Lavalla matkustajat


Lavalla matkustajat

Alejandro Cartagenan auton lavalla matkustavat siirtotyöläiset, joilla on tavallaan kasvot, mutta ei silti ole. He ovat näkyviä näkymättömiä, joita kukaan ei halua kohdata. He ovat matkalla kohti jotakin, jota eivät voi koskaan saavuttaa.

”Carpoolers” –valokuvasarjassa Alejandro Cartagena on kuvannut meksikolaista ilmiötä, autojen lavoilla aamuisin töihin matkustavia ihmisryhmiä. Kyse on laajemmasta Meksiko-aiheisesta projektista, jossa Cartagena on viimeisen kuuden vuoden aikana tarkastellut meksikolaisen keski- ja alaluokkien muuttumista talonomistajiksi.

”Ekologinen tuho, väkivalta ja saastuminen ovat tehneet ajankohtaisiksi hyvinvoinnin teeman. Car Poolers kertoo pyrkimyksestä kohti parempaa elämää, jossa koti on lähtökohta, vaikka sijaitsisi tuntien päässä.”

Cartagena meni aamulla seitsemän ja yhdeksän välillä kerran tai pari viikossa jalankulkijoiden väylälle ja onnistui joskus näkemään kolme tai neljä kappaletta heit’. Valaistus tai autojen liike oli joskus ongelma kuvaajalle, hän tarvitsi erityisesti kärsivällisyyttä.

”Minun piti löytää oikea ISOn ja nopeuden yhdistelmä eli jouduin tarkkailemaan että nopeus oli riittävää liikenteen muuttuessa. Laukaisin vain yhdellä tai kahdella kehyksellä eli. Menetin joitakin kuvia, mutta kehityin kaistalta toiselle hyppimisessä sessioiden aikana”, Cartagena vitsailee. 

Monesti näiden ihmisryhmien ajatellaan olevan kasvottomia ja nimettömiä muukalaisia ja edustavan jotakin sellaista todellisuutta, jota tavallinen keskiluokkainen meksikolainen ei halua kenties tunnustaa olemassa olevaksi.

Cartagena on sullonut lavalle parista henkilöstä kymmeneen ihmistä. He ovat sulloutuneet kottikärryjen, ämpäreiden, tikapuiden, muovipressujen, laatikoiden ja työkalujen kanssa auton takaosaan. He ovat arkisissa vaatteissaan matkalla kohti työpaikkaa. Matka ei näytä miellyttävältä. Tavallaan se on kenties myös päättymätön: vaikka auton lavalla matkustavat saapuvat ja lähtevät työstään, he eivät silti oikein koskaan saavu perille minnekään.

”Car Poolers tosiaan näyttää henkilökohtaiset mielipiteeni hyvinvoinnista. Meidän perheemme tuli Dominikaanisesta tasavallasta etsimään parempaa elämää ja joutui taistelemaan kauan normaalin elämän eteen Meksikossa. Taloudellinen kurjuus oli osa elämääni teinivuosina ja osaan eläytyä hyvin näiden työntekijöiden kovaan elämään. Olen myös hyvin ylpeä nähdessäni ihmisten työskentelevän laillisesti Meksikossa, jossa niin monia houkuttaa huumekartelleille työskenteleminen.”

Lavalla makaavien ihmisten asennot eivät näytä kovin miellyttäviltä; heidän tukala makuuasentonsa kuvastaa kenties vaikeaa yhteiskunnallista asemaa, jossa he ovat. Luultavasti monet ovat paperittomia, vailla kaikenlaista yhteiskunnan tukea ja suojaa. He ovat ihmisiä asemassa, jollaista suomalaisen hyvinvointivaltion kasvatin on hyvin vaikea käsittää ja ymmärtää. Heidän kasvonsa ovat tunnistettavissa ja erotettavissa, mutta silti he pysyvät tuntemattomina kuin kerrostalonaapurit suomalaisille.

Meksikolaiset aiheet

Alejandro Cartagena elää opettamalla, valokuvaamalla ja myymällä valokuviaan. Hänen valokuvansa ovat olleet esillä Kiinassa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa ja ympäri Meksikoa. Cartagenan valokuvia on Chicagon nykyvalokuvan museossa, Portlandin taidemuseossa, Rio de Janeiron nykytaiteen museossa ja Nuevo Leonin sekä Pachucan kansallisessa fototeekissä.

Hänen valokuviaan on julkaistu Newsweekissä, New York Timesin Lens –blogissa, Nownessisa, the Financial Timesissa, The Guardianissa, Le Mondessa,
Der Sternissä ja The New Yorkerissa. Hän on julkaissut meksikolaisten esikaupunkialueiden kuvia sisältävän Suburbia Mexicana –kirjan.

”Aiheeni ovat jatkuvasti liikkeessä ja liittyvät siihen, mitä olen parhaillaan opiskelemassa. Ensimmäisissä teoksissani yritin kohdata itseni, sitten muita maisemia ja urbanisaation heijastuvia kulttuurimme mentaalisia ja fyysisiä rakennelmia”, Cartagena on todennut 2009 La Rocka –lehdelle antamassaan haastattelussa.

Valokuvaajana Cartagena on tallentanut kameralle erityisesti meksikolaisia aiheita. Joissakin teoksissa on havaittavissa jokin harmonisen pinnan rikkova elementti. ”Dulces intenciones”-sarjan henkilöillä on kädessään veitsi tai joku muu teräesine heidän katsoessaan aivan arkista, tavallista tapahtumaa. ”Portraits of Absence” –sarjassa Cartagenan valokuvien keskiössä ovat nuoret opiskelijat, jotka eivät näytä otsikosta huolimatta poissaolevilta, vaan hyvinkin omaan elämäänsä kiinnittyneiltä sankareilta.

Cartagena on kuvannut tilaustöissään ja omissa taidevalokuvasarjoissaan myös arkkitehtonisia ympäristöjä (julkisia kouluja), meksikolaisia esikaupunkialueita, Havanan ja Montereyn katuja. Hänen aiheenaan ovat myös rajojenväliset tilat (between the borders).

Cartagenan valokuvat ovat usein sosiaalisia kommentaareja, jotka liittyvät usein meksikolaiseen yhteiskuntaan. Toisesta maasta alun perin tuleva valokuvaaja näkee epäilemättä tarkemmin erityisesti meksikolaisen yhteiskunnan ongelmia, joita hän teoksissaan raportoi neutraaliin tyyliin, ilman paatosta, pelkästään osoittaen olemassa olevat ongelmat.

Cartagenan töihin kuuluu myös meksikolaisen yhteiskunnan talonrakennusboomia kommentoiva ”Landscape as Bureaucracy” –sarja, joka kommentoi meksikolaisen yhteiskunnan asuntolainabisnestä. Cartagena on tutustunut aiheeseen veljensä kautta, joka on kahdeksan vuoden ajan ollut asunnon omistaja. Lainoja myöntävät tahot esitetään kuvissa arkisissa toimissaan houkuttelemassa asiakkaita toimistoonsa. 

julkaistu Kulttuurivihkot 5/2013:ssa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale