Ruokaa kaikille aisteille



Ikisuosikki La Traviataa on esitetty Kansallisoopperassa ensimmäisen kerran jo 1924 ja tämän jälkeen vuosikymmenten välein. Nykyinen ohjaus on vuodelta 1988 ja perinteikkyydessään toimiva. Teoksen taustalla staattisesti pysyvä klassishenkinen tanssiaissali on yksinkertainen, mutta toimiva lavasteratkaisu ja todistaa jälleen kerran, ettei hyvän oopperan tekeminen edellytä aina pakkomodernisointia. Violetta (Siphiwe McKenzie) ja Alfredo (Fernando Portari) olivat säteilevä pääpari maailmanluokan äänineen.
Hulppeat tanssiaiskohtaukset, dekadenssi, mutta myös kevytkenkäisestä elämäntavastaan tunnetun Violettan huomattava vakavoituminen Alfredon tapaamisen myötä luo La Traviataandramaturgisen perusjännitteen ja tekee henkilöistä kehittyviä ja mielenkiintoisia. Ennen niin liehittelevästä miestennielijästä tulee mustasukkainen ja omistushaluinen uskollinen nainen, joka vaipuu oopperan lopussa sairasvuoteelle nöyränä ja rakastuneena, melkein kuin Mimi. Verdi eli La Traviatan luomisen aikaan mielenkiintoisia aikoja henkilökohtaisessa elämässään ja tämä heijastuu La Traviatassa.
 Autenttinen Thaïs
Thaïsista ei ole turhaan kohuttu; se tarjosi ruokaa kaikille aisteille. Lavastaja Johann Engels on todella saanut käyttää mielikuvitustaan loihtiessaan itämaisista ja eurooppalaisista hoveista ja tanssisaleista vaikutteita saaneita kuoseja, värimaailmaa ja tapahtumapaikkoja luodessaan.Anatole Francen romaaniin perustuvan libreton näyttämöllepanon autenttisuus viehätti: taustat vaihtuivat hallitusti kenobiittimunkkien kammiosta nuoren Niciaksen hulppeaan hoviin, Thaïsiin runsailla yksityiskohdilla koristettuun huoneeseen ja Thaïsiin esiintymispaikkaan makean suitsukkeensavun täyttäessä tarvittaessa katsomon. Lopun autiomaakohtauksen nykyaikaistettu lavastus toimi mainiosti taustalle heijastettusine hiekkakumpuineen.
Jaakko Kortekangas Athanaëlina ja Sabina Cvilakkurtisaani Thaïsina olivat täydellinen pari. Kortekankaan täyteläinen baritoni soi vuolaan virtaavana orkesterin romanttista tekstuuria vasten ja Cvilak osoitti taiturimaista tekniikkaansa ja rooliin heittäytymistään. Molemmat roolit edellyttivät paljon näyttelijäntyötä, johon sekä Kortekangas että Cvilak heittäytyivät riemulla. Paul Mägi sai orkesterin tarvittaessa pauhaamaan täydellä teholla, mutta myös hiljentymään lyyrisiin, meditoiviin hetkiin (esimerkiksi Meditaatio-välisoitto). Sari Nordqvist esitteli täyteläistä dramaattista ääntään abbedissan roolissa.


Giuseppe Verdi: La Traviata. Ohjaus Diancario del Monaco. Suomen Kansallisooppera.Esitykset päättyneet.
Jules Massenet: Thaïs. Ohjaus Nicolas Raab. Musiikinjohto Mikko Franck / Paul Mägi. Suomen Kansallisooppera. Esityksiä 28.2. saakka.

julkaistu Kulttuurivihkot-lehdessä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan