Lastenoopperasta yrittäjän arkeen



Lastenoopperasta yrittäjän arkeen

”Tein ensimmäisen roolityöni Ooppera Skaalassa jo opiskelujeni alkuvuosina Kirmo Lintisen lapsille suunnatussa Voi vietävä!ssä vuonna 2001. Kiersimme Suomessa ja aina Kanadan Torontossa asti. En oikeastaan tiedä, mistä "skaalalaiset" olivat kuulleet minusta, olin vasta laulumusiikin opiskelija enkä vielä kovasti niittänyt mainetta, mutta sitä suuremmalla syyllä arvostin sitä mahdollisuutta, jonka tämä nuorekas ja ennakkoluuloton oopperayhdistys halusi tarjota.”

Voi vietävää! esitettiin useana vuonna, myös silloin kun jo opiskelin Lontoossa. Olin mukana Skaalan järjestämissä Nopeat ja terävät! -seminaareissa, mutta ulkomaan opintojen takia välillä ulkona aktiivisesta toiminnasta. Seuraavaksi olin mukana juuri Fitness-kevytoopperan kantaesityksessä 2007 Kirmo Lintisen toivomuksesta. Hän oli suunnitellut ja säveltänyt Mintun roolin ilmeisesti minun ääntäni ajatellen. Fitnessin myötä tutustuin Skaalan taiteelliseen ydinjoukkoon, työskentelykulttuurin rentouteen ja pakottomuuteen, mutta myös tinkimättömyyteen, joka tuntui omalta. Halusin olla aktiivisempi Skaalassa.

Samalla alkoi näyttää siltä, että tekisin enemmän töitä Suomessa kuin ulkomailla, joten näin Skaalassa mukanaolon myös mahdollisuutena vaikuttaa suomalaiseen musiikkielämään ja oopperakulttuuriin, myös kysymyksiä esittäen ja vaihtoehtoja tarjoten. Tulin valituksi Skaalan hallitukseen 2009 ja siitä lähtien olen ollut vahvasti mukana taiteellisessa työssä ja laulanut tuotannoissa, ja ne ovat aina olleet omanlaisensa lisä monipuolisessa työkentässäni. On ollut hyvä olla osa tuotantoa ja ottaa siitä vastuuta muuten kuin pelkän roolityön puitteissa.

Fitness-kevytoopperaan valmistaudun kuten kaikkiin työtehtäviini: opettelemalla musiikillisesti ja näyttämöllisesti rooliini. Kontakti Åbo Svenska Teaterniin syntyi minun aloitteestani, koska olin laulanut siellä toisessa tuotannossa ja haistoin heti yhteistyön mahdollisuuden teatterin oopperamyönteisen johdon kanssa. Olen hoitanut käytännön asioita, puhunut puheluita ja istunut tuotantopalavereissa. Se on luontevaa pienessä oopperayhdistyksessä, jossa jokainen hallituksen jäsen ottaa vastuuta omien vahvuuksiensa ja erikoisosaamisiensa mukaan.

Skaala on kuin pieni perheyritys, jossa kaikki tekevät vähän kaikkea. Samalla se opettaa, että intohimoista oopperataidetta saadaan aikaan pienemmilläkin resursseilla ja että esityksen valmistuminen on aina pieni ihme.

Sopraano Essi Luttinen

Koelauloin aikanaan Skaalan arvovaltaiselle raadille ehkä kymmenisen vuotta sitten. Minut pyydettiin mukaan Tumps! standup-oopperaan, joka oli osa Nopeat ja terävät -projektia 2005. Onnistuin ilmeisesti teoksessa sillä tavalla, että se johti jatkopestiin Fitness-oopperan kantaesitykseen keväällä 2007. Sittemmin olen laulanut useammassa Skaalan tuotannossa.

Glassin Madrigal-oopperan harjoitusperiodin aikana heräsi molemminpuolinen kiinnostus Skaalaa kohtaan.
Toimintakulttuurimme asettui Glassin teosta valmistettaessa uuteen valoon. Ymmärsin Skaalan joustomahdollisuuden tuotannossa voimavaraksi. Jos olemme energisessä flowssa, treenaamme pidempään, väsyneinä pidämme taukoa emmekä yritä vääntää väkisin.

Madrigal ei sisältänyt varsinaista tekstiä, mutta paljon laulettavia vokaaleja. Lauri Otonkosken teksti tuli uutena elementtinä mukaan ohjaajan ideasta. En ehtinyt muodostamaan varsinaista suhdetta tekstiin, mutta yleisön reaktioista päätellen se sopi hyvin yleiseen tematiikkaan.

Ilokseni päädyin vuonna 2009 hallituksen toimintaan. Seuraavana keväänä minut valittiin hallituksen puheenjohtajaksi ja Skaalan taiteelliseksi johtajaksi. Ajatuksena oli, että Skaala saisi virallisen puhemiehen, jota voidaan lähestyä halutessa. Tätä tehtävää hoidan edelleen.

Fitness-oopperan uuteen tulemiseen luotiin perusta jo kaksi vuotta sitten tapaamisilla Turussa. Neuvottelimme Åst:n kanssa silloin ensimmäistä kertaa ajatuksena tuoda Skaalan tuotanto vierailulle Turkuun sille sopivaan miljööseen; onhan kyseessä sentään Suomen Ensimmäinen Barokkiooppera.

Rooliin valmistautuminen alkoi viime syksynä alitajuisena materiaalin läpikäymisenä. Keväällä partituurin lehteily on lisääntynyt ja nyt, keskellä harjoitusperiodia, valmistautuminen on kuumimmillaan. Eräs tähän produktioon liittyvä erityispiirre on toisen näytöksen alun näyttämötapahtumista suoriutuminen fyysisesti. Kantaesityksessä punnersin 20 etunojapunnerrusta laulaessani samaan aikaan; se lienee fyysisesti rankin osuus, enkä ole ollenkaan varma, etteikö se rasita yhtä vähän kuin viisi vuotta sitten!

Näyttelijänlaatuni vuoksi olen tehnyt paljon koomisia ja siten traagisia tyyppejä. Rooliin samaistuminen on mielestäni hauskaa ja mielenkiintoista työtä. Mielikuvat ja ajatukset nousevat omasta elämästä ja kokemuksistani.

Leon rooli on kokonaisuutena verrattavissa maratoniin: keskikentän pelinrakentajana saan pelata palloa kaikkiin suuntiin koko ajan. Seitsemän aariaa ja kokonaiskesto tekee roolista kaikkein raskaimpiin verrattavissa olevan suoritteen. Pidempää ja sitkeämpää teosta tuskin tulee urallani vastaan. Minulla on ehkä kaksi viiden minuutin taukoa lavalla, muuten olen äänessä koko sen melkein kaksi ja puoli tuntia. Puccinin La Bohèmen Rodolfossa on 35 minuuttia laulettavaa – Fitnessissä vaaditaan sitkeyttä ja kestävyyttä monin verroin enemmän.

Keski-ikäisten oopperalaulajien yrityksen samaistua teini-ikäisten maailmaan voi aina kuitata "taiteilijan vapaudella". Onneksi lavalla on tällä kertaa mukana joukko ihan oikeita lukiolaisia... Tai ehkä se saa meidät keski-ikäiset näyttämään vieläkin kornimmilta.

Tenori, taiteellinen johtaja Petri Bäckström

”Hoidan kaiken yhteyshenkilönä, sihteerinä toimimisesta apurahahakemuksiin toimisto- ja viestintätöihin. Teen myös esitys- ja apurahatilastot sekä apurahatilitykset. Fitness-kevytoopperaa alettiin ideoida noin kaksi vuotta sitten miettimällä muun muassa rahoitusta, neuvottelemalla Suomalaisen Barokkiorkesterin kanssa. Sitten kiinnitimme laulajat ja neuvottelimme esityspaikat eli solmimme yhteistyösopimuksen Åbo Svenska teatterin ja Savoy-teatterin kanssa.

Sitten aloin laatia harjoitusaikatauluja. 13 hengen kuoro tuli Turusta ja 17-jäseninen orkesteri Helsingistä ja aikataulujen yhteensovittamisessa oli ongelmia. Vastuullani oli edullisten harjoitustilojen ja hotellin järjestäminen sekä Turussa että Helsingissä. Osallistuin markkinoinnin ja tiedotuksen suunnitteluun yhdessä Åbo Svenska Teaterin ja Savoyn teatterin kanssa. Suunnittelin teoksesta flyerin, jonka toteutin ja lähetin painoon. Tein lehti-ilmoitukset ja tiedotteet lehdistölle.

Nyt teen käsiohjelmaa ja myyn siihen ilmoitustilaa. Kohta alkaa seuraavan vuoden apurahojen anominen. Teen apuraha-anomukset vuosittain, koska emme saa valtiolta toiminta-avustusta, vaan anomme joka tuotannolle omat apurahat, vaikka olemme toimineet jo vuodesta 1998 ja valmistaneet lähes parikymmentä oopperaa. Valmistin vuosikokoukseen toimintasuunnitelman ja -kertomuksen sekä talousarvion.”

Tuottaja Aija Kelly

julkaistu Kulttuurivihkot 2-3/2013:ssa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari