Euroopan viimeinen jaettu pääkaupunki








Euroopan viimeinen jaettu pääkaupunki

Nikosia tunnetaan Euroopan viimeisenä jaettuna pääkaupunkina. Kaupungin halkaisee raja, jonka merkkeinä ympäri kaupunkia ovat piikkilanka-aidat ja metallitynnyrit. Ne symbolisoivat vihreää linjaa Nikosiassa. YK:n UNIFYP-joukot partioivat puskurivyöhykkeellä kreikan- ja turkinkyproslaisten joukkojen ja tarkastusasemien välissä. Sen molemmille puolille ovat sijoittuneet viralliseksi Kyprokseksi tunnustetun etelän ja pohjoisen joukot. Rajan pääsee ylittämään esittämällä passinsa ja ottamalla paluuaikaleiman paperiin rajanylityspisteessä.

Ledran ostoskadun päässä on eräs suosituimmista rajanylityspaikoista, Ledran tarkastusasema. Saan Facebookin kautta vihjeen siitä, että tammikuussa 2012 vyöhykkeellä tapahtuu. Tiedon houkuttelemana hakeudun lähes huomaamattomalle puskurivyöhykkeelle, jonne on leiriytynyt jonkinmoinen joukko lähinnä nuoria ihmisiä. Moni näyttää keneltä tahansa nuorelta takkuisine rastatukkineen ja rentoine olemuksineen. Aktivistilta.

Ohittaessani ensimmäisen tarkistuspisteen eteen tulee muutama jättimäiseen ruskeaan ruukkuun istutettu viherkasvi, telttoja, täyteen tungettuja ostoskärryjä, vapautta, kansojen yhtenäisyyttä ja vastarintaa ylistäviä julistavia julisteita ja keittiö, jossa leiriläiset valmistavat ruokansa sekä kulttuurikeskukseksi muutettu kulmahuone.

Puskurivyöhykkeellä sijaitsevat talot ovat autioituneet ja jääneet asumattomiksi. Niihin on jäänyt merkittävä määrä tunnearvoltaan tärkeitä esineitä, joista joillakin on rahallistakin arvoa. Leiriläiset keräävät yön hämärässä näitä unohdettuja esineitä ei-kenenkään vyöhykkeeltä.

Aktivistit järjestävät kulttuurikeskukseen näyttelyn, jossa on esillä puskurivyöhykkeeltä löydettyjä esineitä ja tavaroita. Näyttelyssä on sanomalehtiä vuodelta 1974, käsilaukkuja, hammaslääkärin välineitä ja muita todisteita ja muistoja arkisesta elämästä historiallisella vuonna historiallisella alueella. Niiden katsominen näyttelyssä politisoi myyttisen historiallisen jakautumisen hetken, jonka niin moni yrittää turhaan unohtaa.

Occupyn ”paikallinen on globaalia” -tunnuslauseella toimivassa kulttuurikeskuksessa näytetään dokumentteja, pidetään workshopeja, esitelmiä ja muita kulttuuri-interventioita, joilla rikastutetaan Nikosian muuten varsin köyhää kulttuuritarjontaa. Kulttuurikeskukseen toivotaan spontaaneja esityksiä, alustuksia tai muita kulttuurisia interventioita keneltä tahansa.

Pohjois- ja Etelä-Kyproksen jälleenyhdistymistä vaativassa aktivistileirissä riittää toimintaa melkein aina. Kulkiessani useita kertoja Ledran tarkastuspisteiden läpi erityisesti ilta-aikaan, leirissä on monesti menossa intiimi kitaransoittohetki tai joku muu taidehetki.

Kuten tunnettua, Occupy-liike sai alkunsa Wall Streetiltä maailman rikkainta prosenttia vastustavien aktivistien liikehdinnästä. Globalisaation sosiaalisia vaikutuksia, ihmisten eriarvoistumista ja korporatistisen eliitin ja poliitikkojen läheisiä suhteita vastustava Occupy levisi hetkessä Yhdysvaltojen yliopistokaupungeista Lähi-Itään.

2011 joulukuun lopulla Occupy-aktivistit leiriytyivät Obaman kampanjatoimiston eteen. Obama edusti heille neljä vuotta aiemmin pienempää pahaa kahdesta pahasta; nyt hän oli antanut heidän mielestään myöden korporatistiselle eliitille, eikä eronnut enää mitenkään usein kaiken pahan esikuvana mainitusta George Bushista. Obaman tilalle tarvittiin Occupy-aktivistien mielestä tuoretta, uutta johtajaa mistä tahansa poliittisesta leiristä.

Tavoitteena Kyproksen jälleenyhdistyminen

Mihalis Eleftheriou, 26, on eräs Ledran Occupy-liikkeen alullepanijoista ja kantavista voimista. Mihalis istuu boheemissa Takana-kahvilassa kannettava tietokone edessään ja kertoo sosiaalisen median avulla uusimmista tapahtumista. Samaa työtä hän tekee päivittäin: levittää sosiaalisessa mediassa tietoa tapahtumista, ja leirin yleisiä kuulumisia sekä pitää yllä mediasuhteita.

Olemme osuneet Lilyn kanssa sattumalta samaan kahvilaan kuin Mihalis. Takanassa nuoret, älykön näköiset tai wanna be –älyköt latkivat frappea, cappuccinoa, espressoa tai kylmiä kahvijuomia. Joskus tuntuu, ettei Kyproksella saakaan mitään muuta kuin trendikahveja. Kyproslainen espressontapainen kahvi alkaa käydä harvinaisuudeksi.

Takanan omistaja tulee vaihtamaan muutaman sanan kanssamme. Lily tuntee hänen erinomaisena klarinetistina. Symis heilauttaa päätään merkiksi kielteisestä vastauksesta.

”Klarinetisti harjoittelee joka päivä, minä olen vain kahvilanpitäjä, joka soittaa klarinettia.”

Vaatimattomuudestaan huolimatta Symis soittaa ilmeisesti erinomaisesti päätellen Mihaliksen ja Lilyn kommenteista. Maistan tarjoilijan suosittelemaa sitruuna-kanelilimonadia. Sekin on erinomaista.

Takana ei ole vain paikallisen opiskelijanuorison, vaan Mihaliksenkin suosikkikahvila. Aktivistit ovat julkistaneet rupatteluamme edeltävänä päivänä Facebookissa videon, jossa YK:n sotilaat vierailevat aktivistien leirissä valtauksenjälkeisenä päivänä. Valtaus on tullut julkiseksi vasta tammikuussa 2012. Sitä ennen se oli Mihaliksen ja hänen ystäviensä sekä heidän Facebook-ryhmänsä jäsenten eli puolijulkisuuden tiedossa.

Valtaajat ovat asuneet puskurivyöhykkeellä haastatteluhetkellä yli kuusi viikkoa ja aikovat pysyä niin kauan kuin voivat – vaikka maailman tappiin saakka. Heidän tavoitteensa ovat yksiselitteiset ja jyrkät.

"Haluamme katsoa Kyproksen-ongelmaa ennen kaikkea rakenteellisesta näkökulmasta kokonaisuutena. Emme vaadi lyhytnäköisesti esimerkiksi vain eläkkeitä takaisin, vaan päämääränämme on Kyproksen jälleenyhdistyminen. Ensin pyrimme lisäämään ihmisten tietoisuutta asiasta tiedottamalla ja järjestämällä workshopeja, luentoja ja kampanjoita. Suurin ongelma on se, että ihmiset on indoktrinoitu ajattelemaan tietyllä tavalla ja vakuutettu siitä, että he ovat voimattomia, eivätkä voi tehdä mitään tilanteen muuttamiseksi tai siihen vaikuttamiseksi. Me haluamme kertoa, että mahdollisuuksia on olemassa."

Kyproksen Occupy uskoo, että epätoivoisimpiinkin tilanteisiin on mahdollista vaikuttaa. Kyproksen tilanne on poliittisesti epätoivoinen; se sijaitsee strategisessa paikassa ja on liian monen maailmanpoliittisen suurvallan kiinnostuksenkohde. Tästä syystä se ei pysty helposti toteuttamaan pelkästään omaa tahtoaan, ja sen oma tahtokin saattaa olla hajanainen.

Kulttuurien keskellä

Monen kulttuurin rajalla oleminen on luonnollista Mihalikselle. Hän on syntynyt ja varttunut Lontoossa, asunut Buenos Airesissa, opiskellut Kuuban Havannassa ja vieraillut Kyproksella ensimmäisen kerran lapsena. 

"Saari oli minulle eräänlainen taivas ja helvetti: vasta Buenos Airesissa ymmärsin lopullisesti olevani identiteetiltäni välimerellinen. Ajattelin lapsuuden päiviäni saarella, joka edusti minulle eräänlaista Luvattua maata. Rakastan elämääni täällä. Siksi palasin vuosi sitten. Noin 2500 vuotta vanha Skyrioun kylä oli ensimmäinen paikka, jossa vierailin."

Konservatiivisessa perheessä kasvanut ja yksityiskoulua käynyt Mihalis alkoi opiskella oikeustiedettä, mutta havaitsi aika pian, ettei se ollut häntä varten. Hän vaihtoi pääaineensa lingvistiikkaan, joka muutti hänen elämänsä.

Kyprokselle palattuaan Essexin yliopistosta valmistunut Mihalis on perustanut vuorovaikutteisen Language Transfer –nimisen kielenopetusmenetelmän. Opiskelijat eivät saa kotiläksyjä eivätkä arvosanoja. Menetelmän tarkoituksena on saada heidät kiinnostumaan oma-aloitteisesti kieltenopiskelusta ja jatkamaan opiskelujaan. Metodin avulla Mihalis sanoo olevan mahdollista oppia kreikan kielen alkeet 15–20 tunnissa.

Language Transfer -menetelmällä opetetaan kreikkaa ja turkkia englanninkielisille ja englantia turkkia tai kreikkaa puhuville. Kaupallisten kieltenoppimiskeskusten ”kopioi ja pastaa” –menetelmälle vastakkainen oppimismenetelmä on saanut yksityisiä lahjoituksia ja on saanut jonkin verran yksityisiä lahjoituksia. Eleftherioun mukaan rahoitusta tarvittaisiin noin 5000 euroa.

Mihaliksen laajempana koulutuspoliittisena tavoitteena on edistää vapaata koulutusta ja toimia aktiivisesti nykyistä valtion koulutusjärjestelmää vastaan: se perustuu Mihaliksen kritisoimaan ulkoaopetteluun, ei ajattelun taitojen edistämiseen.

"Olen havainnut metodini tehoavan myös ihmisiin, jotka eivät ole oppineet kieliä perinteisillä menetelmillä."  
Mihaliksesta olisi tullut hyvä asianajaja. Verbaaliset kyvyt eivät lopu kesken, suusta tulee perusteluja kuin oppikirjat sisäistäneeltä henkilöltä, vaikka Mihalis kertoo kannattavansa itsenäisyyteen ja luovuuteen kehottavaa pedagogiikkaa, joka kannustaa opiskelijoita ottamaan itse selvää – ajattelemaan.

”Ihmisille pitäisi opettaa, kuinka elää, syödä, ajatella, ja vasta sitten lukemista ja kirjoittamista. Itse opin lähtemällä maailmalle ja näkemällä ja kokemalla eri kulttuureita.”

Mihalis on käynyt kokemassa muita vapaustaisteluita esimerkiksi Egyptissä. Hänestä oli hienoa nähdä, miten Tahririn aukiolla toiminta alkoi spontaanisti. Ihmiset toivat telttoja, vettä ja orgaanisia jäteastioita yhteistä käyttöä varten. Tähän samaan pyrkii Kyproksen Occupy-liike, jolla on monia esikuvia globalisaatiokriittisestä liikkeestä Wall Streetin pörssikapitalismia vastustavaan Occupy-liikkeeseen.

Patriotismi on aina vaarallista

Kyproksen ja kyproslaisten identiteetti on ollut aina heikko, epävarma ja vaikutuksille altis. Eri valloittajat ovat aina yrittäneet määritellä, mikä on kyproslaista ja kyproslaiset itse ovat vain harvoin saaneet olla itse mukana tässä määrittelyprosessissa. Tämä on selvästi vaikuttanut heidän identiteettiinsä. Kyproslaiset ovat poikkeuksellisen kiinnostuneita ulkoapäin tulevista vaikutteista, eikä heillä tunnu olevan kovin kiinteää omaa identiteettiä. Siksi he innostuvat helpommin mielenkiintoisina pitämistään asioista.

Kyproslaisten identiteetti on vaiheikkaan ja monipolvisen historian tulosta. Kyprosta ovat pitäneet hallinnassaan monet kansat. He eivät ole oikein länttä, eivät täysin itääkään, eivät moderneja, mutta eivät perinteisiäkään. He ovat aina jotakin kahden ääripään välistä, mutta eivät silti paikannu tarkasti mihinkään.

Kyproslaiseen kasvatukseen koulussa ja kotona kuuluu patriotismin arvostaminen. Ei ole ihmeellistä, että saarivaltiossa esiintyy keskimääräistä enemmän nationalismia kuin maissa, joiden kansalaiset ovat saaneet päättää itsenäisemmin asioistaan ja identiteetistään. 

"Nationalismi on aina pelkästään typerää. Kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus ovat asioita, joita pitää juhlia ja suojella, ei tuhota ja alistaa yhdenmukaistamiselle. Kun ihmiset on indoktrinoitu tottelemaan patriotismia, kaikki mikä kyseenalaistaa heidän ajattelutapansa aiheuttaa vihaa ja torjuntaa."

Kyproksella on yritetty tuhota etnisiä ryhmiä politiikan nimissä. Maroniittien piti valita uuden tasavallan syntyessä vuonna 1960 kolmen kuukauden aikana äidinkielekseen arabinsukuinen maroniitti tai kreikka. Jos he eivät valinneet kreikkaa, heistä tuli käytännössä katsoen toisen luokan kansalaisia.

Olen katsonut vuonna 2011 julkaistun pitkän dokumentin maroniittien kieliongelmasta. Kielivalinta vaikutti heidän minäkuvaansa ja identiteettiinsä yleensä haitallisesti. Useat maroniitit alkoivat hävetä kieltään ja sen käyttämistä julkisissa tiloissa.

"Ensimmäinen askel kohti muutosta on ihmisten tietoisuuden herättäminen: heidät täytyy saada ajattelemaan.  En halua antaa ehdotonta vastausta, mutta haluan ihmisten pohtivan asioita. Myös vallankumous ja sosiaalinen muutos ovat tarpeen, mutta ne vievät koko elämäniän.”

Kyproksen Occupy haluaa pysyä erossa poliittisista kytköksistä Kyproksen herkässä ilmapiirissä. Turkkilaisen kaupallisen toimiston kommunistijäsen olisi halunnut tehdä heille rahalahjoituksen, mutta Occupy ei hyväksynyt sitä puolueettomuuden periaatetta kunnioittaakseen.

Ympäristöongelma ja globalisaatio ovat jatkuvasti ajankohtaisia asioita, joista aktivistit haluavat keskustella.

"Ympäristökysymyksistä ei puhuta tarpeeksi, koska poliitikkoja kiinnostaa vain vallassa pysyminen. Status quon
säilyttäminen edellyttää arkojen aiheiden välttämistä. Vain kansalaisjärjestöt herättävät keskustelua aiheesta. 
Minua pidetäänkin täällä äärimmäisyysihmisenä, vaikka näkemyksissäni ei ole mitään outoa."

Occupy-liikkeen takana ovat yksilöt, joista jokaisella on erilaiset arvot ja asenteet. Jotkut ovat anarkisteja, toisilla on muunlaiset poliittiset näkemykset. Yhtenäisestä ryhmästä ei siis voida puhua. Moniäänisyydestään huolimatta Occupy julkaisi tammikuun alussa neljän kohdan vaatimuslistansa, joka on seuraava:

1.     Valtion, kirkon ja maanomistajien omistaman maan välitön vapauttaminen lähinnä ekologisiin tarkoituksiin: metsän uudelleenviljelyyn ja maanviljelyyn.

2.     Oikeus omaan kotiin. Olemassaolevat tyhjät kodit ja kaupat helpottavat tämän kohdan ratkaisua.

3.     Koko Kyproksen ja maapallon demilitarisointi, globaalin poliisivaltion lakkauttaminen, vapaa koulutus ja korkeakoulutus sekä terveydenhuolto. Koulutus pitäisi vapauttaa ideologioista, jotka tuottavat elottomia tiloja ja tyhjiä arvoja.

4.     Rasismin, seksismin ja minkä tahansa ihmisen objektivoivan ideologian vastustaminen. Jokainen maahanmuuttaja tai poliittinen pakolainen on tervetullut Kyprokselle.

Olemme käyneet Mihaliksen kanssa lävitse poliittisesti aktiivisen nuoren toivomuslistan tulevaisuuden Kyproksesta. Hän toivottaa kenet tahansa tervetulleeksi toteuttamaan puheenvuoron tai minkä tahansa muun kulttuurisen intervention. Mihalis on viime vuosina asunut myös Kairossa ja ollut aktiivinen demokraattisessa kansannousussa. 

julkaistu Tiedonantajassa 6.12. Tulossa Savukeitaan Kypros-kirjaan (ilmestyy tammikuussa luultavasti matkamessuilla)

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari