Jaettu maa









Maryn olohuoneen mahtavankokoista ikkunasta näkyy aivan suoraan turkkilaisten Pohjois-Nikosian kukkulalle kiinnittämä Turkin lippu ja kukkulaa vasten kirjoitettu turkinkielinen teksti. Nämä tunnusmerkit tekevät selväksi, kenelle alueen sanotaan kuuluvan.

Mary oli kolmekymppiseksi asti onnettomasti naimisissa ja keskittyi perheen kodista huolehtimiseen. Vasta erottuaan hän alkoi miettiä, mitä itse mahtaisi haluta elämältään. Kyproslaisia vaivaavan identiteettiongelman, joka ei saa heitä identifioitumaan oikein länteen, mutta ei täydellisesti itäänkään, lisäksi saarella vallitsevat varsin perinteiset sukupuoliroolit. Naisten kehitys objektista subjektiksi on joskus hidasta. Paikkaa hellan ja keittiön välillä tarjotaan usein.

Famagustassa syntynyt ja juuriltaan ”etninen sekasikiö”, kreikankyproslaista ja brittiverta suonissaan kantava Mary muistaa hyvin Turkin miehityksen.

“Olin juuri ostanut talon Famagustassa ja minulla oli maata Kyreniassa. Rakastin paikkaa, jossa menneisyys ja nykyisyys, arkeologia ja rauniot sekoittuvat keskenään. Siksi maalaan näitä asioita. Lähden liikkeelle alusta, luen antiikin kreikkalaista runoutta antiikin ajoista nykyhetkeen. Konstantis Kavafis on eräs suosikeistani. Osasin ulkoa kaikki hänen runonsa. Hän puhuu kauniista miehistä, joista minäkin pidän.”

Maryn kasvoille leviää pieni virne, tyypilliseen brittiläiseen tapaan hän on sarkasmin ja ironian ystävä ja virkistävän suorapuheinen ja kansanomaista huumoria suosiva.

Mary kasvoi poliittisesti herkässä ilmapiirissä ja hänen piti jo varhain valita kenen joukoissa seisoi. Mary ei koskaan liittynyt puolueeseen eli kommunistiseen puolue AKELiin. Vaikka hän ilmiselvästi arvostaa laaja-alaista klassista sivistystä, johon kuuluvat englantilaisen kirjallisuuden klassikot Shakespearesta eteenpäin ja kirjahyllystä löytyvä Kypros-aiheinen kirjallisuus laidasta laitaan, hän ei kaihda kriittisyyttään brittihallintoa kohtaan. On hänellä henkilökohtaisempiakin syitä olla kriittinen.

”Britit perustivat parlamentin lähinnä kosmeettisena eleenä osoittaakseen kuinka demokraattisia he olivat. He hyödynsivät tehokkaasti propagandaa ja viholliskuvia retoriikassaan ja teoissaan. Turkkilaisia käytettiin kiduttajina kiihdyttämään vihollisasetelmia entisestään. Kidutusmenetelmät olivat epäinhimillisiä.”

“Eräs kidutustavoista oli kuumien kananmunien laittaminen sukupuolielimiin ja kainaloihin. Tuonaikainen poikaystäväni näki brittien pommittavan ja vangitsevan silminnäkijöitä. Hänet vangittiin ja muistoksi tapahtumasta hän sai tupakanjäljet kyynärvarsiin.”
1955–1959 Grivasin johtama EOKA tähtäsi enosikseen ja aktivistit taistelivat vapauden ja itsenäisyyden puolesta brittihallintoa vastaan.

Humanistinen idealisti

Mutta mennään vielä kauemmaksi historiassa, koska sitä Marylla riittää. Hänen isoisänsä oli Maryn sanojen mukaan ensimmäisiä humanitaarisia parlamenttiedustajia, joka auttoi kyläläisiä huolehtimaan oikeuksistaan. Tunnetulle asianajajalle, poliitikolle ja humanistille annettiin lisänimi “nasty lawyer”. Hän tapaili Kyproksen itsehallintoa kannattanutta arkkipiispa Makariosta.

“Amerikkalaiset kutsuivat Makariosta Välimeren Castroksi. Muistan puheen, jossa hän sanoi: 

”Menisin hakemaan apua ennemmin jopa Venäjältä kuin Amerikasta”. Olen omillakin matkoillani havainnut, että Kypros tunnetaan maailmalla ennen muuta juuri Makarioksen hankkimasta itsenäisyydestä, ei mistään kansallisesta ominaispiirteestä.”
Mary uskoo, että hänen isoisänsä olisi kuollut rikkaana miehenä, ellei olisi avustanut kyläläisiä ilman palkkiota. Apua saaneet toivat vähästä omaisuudestaan palkkioksi eläimen tai tiun munia.

Poliittinen aktivismi kulki sukupolvelta toiselle. Vuonna 1931 tapahtui minivallankumous, jonka aikana pormestarin talo poltettiin.
“Isä oli mukana Famagustan kansannousussa, vaikka hän oli idealisti, joka ei voinut edes nähdä verta.”

Nykyaikainen Kypros on kulkenut pitkän matkan siirtomaa- ja valloittajahistoriastaan nykyiseen itsenäisyyteensä ja historiattomuuteensa, joka näkyy siis osittain selkeästi katukuvassa. Ultramodernit tai futuristiset rakennukset ovat rinta rinnan antiikinaikaisten raunioiden kanssa vailla järkevää kaupunkisuunnittelua.

Puutteesta aikoinaan kärsineet kyproslaiset ovat omaksuneet kulutuskulttuurin ja kapitalismin äärimuodossaan. Jo opiskelijoilla on oltava oma auto – jos et osta tai pysty ostamaan, et täytä normatiivisen kulutuskansalaisen ihannetta.

Vain taiteilijoille sallitaan erivapaudet ja vaihtoehtoiset elämäntavat. Mutta ihmeellisintä on, että laittomia siirtotyöläisiä lukuun ottamatta kenelläkään ei tunnu olevan ongelmia kulutuskansalaisuuden ehtojen täyttämisessä.

Kotirouvasta taiteilijaksi

Erottuaan ensimmäisestä konservatiivisestä liikemies-aviomiehestään, jonka talossa Mary huolehti lähinnä cocktailtilaisuuksien ja kutsujen järjestämisestä sekä aamu- ja iltapäiväteen tarjoilusta, hän lähti opiskelemaan kuvataidetta Chelsea School of Artiin. Myöhään heränneelle opiskelijalle oppiarvot olivat tärkeitä.

“Olin onnellinen ja halusin viettää koko elämäni yliopistossa. Mies, josta tuli toinen aviomieheni, oli siellä vierailevana tutorina. Olin lukenut teini-ikäisenä venäläistä kirjallisuutta ja venäläis-englantilainen aviomies edusti minulle romanttisen unelman täyttymystä. Opetin mieheni rakastamaan venäläistä puoltaan. Hän taas oli hyvä taiteilija ja sivistynyt mies, jonka avulla kehityin taiteilijana.”

1980-luvun alun Englannissa nuoret taiteilijanalut maalasivat punkkareita ja gootteja ja Mary mietti kuumeisesti omaa aihettaan: se oli maaseutu ja mytologia.

Lopetettuaan opintonsa ja miettiessään jatkotutkinnon aihetta, Mary päätyi Afroditeen, vaikka rakkauden ja sodan jumalattarena pidettyä hahmoa koskevaa kirjallisuutta ei löytynyt paljonkaan. Mutkien kautta hän vaihtoi toiseen yliopistoon, josta löytyi ohjaaja väitöskirjatyölle.

Jatkotutkinto ei valmistunut, koska taide vei ensin Maryn pikkusormen ja sitten koko käden. Hän palasi Kyprokselle vasta muutama vuosi sitten ja asettui toisen aviomiehensä kanssa hankkimaansa Kouklian loma-asuntoon ennen kuin löysi nykyisen asuntonsa Nikosiassa. Pääkaupungissa asuminen on välttämätöntä Marylle.  

“Minulla pitää olla koti Nikosiassa, koska rakastan vapautta ja sosiaalista elämää. Joskus olen yläluokan, toisinaan tavallisten kyläläisten seurassa”, sanoo Mary, joka aikoo pitää juhlat hieman sen jälkeen, kun hän on palannut Nikosiaan. Minutkin on kutsuttu juhliin, jonne on tulossa boheemia väkeä ja silmäätekeviä.

Olemme päässeet pitkälle Maryn tarinassa jo hänen Nikosian-asunnossaan, mutta juttu jatkuu vielä, sillä olemme suunnitelleet yhteisen ajomatkan Kyproksen eteläosaan lähelle Pafosta, jossa sijaitsevat hänen kaksi loma-asuntoaan. Ajomatka puheliaan Maryn kanssa sujuu rattoisasti hänen käydessään läpi menneisyytensä lisäksi syitä Afrodite-kiinnostukselle.

Pysähdymme hetkeksi Afroditeen kannalta keskeisille luonnonnähtävyyksille, kuten meressä törröttävälle jättimäiselle kivelle, johon vihastunut Afrodite on tarun mukaan astunut.

Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen olemme perillä. Ilma hämärtää jo ja on aika mennä levolle koko päivän kestäneen työnteon päätyttyä. Harva ulkopuolinen ymmärtää, että matkakirjailija on koko ajan töissä keräämässä kokemuksia ja havaintoja haastattelujen lisäksi. Hyvin nukutun yön jälkeen on mukava herätä leppoisasti Episkopin kylässä ja mennä nauttimaan aamiainen kylän keskustan kahvilaan.

Tarjoilijan englannin kielen taito ei ole kovin hyvä ja niin saan eteeni pelkän kahvin, munakkaan ja juustovoileivän sijasta aamiaisbuffetia muistuttavan lautasen, jolle on kasattu leipäviipaleita, juustosiivuja ja munakas. Runsas aamiainen ei ole hinnalla pilattu: noin viisi euroa. Odotellessani ehdin vaihtaa pari sanaa kylässä asuvan eläkkeellä olevan brittinaisen kanssa, joka kehottaa minua tulemaan luokseen jos tarvitsen mitä tahansa apua. Kyproksella on jonkin verran brittejä eläkepäiviään viettämässä. Useimmat ovat hankkineet hyvin edullisesti loma-asunnon etelästä ikääntyneiden tai sukujen luopuessa niistä pilkkahintaan.

Sydämellinen Asha

Mistä ja millaisia Kyprokselle tulevat maahanmuuttajat ovat? Monet joutuvat muuttamaan kauas suurista kaupungeista tai asutuskeskuksista eräänlaiseen työstä seuraavaan vapaaehtoiseen eristykseen. Näin tapahtuu erityisesti aasialaisille kotiapulaisille. Monelle on kertynyt kovia kokemuksia jo aiemmassa elämässä ja elämällä on taipumus jatkua samanlaisena.

Noin kahdentoista kilometrin päässä Pafoksesta, Episkopin kylässä asuu eräs Kyproksen 
srilankalainen Asha, 47, joka on löytänyt pienestä Pafoksen lähellä sijaitsevasta kylästä hyvän perheen. Asha on ollut kuuden vuoden ajan kuin perheenjäsen episkopilaisen perheen kotiapulaisena.

Pihalla leikkii kissa ja pieni tumma koira sopuisasti keskenään. Ashan koiranpentu Blacky juoksee iloisena minua vastaan. Kissat eivät ole koirasta moksiskaan: ne ovat eläneet lyhyen elämänsä aina yhdessä.

Blacky nuolee sormiani ja hyppii innoissaan jaloilleni. Asha kutsuu koiraansa ja se palaa kuuliaisena emäntäänsä kohti ja alkaa hyppiä tämän polvia vasten.

Asha kutsuu istumaan ulos katetun pöydän ääreen. Saan kahvia juotavaksi ja Ashan leipomia joulukeksejä syötäväksi.

Miten hän on ajautunut kotiapulaiseksi Episkopin kylään kaukana kyproslaisten kaupunkien kuhinasta?

“Täällä minulla on oikein hyvä olla. Edellinen emäntäni jätti 14 kuukauden palkkani maksamatta. Mutta nyt meillä on talossa suruaika. Vanha rouva on kuollut kymmenisen päivää sitten. Andreaksen vaimo itkee ja itkee, eikä itku ota tyrehtyäkseen.”

Andreas on Ashan isäntä ja palkanmaksaja, joka on vastikään valittu kylän pormestariksi. 

Hän auttoi Ashaa edellisen työnantajan kanssa käydyssä oikeuskiistassa maksamalla tämän takuut ja asianajajan palkkion. Kun Ashan “hulluksi” kutsuma emäntä juoksi kenties miesten perässä, hän huolehti tämän lapsesta.

Asha on yksi tuhansista aasialaisista kotiapulaisista, jotka ovat saapuneet Kyprokselle onneaan etsimään. Monet jättävät taakse perheensä ja läheisensä pystyäkseen lähettämään säännöllisesti rahaa heille.

Vaatetehtaassa murto-osa nykyisistä tuloista

“Asuessani vielä Sri Lankassa kuulin pääkaupungissa olevasta agentista, jonka luokse mennessäni tapasin sattumalta kyproslaisen miehen. Tämä alkoi puhua kanssani ja pian sain agentilta kahden vuoden passin sekä 25 päivän viisumin. Kärsin kaksi vuotta Pafoksella miehen kotiapulaisena ennen kuin minua kehotettiin palaamaan Sri Lankaan.”

Ashan mies ei huolehtinut silloin eikä huolehdi edelleenkään lapsistaan ja siksi Asha otti vanhimman tyttärensä, 26, ainoan poikansa, 23, ja nuorimman tyttärensä, 20, mukaansa ensimmäiselle Kyproksen-matkalleen.

Mies joi Ashan lähettämät rahat, mutta hyväsydäminen ja toisille armelias Asha ei jaksa moittia häntä. Miehen piti päästä Ashan mukana töihin Kyprokselle, mutta välitysfirman edustaja petti lupauksensa, eikä järjestänytkään hänelle töitä Kyprokselta. Mies oli jo ehtinyt irtisanoutua työpaikastaan ja jäädä työttömäksi.

Ennen kotiapulaiseksi ryhtymistään Asha teki vaatetehtaassa 8–10-tuntisia työpäiviä ja sai joka työpäivän päätteeksi palkkansa puhtaana käteen. Silti hänen ansionsa jäivät vain murto-osaan siitä, mitä hän pystyy ansaitsemaan kotiapulaisena Kyproksella.

Asha on huolissaan ennen muuta pojastaan, joka on huhujen mukaan joutunut huonoille teille ja vaikeuksiin. Poika asuu tätinsä luona sillä välin kuin Asha palaa huolehtimaan hänestä.

“Aion puhua hänen kanssaan ja antaa neuvoja. Jos joku minua rakastaa minua, niin lapseni,” sanoo Asha ja olen näkevinäni hänen silmänurkassaan kyyneleentapaisen. Asha on hyvin sydämellinen ihminen, hän rakastaa kaikkea luontokappaleista omiin lapsiinsa. Asha on kuin ystävällinen kylännainen, joka antaa vilpittömästi omasta vähästään toisille, olivat nämä sitten tuntemattomia tai tuttuja ohikulkijoita.

Lohdutan, että kyllä vilkas ja sympaattinen Blacky-koira varmasti välittää kovasti emännästään. Asha kattaa kahvit ulkoterassille. Suureksi harmikseni saan kuulla, että Blacky on karannut, eksynyt tai pahimmassa tapauksessa joku ilkimys on siepannut sen. Toivon hartaasti, että koiranpentu löytyy tai se löydetään.

Asha viihdyttää meitä lukemalla kahvinporoista. Kahvinporoista lukeminen on perinteinen sosiaalinen viihdyke erityisesti naisten kesken. Siemaisen kyproslaisen kahvini ja kun kuppi on tyhjä, käännän sen ylösalaisin. Kupin pohjalta tuijottaa paha silmä eli evil eye eikä tämä ole ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu.

”Tämä kuppi on kuin riikinkukon pyrstö eli oikein hyvä kuppi. Saat vähitellen kaiken haluamasi. Elät mielenkiintoisen elämän, jossa tapahtuu paljon. Jokin aiheuttaa sisimmässäsi huolta ja tuskaa ja saa sinut etsimään ja ajattelemaan asioita. Joku läheisesi, ystäväsi tai tuttavasi on kateellinen ja toivoo sinulle pahaa. Ulkomailla olet aina turvassa, ympärilläsi ei ole kateutta.”

Ashan luenta vaikuttaa rehelliseltä. Pyhä Yrjö on hänen mukaansa suojeluspyhimykseni, jolle minun pitää sytyttää kynttilä käydessäni ortodoksisessa kirkossa.

”Olet hyväsydäminen ihminen, pidät nauramisesta ja nautit elämästä. Pitkä mies tulee tuomaan sinulle hyviä uutisia. Näen pienen neli-kuusivuotiaan tytön itkevän ja odottavan sinua. Menet vielä Troodos-vuoristoon. Matkustat jälleen ensi vuonna.”

Ehdin käväistä Troodoksella aivan presidentin kesäasunnon kupeessa. Troodoksen aukiota reunustaa metrin lumikasa, mutta kesällä se on valloittava luontoparatiisi.

Savukeitaan Kypros ilmestyy tammikuussa matkamessuilla

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale