Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Friday, November 29, 2013

Saturday, November 16, 2013

Euroopan Unionissa jyllää yksioikoinen finanssipolitiikka


Euroopan unionissa jyllää yksioikoinen finanssipolitiikka

Marko Korvela – 27.11.2013

Vantaalainen Rita Dahl tuo europarlamenttivaaleihin kansainvälistä kokemusta laajalta pohjalta. Dahl on vuosien varrella kolunnut alueita aina Siperiasta Latinalaiseen Amerikkaan asti.
Kulttuurialan moniottelijalla on sanottavaa myös politiikassa, onhan Dahlilla myös tutkinto valtio-opista sekä maisterinpaperit yleisestä kirjallisuustieteestä.

– Kaikki liittyy kaikkeen, myös Euroopassa. Globaali liittyy paikalliseen, eikä kulttuuria voi erottaa muista inhimillisen toiminnan alueista, kuten sosiaalisesta ja taloudellisesta toiminnasta. Minulle on itsestään selvää, että taiteilijan on oltava myös yhteiskunnallisesti aktiivinen – niin kuin Bertolt Brecht ja monet muut taiteilijatJoseph Beuysistä Wienin aktionisteihin, kertoo SKP:n eurovaalilistalla sitoutumattomana ehdokkaana oleva Dahl.
Rita Dahlin mukaan niin Suomessa kuin laajemmin Euroopan unionissa vallitsee talouden ylivalta.
Rita Dahlin mukaan niin Suomessa kuin laajemmin Euroopan unionissa vallitsee talouden ylivalta. / Veikko Koivusalo

Käsitteillä hallitaan mieliä

Kielen parissa työskentelevä Dahl on kiinnostunut nykypolitiikassa käytettävistä sanoista ja käsitteistä.

Esimerkiksi oikeistolaisessa retoriikassa käytetty termi ’kestävyysvaje’ on löytänyt tiensä mediaan ja myös vasemmiston kielenkäyttöön.

– Kestävyysvajeen varjolla toteutetaan kuntapalvelujen alasajoa ja rakenneuudistusta. Ihmisten mieliä voi hallita tietyillä sanoilla ja käsitteillä, sen vuoksi on tärkeää, mitä sanoja käytetään.

Totta kai kansantaloutta mitataan tietyillä mittareilla, mutta perinteisesti taloustieteilijät eivät ole puhuneet kestävyysvajeesta. Onko se poliitikkojen ja virkamiesten luoma käsite, jolla on helpompi hallita ihmisten mielipiteitä? pohtii Dahl.

Sitoutumista kestämättömiin hankkeisiin

Kestävyysvajeen pohdinnasta päästään sujuvasti eläkeyhtiöihin, joiden hallussa ovat meidän kaikkien tulevat eläkevarat. Dahl on huolissaan siitä, miten näitä rahoja on sijoitettu kyseenalaisiin projekteihin, kuten kaivosteollisuuteen.

– Hallitus odottaa kaivosalasta Suomen uutta kärkivientialaa vuoteen 2050 mennessä. Minkä takia hallitus sitoutuu vahvasti politiikkaan, jossa ei ole tarpeeksi mietitty ympäristön tai yhteiskunnan kestävää kehitystä ja yhteiskuntapoliittista kokonaiskuvaa? Esimerkiksi Talvivaaran työllisyyspoliittisia vaikutuksia on liioiteltu, soveltuvuutta muiden elinkeinojen kanssa ei ole ajateltu ja yritykseltä ei kerätä tarpeeksi veroja. Raportit eivät ole olleet neutraaleja, sanoo Dahl, joka viimeistelee parhaillaan Talvivaara-aiheista pamflettia.

Myös sitoutumisessa ydinvoiman lisärakentamiseen näkyvät kansanvallan vastaiset päätökset.

– Esimerkiksi Vantaan Energia on itsenäisesti päättänyt jatkaa Fennovoiman ydinvoimalahankkeessa. Vantaan Energian osuus on 8,3 prosenttia, mikä on aika merkittävä. Eikä asukkaiden valitsema kaupunginvaltuusto ole pystynyt päätökseen vaikuttamaan millään tavalla.

Talouselämän sanelemaa

Tällä hetkellä talouselämä tuntuu sanelevan pitkälle sen, mitä politiikassa tapahtuu. Ympäristöasioiden lisäksi tämä näkyy Dahlin mukaan vaikkapa sosiaali- ja terveyspuolella, missä kokoomus ja muut poliittiset ja taloudelliset voimat ajavat voimakkaasti yksityistämistä. Tässäkin taustalla näkyy EU:n vaikutus, unioni nimittäin suosii toiminnassaan markkinalogiikkaa ja mahdollisimman tehokasta tuotantoa – eettisyydestä viis.

– Vantaallakin terveydenhuoltoa on ulkoistettu veroparatiisiyhtiöiden kuten Attendo MedOnen haltuun. Hakunilan terveyskeskuksessa on kuitenkin huomattu, ettei vuokratyövoima ole lyhentänyt jonoja - päinvastoin, huomauttaa Dahl.
Seuraava markkinoiden käsiin vallattava sektori taitaa olla koulutus, jossa on jo yksityisiä toimijoita.

Vaikuttamisen illuusio

Dahlin mukaan niin Suomessa kuin laajemmin Euroopan unionissa vallitsee talouden ylivalta. Vaikuttaminen jää parhaimmillaankin vain illuusioksi. Talouden ylivallasta kärsivät eniten kaikkein heikoimmat osapuolet: ympäristö, lapset, nuoret ja vanhukset – ne jotka vähiten pystyvät pitämään ääntä itsestään.

Euroopan unionin tasolla talouden ylivalta näkyy sääntelemättöminä finanssimarkkinoina. Dahlin mukaan Euroopan talous- ja rahaliitto Emuun sisältyi jo syntyessä vakavia valuvikoja. EU koostuu taloudellisesti niin erilaisista jäsenvaltioista, että yhteisen talous- ja rahapolitiikan soveltaminen on mahdotonta.

– Esimerkiksi finanssimarkkinoihin kohdistuva Tobinin vero olisi vain pieni askel sääntelyn suuntaan, mutta sekin vaikuttaa olevan henkisesti liian suuri EU:lle. En usko salaliittoihin, mutta joku on selvästi alun perin hyötynyt Emusta enemmän kuin toiset, sanoo Dahl.

Kantaaottavuutta omalla nimellä

Eurovaalien lisäksi Rita Dahlia työllistävät klassisen laulun opinnot Saksassa. Kirjallisuuden puolella Dahl on kääntänyt amerikkalaisia nuoria nykyrunoilijoita.

Pitkään työn alla ollut portugalilaisen runouden antologia on viimein ilmestymässä Palladiumin kustantamana. Pian ilmestyy myös Kypros-matkakirja ja Kap Verde alkaa olla loppusuoralla. 

Dahl ei ole koskaan kaihtanut kantaaottavuutta, mikä on vienyt hänet keskelle kiivaitakin kulttuurisia ja poliittisia keskusteluja. Dahl myös haluaa keskustella omalla nimellään. Hän ei pidä tietoverkoissa käydyistä väittelyistä, joissa nimimerkkien suojista tölväistään ja käytetään törkeää kieltä.

– Kulttuuripiireissäkin selviäisi helpommin, jos sensuroisi kaikki mielipiteensä ja olisi mahdollisimman hajuton, mauton ja väritön, hän tuumii.

Tämä ei kuitenkaan Dahlille sovi. Hän on mielissään siitä, että nykyään taiteilijat ja kulttuurin parissa työskentelevät ovat taas heränneet ottamaan kantaa maailman tapahtumiin.
Ihmiset odottavat voimakkaita mielipiteitä, mutta Dahlin mukaan pelkillä provokaatioilla ei pitkälle pääse. Tarvitaan myös asia-argumentteja – ja niitähän Dahlilta löytyy.

julkaistu Tiedonantajassa 22.11.

Tästä pääset pitämään laulajasivustani Facebookissa ja kuuntelemaan ääninäytteitä. 

Tästä poliitikkosivulle.



Sunday, November 10, 2013

Eurovaalikampanja käynnistyi Myyrmäen torilla



Sateisella ja myrskyisellä Myyrmäen torilla sinänsä yleiseen eurooppalaiseen tilanteeseen sopivassa säässä kävi selväksi ainakin muutama asia. 1) EU ei kiinnosta ja herättää kansalaisissa välinpitämättömyyttä: yleinen euroskeptismi. 2) Myöskään politiikka ei kiinnosta, koska poliitikkoja pidetään läpimätinä (no, kuka heidät on Eduskuntaan äänestänyt tai jättänyt äänestämättä?) Kehäpäätelmä: tästä syystä äänestää ei kannata (ja näin jatkuu ad absurdum, koska nukkuvien puolue pysyy suurimpana). 3) Miksi tuomita jo ennalta jokin puolue ja ehdokas, jonka mielipiteistä ei tiedä? Näin politiikka tuomitaan läpimädäksi toiminnaksi, koska sen suunta ei muutu nukkuvien puolueen pysyessä suurimpana. Demokratia toteutuu itse äänestysprosessissa (enemmistöpäätös ratkaisee ja eniten ääniä saaneet valitaan), mutta demokratia on vaillinaista, koska suuri osa äänestäjäkunnasta joko ei käytä ääntään tai äänestää huonoa henkilöä, jonka toimintaan ei olekaan tyytyväinen.

Akateemisesti koulutetun prekariaatin (väli- tai tilapäistö tai miksi meitä nyt kutsuttaisiinkaan) ja työväestön asia on yhtälainen. Molempien asema globaaleilla työmarkkinoilla on yhtä horjuva, epävarma ja puolustuksenalainen. Tekijänoikeuksien tai perusoikeuksien riiston uhka on todellinen. Marxin ajatukset ovat edelleen päteviä: ensin vallataan työvoima, sitten vuorossa ovat luonnonvarat (myös perustavanlaatuinen resurssi pääoman ohella), joista Talvivaara on hyvä esimerkki. Nyt ovat valtausvuorossa mineraalit, seuraavaksi sotaa tullaan käymään, käydöään jo, ruoasta ja vedestä. Miksi hallitus sitoutuu ohjelmassaan kehittämään Green Miningista teollisuuden kärkivientihanketta vuoteen 2050 mennessä, kun luonnonvarapolitiikan yhteiset pelisäännöt eivät ole ohjelman kirjoittamisen aikaan ympäristön ja terveen yhteiskuntapoliittisen kehityksen kannalta kunnossa? (Talvivaara on tästä surullinen esimerkki.)


Ajankohtaisia ja ikuisia aiheita

Juuri nyt ajankohtainen asia on valmisteilla oleva Yhdysvaltain-EU:n vapaakauppasopimus, johon kaavaillaan ns. investointisuojaa, joka saattaisi estää valtioiden ympäristön ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta tärkeät päätökset. Transatlanttinen vapaakauppasopimus mahdollistaisi sen, että suuryhtiöt vetävät kansalaistensa etuja suojelevat valtiot markkinatuomioistuimeen. Argentiinan finanssikriisin keskellä valtio kohotti veden ja sähkön hintoja ja kansainväliset sähkö- ja vesiyhtiöt nostivat asiasta kanteen. Valtio joutui maksamaan yhtiöille yli miljardin dollarin korvaukset. Näissä tuomioistuimissa on yrityslakimiehiä, jotka ovat kaukana puolueettomista. Nämä arvioivat hallituksen päätöksiä ja päätöksentekojärjestelmää.

Jos Yhdysvaltain-EU:n vapaakauppasopimus tulisi voimaan, EU:n kansalaisista tulisi järjestelmän osasia, tämä tuomioistuin ohittaisi vaikutusvallallaan kansalliset tuomioistuimet. Käytännössä tämä johtaisi hallitsemattomaan yhtiövaltaan, jossa yhtiöiden intressit jyräisivät kansalliset.

Suurempi teema on EU:n kilpailulainsäädäntö ja sen vaikutus julkisiin hankintoihin. Yleisenä periaatteena on, että tuilla on positiivinen, kannustava vaikutus ko. aloihin, eikä sillä ole ns. kielteisiä ulkoisvaikutuksia. Kilpailulainsäädäntö tulee olemaan keskeinen rajoittava ja yleisiä suuntaviivoja luova tekijä kuntien kannalta keskeisissä julkisissa hankinnoissa. Määräävä markkina-asema on tuomittava asia, eikä sellaista saisi muodostua yksityiselle eikä julkiselle toimijalle. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että esimerkiksi sote-palvelujen yksityistäminen osuu nimenomaan Attendo MedOnen kaltaisille veroparatiisiyhtiöille.


Valkoisessa kirjassa linjataan, että julkisten palveluiden linjaamisen ja määrittelyn on säilyttävä viranomaisten tehtävänä (vaikka järjestelyvastuun voi kantaa yksityinen tai julkinen toimija tai molemmat yhdessä). Euroopan Parlamentti on päätöslauselmassaan 13.1.2004 [A5-0484/2003] linjannut, etteivät tietyt toimialat, kuten koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalinen asuntotuotanto voi kuulua kilpailulainsäädännön piiriin. Näille ei ole asetettavissa mitään yhteisiä normeja. Parlamentti ilmaisi myös kielteisen kantansa vesihuollon vapauttamiseen (vrt. Nestlé, joka nykyään ostaa pohjavesiä).

Luonnonvarat – marxilainen tuotannontekijä - tulevat olemaan yksi keskeinen kaupankäynnin kohde tulevaisuuden maailmassa. Tähän pitää varautua monella tavalla: GMO:ta vastustamalla, paikallista luomutuotantoa suosimalla, huolehtimalla elinkeinotoiminnan vastuullisesta toiminnasta yhteiskuntapoliittisesta näkökulmasta (vrt. Talvivaara ja kotimainen markkinaliberalisoimista suosiva luonnonvarapolitiikka, joka astuu askeleen Chileäkin pidemmälle). Kaivosteollisuus ei ole tullut Suomeen yhdessä yössä: maaperätutkimuksia ja kaivosvaltauksia on tehty jo 1960-luvulta lähtien.

Vihreässä kirjassa yhteisö sitoutuu arvioimaan yleishyödyllisiä palveluja koskevan politiikkansa uudelleen ”Euroopan kansalaisten ja yritysten hyväksi” huomioimalla globaalinäkökulman, yhteismarkkinat ja vapaan markkinatalouden periaatteet.

SKP:llä on historiallinen taakkansa, kuten joka puolueella. Jokaisen puolueen on hyvä nähdä ja tunnustaa, ettei mikään poliittinen ideologia tai järjestelmä yksinään ole täydellinen. Historian saatossa on tapahtunut virhearvioita, jotka on tunnustettava. On oltava ideologisesti muuntautumiskykyinen ja lakattava etsimästä mustavalkoisia viholliskuvia - päästävä asialliseen systeemikritiikkiin. Suomettuneisuuden aika on toivottavasti ohi. Sekä idässä että lännessä on erilaisia huonoja kehityskulkuja. Oppiahan kannattaa ottaa kuitenkin vain hyvistä.

Erään ihmisen filosofi-viittauksesta olen ylpeä. Olen mielelläni tällä tavalla "poikkeava" (siis omanlainen, suvereenisti ajatteleva) ehdokkaiden valtavirran joukossa. 

Wednesday, November 06, 2013

Aktiiviset vuodet Nihil Interitissä

1) milloin toimit yhdistyksessä tai lehdessä (vuodet) ja mitä teit.
Mitä yhdistystoiminta/Tuli&Savun toimittaminen oli ko. ajankohtana. Voit esim. vapaasti assosioiden koota sanalistaa aktiiviaikasi yhteisöllisestä runoustoiminnasta. Vai haluaisitko mieluiten jakaa jonkin muiston runojesi saatteeksi. Muutama lause riittää.


Muistankohan vuosia aivan tarkasti? Toimin yhdistyksessä muun muassa tilaisuuksien järjestäjänä ja arvostelupalvelun vastaavana jo vuosia ennen pt-kauttani 2001-2002. Yhteisöllinen toiminta tuolloin oli aika impulsiivista ja nopeasti reagoivaa. Järjestin mm. Saunabaariin yhden runoklubin, jonne tuli esiintymään Jyrki Pellinen, johon tutustuin tuossa yhteydessä. Pellinen pyysi minua kirjoittamaan elämäkertansa, joka on valmistunut... Julkaisimme häneltä aforismisarjan, runoja ja pilapiirroksia Tuli & Savu-lehdessä. "Kaikki ystäväni ovat halkeavia mesenaatteja." Muistan, että Nihil Interit sai jonkin merkittävän palkinnon, joka myönnettiin Villa Kivessä, jossa olin myymässä kirjoja ja lehtiä. Myin samassa tilaisuudessa Mirkka Rekolan puolisolle kirjan.

Pt-kaudellamme Tuli & Savu-lehden rakennetta uudistettiin, sinne luotiin monia uusia palstoja (muun muassa Rita Rodriguez Portugalista) ja visuaalista ulkonäköä kohennettiin huomattavasti Terhi Ekebomin avulla.


3) lyhyt esittely sinusta itsestäsi vuoden 2013 näkökulmasta

Olen julkaissut runsaasti sekä runoa että faktaa (muun muassa Portugali-, Brasilia-, Etelä-Meksiko- ja Kypros-kirjat) ja käännöksiä (Alberto Pimenta, portugalilaisen nykyrunouden antologia on tulossa), olen viestinnän ja journalismin ammattilainen (kaikenlaista journalismia kymmenissä lehdissä), valmistunut valtiotieteiden ja filosofian maisteriksi ja toivon mukaan olen vielä tuleva Wagner-sopraanokin. Tuhansia rautoja on tulessa, mutta kertaakaan en ole silti saanut taiteilija-apurahaa. Olen myös koordinoinut suuria kansainvälisiä kirjallisia projekteja, muun muassa Keski-Aasian naiskirjailijailijakokouksen 2007 ja antologian 2008 sekä suomalaisten ja afrikkalaisten kirjailijoiden välisen kirjeenvaihdon 2012.Lisäksi olen esiintynyt kymmenillä runofestivaaleilla ja tapahtumissa runoilijana ja sopraanona Siperiasta Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan (muun muassa Meksiko ja Brasilia) ja runojani ja esseitäni on julkaistu noin kymmenellä kielellä useissa kymmenissä kirjallisuusantologioissa ja -lehdissä.

Eduskunta

Eduskunta

Yleisö pyrähtää ennätysajassa puhujanpömpeliin.
Edustaja vastaa iskuun.
Pingispallo syötetään, ponsi.
Kansan tukiranka kumisee seinään törmätessään
ja kuullessaan äänestyksen tuloksen.
Verta valuu äänestäjistä,
hihnalle, koska hihnanhoitaja on
unohtanut lukita koneen lounastauon ajaksi.
Edustajat säilyvät hengissä ja hyvinvoivina.
Tällaista on kaikkialla.
Puheenvuorot sinkoavat seinältä toiselle, tykinkuulat,
on pysyttävä hereillä hinnalla millä hyvänsä,
syljettävä suusta kyyhkyset,
viserrettävä vaimo.

Fissio jatkuu.

julkaistu Tiedonantajassa 2.11.

Liikkuvaa laulua ja samppanjaa

Operettimusiikki on aiheiltaan oopperaa kevyempää, mutta asettaa laulajat lähes yhtä suurien haasteiden eteen. Eleganttia musiikkia on osattava laulaa hienostuneesti, ja se edellyttää samanlaista rakenteiden hallintaa kuin ooppera. Lisäksi laulajalta vaaditaan oopperaa suurempaa kykyä impulsiiviseen heittäytymiseen ja sujuvaan lavaliikehdintään laulaessa. Operetissa ei virtaa pelkästään ikoninen samppanja, myös elastinen lavaliikehdintä ja tanssiaiskohtaukset ovat olennainen osa operettien maailmaa.
Marilena Fontouran koreografiat istuivat sujuvasti kitsch-henkiseenLepakkoon: saippuasarjojen melodramatiikka ja sosiaalisen median kiiltokuvakulttuuri oli siirretty moderniin Lepakko-toteutukseen, jossa paparazzit jahtasivat päivänjulkkiksia. Ohjaaja Anu Hälvä-Sallinen oli koristellut Prinssi Orlorfskin naamiaiset toisessa näytöksessä suurilla kaasuilmapalloilla ja kuoron jäsenistä oli tehty naamiaisiin yksi kerrallaan katsomon kautta tulevia julkisuuden hahmoja. Solistien ja kuorolaisten elekieleen ja pukeutumiseen oli istutettu aimo annos tietoista travestiaa (homokliseet) ja ristiinpukeutumista (miehet glitterissä ja naisten vaatteissa sekä väreissä).
Sibelius-Akatemian oopperan Lepakko oli parhaimmillaan elegantin laulun juhlaa. Operetti  edellyttää kaunolaulun lisäksi hienostunutta musiikin tulkintaa, koloratuuriosuuksien hallintaa ja sujuvaa lavaliikehdintää eli motorista koordinaatiota. Muun muassa Adele (Emili Losier), Rosalinde (Dionne Ghislain),Alfred (Mikko Heimovaara) ja hyvin kaunisääninen Dr. Falke (Kristian Lindroos) sekä Prinssi Orlofski (Malin Döragrip) selvisivät haasteesta hyvin.
Se illan aikana selvisi, että hyvä, hallittu ja musikaalinen lauluääni ei takaa välttämättä puhenäyttelijän taitoja, ei ainakaan vieraalla kielellä (Lepakko esitettiin kolmella kielellä). Losierilta, Ghislainelta ja Döragripiltä löytyivät nekin taidot. Ghislaine suorastaan villitsi yleisön esittäessään naamiaiskohtauksen scardàsia unkarilaisena tositelevisiotähtenä. Sekä Döragripillä että Losierilla oli myös muita laulajia enemmän luontaista karismaa ja lavalla tarvittavaa impulsiivisuutta.
Kolmannen näytöksen savolaiseksi sonnustettu vartija jaksoi naurattaa monia, mutta tällainen huumori ei purrut minuun. Adelen laulu ja tanssi pelastivat sentään kohtauksen.

Johann Strauss II: Lepakko. Sibelius-Akatemian ooppera. Esitykset 31.10.–12.11. Musiikkitalon Sonoressa.

Tuesday, November 05, 2013

Carmen ja Wozzeck

Georg Büchnerin librettoon perustuva Wozzeck ruoti aikoinaan luokka- ja moraaliristiriitoja musiikillisesti uudistavalla tavalla. Sotilas Wozzeck kärsii moraalisista ristiriidoista äpärälapsen isänä. Kölnin oopperassa tänä syksynä häntä esitti Florian Boesch. Boeschin fyysis-lauluvirtuoottinen suoritus kohotti hänet laulajana yli muiden. Wozzeckin moraalinen kärsimys saa näyttämöllä surrealistisen alitajunnan muodon; rooli sopii Boeschin kaltaiselle fyysiselle, mutta myös henkisesti kypsyneelle laulajalle.
Wozzeckia esittänyt Boesch ja hänen rakastettunsa Marien roolissa nähti Asmik Grigorian eläytyivät vahvasti rooliensa vaatimaan tunnemaailmaan sekä laulullisesti että näyttämötyöskentelyn osalta.
Sekä Wozzeck että Carmen todistivat saksalaisen oopperan erityisestä vahvuudesta: fyysisestä teatterista. Jos laulu ei aivan aina ollut ihan priimaa, toiminta kuljetti silti teosta. Carmenin tanssiaiskohtaukset kirvoittivat yleisöstä ansaittuja bravo-huutoja. Espanjalaistanssien – seguidilla, habanera – tulisuus ja temperamentti välittyivät vahvasti katsomon kaukaisimmille penkkiriveille asti.
Carmen oli miehitetty muun muassa turkkilaisin, romanialaisin ja venäläisin laulajin. Itse Carmenia esitti Ezgi Kutlu. Torero Escamilloa esittänyt Dmitri Lavrovosoittautui erinomaiseksi heldentenoriksi eikä muissakaan venäläislaulajissa ollut valittamista. Härkätaisteluareenoiden hiki ja veri vuosivat pienellä budjetilla tuotetussa teoksessa aidon tuntuisesti ja laulajavalinnat auttoivat teoksen eläväksi tekemisessä.

Saturday, November 02, 2013

Sitoutumaton ehdokas SKP:n listoilta eurovaaleissa



SKP hyväksyi eurovaaliehdokkaansa. Tästä pääset tykkäämään Facebook-sivustani ja tukemaan.

Teemani lyhyesti ja alustavasti.

1)       Sosiaalinen Eurooppa. Kaikenlaisten ja kaikenväristen ihmisten Eurooppa, jossa jokaiselle taataan mahdollisuudet ihmisarvoiseen elämään, minimitoimeentuloon ja työhön. Perustulo nyt. Suvaitsevaisuus kunniaan. Sensuuritonta puhetta kaikkialle politiikasta kulttuuriin.

2) Taloudellisen Euroopan suunnanmuutos. Euroopan Keskuspankin roolin tarkistus. EKP ohjaa kansallisia rahapoliitikkoja ja vaikuttaa kansalliseen inflaatioihin. Tämä näkyy eurokansalaisen arjessa hintojen korotuksina ja palkkojen leikkauksina tai palkankorotusten jäädytyksinä. Kysynnän taloustiede kunniaan, eli julkisen sektorin kohentaminen leikkausten sijaan. Sääntöjä sääntelemättömille finanssimarkkinoille.

3) Kulttuuri hyvinvoinnin luojana ja taiteen ammattilaisuuden takaaminen. Taiteen ammattilaisten peruskoulutusmahdollisuuksien säilyttäminen ja uusien mahdollisuuksien luominen toista väylää ammattilaisuuden hankkiville. Taiteiden mahdollisuudet sosiaalisen koheesion vahvistajana yhteisöhankkeiden avulla. Esimerkiksi kirjallisuuden ja musiikin yhteisötaiteellista potentiaalia hyödynnetään hyvin vähän.


Tervetuloa tänä sunnuntaina Myyrmäen torille. Olen siellä SKP:n teltalla klo 11-14 ja pidempäänkin, jos jaksan.