Instrumentit tunteiden vietävissä

Francis Poulencin Ihmisen ääni ja William Waltonin Karhu muodostivat Kansallisoopperan kahden oopperan illan, jota on esitetty Helsingin oopperatalon Alminsalin lisäksi Pieksämäellä, Kouvolassa, Raahessa ja Kauhajoella.
Dramaattinen sopraano Johanna Rusanen-Kartano Ihmisen äänen epätoivoisena solistina veti vertoja Poulencin alkuperäisteoksen solistille Denise Duvalille.Entisen rakastettunsa kanssa puhelimessa puhuva laulaja on hedelmällinen lähtökohta monologille, jonka käänteiden kuluessa selviää, että laulaja on ottanut unilääkettä kuin testatakseen lääkkeiden tehoa turhia unelmia vastaan.
Vaikka keskustelukumppanina toimivan miehen kommentteja ei varsinaisesti kuulla, naisen musiikillisen kielen muutoksista ja vastauksista voi selkeästi aistia ne. Rusanen mukautui näyttämötyössäkin hyvin heittelehtivän musiikin virtaan lisäten hallitusti epätoivon määrää tulkinnassaan ja päätyen loppuratkaisuun ja kylpyammeeseen.
Amerikkalaissäveltäjä Waltonin Karhu on saanut inspiraationsa Tšehovin samannimisestä näytelmästä ja kertoo leskirouva Popovasta (Jenni Lättilä) ja Lukasta (Heikki Aalto), joiden idyllin saapuu rikkomaan Smirnov (Hannu Niemelä). Waltonin teoksessa soivat uuden musiikin lisäksi muun muassa vaudeville-vaikutteet ja teosta oli modernisoitu tuomalla mukaan lavastaja Anna Kontekin oivallus: jääkiekkomailat, jotka olivat käytännölliset Lukan ja Popovan huitoessa kohti idyllin rikkojaa. Waltonin monikudoksisessa musiikissa soivat uuden musiikin lisäksi vaudeville-vaikutteet ja venäläisen musiikin rehevä kerroksisuus. Alminsali sopi erinomaisesti intiimin teoksen näyttämöllepanoon, jossa laulajat saivat laittaa itsensä myös fyysisesti likoon.


Francis Poulencin puhallinsoittimille ja pianolle kirjoitettu kamarimusiikki herättää vahvoja mielleyhtymiä kuvataiteisiin: oboeisti Anni Haapaniemen ja pianisti Kiril Kozlovskyn esittämä Sonaatti oli ehtaa impressionismia, piccolohuilisti Hanna Kinnusen kansanlaulumainen Villanelle pipeaulle rehevää fauvismia, ja Tero Toivosen käyrätorvi loi Dennis Brainin muistolle omistetussa elegiassa epäsuhtaista, loogista kubistista linjaa ilmeisen monisärmäisestä henkilöstä.
Klarinetisti Asko Heiskanen tulkitsi niin sisäistyneesti Sonaatin klarinetille ja pianolle, että yleisöllä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin puhjeta raikuviin suosionosoituksiin.
Illan aikana kuultiin Poulencin kaikille keskeisille puhallinsoittimille ja pianolle kirjoittamia kappaleita. Poulenc haki säveltäjänä vaikutteita niin kansanmusiikin yksinkertaisista rallatuksista, romantiikan tunteellisesta paisuttelusta kuin uuden musiikin nopeista juoksutuksista ja dissonansseista.
Yhteissekstetossa soittajat osoittivat kykynsä tulkita Poulencin impulsiivista musiikkia, joka siirtyy sujuvasti romanttisista suvantopaikoista tulisiin tempoileviin juoksutuskohtiin.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale