Globalistien ammattikunta


Globalisaation vaikutukset eivät ulotu pelkästään talouteen, politiikkaan ja niiden väliselle harmaalle alueelle. Globalisaatio ei ole pelkästään kamppailua resursseista ja tuotannontekijöistä, se on myös taistelua ihmisten mielistä ja mielipiteistä; retorista kamppailua ja taistelua kielen hallinnasta. Se, joka hallitsee kieltä, hallitsee samalla mieltä.

Arkipuhe rakentuu paljolti kliseille, ennakkoluuloille, stereotypioille ja totuuden aseman saaneille hokemille. Me suomalaiset kehumme usein johtavamme ruoan ja luonnon puhtaudessa ja kauneudessa. Joskus väitämme Suomen olevan paras maa maailmassa ja että on lottovoitto syntyä tänne. Lottovoitto ainakin yrityksille, joiden kilpailukyvystä maamme elinkeinoelämän etujen vaalijat, sekä huolehtivat kuin kukasta kämmenellään.

Globalisaatiolle ja sen kannattajille eli globalisteille ovat tyypillisiä ylisanat. Menestyminen, onnistuminen ja ykkössija ovat globalistien tiuhaan vaalimia sanoja ja retorisen palapelin yksittäisiä paloja, joilla he pyrkivät herättämään vastakaikua kuulijoissa sanomallaan. Nyt melkein kaikilla on hirveä hinku olla ykkösiä jollakin elämänalueella. Talouden kritiikitön hehkutusretoriikka on vallannut monet eri elämänalat ja se on peräisin johtavilta uusliberalisteilta, jotka eivät aristele mielipiteidensä esittelyä. Markkinalogiikan vaatima jatkuva röyhkeänkin tuntuinen läsnäolo asuu sujuvasti heidän ulkoisessa olemuksessaan. Yhtään hiljaista globalistia ei tule mieleen: vaikka sanat eivät olisi äänekkäitä, tapa lausua ne on painokas ja antaa ymmärtää, että lausuja on oikeassa, puhuu hän mitä tahansa palturia.

Globalisteilla on taipumus moralisoida ja moralisoinnin kohteena on yleensä ”tyhmä kansa”. Globalistit ovat 2000-luvun ”fennomaaneja”, jotka rakentavat taloudelliseen itsenäisyyteen ja menestykseen perustuvaa uutta ”kansallismielisyyttä”. 1800-luvun fennomaanit olivat tuiki tärkeitä nuoren kansakunnan rakentajia: valtiomiehiä, filosofeja ja taiteilijoita. Fennomaanit yrittivät ojentaa, ohjata ja opettaa ”kansaa” kohti oikeana pitämäänsä suuntaa koska he esittävät omaavansa muita enemmän salattua tietoa. Uudeksi kansallisusko(nno)ksi he ehdottavat omaa G-ajatteluaan.

Jari Sarasvuo on malliesimerkki erinomaisesti menestyneestä globalistista, joka tasaisin väliajoin ottaa kantaa asioihin, jotka vaativat (hänen omasta mielestään) hänen (kallisarvoista, jokainen minuutti on huomattavan kallis: tämä on varma globalistin tunnusmerkki, hän osaa hinnoitella itsensä oikein yläkanttiin) huomiotaan. Sarasvuon ohella moralisoivina lausuntoautomaatteina ovat kunnostautuneet monet oikeistolaisista mielipiteistään tunnetut mielipidevaikuttajat, kuten entinen radikaali Nalle Wahlroos sekä muutamat keskeisten tutkimuslaitosten johtajat.

Poliittiset toimijat harrastavat hekin ylisanoja. Pääministeri Jyrki Katainen on ilmoittanut haluavansa Suomesta maailman johtavien osaajien valtion. Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) ylimmät päättäjät ja erityisesti Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) johtaja Matti Apunen ovat kunnostautuneet antamalla menestystä ja rahaa korostavia lausuntoja säännöllisin väliajoin tiedotusvälineissä. Sivistystä, työn arvoa, vastuunkantoa korostanut Apunen on aikaamme uudelleensyntynyt fennomaani. Vain karttakeppi puuttuu, jolla Apunen voisi ojentaa tottelemattomia kansalaisia, jotka eivät ymmärrä, että heillä itsellään on vastuu materiaalisesta menestyksestä maailmassa. Menestyjät täyttävät Apusen mielestä ”hyvän kansalaisen” normit ja heidän kaltaisensa kyvykkäät veronmaksajat edesauttavat elinkeinoelämän suotuisaa kasvukehitystä. Apusen lausunnot ovat suoraan linjassa EVAn aiempien julkaisujen ja kannanottojen kanssa.

Max Jacobsson kirjoitti 1981 EVAn julkaisemassa Minne menet hyvinvointiyhteiskunta –raportissa kuntien julkisen talouden kasvun olevan ongelma, joka edesauttaa mahdollisesti poliittisten vastakohtaisuuksien syntyä heikentämällä yritysten kilpailukykyä. Hyvin friedmanilaisia, talouspoliittisesti kovia ajatuksia ja outoja hyvinvointivaltion yhteydessä esitettynä. Vasemmiston edustajalle hyvinvointivaltio on nimenomaan sellainen valtionrajojen sisäpuolella sijaitseva hallinnollinen kokonaisuus, joka pitää huolta kaikkein vähäväkisimmistäkin

Apusen kaltaisen mielipidegeneraattorin ohjailu voi upota herkässä elämänvaiheessa oleviin nuoriin aikuisiin, jotka ovat vasta maailmankuvaansa muodostamassa. Tuossa vaiheessa auktoriteettiasemassa olevilla karismaattisilla henkilöillä on harmillisen suuri vaikutusvalta nuoren ihmisen ajatteluun.

Globalistit ovat äärimmäisen epäluotettavia ja –uskottavia ”kansan puhetorvia”. Ihminen, joka on omien ponnistelujensa kautta tullut oman elämänsä maksimaaliseksi sankariksi ja materiaalisin mittarein mitattuna huippumenestyjäksi ei yksinkertaisesti ole realistinen tavoite kaikille. Ääri-individualistisen eetoksen lipunkantajia ja huippumenestyjiä tulee aina olemaan huomattavasti vähemmän kuin keskivertokansalaisia. Globalistien ”tuet pois ja tuottavaan työhön” –ajattelua ei voi soveltaa kaikkiin kansanryhmiin. Vielä harvemmasta tulee ”huippumenestyjä” jos menestystä mitataan vain taloudellisilla mittareilla. Ihmisiä ei ole varustettu ns. menestyjägeeneillä, vaan kaikenlaisilla perintötekijöillä. Ei ole olemassa

Globalistien ajattelun ja muut vallitsevat ajattelutavat radikaaleimmin kyseenalaistavat henkilöt ovat luopuneet lähes kokonaan aineellisen menestyksen ajatuksesta ja korostavat sen sijaan aineetonta menestystä ja erityisesti omien aineettomien lahjojensa mahdollisimman täyttä toteutumista. Aineettomat lahjat saattavat joskus realisoitua myös materiaaliseksi menestykseksi, mutta tämän tavoittelu ei ole itseisarvo.

Globalistina esiintyvät ihmiset kuuluvat erityisesti ylimpään valtiojohtoomme (Katainen), EVA:n tai EK:hon, ovat jonkin tärkeän tutkimusinstituution johdossa tai ovat muuten vain onnistuneet saamaan menestyjägeenit 

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale