 3388 euroa.

Stressistä tulee taiteilijan pysyvä seuralainen. Stressi liittyy konkreettisesti työn luonteeseen eli jatkuvaan markkinoinnin tarpeeseen: kirjailijan on etsittävä julkaisupaikkoja käännöksille, teoksille, artikkeleilleen, kuvataiteilijan ostajia ja näyttelypaikkoja teoksilleen. Työn taloudellinen epävarmuus erityisesti huonoina apurahakausina korreloi suoraan stressin määrään ja sisäiseen ”yhteiskuntakelvottomuuden” tunteeseen.

Meidän sukupolvemme yhdistää vielä ainakin osittain kansalais- ja yhteiskuntakelpoisuuden weberiläisen protestanttisen etiikan vaalimaan henkilökohtaisen tuottavuuden vaatimukseen. Stressiä ja aivan tu8rhaa häpeää, jopa kyyneleitä, aiheutuu välillisesti omantunnontuskista: toteutan huonosti kansalaiskelpoisuuttani, koska en pysty työlläni elättämään itseäni. Tässä lohduttaa vain vähän sisäinen henkilökohtainen varmuus omasta korkeasta ammattitaidosta, niin sisäiseksi ja kyseenalaistamattomaksi normiksi homo economicus, tuottava kansalainen, on muodostunut.

Kun vuoden apurahakertymä on 5000 euroa, vähemmästäkin seuraa stressi ja välillisenä seurauksena työnteon hidastuminen tai lakkaaminen.

TE-toimisto tai KELA pyytävät lomakkeita, selvityksiä ja edellyttävät MELA-vakuutuksen irtisanomista eli toteuttavat kaiken kaikkiaan hyvin poliisiviranomaisen rooliaan.

Erityisen huono tilanne on tanssitaitelijoilla, joista noin puolet tekee työtään ilmaiseksi. Apurahatulot ovat hyvin pieniä, lippukassatulot olemattomia. Tanssijoita on noin tuhat ja heistä vain 50:llä on virka. 
Työsuhteessa olevat näyttämötyöntekijät tekevät kuitenkin kuusipäiväistä työviikkoa. Myös elokuvatyöntekijät kamppailevat toimeentulostaan: yli tuhat alan ihmistä kamppailee noin 20 pitkän elokuvan tuotannosta. Suurin osa on työttöminä osan vuodesta.

Vähemmästäkin hiukset harmaantuvat. On täysin selvää, että tilanne edellyttää poliittisen tason ratkaisua, jota yksikään lähihistorian hallitus ei ole kyennyt saamaan aikaan. Miten olisi kansalaispalkka tai perustulo, johon voisi ajatella porrasjärjestelmää koulutuksen mukaan? Politiikan tutkija Rosanvallon on ehdottanut eräänlaista kansalaissopimusta, eli kannattanut ehdollista sosiaaliturvaa.
Monimutkainen jatkokysymys on, mihin sosiaaliluokkaan taiteilija kuuluu? Akateemisessa tutkimuksessa taloustieteilijät painottavat objektiivisiä, kvantitatiivisiä kriteerejä eli palkkaa ja koulutusta, sosiologit puolestaan laadullisia, subjektiivisia kriteerejä. Myös luokkatutkimus on perinteisesti painottanut objektiivisia tulokriteerejä luokittelun perustana.

Tuskin kovinkaan moni yhden tai nykyään usein jopa kaksi ylempää korkeakoulututkintoa suorittanut, lukuisia näyttöjä antanut ja kansainvälisyytensä todistanut taiteilija suostuu kutsumaan itseään proletariaatin edustajaksi, vaikka näin varmasti tulotason osalta onkin. Taiteilijan edustama uusi tietotyöläinen kuuluukin ennemmin akatemian ulkopuoliseen älymystöön, jota media käyttää turhan harvoin lausunnonantajana.

Kuten General Intellect think thank toteaa, vasemmiston ongelma on työläinen, joka ei koe itseään työväestöön kuuluvaksi. Tehdas on laajentunut koko yhteiskunnan alalle, olemme sirpaloituneita yhteiskuntaruumiin osasia jokainen. Kuinka puhutella identiteettikriisissä olevaa tietotyöläistä?

LÄHTEITÄ:

General Intellect, Vasemmisto etsii työtä. Vasemmistofoorumi 2008.http://www.vasemmistofoorumi.fi/wp-content/uploads/stuff/vasemmisto_etsii_tyt.pdf

Rensujeff, Kaija, Taiteilijan asema 2010. Taiteilijakunnan rakenne, työ ja tulonmuodostus. Taiteen edistämiskeskus 2014,http://www.taike.fi/documents/10921/0/Taiteilijan+asema+2010.pdf
Sennett, Richard. Työn uusi järjestys. Gummerus 2002.
Vähämäki, Jussi. Itsen alistus.
Vähämäki, Jussi. Kuhnurien kerho.

julkaistu Meteli 4/2014:ssä

Monday, December 08, 2014

Ikuisessa eksiilissä

Ikuisessa eksiilissä
Italiassa viranomaiset maksavat paikallisille, jotka ottavat maahanmuuttajan kotiinsa, 30 euroa päivältä. Ehdotan, että sama käytäntö saatetaan voimaan Suomessa ja maahanmuuttajan kategoria laajennetaan koskemaan mm. taiteilijoita ja muita "luovia yrittäjiä".

Tällainen kantaihmisten ja jonnekin-tulevien tai siellä epävarmasti olevien törmäyttäminen on hedelmällistä, koska siinä yhtyvät täysin erilaiset kulttuurit ja elämäntavat, jotka muuten jäisivät toisilleen vieraiksi.

Päämääränä olisi näin ”oudon kotoutus”. Taiteilija on outo omassa kotipiirissäänkin, koska hänen työtään ja työnsä ansainta- tai pikemminkin ansaitsemattomuuslogiikkaa ei kukaan päivätyöläisten valtaväestöä edustava ymmärrä.
Outo on väistämättä yksilö, jolla ei ole minkäänlaista asemaa esimerkiksi työ- ja sairaan- ja terveydenhoitomarkkinoilla. Taiteilija ei voi jäädä työttömäksi eikä sairastua, koska hän jää muuten kaikkien ”perinteisten turvaverkkojen ulkopuolelle” tai joutuu turvautumaan nöyryyttävään asemansa erityistodisteluun – epäilemättä samalla tavalla kuin maahanmuuttaja.

Romaniasta Ranskaan aikoinaan muuttanut ranskalaisfilosofi ja psykoanalyytikko Julia Kristeva on kirjoittanut Muukalaisia itsellemme –teoksessaan oudon ja toisen asemaan joutuneen maahanmuuttajan asemasta. Vieraalle kulttuurialueelle tullut haparoi uuden kielen kanssa, hapuilee sanoja, synnyttää tahattomia poeettisia ilmauksia, yrittää tulla toimeen kulttuurisessa ympäristössä, jossa syntyperällä on suuri merkitys.
Kristeva käy kirjassaan läpi muukalaisuuden historiaa danaideista nykypäivään ja toteaa, että modernin kansalaisvaltion ja kansalaisuuden synty oli ongelmallista ihmisoikeuksien kannalta. Kansalaisuudesta tuli eräänlainen ihmisyyden universaali normi, johon palautui kaikki ja joka syrjäsi sivuun kaikki muut ihmisoikeudet.

Ranskalainen yhteiskunta edustaa edelleen jonkinlaista sääty-yhteiskuntaa, jossa sosiaalinen alkuperä määrittää paljon kulttuurisen pääoman hankkimismahdollisuuksia. Pohjoismaista tuloeroja tasaavaa sosialidemokratiaa on paljon ihailtu individualistisen pärjäämisen kehdossa, Yhdysvalloissa, mutta syyt ihailuun ovat katoamaan päin.


Itsepärjääjä

Taiteilijan elämää määrittää edelleen vahvan individualistinen itsepärjäämisen eetos: ammatti on sellaiseksi rakennettu yhteiskunnan taholta. (Toki ”itsensä työllistäjien” vaikeasti määriteltävään luokkaan, joka ylittää perinteiset objektiiviset luokka-asetelmat, tuupataan yhä enemmän väkeä herrasta narriin. Yhteiskunnan stratifioitumiskehitys on loputonta.)

Jos taiteilija ei entuudestaan tunne kovin hyvin sanaparia ”luova yrittäjä” tai itsensä työllistäjä, se tulee hänelle tutuksi viimeksi yllämainitun kaltaisessa tilanteessa. Tuo tehokas – ja nykyään esimerkiksi TE-toimistojen kursseilla yhä tehokkaammin toistettu – sanapari on aiheuttanut pohjoismaisessa yhteiskunnassa 1960-luvun suureen luokkamuutokseen verrattavan kehityksen, jota kutsun ”hyvinvointivaltion paarioitumiseksi”.

Monet freelance-taiteilijat elävät pienillä apurahoilla, sillä vain pienellä onnekkaiden joukolla on mahdollisuus nauttia koko vuoden mittaisesta apurahasta. Poesian tekijäkollektiivi kiinnitti Valtion kirjallisuuspalkinnon myöntöjuhlassa huomion siihen, että ilmaistyö ei saa olla runouden, uhanalaisen lajin puolesta tehtävän työn perusta. Poesian, kuten monen muun itsensä työllistävän runoilijan ja kirjailijan, työn mahdollistavat apurahat.

Poliittiset päättäjät ovat vieraantuneet täysin tämän luomansa uuden luokan työn toimintaehdoista ja heidän ansaintalogiikoistaan. Itsensä työllistäjä on itsepärjääjä, jolle on ulkoistettu täysin yrittäjäriski: hän maksaa kaiken omista sosiaali- ja terveysmaksuistaan työeläkemaksuihinsa saakka. Tosin työttömäksi jouduttuaan hän joutuu harrastamaan omaa asemaansa koskevaa erityistodistelua joutumalla TE-toimistossa irtisanomaan yrittäjäeläkevakuutuksensa. Terveyskeskuksessa menee muuten vain joka kerta asioidessa kauan, ulkoistaminen ei tuonut mukanaan toivottuja ”synergiaetuja”. Päivystyksessä hurahtaa helposti neljä, viisikin tuntia. Tehokasta?

Jo aiemmin yhteiskunnan polarisoituminen, kahtiajakautuminen, on saanut aikaan kastien (köyhät, keskituloiset, rikkaat) palaamisen luokkien muodossa. Mihinkään (objektiiviseen) luokkaan sijoittumaton, usein vähintään akateemisesti koulutettu taiteilija edustaa uudenlaista paarialuokkaa, koska hänen työmarkkina-asemansa ei vastaa koulutusta, eivät myöskään yhteiskunnan hänelle allokoimat peruspalvelut. Pohjoismainen laajaan julkiseen sektoriin nojaava hyvinvointivaltio nöyryyttää korkeita osaajiaan erilaisilla luukuilla ja lappusulkeisilla.

Taiteilijan asema ei ole juurikaan parempi kuin maahanmuuttajan. Erona näiden eksiilien välillä on kuitenkin se, että taiteilijan kielitaito on useimmiten hyvää. Hän on vain joutunut sisäiseen eksiiliin, maahanmuuttaja on ulkoisessa eksiilissä ja oikeasti avuton ja eksyksissä sekä kielen kanssa että uudenlaisessa byrokratiaviidakossa.

Sateenkaarihallitus on legitimoinut ”oudon eksiilin”, taiteilijan tilanteen. Työvoimahallinnossa yrittäjyyskurssit ja korkeakoulutetuille erityisräätälöidyt kurssit muodostavat suuren osan tarjonnasta työnhakijalle. Kuten ulkoistamiset ja YT-neuvottelut tapahtuvat joskus yhtäkkiä ja yllättäen, myös itsensä työllistäjän, luovan yrittäjän elämä on seilaamista väliin tyynellä, toisinaan myrskyisällä merellä.

Rita Dahl
kirjailija, vapaa toimittaja, VTM, FM

julkaistu TEME:n uusimmassa lehdessä Metelissä

Wednesday, December 03, 2014

Ei Guggenheimille, TTIP:lle ja tuhoavalle kaivosteollisuudelle!




2.12. Bio Rexin edessä oli protestoijia, kun Guggenheimin arkkitehtuurikilpailun kuusi finalistia esiteltiin sisällä. Ei julkista rahaa Guggenheimiin! Sen sijaan Helsingin (ja Vantaan) kulttuuribudjettia pitää nostaa ja rahoitusta suunnata itsenäisille, pienemmille produktioille ja vapaiden taiteilijoiden ("itsensä työllistäjät") toimeentuloon. Kyllä taiteilijapalkalle!



Rovaniemellä SKP:n piirijärjestön tilaisuudessa puhumassa TTIP:stä, CETA:sta ja kaivosteollisuudestakin, josta valmistelen pamflettia.







Kuvat otettu SKP:n ehdokasesittelyä varten. Radiohaastattelu seuraa.

Wednesday, November 26, 2014

Henkevää bluesia

Raspikurkkuisen blueslaulaja Beth Hartin keikalla kuultiin akustista, sähkökitaravetoista bluesia, AOR:ää (Adult Oriented Rock), aitoa rokkia, rhythm´n bluesia, souliakin. Tavastia oli viimeistä piirua myöten loppuunmyyty ja yleisö oli sulaa vahaa Hartin käsissä jo ensimmäisenä soitetun akustisen bluekappaleen jälkeen. Hart tuli aikoinaan mediassa tunnetuksi vetoavasta tarinastaan jätettyään huumeidenkäytön, mutta yhtä hyvin kuuluisuuden syynä olisi voinut olla hänen lauluäänensä. Hän on erinomainen omissa genreissään ja sen osoittivat Tavastialla yleisön anteliaat aplodit.
Encoreiden joukkoon kuului muun muassa kuuluisa soulklassikko I´d rather go blind, jossa Hart toi esille lauluäänensä suurimman vahvuuden: sielukkuuden. Sielukas laulaja antaa aina pikku palan itsestään yleisölle. Sen Hart totisesti teki ja avitti bändinsä jäseniä käymällä kannustamassa näitä vähän väliä. Hartin levyille mahtuu paljon kaupallista AOR:ää, mutta tämä vähäisempi materiaali on ilmeisesti välttämätöntä, jotta levyt myyvät tarpeeksi.

Wednesday, November 19, 2014

Epäitsenäisyyspäivän puhe

Puheeni Nyt saa riittää -mielenosoitusta seuraavaan tai edeltävään tilaisuuteen Kiasman edustalla 6.12. Sehän oli itsenäisyyspäivä, mutta oikeastaan uusi titteli voisi olla epäitsenäisyyspäivä.

"Harvojen vai kaikkien Euooppa?

GMO:sta on tullut standardi kaikkialla eikä alkuperämerkintöjä löydy, ihmiselle ja eläimille vaarallisia kemikaaleja käytetään holtittomasti kaikkialla, työntekijöistä on tullut orjia, elottomalla luonnolla ei ole edes orjan oikeuksia.

Utopiaa vai todellisuutta? Jos Euroopan komission ja USA:n senaatin kabineteissaan neuvottelema TTIP sopimus tulee voimaan kaavaillunlaisena, muutkin kuin Iso-Britannia saavat olla huolissaan sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulutuksen muuttumisesta julkisista yksityisiksi.

Erityisenä kivenä kengässä ovat esimerkiksi Ranskalle ja Saksalle olleet ns. markkinatuomioistuimet, välimiesoikeudet, ja sijoittajasuoja, jotka tekisivät monikansallisista suuryhtiöistä ja niiden markkina-aseman horjuttamisesta merkittävämpiä kuin kansallisvaltiot. Tästä on jo nähty useita esimerkkejä oikeusistuimissa; YK:n UNCTADin mukaan sijoittaja oli voittaja vuonna 2012 jo peräti 70 prosentissa oikeustapauksissa. Vattenfall haastoi oikeuteen ydinvoimasta luopuneen (markkina-asetelmia muuttaneen) Saksan valtion, öjystä luopunut Ecuadorin valtio tuomittiin megakorvauksiin amerikkalaiselle öljy-yhtiö Universalille. Käytännössä jäsenmaiden suvereniteetti erityisesti energiapäätöksissä olisi osin mennyttä.

Tämä kehitys on tavallaan sopisoinnussa Euroopan raha- ja talouspoliittisen kehityksen kanssa. Marraskuun alussa käynnistyi EMU:n kolmas vaihe on yhä syvenevällä federalistisella liittovaltiolinjalla, mikä tarkoittaa entistä suurempaa huonoa solidaarisuutta pankkien ja jäsenmaiden taseiden tappioita ja kansantalouksien vajeita kohtaan. EMU:n arkkitehdeistä esimerkiksi Sixten Korkman varoitti nimenomaan täysin ennustamattomaan EMU:n kolmanteen vaiheeseen mukaan menemisestä. Varoitus ei ole turha: pankkiunionia ovat kritisoituneet myös nyttemmin eläköityneet valtiovarainministeriön korkeat virkamiehet.

Mihin asti eurooppalaisen jäsenmaiden solidaarisuus ja yhteisvastuu sijoittajapankkien ja jäsenmaiden kansantalouksien tappioita kohtaan voi mennä? Äänekkäitä kansallisvaltioiden protesteja olisi pitänyt kuulua viimeistään Kreikan ja Portugalin ja pankkisektorin vaikeuksien alkaessa. EVM-rahat ovat vain pientä alkusoittoa, tässä pokerissa jäsenmaat voivat menettää miljardeja.

Rita Dahl
kirjailija, vapaa toimittaja, sopraano, SKP:n sitoutumaton eduskuntavaaliehdokas

Sunday, November 09, 2014

TTIP, Myyrmäki, Frida y Diego








huomenna 10.11. klo 18 olen puhumassa Turussa T-talolla (Vanha Hämeentie 25, Nummenmäki) TTIP-sopimuksesta SKP:n Varsinais-Suomen aluejärjestön tilaisuudessa. Tule sinne kuulemaan olennaiset asiat vapaakauppasopimuksesta. 23.11. olen Rovaniemellä paikallisen SKP:n tilaisuudessa puhumassa TTIP-sopimuksen vaikutuksista ja sen valmisteluun liittyvästä demokratiavajeesta.

Thursday, October 30, 2014

Tao Lin ja Linh Dinh

jos törmään tänään rekkaan, kaikki on okei

särkylääkkeet säilyttävät tunnelman sairaalassa illalla tunnet olosi viisivuotiaaksi en halua rakastua tai voittaa kansallista kirjapalkintoa minä sanon, "annan minun elää sairaalassa ilmaiseksi keuhko-ongelmien kanssa" sinä sanot, "ole varovainen toiveidesi kanssa" minä sanon, "hmmm, miksi minun pitäisi olla varovainen toiveissani jos tulen olemaan onnellinen jos saan mitä haluan?" sinä sanot, "on vaikea sanoa, oletko sarkastinen" minä sanon, "tällaista keskustelua ei koskaan käytäisi sairaalassa"


haluan kaataa appelsiinimehua
kasvoilleni

haluan kaataa tölkin appelsiinimehua kasvoilleni ja vartalolleni
maatessani sängyllä aamulla
ja haluan että on sunnuntai ja haluan mennä takaisin nukkumaan ja kun nukahdan taas, haluan appelsiinimehun nopeasti haihtuvan
ja vievän minut mukanaan

lempirunokirjani
juuri tällä hetkellä

haluan jokaisen runon olevan kyllästynyt itseensä ja pelkäävän maailmaa
haluan kaikkien rivijakojen olevan siellä missä luonnostaan pidät tauon
haluan ettei yksikään viimeinen stanza ole siellä
ja en halua yhtään iloisia runoja vaihtelun vuoksi
koska se myy loppuun
en välitä kuinka vähän rahaa ansaitset
koska loppuunmyyminen on kielikuva
enkä usko että sinun pitäisi valehdella minulle yhdelläkään luontorunolla
koska tiedät ettet ajattele hiekan olevan kaunista
ellet ole hyvällä tuulella, jolla et koskaan ole
enkä halua omistussivua koska sinulla ei ole
      yhtään ystävää


yksinäisyys on vain sana joka
tarkoittaa että tunnet olosi yksinäiseksi
ja masentuneeksi ja olet alkanut
ajatella kuinka vaikeaa ja
oudon mahdotonta sinulle
on olla kiinnostunut
samoista ihmisistä jotka ovat
kiinnostuneita sinusta ja mitä jos
et muuta maailmankatsomustasi ja persoonallisuuttasi
pian, tulet luultavasti
aina tuntemaan olosi yksinäiseksi ja
masentuneeksi koska et voi
muistaa aikaa kun et
tuntenut oloasi yksinäiseksi ja
masentuneeksi mutta todella sinä voit
ja se oli silloin kun olit
pieni lapsi mutta niin pieni lapsi
näyttää eri ihmiseltä,
todellakin, kuin se joka olet juuri
nyt ja sinä et voi tulla
eri ihmiseksi enää
koska olet yli kolmekymmentä
vuotta vanha ja tämänikäiset ihmiset
eivät muutu elleivät he putoa
tallista ja saa pitkää
metallista keppiä aivojensa läpi
ja sitten he muuttuvat
äkillisesti ja joutuvat tiedemiesten
tutkimiksi eikä heidän tarvitse
hankkia oikeaa työtä enää vaan näyttää
aina yksinäisiltä ja kaukaisilta
ja tv:seen tuomituilta vaikka he
ja heidän ystävänsä ja perheensä
ja kansainvälinen tohtoreiden,
neurokirurgien ja psykologien –
kognitiivisten, behavioraalisten,
oikeussalin, ja analyyttisten – tiimi
sanoo etteivät he ole
lainkaan



olen vähällä tappaa kirjallisuusagenttini

jos kirjallisuusagenttini ei soita minulle kymmenen minuutin sisällä kertoen että hän myi kirjani, luulen voivani tehdä jotakin mitä tahansa teenkin, se saattaa olla vastoin lakia ja poliisi haluaa laittaa minut käsirautoihin jos olisin poliisi, pidättäisin itseni, nähdäkseni mitä tapahtuu varastaisin jonkun turkin heidän yltään ja sitten löisin omaa kättäni nuijallani sitten pidättäisin itseni poliisiviranomaisen loukkaamisesta sitten menisin kotiin ja söisin pastaa mutta jos oikea poliisiviranomainen pidättäisi minut, pelkäisin luulen että olisin niin peloissani että katoaisin ja se on täydellistä koska voin tappaa kenet tahansa jonka haluan jos olen ninja ja minulla on katoamisen kyky voin tappaa kirjallisuusagentin koko perheen pilailen vain joku osa sinusta ajatteli juuri, "on väärin tappaa vaimo ja lapset" mutta todellakin, minä pilailen vaikka minun ei pitäisi koska on luultavasti filosofisesti tervettä tappaa ihmisiä koska elämä on kärsimystä ja kärsimys on ainoa todellinen paha ja jos haluat merkitystä, kaikki mitä saat on suunnilleen siinä että teet heräämisestä ja ihmisten tappamisesta päämääräsi ei vain tiettyjen ihmislajien valitsemisesta, kuten hitler teki, vaan kaikkien ihmisten, kuten maailmankaikkeus teki tulevaisuudessa


rehellisesti puhuen en tiedä kenelle tämä runo on suunnattu mutta silti jotenkin kirjoitin senvakaumuksella

sinun elämänfilosofiasi on että huumeet ovat cooleja olet niin nihilistinen ettet välitä ympäristöstä maailmankuvasi on, että väkivalta, ihmisten loukkaaminen ja eläinten tappaminen ovat parasta uskomusjärjestelmäsi on, että tänään aiot olla sekaisin olet asshole muille ihmisille inhimillisten olosuhteiden, eksistentialismin ja korkean ÄÖ:si vuoksi löisit ennemmin jotakuta naamaan ja tappaisit heidät ennemmin kuin antaisit heidän luulla sinun olevan homo elämäsi suurin suoritus on ettet ole homo


minä olen "en tiedä kuka olen" ja sinä pelkäät minua ja niin minäkin

Pelkään niin paljon itseäni että pelkoni pelästyttää sinua enemmän kuin se


instant messenger -keskustelu jonka kävimme isäni vankila-ajoista

minä sanoin että suunnitelmani huomiselle om herätä kuudelta illalla ja ostaa isälleni lahja sinä kysyit mitä aioin ostaa isälleni, maanalaisen tunnelinko? minä sanoin monopolin vankilastavapautumiskortin sinä sanoit jouluna aioit itkeä hiukan, sitten mennä nukkumaan minä sanoin silmäni kostuivat juuri tunnesyistä ja taputtelin naamaani nenäliinalla ja huokaisin sitten tyytyväisenä sinä sanoit kaunista konjuktiivien käyttöä minä kysyin onko kukaan tutuistamme menestyvä sinä sanoit arkistoivasi paskaa toimistossa minä sanoin että sinun pitäisi arkistoida kalastusvapoja ja virnistää pomollesi sinä pyysit minua tulemaan kotiisi minä sanoin ettei minulla ole autoa koska jouduin auto-onnettomuuteen sinä sanoit että päädyit jonkun takamukseen ja tunsit itsesi typeräksi minä sanoin että sinun pitäisi ostaa tankki koska se on hyvä investointi sinä sanoit juoneesi paljon tänä iltana tulematta humalaan



Alustavat kysymykset

Älä kysy mistä tulet? Kysy
monelta tulet bileisiin?
Tuon pullon. Tuontitavaraa. Älä murehdi
kielesi menettämistä, minä olen jo
laittanut väärään paikkaan omani, banaanin,
24 kar. kellon ja herra tietää minkä muun,
viime kerralla ystävällisesti pistäydyit
rantaomistuksissani.



Henkeäsalpaavan viileä muotokuva sotilaspalveluksesta, virtuaalisesta sisäpuolesta
näkökulma nykypäivän ensiluokkaisiin maavoimiin, viihdyttävä

yllätyshyökkäys ja hyvin valittujen, korkeajännitteisten hurjapäiden poispyyhkiminen,
joka tutkii sen monia kiiloja ja globaaleja mahdollisuuksia, toisenlaisia

kuin tämän verisen genren muissa toimintapeleissä, me painotamme
vertikaalisuutta, tiimityötä, neliömäistä kuilua ja sävyisyyttä keinoina

saavuttaa täyden spektrin abjektio, viha ja unohdus
äärimmäiseen kipuun, olkoon se fyysistä tai henkistä, hetkellistä tai ikuista,

itsessä tai toisessa, olkoon mies, nainen, lapsi tai eläin,
poispyyhittyä torsoa, kahtia katkaistua, nivelsiteestä riippuvaa,

heiluvaa oikeaa jalkaa, murskattua oikeaa säärtä, elämän sokaisemaa,
hyvinmuodostuneen etupuolen poltettua vaatetusta.


Preludi

Ole hyvä äläkä ammu minua, minulla on vain dollari
päivää kohti, muoviset varvassandaalit ja talorähjä. Ole hyvä
äläkä puukota minua, minulla ei ole käteistä, vain luotto
kortteja, BMW, jahti ja McKartano.
Ole hyvä äläkä pommita minua, minulla oli jo
kaikki, ennen kuin sinä tulit. 
Dialektiikat

Jokainen syntymä tuho. Vauva on aina söpö
valtavien, aikuisen kokoisten silmien vuoksi, huolimatta
pienestä päästä. Sen hengitys on puhdas, eikä vielä
murhaava. Jokainen kuolemantapaus helpotus.

Meidät on riisunut aseista syötävänsuloinen, puudelinkokoinen vauva
ja sen hapuilu ilotalon labyrintissä
mutkikkaan, haitallisen kielen vuoksi. Toisin kuin pakolaiset
se ei voi kostaa salaisilla ajatuksilla tai sanoilla.

Lapsi tuo rakkautta, kirkastaa talon. Sellainen
elämän tulisi olla. Tällä kotoisalla maapallolla maanjäristykset,
Tsunamit, kuivuudet ja kulkutaudit ovat aina jumalan lahjoja.
Kerran synnyttyään kivi haluaa tulla kylläiseksi, menestyksekäs kivi.


Julma ja yksittäinen rangaistus

En ole kohottanut ääntäni, en ole
aiheuttanut ongelmia, en ole varastanut luita joissa liha yhä roikkuu,
en ole puhunut liikaa,
ja silti [sinun nimesi tähän] totuus on
väärin ja syyttä, onko minut
tuomittu tähän [sinun nimesi tähän].


Väärin

Ulkomaalaiset puhuvat aina liian kovaa julkisissa tiloissa. Se johtuu siitä
että useimmat heistä ovat kuuroja. Mies voisi uskoutua
epämuodostuneista lapsistaan, palavasta kodistaan, kidutetusta
Curriculum vitaestaan, mutta siinä ei ole järkeä, koska hänellä
on parhaimmillaan kaikesta kyhätty, juryn peukaloima, tinapaperinohut käsitys kieliopistasi.


Rakastettuna yksin

Seisoessasi syvällä lumessa älä katso myöhäisen bussin
kääntyvän kulman ympäri, lopulta, älä odota Perjantaita,
kello viittä tai epäoikeudenmukaisen tuomiosi loppumista, älä odota
tämän tunnottoman laskeutumista, trans-kaikkea-lentoa, kiitos
kärsivällisyydestäsi, älä odota Isäsi paluuta
koska jokaisen pitkän päivän jokaikisenä sekuntina sinun täytyy muistaa
mitä DaVinci sanoi: ”Ihminen joka odottaa Kevättä
odottaa omaa kuolemaansa.”

Runot kokoelmasta Jam Alerts, Chax Press 2007

Julkaistu Kirjo 2/2014:ssä