Jonottaja

Jonottaja

Alva otti numerolapun koneesta. Toiminto oli jo tullut tutuksi. Hänen ei tarvinnut odottaa kauan, kunnes 53:sta huudettiin. Lähi-Idästä kotoisin oleva mies lähestyi Alvaa numerolappunsa kanssa: ”Haluan mennä toiselle tiskille, voisimmeko vaihtaa lappuja.”

Laput vaihtoivat omistajaa ja Alva meni vapautuvalle luukulle.

”Hei, minä olen kirjailija ja haluaisin tietää, onko minulla oikeus saada peruspäivärahaa, nyt kun olen jättänyt käsikirjoitukseni kustantajalle ja minulla ei ole mitään tietoa seuraavasta työstä. Kirjailijaliittomme puheenjohtaja on sanonut näin, että tähän vaihtoehtoon meidän on voitava luottaa.”

Tumma nainen kirjoitti paperinnurkkaan yhden sanan, epäilemättä se oli: kirjailija. Hän selasi ojennetun KELA-kortin perusteella esiin Alvan tiedot ja kääntyi häntä kohti.

”Päätös on tullut jo, haluakko tulosteen siitä?”

”Kyllä minä sairauspäivärahasta tiedän jo, mutta haluaisin tietää myös oikeuksistani peruspäivärahaan. Kirjailijana minulla ei ole mitään tietoa seuraavan kirjan kustantajasta ja apurahastakin tiedän sen verran, että kirjastoapuraha tulee toukokuussa. Sitä ennen tuloni ovat nolla euroa.”

(Apurahaa ei tullut, vaikka olisi pitänyt kolmella julkaisulla. Raadin puheenjohtaja luki lapustaan kommentin, jonka mukaan "työsuunnitelmassa ei ole fiktiota". Tämäkään ei pitänyt paikkaansa.)

”Kyllä sinun pitäisi olla oikeutettu peruspäiväraha, jos sinulla ei ole mitään varmoja tuloja ennen seuraavaa apurahaa. Ilmoitat vain mahdolliset keikkasi meille, niiden perusteella päivärahaa sitten vähennetään. Sinä et voi etukäteen tietää, milloin saat rahaa ja miten paljon”, leppoisa tummakulmainen nainen katsoi Alvaa kohden ystävällisesti.

”No hyvä on sitten, selvitän, jatketaanko kuntoutuspäätöstä vielä vai jätänkö peruspäivärahahakemuksen. Minulla on tekemistä näissä hakemusasioissa, en ole joutunut aiemmin niiden kanssa tekemisiin.”

”Niin, aiemmat merkinnät sinulla on vuodelta 1994 eli tässä on nyt todella pitkä tauko. Sinulla on kuitenkin oikeus tuloon siinä missä muillakin, olet aivan samassa asemassa kuin kuka tahansa muu.”

Luova yrittäjä oli hallinnon muotisana, joka lanseerattiin joka välissä. Hallinto sanan oli keksinyt ja sitä ylläpiti erilaisin tukitoimin. TE-toimistossa mainostettiin kymmeniä kursseja, joiden tarkoitus on kouluttaa maahamme uusia kasvuyrittäjiä, jotka todellisuudessa elävät kurjuudessa ja köyhyydessä, jota korkeimmat hallintoviranomaiset eivät pysty edes käsittämään. Tästä todellisuudesta ovat kaukana tohtori Himasen sadoilla tuhansilla euroilla palkitut korusanat.

Alva kiitteli virkailijaa ja lähti ulos. Oli se kätevää, kun laboratoriokokeet, tulokset ja paperirumban pyörityksen pystyi hoitamaan vielä yhden ja saman pienenevän ostoskeskuksen katon alla. TE-toimisto täältä puuttui, mutta sitä Alva ei ennättänyt kaipaamaan. Hän tulisi käymään tässä toimistossa vielä useamman kerran, siitä hän oli jo varma. Ei hän päässyt pakoon laboratoriotakaan, koska munuaisen vajaatoiminta oli merkittävää tasoa, 3/5, ei sentään kuitenkaan niin paha, että häneltä kiellettäisiin työnteko, mitä hän luonnollisesti pahoitteli.

Hän oli tullut ikään, jossa työ alkoi hahmottua hänen silmissään ensisijaisesti tuottavan työn, eli jonkin hänen omalle ammatilleen vastakkaisen kautta. Siitä aiheutui monia kysymyksiä.


Onneksi ensikontakti oli ollut lämmin. Virkailija ei ollut tietenkään kantaväestöä, se oli melkein itsestään selvää Hakunilan kaltaisessa lähiössä.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari