Lehti helmikuulta

11.2.2013

Kävin rutiinikokeessa: testaavat uusilta asiakkailta aina veriarvot ja EKG:n. Hoitaja korosti vaitiolovelvollisuuttaan, mutta hänen reaktioistaan epäilin, että jossakin olisi ollut häiriötä. Sen saan selville vasta lääkärin vastaanotolla, jonka ajankohdasta minulla ei ole lainkaan käsitystä. Vaikuttaa siltä, ettei lääkäriä voi tavata usein. Vähillä tapaamisilla täytyy olla erinomaisesti varustautunut ja muistaa kysyä olennainen.

Makoisat muikut ja perunamuussi järjestyivät muutamalla eurolla, mikä vetää vertoja Kosmoksen parille kymmenelle eurolle. Kirkosta on tullut turvapaikkani. Menen sinne laulamaan, kuten ennen, vaikka samalla vahvistuu tunne siitä, että elämälle on saatava uusi suunta, joka silti on vanhassa kiinni. Puhetta on paljon, minä keskityn Wesendonck-lauluihin muiden rukoillessa ja odottaessa toisia kappelin rukoushetkeen. Meillä kaikilla on rutiinimme, onneksi ne eivät ole samat.


Nukkumapaikan valinta on tarkkaa. Sängyn sijaan valitsen olohuoneen sohvan, koska sen päällä tulee parempi, joskaan ei koskaan mukavia, unia. Helmikuun valo on ja ei ole hurmaavaa minulle, joka olen yksin, en jaksa tarpeeksi montaa kertaa toistaa tätä samaa pointtia. Kevättalvi ei ole varsinaisten aforismien aikaa, vaikka lisääkin pakollista tuottavuuden tunnetta kaikissa ammattikunnissa. Masentuneiden joukossa on havaittavissa lievää aktiivisuuden nousua. Epätoivo ei ole vähenemään päin, mutta sitä yritetään hävittää esimerkiksi epätoivoisten toimenpiteiden joukkoon luettavalla työpaikan etsinnällä. Parempi on painautua syvälle sohvannurkkaan ja jatkaa Espen Arnakken oikuista lukemista. Arnakken kamppailu irti koulun ja kasvatuksen kahtiaalle vetävän hirttonarun kahleista symbolisoikoon kamppailua, jota parhaillaan käyn aikuisten tasapäisyyskulttuuria (päivätyö tai freelancerius) ja sen paineita vastaan. Toisaalta olen tyytyväinen degrowth-elämäntyyliini, se vain tuo toimeentulon liian vaikeasti. Jos saisi edes yhden vakituisen kolumnipalstan jostakin lehdestä tai vakituista toimittajan keikkaa, se helpottaisi elämää kummasti. Nyt. 

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari